Ne nykyajan nuoret... ja työ.

[Jissen]

9v peruskoulua, 3v lukiota, 6v yliopistossa, nyt olisi tarkoitus alkaa jatko-opiskelemaan työn ohella. Kuis?

Takana peruskoulu, lukio, vuosi yliopistoa. Tällä hetkellä täysipäivävuorotyö ylitöineen, kaksi lasta ja vaimoke, tarkoitus suorittaa ohessa myös ylempi korkeakoulututkinto ilman että perhe tai työnantaja liikaa urputtaa. Kuis, montako lasta sinulla on?

 

[protsku]

kaksi lasta ja vaimoke, tarkoitus suorittaa ohessa myös ylempi korkeakoulututkinto ilman että perhe tai työnantaja liikaa urputtaa

Kuis monta vuotta aiot laittaa tuohon yliopistoon? Kolme? Neljä? Viisi?

 

[Mniska]

Mitä hyötyä ylpeydestä on sulle? Tai itsekunnioituksesta? Miten itsekunnioitusta voi olla edes olemassa, jos ei suostu suoriutumaan yksinkertaisimmista yhteiskunnan perusduuneista?

Mun mielestäni terveen nuoren (no, prekariaatit eivät kylläkään ole terveitä) ihmisen arvojärjestelmässä on jotain pahasti viallaan, jos hakee rahaa mielummin luukulta kuin huonosti palkattuja töitä tekemällä. Ja sitten vielä syytellään työnantajaa riistäjäksi. Siis joku on valmis tarjoamaan sulle vastikkeellista ajantappoa, josta on vieläpä hyötyä jollekulle kolmannelle osapuolelle, ja mielummin valitset sen siivun yhteiskunnan tarjoamasta niukasta kakusta. Kukakohan siinä on riistäjä?

jos sä et välitä noista niin mikset myy persettäsi, varmaan hyvin tienaa, lyhyttä päivään tosin varmaan iltahommia.
jos saa joutilaana saman kuin jossain paska duunissa niin MIKSI vaivautua.
ymmärrän että jostain on aloitettava, mutta jos tällänen hyväksikäyttö jatkuu yli vuoden on se mielestäni paskaa. saisi "eteneminen" tapahtua nopeampaa.
on sellasia monia jotka hinkkaa pikku pätkätöitä ja kursseja 3 vuotta tai yli etenemättä. siihen pitäisi saada joku järki.

 

[Hippa]

Hienosti lainasit kolme lausetta postistani. Viestissäni vertailin, tätä päivää satojen vuosien takaisiin järjestelmiin. Silloin syntyperä ratkaisi mihinkä säätyyn jämähdät, vai jäätkö säätyjen ulkopuolelle kokonaa. Kaikki eivät ikinä oppineet edes lukemaan. Nykyään saattaa melkein kuka vaan menestyä kovalla työllä ja aikaa jää vielä nettiväittelyihinkin. Ennen saattoi melkein kuka vaan jäädä henkiin kovalla työllä ja aikaa jäi huonekalujen veistelyyn ja kutomiseen.

No lainasin siksi, ettei tulisi liian pitkä posti En mä sua vastaan väitelläkseni tuota kirjoittanut, vaan ne sun lauseet herätti ajatuksia koulumaailmasta ja menestyksen mahdollisuudesta.

 

[Hippa]

Väittäisin että tuo prekariaatti-määritelmä alkaa olla jo jonkin verran vakiintunut tarkoittamaan nuorta hippipalleroa joka rustailee mielummin hamppurunoja ja nauttii Kelan elatuksesta kuin näkee muulle yhteiskunnalle ja elinkeinoelämälle hyödyllistä vaivaa elantonsa eteen.

Mä en ainakaan halua kuulua prekaariin, vaikka noiden sosiologihömppien mielestä varmaan kuulunkin. Tuskin kukaan järkevästi ajatteleva hitsaajakaan haluaa kuulua proletariaattiin, tai toimitusjohtaja kapitalisteihin. Ei tuossa prekariaatti-määritelmän ("oikeanlaisessa") käyttämisessä ole mitään järkeä, ellei sitten halua sulkea silmiänsä todellisilta epäkohdilta ja heittäytyä muumimamman turvalliseen syleilyyn.

Nuo termit ovat vasemmistosymboliikkaa jotka on keksitty vasemmiston ajamien asioiden edistämiseksi, eikä minkään oikean tarpeen täyttämiseksi. Ihmisten jakaminen eri "kasteihin" ei nykymaailmassa ole ollenkaan tarpeellista, se lisää vaan vastakkainasettelua ja estää ihmisiä näkemästä oikeita syitä asioille.

Oli termi mikä hyvänsä tai ei termiä ollenkaan, Suomessa on ihmisryhmä, joiden elämää varjostaa päivästä, viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen taloudellinen epävarmuus (ja se ihmisryhmä sisältää paljon muutakin väkeä kuin työttömiä ja opiskelijoita).

 

[demoni]

jos sä et välitä noista niin mikset myy persettäsi, varmaan hyvin tienaa, lyhyttä päivään tosin varmaan iltahommia.
jos saa joutilaana saman kuin jossain paska duunissa niin MIKSI vaivautua.
ymmärrän että jostain on aloitettava, mutta jos tällänen hyväksikäyttö jatkuu yli vuoden on se mielestäni paskaa. saisi "eteneminen" tapahtua nopeampaa.
on sellasia monia jotka hinkkaa pikku pätkätöitä ja kursseja 3 vuotta tai yli etenemättä. siihen pitäisi saada joku järki.

Omien kokemusten perusteella se on suhteista ja tuurista kiinni, että löytää kunnollista työtä. Pitää osata lukea rivien välistä, että osaa välttää kusettavat työnantajat (joita vailtettavasti on suurin osa).

 

[Jissen]

Kuis monta vuotta aiot laittaa tuohon yliopistoon? Kolme? Neljä? Viisi?

Saa nähdä miten käy, ns. normiajassa meinasin kokeilla. Mutta pakkohan se on varautua hidastuksiin matkalla.

 

[Mäyräkoira]

Takana peruskoulu, lukio, vuosi yliopistoa. Tällä hetkellä täysipäivävuorotyö ylitöineen, kaksi lasta ja vaimoke, tarkoitus suorittaa ohessa myös ylempi korkeakoulututkinto ilman että perhe tai työnantaja liikaa urputtaa. Kuis, montako lasta sinulla on?

Hei hei, joku kysyi olenko opiskellut kun väitin sen olevan melkoisen helppoa. Kirjoitin vain, mitä olen opiskellut. Ei tämä mikään kilpailu ole.

Mutta hattua nostan, sinulla on varmasti kovasti puuhaa.

EDIT: ja olen kyllä sitä mieltä, että opiskelu on sinänsä helppoa, että loppupeleissä siitä on vastuussa vain ja ainoastaan itselleen. Ei työnantajalle tai kenellekään muullekaan.

 

[DayOne]

Jissen, rispektiä vaan. Itse opiskelen lipastolla, tosin loppusuora häämöttää jo kohta. Samalla vuorotyötä (4-vuoro), ja EI ole lapsia. Enkä voi edes kuvitella miten selviäisin jos olisi vielä lapsia. En edes osaa kuvitella miten paljon rankemmaksi homma muuttuisi. Huhhuh.

Noh, onnea vaan, jaksat painaa vielä niin lopussa kiitos seisoo. Uskoisin näin. Harva jaksaa samalla tavalla, harva edes jaksaa yhtä noista (vuorotyö, yliopisto, lapset), joten tuolla asenteella varmasti pärjää missä vain. Monet olis jo luovuttanut ja keksinyt tekosyitä.

 

[Hippa]

EDIT: ja olen kyllä sitä mieltä, että opiskelu on sinänsä helppoa, että loppupeleissä siitä on vastuussa vain ja ainoastaan itselleen. Ei työnantajalle tai kenellekään muullekaan.

Opiskelu voi olla helppoa ihmiselle, jolla on kaikki puitteet kunnossa ja asiat jää mieleen melkeen kuin itsestään.

Omalla kokemuksella opiskelu oli helppoa silloin, kun vielä muisti toimi, mutta depressio, unihäiriö ja viimeisimpänä huono ravitsemus ovat kyllä tehneet näkyvää jälkeä aivoissa ja kaiken pänttääminen mieleen on ihan hirveetä tuskaa. Ja vaikka kuinka lukisi, ei silti jää mieleen paljon mitään.

Ei todellakaan ole helppoa.

Työt voi sentään jättää töihin, kun päivä on päättynyt, mutta opiskelustressi ja huono omatunto siitä, ettei opiskele tarpeeksi vainoavat mieltä 24/7.

 

[quiz]

Noh, onnea vaan, jaksat painaa vielä niin lopussa kiitos seisoo. Uskoisin näin. Harva jaksaa samalla tavalla, harva edes jaksaa yhtä noista (vuorotyö, yliopisto, lapset), joten tuolla asenteella varmasti pärjää missä vain. Monet olis jo luovuttanut ja keksinyt tekosyitä.

lopussa ei mikään todellakaan seiso :D tuut vaan vanhaksi. ainakin minua masentaa jokainen sekunti, jonka vanhenen. opiskelin hullun lailla ja painan nyt duunia. minkä vuoksi? että olisin rikas vanhana ja rumana? maailma on masentava paikka ja sitten kuolet pois.

 

[DayOne]

Jaa. Onhan se tietty näinkin. Itselläni on vielä fantasioita rikkauksista. Jos ei muuten niin sitten varastan. Varastan rikkailta ja anna köyhille, eli itselleni.

Kaikki on itsestä kiinni .

 

[Mäyräkoira]

[/QUOTE]Opiskelu voi olla helppoa ihmiselle, jolla on kaikki puitteet kunnossa ja asiat jää mieleen melkeen kuin itsestään.[/QUOTE]

Ainakin - minusta - opiskelu oli huomattavasti leppoisampaa kun työ. Ehkä aika kuitenkin kultaa muistot? Kun ei ole ollut päätoiminen opiskelija enää hetkeen...

[/QUOTE]Omalla kokemuksella opiskelu oli helppoa silloin, kun vielä muisti toimi, mutta depressio, unihäiriö ja viimeisimpänä huono ravitsemus ovat kyllä tehneet näkyvää jälkeä aivoissa ja kaiken pänttääminen mieleen on ihan hirveetä tuskaa. Ja vaikka kuinka lukisi, ei silti jää mieleen paljon mitään.

Ei todellakaan ole helppoa.[/QUOTE]

Sympatiat sinulle. :( Sairaudelle ei mitään voi. Ehkä olisi pitänyt tarkoittaa, että tarkoitin kirjoituksessani terveitä tai suurinpiirtein terveitä ihmisiä?

Toisaalta tiedän kyllä hyvinkin sairaita ihmisiä, jotka ovat suorittaneet yliopistotason tutkinnon määräajassa, että tässäkään ei kannata yleistää.

[/QUOTE]Työt voi sentään jättää töihin, kun päivä on päättynyt, mutta opiskelustressi ja huono omatunto siitä, ettei opiskele tarpeeksi vainoavat mieltä 24/7.[/QUOTE]

Minä taas tunnen ihan toisin. Töissä on tiukat dedikset ja hommien on pakko hoitua reippaasti ja hyvin. Koulussa riitti, että sai hankittua 2,5 ov/kk. Kyllä sekin työtä teetti, mutta en minä ainakaan saanut huonoa omatuntoa, jos kaikki tentit eivät menneet putkeen.

Toisaalta kävin töissä n. 30h/vko jo opiskelujen alussa, joten en yksinkertaisesti voinut lähteä siitä, että kaikista tenteistä pitää tulla paras mahdollinen numero ja että valvon yömyöhään tenttikirja kourassa.

 

[Raejuusto]

Kyllä mun mielestäni jos summaa yhteen 22-vuotiaan opiskelijan huolet ja 42-vuotiaan asuntovelallisen lapsiperheen isän tai äidin huolet niin tuo jälkimmäinen on paljon suuremmassa vaarassa kärsiä loppuunpalamisesta, stressistä ym. Mitä kaikkia velvoitteita voi parikymppisellä, vuokralla asuvalla opiskelijalla olla? Entä millaisia vaikeuksia opiskeluistaan liikaa stressaava nuori kohtaakaan sitten kun oikeasti on velvollisuus tuoda leipää kotiin ja lyhentää sitä asuntolainaa?

Toisaalta perheonni ja vakaat olosuhteet tuovat ihan tunnetustikin sitä stressinsietokykyä. Kuitenkin voi mielestäni väittää että opiskelijat ottavat paineita ihan liian helposti nykyään.

 

[Jissen]

Ei tämä mikään kilpailu ole.

Juu juu, olisi taas pitänyt muistaa jokin naseva hymiö. Meikällä kun on sixpackin jälkeen usein tapana heittää omasta mielestä vitsikkään nasevia, toisten mielestä ärsyttävän kärkkäitä kommentteja. :kippis1:

 

[Hippa]

Sympatiat sinulle. :( Sairaudelle ei mitään voi. Ehkä olisi pitänyt tarkoittaa, että tarkoitin kirjoituksessani terveitä tai suurinpiirtein terveitä ihmisiä?

Toisaalta tiedän kyllä hyvinkin sairaita ihmisiä, jotka ovat suorittaneet yliopistotason tutkinnon määräajassa, että tässäkään ei kannata yleistää.

Riippuu ehkä sairaudestakin. Se on kuitenkin eri asia onko cp-vammainen vai aivot toimii puoliteholla. Olen opiskeluissani aikataulussa, mutta oppiminen on vaikeaa juuri sen takia, että muistitoiminnoissa on vikaa. Sitä vartenhan koulua käydään, että opitaan.

Noista lainauksista sen verran, että eka quote tulee ilman kenoviivaa. Sitten kun suljet sen lainauksen niin laitat kenoviivan quoten eteen. Ja hakasulut molempiin niin kuin olet tehnytkin.

 

[Hippa]

Kyllä mun mielestäni jos summaa yhteen 22-vuotiaan opiskelijan huolet ja 42-vuotiaan asuntovelallisen lapsiperheen isän tai äidin huolet niin tuo jälkimmäinen on paljon suuremmassa vaarassa kärsiä loppuunpalamisesta, stressistä ym. Mitä kaikkia velvoitteita voi parikymppisellä, vuokralla asuvalla opiskelijalla olla? Entä millaisia vaikeuksia opiskeluistaan liikaa stressaava nuori kohtaakaan sitten kun oikeasti on velvollisuus tuoda leipää kotiin ja lyhentää sitä asuntolainaa?

Toisaalta perheonni ja vakaat olosuhteet tuovat ihan tunnetustikin sitä stressinsietokykyä. Kuitenkin voi mielestäni väittää että opiskelijat ottavat paineita ihan liian helposti nykyään.

Itseasiassa, jos on vakkari työ (niin kuin asuntovelallisella usein on, muutenhan ei saa lainaa) niin kyllä se oma elanto on suunnilleen varma joka kuukausi. Ainoa edellytys on se, että osaa huolehtia budjetista.

Opiskelijan täytyy huolehtia elannosta (eli käydä töissä opintojen ohella). Hänen täytyy murehtia sitä saako työpaikan, kun valmistuu (se ei ole enää varmaa juuri millään alalla). Hänen täytyy huolehtia opiskelumenestyksestä (koska muuten Kela vie tuet pois).

Molemmissa tilanteissa on varmasti stressiä, mutta ei missään nimessä pidä ruveta tuolla tavalla sanomaan, että toisella ei ole mitään stressattavaa. (Minäkään en niin sanonut perheellisestä, vaikka tuon mun tekstin voi väkisin vääntämällä ymmärtää sellaiseksi.)

 

[demoni]

Siinä mielessä työ, perhe ja lainanlyhentäminen on mielekkäämpää, että tilanne on omissa käsissä.
Ei tarvii murehtia Kelan oikutteluja ja asumiskuluihin voi vaikuttaa itse.
Samalla motivoi enemmän lyhentää omaa asuntolainaa, kuin maksaa vuokranantajan lyhennyksiä.

Opiskelu ehkä mahdollistaisi suuremmat tulot tulevaisuudessa (jos löytää oikean alan), mutta vähän turhan epävarmaa touhua mun makuun.

 

[Mäyräkoira]

Noista lainauksista sen verran, että eka quote tulee ilman kenoviivaa. Sitten kun suljet sen lainauksen niin laitat kenoviivan quoten eteen. Ja hakasulut molempiin niin kuin olet tehnytkin.

Tiedän kyllä, mutta kaverin kone vuosimallia 1700-luku ei tiedä.

 

[tina]

Sanotaan näin, että maailma muuttuu ja niin muuttuvat ihmisetkin. Nykyajan mukulat on korkeammin koulutettuja kuin vanhempansa. Peruskoulutason opetuskin on tuplasti tukevampi tujaus tietoa kuin esim. 40 vuotta sitten. Ehkä se, että nuoret "eivät halua tehdä töitä" johtuu siitä, että he tietävät enemmän, osaavat vaatia enemmän. Toki on totta, että koska elinolot ovat sen verran hyvät, on lapsista kasvanut vaativia, nirsoja, valikoivia.

Isä aina kertoo, miten silloin, kun hän oli pieni, harvennettiin sokerijuurikkaita penni/metri. Aivan, mutta kas kummaa isä rakas, ne hommat hoidetaan koneilla, istutetaan jo valmiiksi sen verran harvaan, ettei tarvitse enää käsin pahemmin harventaa. Ja toisekseen, rahan arvo on muuttunut hurjasti. Ja vielä kolmanneksi, meillähän on ne perkeleen eurot!

Vertailupohjat ja lähtökohdat ovat siis HIEMAN eri planeetoilta...

Yhteenvetona voi varmaan todeta, että kyllä ne lihavat ja kamalat nykynuoretkin töitä tekevät, jos vaan tarpeeksi maksetaan. Pistäkäähän vanhemmatkin kotona kakarat tekemään jotakin eikä vaan pelaamaan x-boksia!!!