Naiset ja miehet kavereita?

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja sika
  • Aloitettu Aloitettu
Otan sut nyt esimerkiksi tämän lauseen perusteella, vaikka yritän silti kirjoittaa asiasta yleisesti...

Mä uskon, että tää kaveruuteen kykeneväisyys voi olla niin ihmisestä kiinni, kuten on tässäkin ketjussa huomattu. Jotkut ajattelevat seksiä koko ajan jokaisen sellaisen kanssa, joka on omaa kohderyhmää. Jotkut siis kykenevät ystävyyteen, jotkut eivät ikinä. Toisaalta esim. sä mainitset kavereiden puolisot, jotka pystyt erittelemään tästä joukosta. Voisitko olla hyvä ystävä kaverin vaimon kanssa?

Voisin olla, en pettäisi yhtäkään kaveriani ikinä mutta että enkö tuntisi himoa?? Aivan varmasti tulee tilanteita joissa tunnen. Semmosissa vähemmän joissa myös naisen mies on kaverini, alunperin siis. Enemmän niissä joissa en tunne miestä lainkaan.

Anonymity sanoi:
Entä voisitko olla ystävä naisen kanssa, jota pidät "rumana", mutta joka on muuten todella kiva ihminen? Tietysti on myös mahdollista, että nainen voisi olla kiinnostunut sinusta, mutta jos hän ei ole. Jos et olisikaan lainkaan hänen tyyppiään? Tai jos hän olisi lesbo tai kykenisi vaan ajattelemaan sinut ystävänä.

Pystyn. Sellaisen kanssa nimenomaan pystynkin olemaan ystävä. Luultavasti voi olla kiinnostunut mutta en ole vastuussa muiden tunteista. Nämä on niitä caseja joista puhutaan ettei kuulu omaan kategoriaan eikä kiinnosta sillä lailla. Ja tässä esimerkki miten käy vastakkaisesta ihastumisesta, lapsuuden ystävä teki joskus aloitteen kahdesti. Molemmilla kerroilla pystyin asian ohittamaan. Siinä vaiheessa kun itsekin rupesin tekemään aloitetta tajusin että pelihän on menetetty.. Ihastuminen ruokkii ihastumista.

Anonymity sanoi:
Tai voisitko olla ystävä vaikkapa jonkun sukulaisnaisen kanssa? Okei, serkkua voi panna, mutta ainakin mulla ainakin pää kieltää tekemästä niin. Voisi kuitenkin hyvin olla hyvä ystävä serkkuni kanssa. Itse asiass olenkin, mutta hän ei ole mies. Hän kyllä on bi-seksuaali ja seurustelee naisen kanssa, joten tätä voitaneen verrata homoesimerkkiin.

Pystyn, en voisi sukulaisiin sekaantua. Edelleen sama juttu, joihinkin kaukaisiin voi tuntea himoa.

Ja edelleen siis se että mies voi olla naisen ystävä, mutta se ei ole sama juttu kuin mies voi olla miehen ystävä tai nainen voi olla naisen ystävä vailla mitään seksuaalista viettiä. Esimerkkinä nyt vaikka että nainen olisi ystävä tosi upean adoniksen kanssa joka on homoseksuaali eikä kiinnostunut naisista lainkaan. Nainen voi tuntea jotain himoa miestä kohtaan, mies on naiselle vain ystävä.

Sitä ajan takaa.
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Ok. Mä en vaan ajattele itse tätä asiaa niin syvällisesti, vaan olen pelkästään kaveri :)

Joo samoin me se asia ajatellaan, eri sanoin vaan.

Eli en tekisi aloitetta ystävää kohtaan, himoitsisin salaa ;)
 
Tutkimuksesta olisi kiva nähdä dataa. Jossa on mukana seksuaalinen suuntautuminen, testotasot ja rehelliset mielipiteet.

Naisilta ei kannata edes kysyä, tämä on miesten juttu. Naiset voivat aivan varmasti olla kaveria miesten kanssa, mutta se riippuu miehestä.

Naisillakin tulee muuten hiton kovia ongelmia olla ystävä daniel craigin kanssa, oon ihan varma.. Vai väittääkö joku muuta? ;)
Kuten mä yritin sanoa tuolla, se on ihan tavallista, että se seksuaalinen kiinnostus on naisenkin puolelta - ei sille vain tarvitse/sovi tehdä mitään, koska kaikkien vähänkin pantavan näköisten kaveriensa nussiminen ristiin rastiin pistäisi lopulta kaveripiirin ihmissuhteet aika solmuun. Mullakin on kavereita, joita pidän pantavina, mutta kysyttäessä silti vastaisin, että en panisi, koska se ei vain sopisi kuvioon. Olisi aika naiivia olettaa kuitenkin, että näen miehen jotenkin aseksuaalisesti, vaikka noin vastaisinkin. Kaverisuhteen kannalta musta on kuitenkin yhdentekevää, onko sitä himoa vai ei, jos sen pohjalta ei toimita koskaan. Jos se himo on ainoa suhdetta pystyssä pitävä tekijä (toisen kiinnostus yhteydenpitoon lakkaa, kun toinen alkaa seurustella), niin suhdetta ei voi kutsua ainakaan ystävyydeksi.

Daniel Craigin kanssa en olisi kaveri enkä mitään muutakaan. Liian vanha mulle, en koe miestä seksuaalisesti viehättäväksi ja todennäköisesti mitään yhteisiä juttuja ei olisi ikäeron vuoksi joten ystävyyssuhdettakaan tuskin voisi syntyä.
 
Kuten mä yritin sanoa tuolla, se on ihan tavallista, että se seksuaalinen kiinnostus on naisenkin puolelta - ei sille vain tarvitse/sovi tehdä mitään, koska kaikkien vähänkin pantavan näköisten kaveriensa nussiminen ristiin rastiin pistäisi lopulta kaveripiirin ihmissuhteet aika solmuun. Mullakin on kavereita, joita pidän pantavina, mutta kysyttäessä silti vastaisin, että en panisi, koska se ei vain sopisi kuvioon. Olisi aika naiivia olettaa kuitenkin, että näen miehen jotenkin aseksuaalisesti, vaikka noin vastaisinkin. Kaverisuhteen kannalta musta on kuitenkin yhdentekevää, onko sitä himoa vai ei, jos sen pohjalta ei toimita koskaan. Jos se himo on ainoa suhdetta pystyssä pitävä tekijä (toisen kiinnostus yhteydenpitoon lakkaa, kun toinen alkaa seurustella), niin suhdetta ei voi kutsua ainakaan ystävyydeksi.

Daniel Craigin kanssa en olisi kaveri enkä mitään muutakaan. Liian vanha mulle, en koe miestä seksuaalisesti viehättäväksi ja todennäköisesti mitään yhteisiä juttuja ei olisi ikäeron vuoksi joten ystävyyssuhdettakaan tuskin voisi syntyä.

No niinhän mä just kirjoitin seuraavassa viestissä. Että vaikka himoa on ei sille pidä tehdä mitään. Ja kun rupee tekemään ja aikansa tekee niin jompikumpi murtuu tai seurauksena on vähintäänkin katkos ystävyydessä.

Se ei silti ole sama juttu kuin ystävyys miehen ja miehen välillä tai naisen ja naisen. Heterojen sellaisten.

Pitää lähteä ulos. On mullaki paljo komeampia kavereita kuin craig sehän on susiruma ;)
 
No niinhän mä just kirjoitin seuraavassa viestissä. Että vaikka himoa on ei sille pidä tehdä mitään. Ja kun rupee tekemään ja aikansa tekee niin jompikumpi murtuu tai seurauksena on vähintäänkin katkos ystävyydessä.
Juu mutta kirjoitit myös, että naisilta ei kannata tästä edes kysyä. ;) Jos naisilla on tämän asian suhteen naiiveja luuloja, niin on kyllä miehilläkin.
 
Nuorempana oli enemmän miespuolisia kavereita, mutta aika harvan kanssa tehtiin mitään kahdestaan, enemmän se oli ryyppäämistä. Niiden kanssa, joiden kanssa oli syvempää ystävyyttä tilanne oli jo lähempänä terapiaa kuin tasapainoista ystävyyttä. Kun ei ole oikein tietoa tai kokemusta mistään niin toisen sukupuolen antama valoitus siihen puoleen on oikeasti hyödyllistä.

Usein myös naiset, joilla vain ei ole naispuolisia kavereita tai "tulevat paljon paremmin miesten kanssa juttuun" ovat ihan itse syyllisiä tähän tilanteeseen; vähättelevät muita naisia ja käyttäytyvät ylimielisesti heitä kohtaan, kiehnäävät ja mielistelevät mieskavereitaan ja vetävät välillä kännissä raivarit siitä, että kukaan näistä kavereista ei ole salaa rakastunut häneen.

Itse olen vasta nyt suunnilleen aikuisena oppinut olemaan kunnolla ystävä naisille, ja nämä ystävyyssuhteet ovat kyllä aivan eri tasolla kuin miesten kanssa solmimani kymmenen vuotta sitten. Omasta päästä se on kiinni. Miesten kanssa on ehkä helpompi olla, mutta tarviiko kaiken olla just sillä tavalla helppoa? En ole miesten kanssa kaveeratessani kokenut samanlaista rehellistä keskustelua (oma kumppani poislukien), jossa ei suojata ja liehitellä ja kehuta, kuin (niiden täyspäisten) naisten kanssa.
Tätä joutu hetken pureksimaan ja miettimään. Jossain määrin tunnistin tuosta itsenikin, etenkin nuorempana kaverisuhteet oli aika miesvoittoisia. En tiedä, onko tämä johtunut omasta asennoitumisesta vai mistä, mutta jotenkin en vaan naisissa ole niihin "hyviin tyyppeihin" tutustunut kun vasta vanhempana. Semmoisessa puolitutussa naisseurassa en oikein vieläkään koe oloa omakseni - ei mua oikein nappaa pohtia sitä, mihin jumppaan voitas yhdessä mennä, minkälaiset verhot sitä vaihtais kesäks tai löytyks alennusmyynneistä mitään kivaa. Joissain naisissa oikein ärsyttää se jatkuva kälätys ja väkisin jutun vääntäminen milloin mistäkin (huom. oikeille ystävilleni annan kyllä tämänkin anteeksi, tiedoksi jos tänne eksytte lukemaan :D).

Alkuperäiseen kysymykseen kuitenkin palatakseni, mielestäni naiset ja miehet voi olla keskenään kavereita. Niinkuin moni muukin sanoi, niin sitä en ole koskaan kieltänyt, etteikö siinä aina jokin jännite olisi, koska musta se jollain tasolla aina on eri sukupuolten välillä, oli tilanne ja ympäristö sitten mikä tahansa ja näin kuuluukin olla, sillä se on ihan luonnollista. Ehkä naiset sitten vaan pystyy tämän sulkemaan mielestään paremmin, vaikka ei musta tuon asian tiedostamisessa mitään väärää ole. Yleensä vaan miesten ja naisten väliset ystävyyssuhteet ottaa enemmän osumaa, kun jompi kumpi alkaa seurustella. Mutta toisaalta kaikki ystävyyssuhteet taitavat joutua sopeutumaan elämänmuutoksiin, joten en näe tuossakaan mitään poikkeavaa.
 
Jotenki tuntuu että jotenki se on yleistyny että naiset ja miehet on kavereita keskenää. Ainaki monilla nuoremmilla ihmisillä tätä tapahtuu aika paljo. Ite oon vierastanu tota ja myönnän, kerran yritinki mut eihä siitä tullu yhtää mitää. Mitä mieltä te ootte, voiko naiset ja miehet olla kavereita keskenään? Ja tarkotan sillä sitä että vapaa-ajal mm. käydää baareis, kahvitellaa yms. Ja kertokaas te naiset joilla on paljo miesfrendejä, että miks te hamstraatte miehiä ku joitain pikkupuudeleita ympärillenne?

Keskustelua :whip:
Ainahan sitä miettii seksiä, kun on tekemisissä vastakkaisen sukupuolen kanssa.Se on meidän geeneissä, biologiaa.Varmaan tietysti tässäkin on poikkeustapauksia, mutta kaveripiirissä tehdyn gallupin mukaan 100-prosenttisesti näin.
Mutta tuollahan ei ole mitään tekemistä kaveruuden kanssa?Itselläkin on monta naispuolista kaveria joiden kanssa on ollut jotain "säätöä" mutta mitä sitten?Ei vaikuta kaveruuteen.
Eli...kavereita voidaan olla, mutta se että kumpikaan ei ikinä miettisi mitään syntisiä, on ihan haihattelua ;)
hyvää vappua.
 
Mitä seuraavaksi, voiko miehet ja naiset olla työkavereita? ;)

Minusta miehet ja naiset voivat olla kavereita. Vaikka seksuaalista jännitettä voikin olla, niin joskus seksi ei vaan tule ilmestymään kuvioihin. Joku naispuolinen kaveri joka on onnellisesti naimisissa ja jolla on lapsia, on ainakin minulle vain kaveri. Joskus taas jompikumpi ei vain viehätä toista siinä mielessä. Joskus teininä yksi kavereistani oli ylipainoinen tyttö ja vaikka en hänestä ollutkaan siinä mielessä kiinnostunut, niin oltiin kuitenkin hyviä kavereita koska se tyttö oli niin hyvä tyyppi.
 
Mä en yleensä ole miettinyt ihmisen sukupuolta kaverisuhteita muodostaessani. Jos jonkun ihmisen kanssa ajatukset natsaa, ei sillä sukupuolella ole väliä. Kamuja löytyy siis molemmista sukupuolista ja voin hyin kahvitella ja hengata miespuolisten kamujeni kanssa kaksistaankin.
 
Jos olisin jonku naispuolisen hyvä kaveri niin mulla ei olis muutaku tasan yks asia kaiken pohjalla. Jos homma ei etenis oman kaavan mukaan niin alkasin hiljalleen sanoon adios; en vastailis kaikkiin viesteihi, puheluihin jne. Aina ku oon viettäny tarpeeks aikaa naisen kaverina alan turhautuun ja on sellanen olo että tuhlaan vaan omaa aikaani ku jätkäkaverit on loppupeleissä se ainoa oikea suunta. Mua ärsyttää nykyään ku tää miesnaisystävyyskombo on syntyny. Veikkaisin että tän takia kaikki on nykyää sinkkuja. Kaikki on niin hankalaa ku kolmioon on tullu yks kulma lisää ja täytyy miettiä onko se vaan että joku nainen antaa ymmärtää muttei ymmärrä antaa.
 
Jos olisin jonku naispuolisen hyvä kaveri niin mulla ei olis muutaku tasan yks asia kaiken pohjalla. Jos homma ei etenis oman kaavan mukaan niin alkasin hiljalleen sanoon adios; en vastailis kaikkiin viesteihi, puheluihin jne. Aina ku oon viettäny tarpeeks aikaa naisen kaverina alan turhautuun ja on sellanen olo että tuhlaan vaan omaa aikaani ku jätkäkaverit on loppupeleissä se ainoa oikea suunta. Mua ärsyttää nykyään ku tää miesnaisystävyyskombo on syntyny. Veikkaisin että tän takia kaikki on nykyää sinkkuja. Kaikki on niin hankalaa ku kolmioon on tullu yks kulma lisää ja täytyy miettiä onko se vaan että joku nainen antaa ymmärtää muttei ymmärrä antaa.

Mietit liian paljon ja oot sika mieheksi ;)
 
Nii no ei kai se väärin oo jos sillo tällö aivot menee ylikierroksille. :P Se viel pitää lisätä että en ikinä kato ketää silleen että OIOIOI MIKÄ PERSE! :D siis puhun naisille samaan tapaan ku jätkille 'mieli tyhjänä' mutta oon vaan oppinu itestä että naisten kans jossain syvälä juttujen pohjana on mikä on..
 
Nii no ei kai se väärin oo jos sillo tällö aivot menee ylikierroksille. :P Se viel pitää lisätä että en ikinä kato ketää silleen että OIOIOI MIKÄ PERSE! :D siis puhun naisille samaan tapaan ku jätkille 'mieli tyhjänä' mutta oon vaan oppinu itestä että naisten kans jossain syvälä juttujen pohjana on mikä on..

Mä katon. Perse on ylivoimainen este kenen tahansa naisen kaveruuden kohdalla.. Paitsi että mä voin oikeasti olla ystävä. Hallitsen mieleni 127 prosenttisesti, tilanteessa kuin tilanteessa.
 
Voi olla kamusia. Ilman seksuaalista kiinnostusta tai muita kuin ystävään kohdistuvia tuntemuksia. Koska tämä jakaa paljon mielipiteitä kahteen leiriin, asia on varmasti kiinni sattumalta yhteen sattuvista ihmiskemioista. Joissakin on seksuaalinen tai muu jännite, ei ehkä luota täysin toiseen, joissakin ei minkäänlaista ja joku vaan saattaa kokea että kamuja ei voi olla. Sama asia kun, syödäänkö voileipä makkaralla ja juustolla vai juustolla ja makkaralla.
 
Mä konppaan tässä aika paljon EvaCeciliaa, mullakin on aina ollut paljon mieskavereita ympärillä, ihan kakarasta asti. Luulen että se liittyy siihen, että mun paras kaveri on pikkuveli, jonka kavereiden kanssa kakarana huristeltiin mopoilla ympäri kyliä ja kukaan muu tyttö ei saanut tulla. Mua ei laskettu. Enkä usko esim työkavereiden vieläkään ajattelevan että olen nainen. Joskus kun tulee ilmi että on huomannut asian, se on aina vähän järkytys. Mutta varmaan itse olen kasvanut siihen poikien kanssa hengailuun. Mulla on läpi elämän aina ollut sellainen paita & peppu-kaveri, jonka kanssa on viettänyt tosi paljon aikaa. Nuorena ja villinähän sitä tuli liian monen siiderin jälkeen nukuttuakin vierekkäin, mutta ei kummallekaan olisi tullut mieleenkään tehdä mitään. Kaverit on kavereita. On mulla hyviä naisystäviäkin, mutta jos on oikein hyvä ystävä naisen kanssa, tulee niitä 'paljon oot treennut, mitä oot syönyt, näytä sun vatsa, kuinka helvetin pieni sä jo olet'-juttuja, mitä miehet ei ikinä tee. Mutta en tarkoita ettenkö tuntisi tosi kivoja naisia ja mulla on kyllä tosi rakkaita naispuolisiakin ystäviä.
Olen myös ollut koko ikäni miesvoittoisella alalla, ja pienen hetken välillä naisten kanssa työskenneltyäni voin todeta että olenpa tod päässyt helpolla. Miesten kanssa on vaan ihan sairaan paljon helpompi tehdä töitä. Kaikki pitää huolta ja auttaa ja on lojaaleita jne.
 
EIIIII VOI!

Silloin kun olin vielä estynyt ja turhautunut poikanen, minulla oli ystävyysviritys, joka tuotti minulle paljon romanttisia päiväunia. Sitten rakensin MIÄÄLETTÖMÄN henkisen tason vetovoiman ja johan muuttui ääni kull... kellossa. Pois jäi mielestä romanttiset monogaaaamiset höpötykset. Tapasin tuon naisen vuosien jälkeen ja hän yritti "viritellä" sitä linjaa, mihin jäätiin... Mutta minua ei enää talutettukaan kuin PÄSSIÄ narussa - hän huomasi nopeasti olevansa tekemisissä PUKIN kanssa. Panin (myös ilman kortsua) muutamaan otteeseen ja kun laantui huuma, totesin moottoritien olevan kuuma...
 
On mulla hyviä naisystäviäkin, mutta jos on oikein hyvä ystävä naisen kanssa, tulee niitä 'paljon oot treennut, mitä oot syönyt, näytä sun vatsa, kuinka helvetin pieni sä jo olet'-juttuja, mitä miehet ei ikinä tee. Mutta en tarkoita ettenkö tuntisi tosi kivoja naisia ja mulla on kyllä tosi rakkaita naispuolisiakin ystäviä.
Mun tuntemat miehet tekevät tuota koko ajan! Ne tosin ovatkin isoilta osin pakkikselta. :D
 
itsehän en koske naisiin pitkällä tikullakaan ja kuulostaa erittäin MAHDOTTOMALT yhtälöltä että mies ja nainen olisi kavereita
 
Toki mies ja nainen voi olla kavereita, mutta kuvitellaanpa tilanne vaikka meidän tapausessa.

Ollaan siis vaimon kanssa oltu nyt kesällä 10 vuotta naimissa ja 13 vuotta kimpassa. Jos sille nyt yhtäkkiä ilmestyisi kaveriksi mies jonka kanssa sen pitäisi vaikka alkaa käydä baarissa je meneen tän baarireissun jälkeen sen miehen luokse yöksi vain kaverina, niin en mä ainakaan purematta nielisi tarinaa silleen että ovat vaan kavereita. Mahdollista se on, mutta kyllä tässä nyt ois liikaa jännitettä että tuota itse voisi mukisematta hyväksyä. Taasen ihan normaalia meillä, että vaimo lähtee vaikka naiskaverinsa kanssa kapakkaan je menevät sitten sen kaverinsa luokse tai tulevat meille tai mikä nyt onkaan esim. taksirallin kannalta järkevintä ja miten on sovittu.

En usko hetkeäkään, että mun vaimo hyväksyisi vastaavaa tilannetta toisinpäinkään. Enkä minäkään usko että joku tiivis kaverisuhde etenkään hyvännäkösen naisen kanssa toimisi. Siinä olisi liikaa seksuaalista jännitettä.

Varmaan joku ajattelee täysin päinvastoin, mutta tämä on oma kanta. Kavereita voi olla ja niitä pitää saada tavata ja käydä vaikka kahvilla, mutta jos se alkaa olemaan jotain sydänystävyyttä, niin liikaa alkaa mielestäni olemaan suhteen merkkejä ilmassa. Ehkä olen ahdasmielinen, mutta tämä on oma ajatusmaailma.
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom