Liittyen kulttuurin ja kasvuympäristön vaikutukseen älykkyyteen, sopeutumiseen ja selviämiseen modernissa yhteiskunnassa, haluaisin ottaa esille viime aikoina runsaasti julkisuutta saaneen tapauksen. Kyse on New Yorkin voguleista.
Asialla on runsaasti kosketuspintaa meihin suomalaisiin, ovathan vogulit suomensukuinen kansa, joka asuu Pohjoisen Jäämeren rannalla, pääelinkeinonaan mursujen harppunointi. New Yorkin jo kaksimiljoonaiseksi kasvanut vogulivähemmistö sai alkunsa 1800-luvun lopulla, kun suomalainen tutkimusmatkailija A. E. Nordenskiöld toi koillisväylän kiertueeltaan mukanaan paikallisen harppuunamestarin nimeltä Vostjak-reyno perheineen. Nordeskiöld esitteli harppuunamestariaan San Fransiscossa ja myöhemmin myi hänet Buffalo Billin Willin Lännen Sirkukselle, jonka mukana Vostjak-reyno kiersi USA:ta laajalti ennen vetäytymistään eläkepäiville New Yorkiin.
Tämän päivän vogulivähemmistö on kiitettävissä määrin pystynyt säilyttämään esi-isiensä perinteet, joihin kuuluu mm. se, että miesten työ on harppunoida mursuja. "Näin on", toteaa vogulien puhemies Vostjak-reyno-ya-reyno. "Miehet harppunoivat mursuja. Naiset hoitavat kaikki muut työt, kuten mursunnahkojen muokkauksen pureskelemalla sekä mursunliharuokien laiton. Ja kyllähän miehet toki välillä mammaakin vähän 'harppunoivat'", lisää Reyno-ja-reyno pilke silmäkulmassaan. Huhupuheiden mukaan vogulin "harppuuna" on aivan mahdoton vehje. He ovatkin todella kunnostautuneet sen käytössä, koska vähemmistö on muutaman sukupolven kuluessa kasvanut kaksimiljoonaiseksi.
Vogulit asuvat New Yorkissa pääosin omalla alueellaan, joka sijaitsee Bronxin ja China Townin välissä. Se tunnetaan nimellä Little Siberia. Suomensukuisia kun ovat, vogulit ovat tietenkin aivan hirveitä ottamaan viinaa. Ja humaltuessaan pahapäisiä. New yorkilaiset ovatkin saaneet oppia, että humalaisen vogulin elämäntapaa ei pidä mennä moittimaan, jos ei halua saada harppuunaa keuhkoon.
Koulunkäynti ei ole vogulien keskuudessa kovassakaan suosiossa, koska koulussa ei opeteta mitään vogulille hyödyllistä. Ja sivistyneitä miehiähän he ovat, jokainen osaa 700 sanaa lumen eri
olomuodoille. Mursun harppunoijina ovat omien puheidensa mukaan aivan ylittämättömiä. Joka jätkä on sellaisessa kunnossa, että jos hänet pudotetaan MI-8-helikopterista mursunnahka-anorakissa jäämereen, niin takaisin ei tulla ilman harppuunan nokassa sätkivää mursua. Tosin kukaan näistä voguleista ei ole viiteen sukupolveen harjoittanut perinne-elinkeinoaan eikä tehnyt mitään muutakaan työtä, joten tästä ei ole aivan täyttä tieteellistä varmuutta.
Mediajulkisuutta vogulit ovat saaneet aivan äskettäin, kun pormestari Giuliani, joka on kaikille vähäosaisille melko sässärä äijä, oli sosiaalitukitilastoja tutkittuaan ehdottanut, että vogulit voisivat ryhtyä tekemään töitä. Vogulit suhtautuvat asiaan periaatteessa myönteisesti, kunhan tarjolla on heidän kulttuuriinsa sopivaa työtä. The Bleeding Hearts Association of America onkin ehdottanut, että New Yorkin viemäreihin istutettaisiin voguleja varten mursuja. Onhan siellä jo krokotiilejakin, joten tämä vain lisäisi diversiteettiä. Liikenne pääkaduilla voitaisiin hyvin pysäyttää siksi aikaa, kun vogulit harppunoivat viemäriaukoista mursuja. Tietenkin mursunliha- ja -nahkatuotteille tulisi luoda toimivat markkinat, koska niille ei tällä hetkellä ole kysyntää.
"Tekisi mieli sanoa, että painukaa vittuun siitä voguloimaan", kerrotaan pormestari Giulianin tokaisseen yksityisluonteisessa keskustelussa. Kansalaisoikeusjärjestöt ovat raivoissaan. Pormestarin tiedottaja kiistää epäkorrektin kielenkäytön.
Seuraamme tilannetta.
