Niin pienet, mutta ai niin ärsyttävät asiat elämässä
- Keskustelun aloittaja Mike
- Aloitettu
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
- Liittynyt
- 20.2.2004
- Viestejä
- 607
No enhän minä mutta pojat! :lol2:
- Liittynyt
- 2.9.2003
- Viestejä
- 5 718
Puoli tuntia niin muutun työssäkäyvästä työttömäksi. Rähmä.
rintafile
Stifmeister
- Liittynyt
- 18.4.2002
- Viestejä
- 773
- Ikä
- 40
Kun laittaa ruokaa, esimerkis pastaa kiehumaan tai pizzan uuniin, pitäs kattoa kellosta, koska ne on sinne tuikannu. Mä en jumalauta ymmärrä, kuinka mulle on niin vaikeeta muistaa, mitä se kello näytti. Mä oikein ajattelen, että nyt mä oikeesti katon sen kellon! No, hivutan kännykkää taskusta ja kurkkaan sitä kelloa, laitan kännykän takasin taskuun ja minuutin päästä huomaan, etten muista ees tunnun tarkkuudella sitä kelloa. Joskus oon kattonu kolme kertaa kännykkää minuutin sisällä, enkä silti muista.
Tämän vuoksi olenkin siirtynyt fiilispohjaseen kokkaukseen. Laitan pizzat uuniin ja pastat kiehumaan, meen löhöömään johonkin ja jonkun ajan päästä - jos muistan - käyn tökkimässä niitä jollain kepillä ja katsomassa, joko pizza olisi "kullan keltainen". Tietysti, aina ei välttämättä huomaa ajankulua ja tulos saattaa hieman jäädä al dentestä
Toinen, missä toimin fiilispohjalla, on puuron keittäminen. Laitan ensin veden (n. 4dl) kattilaan ja lämmitän sitä, kunnes rupeaa höyryämään selvästi. Tässä vaiheessa lisään puurohiutaleet suoraan paketista ja heti, kun vähän hämmennän, niin huomaan, että liikahan niitä meni. Sitten lisään taas vettä - sitäkin liikaa - ja jälleen liikaa hiutaleita. Lopuks huomaan, että mulla on 10 litraa optimaalista puuroa. Näen usein mutsin lapioimassa puuroa siinä puolenpäivän kieppeillä.
Sitten leivän leikkaamiseen. Tykkään syödä leipäni silleen, että siinä on ylä- ja alaosa ja jotain hötöä välissä. Erityisen suuren ongelman ovat muodostaneet tällaset sekahiivaleivät yms., jotka pitää ite leikata. Kun leikkaan leipää, pidän sitä pystyssä leikkuulaudalla. Mä yritän - ja kovasti yritänkin - saada niistä sellasia sentin paksusia viipaleita, mutta aina käy niin, että siitä yläosasta tulee sentin paksunen ja alaosassa on vähintään neljä senttiä paksuutta. Niin kuin kaikki tiedämme, kahta leipäviipaletta ei voi suuren räjähdysvaran vuoksi asettaa päällekäin mitenkään muuten kuin leikkauspinnat vastakkain niin, että leikkausjäljet myötäilevät toisiaan. Kun se kerran näin pitää syödä, ja se on aina se alaosa neljä senttiä paksu, paksuutta on siis lähemmäs kymmenen senttiä. Vitutus on valtava, kun maukas leipä ei mahdu suuhun. Näen usein faijan makaavan hiestä märkänä keittiön lattialla, suu leivänmuruissa ja lattialla avonaisen kämmenen vieressä ohuesta päästä puoleen väliin kaluttu sekahiivaleipä.
Tämän vuoksi olenkin siirtynyt fiilispohjaseen kokkaukseen. Laitan pizzat uuniin ja pastat kiehumaan, meen löhöömään johonkin ja jonkun ajan päästä - jos muistan - käyn tökkimässä niitä jollain kepillä ja katsomassa, joko pizza olisi "kullan keltainen". Tietysti, aina ei välttämättä huomaa ajankulua ja tulos saattaa hieman jäädä al dentestä
Toinen, missä toimin fiilispohjalla, on puuron keittäminen. Laitan ensin veden (n. 4dl) kattilaan ja lämmitän sitä, kunnes rupeaa höyryämään selvästi. Tässä vaiheessa lisään puurohiutaleet suoraan paketista ja heti, kun vähän hämmennän, niin huomaan, että liikahan niitä meni. Sitten lisään taas vettä - sitäkin liikaa - ja jälleen liikaa hiutaleita. Lopuks huomaan, että mulla on 10 litraa optimaalista puuroa. Näen usein mutsin lapioimassa puuroa siinä puolenpäivän kieppeillä.
Sitten leivän leikkaamiseen. Tykkään syödä leipäni silleen, että siinä on ylä- ja alaosa ja jotain hötöä välissä. Erityisen suuren ongelman ovat muodostaneet tällaset sekahiivaleivät yms., jotka pitää ite leikata. Kun leikkaan leipää, pidän sitä pystyssä leikkuulaudalla. Mä yritän - ja kovasti yritänkin - saada niistä sellasia sentin paksusia viipaleita, mutta aina käy niin, että siitä yläosasta tulee sentin paksunen ja alaosassa on vähintään neljä senttiä paksuutta. Niin kuin kaikki tiedämme, kahta leipäviipaletta ei voi suuren räjähdysvaran vuoksi asettaa päällekäin mitenkään muuten kuin leikkauspinnat vastakkain niin, että leikkausjäljet myötäilevät toisiaan. Kun se kerran näin pitää syödä, ja se on aina se alaosa neljä senttiä paksu, paksuutta on siis lähemmäs kymmenen senttiä. Vitutus on valtava, kun maukas leipä ei mahdu suuhun. Näen usein faijan makaavan hiestä märkänä keittiön lattialla, suu leivänmuruissa ja lattialla avonaisen kämmenen vieressä ohuesta päästä puoleen väliin kaluttu sekahiivaleipä.
- Liittynyt
- 2.9.2003
- Viestejä
- 5 718
Muay sanoi:
Se on vaan niin ärsyttävän tylsää olla työttömänä. Mulla jo viikonloputkin ovat liikaa! Ei yhtään mitään tekemistä, salilla käyn, lenkillä, siivoan, kokkaan... plaah. :( Jätkäkaverillakin sitten menee hermot kun olen koko ajan kiusimassa.
edit: ainiin enpäs muistnutkaan ikääni ;)
- Liittynyt
- 5.6.2003
- Viestejä
- 29 708
- Ikä
- 45
Duunikaverit jotka käy tupakalla pitkin päivää vaikka se on kielletty, mutta minä en saa sitä aikaa lukea pakkotoistoa, koska se on kieletty ja sitten lähtee koko netti...tää vituttaa eniten... :curs:
Sitten on noi paskahommat, eli just toi Miken mainitsema roiskuminen, vituttaa sitten ihan huolella pyyhkiä niitä roiskeita persposkilta.
Vituttaa kun töissä, kouluissa ja yleensäkin kaikissa julkisissa tiloissa vessapaperit on sellasta helvetin ohkasta santapaperia, sitä saa mättää sata kerrosta ja silti tulee sormet läpi ja perse on ruvella kun ne on niin stanan karheita.
Liikenteessä se, että ei voi väistää jos laittaa vilkun päälle, vaan pikemminkin pitää kiilata niin että toinen ei varmaan pysty vaihtamaan kaistaa.
Oma laiskuus, miksei voi viedä astioita heti pesukoneeseen syömisen jälkeen, vaan niitä pitää kerätä olohuoneeseen ja joka paikkaan, vaimolla sama juttu, sitten niitä on ihan törkeen kiva siivota kerralla pois.
Onhan näitä muitakin, mutta nää tuli ekana mieleen...
Sitten on noi paskahommat, eli just toi Miken mainitsema roiskuminen, vituttaa sitten ihan huolella pyyhkiä niitä roiskeita persposkilta.
Vituttaa kun töissä, kouluissa ja yleensäkin kaikissa julkisissa tiloissa vessapaperit on sellasta helvetin ohkasta santapaperia, sitä saa mättää sata kerrosta ja silti tulee sormet läpi ja perse on ruvella kun ne on niin stanan karheita.
Liikenteessä se, että ei voi väistää jos laittaa vilkun päälle, vaan pikemminkin pitää kiilata niin että toinen ei varmaan pysty vaihtamaan kaistaa.
Oma laiskuus, miksei voi viedä astioita heti pesukoneeseen syömisen jälkeen, vaan niitä pitää kerätä olohuoneeseen ja joka paikkaan, vaimolla sama juttu, sitten niitä on ihan törkeen kiva siivota kerralla pois.
Onhan näitä muitakin, mutta nää tuli ekana mieleen...
- Liittynyt
- 2.9.2003
- Viestejä
- 5 718
Salilla on pahanhajuista käsipaperia..
Toivottavasti tämä jääpikin pikku breikiksi
Toivottavasti tämä jääpikin pikku breikiksi
Auton tupakansytyttimessä on jotain vikaa, kun sillä röökin sytyttää, jää röökistä noin sentin verran puruja siihen sytyttimeen kiinni ja siinä ne sitten käryää, itse rööki on täysin sammuksissa. Sitten kun se vituttaa, niin iskee toinen probleema, sytkä on AINA housujen taskussa ja liikenteessä lähes mahdoton sieltä kaivaa ilman kolaria.
Sukulaku
Banned
- Liittynyt
- 19.2.2004
- Viestejä
- 5 567
- Ikä
- 37
Kun appelsiinimehupurkkia yrittää repiä auki niin tetra on aina niin täynnä, että kaikki mehut loiskahtavat pöydälle. Sitten kun alkaa kaatamaan sitä lasiin, niin mehu alkaakin valua purkin kylkeä pitkin pöydälle.:curs:
Aina kun avaan jonkun pidemmän threadin niin painan aina sitä vanhaa sivua, jonka olenkin lukenut jo.
Aina kun avaan jonkun pidemmän threadin niin painan aina sitä vanhaa sivua, jonka olenkin lukenut jo.
- Liittynyt
- 22.10.2003
- Viestejä
- 350
Siis mulla on sellainen pomo, jolla on pakkomielteenä säätilan kommentoiminen joka kerta, kun sen näkee ensimmäistä kertaa päivän aikana.
Aina kun tulen töihin, kävelen pomon työhuoneen ohi ja JOKA IKINEN KERTA käydään seuraava dialogi:
Minä: Moi.
Pomo: Onpas siellä tänään ihana ilma.
Minä: Joo niinpä.
Tai vaihtoehtoisesti:
Minä: Moi.
Pomo: Ja taas siellä sataa.
Minä: Joo niin sataa.
Tää on aivan käsittämättömän ärsyttävää. Jos mä oon just tullut ulkoa sisään, niin kai mä nyt jukolauta tiedän, sataako vai paistaako siellä! En kehtaa mitään sarkastistakaan tohon heittää, enkä toisaalta voi olla moikkaamattakaan, kun se kuitenkin huomaa kun tulen. Olen kokeillut sellaistakin, että sanon "moi" ja kiihdytän vauhtia sen huoneen ohi, mutta aina se vaikka huutaa perään sitten sen säätiedotuksen. :itku:
Aina kun tulen töihin, kävelen pomon työhuoneen ohi ja JOKA IKINEN KERTA käydään seuraava dialogi:
Minä: Moi.
Pomo: Onpas siellä tänään ihana ilma.
Minä: Joo niinpä.
Tai vaihtoehtoisesti:
Minä: Moi.
Pomo: Ja taas siellä sataa.
Minä: Joo niin sataa.
Tää on aivan käsittämättömän ärsyttävää. Jos mä oon just tullut ulkoa sisään, niin kai mä nyt jukolauta tiedän, sataako vai paistaako siellä! En kehtaa mitään sarkastistakaan tohon heittää, enkä toisaalta voi olla moikkaamattakaan, kun se kuitenkin huomaa kun tulen. Olen kokeillut sellaistakin, että sanon "moi" ja kiihdytän vauhtia sen huoneen ohi, mutta aina se vaikka huutaa perään sitten sen säätiedotuksen. :itku:
- Liittynyt
- 15.10.2003
- Viestejä
- 941
Penikseni.
- Liittynyt
- 17.9.2003
- Viestejä
- 227
Juuri nyt sillälailla vituttaa se, kun tässä pimeässä huoneessa pakkista lukiessani näyttöön jostain pimeydestä ilmestyy pienenpieni kärpänen tms. Ja aina kun yritän nitistää sen, se häviää ennenkuin pääsen siihen käsiksi,
saatana sentään :curs: Ja tiedän että kohta se tulee taas - VITTU SE TULI TAAS"!!!11 :curs:
edit: taitaapi olla nikkis
saatana sentään :curs: Ja tiedän että kohta se tulee taas - VITTU SE TULI TAAS"!!!11 :curs:
edit: taitaapi olla nikkis
Onkohan muuten tässä threadissa ennätysmäärä noita punaisia irvistäviä naamoja?
