Voi *** kahvinpurut kun niitä ei muista ostaa heti, kun ne loppuu. Sitten se iskee niinkuin märkä rätti naamaan, kun heittää suodatinpussin paikolleen ja alkaa hapuilla sitä kahvipurkkia, joka tuntuukin yllättävän kevyeltä. Maailma romahtaa silmissä kun tajuaa, ettei sitä kahvinhimoa pysty korvaamaan juuri sillä hetkellä mitenkään mikään kaapista löytyvä ruoka tai juoma. Täytyy. Olla. Aamu(päivä)kahvia. Saatavilla ilman sellaista vaivaa, kuten kaupassa käynti. (Ja arvatkaapa missä kävin juuri ennen, kun tulin äsken sisälle ja aloin keittämään kahvia.)
Laitoin teevedet silti kiehumaan, pakko yrittää. :(