Hyvää analyysia kaikilta. Olen pohtinut samaa useasti itsekin ja luulenpa, että yksi syy henkiseen pahoinvointiin ja opiskelijoiden lisääntyneeseen psykiatristen palveluiden käyttöön on juurikin tuo suhteellinen kilpailu. Oletan, että ongelmatkin ovat oikeasti lisääntyneet, eikä tuo kallonkutistajalla käyminen johdu ainoastaan ongelmien tiedostamisen paranemisesta ja hoidon yleisen hyväksynnän kasvamisesta.
Ennenhän suurin osa kansasta joutui raatamaan paskahommia, mutta niihin juuttuminen oli ok, koska usein se määräytyi pitkälti sosiaalisen taustan perusteella, eikä siten määritellyt ihmisen statusta ainakaan samoista lähtökohdista ponnistaneiden keskuudessa. Miesten välinen paremmuus määriteltiin sitten joissakin kylän sisäisissä nyrkkeily-/kestävyysjuoksukilpailuissa, mutta eipä niilläkään sen suurempaa vaikutusta arkeen ollut. Naisille kai riitti olla tunnollinen kotitöissä ja näyttää hyvältä mekossa. Lisäksi jokaiselle, joka vain suinkin oli valmis töitä tekemään niitä myös riitti, oli sitten kuinka tollo tahansa. Näitäkin paskaduunarin apupoikia oli riittävästi, ettei tarvinnut tuntea oloaan poikkeavan surkeaksi.
Tänä päivänä sen sijaan asema työelämässä ja koulutustaso määrittävät aika pitkälle ihmisen statuksen yhteiskunnassa. En tiedä, onko se oikein, mutta näin se kuitenkin mielestäni on. Masentavinta (ja samalla toisaalta palkitsevinta...) tilanteessa on tietenkin se, että jokaisella on mahdollisuus saavuttaa kaikki tämä. Jos et saavuta, olet siihen yksin syyllinen. Likaiset työt ovat pitkälti koneistettuja ja niiden ei-koneistettujen suhteellinen tuottavuus laskee muihin töihin verrattuna koko ajan. Lisäksi näihinkin vaaditaan usein joku puhtaanapidon maisterin tutkinto. Se ei välttämättä riitä, että asennetta olisi, mutta osaaminen on jäänyt vähemmälle.
Hieman off-topiccia ja viittausta myös yhteen toiseen ketjuun, jonka nimeä en muista. Raejuusto pyysi allekirjoittaneelta viittausta väitteeseen, jossa esitin USA:ssa lähtökohtien määrittelevän pitkälti tulevaa tulotasoa, koska hän oli itse lukenut sosiaalisen liikkuvuuden olevan siellä korkeampi. Toukokuun viimeisessä The Economistissa (luultavasti riittävän ei-vasemmistolainen lähde?) viitattiin kahteen tutkimukseen, joiden nimiä en valitettavasti muista. Lehteä minulla ei tähän hätään ole saatavilla. Niissä mitattiin isien ja heidän poikiensa tulotasojen välistä korrelaatiota. Tuloksena oli, että USA:ssa korrelatio oli suht. korkea 0,54, Keski-Euroopassa 0,3 ja risat ja Pohjoismaissa vaatimattomat 0,2. Eli kyllä lähtökohdat ovat täällä melko tasaväkiset. Pientä korrelaatiota voinee olettaa aina esiintyvän, sillä yleensä tulotaso korreloi mm. työmoraalin ja kyvykkyyden kanssa, mitkä sitten perimän ja kasvatuksen myötä siirtyvät tuleville polville.
Se on kyllä aivan tosi nykyään että pelkällä koulutuksella ei mitään tee, vanhemmat tekevät pienokaiselleen karhunpalveluksen jos/kun niin uskottelevat. Lähes joka paikassa edellytetään työkokemusta - se mua mietityttääkin, että miten teinit pääsee mihinkään, kun työkokemusta pitäisi olla heti. :( 
