Naiset ja miehet kavereita?

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja sika
  • Aloitettu Aloitettu
^Niin no toi on varmasti eri tilanne jos ei ole koskaan ollut mieskavereita ja ihmiset on tietenkin erilaisia, mutta jos olisin itse parisuhteessa ja mulle sanottaisi että sulla ei muuten ole sitten tästä lähtien kuin naisia kavereina, niin käyttäisin tältä palstalta oppimaani sanontaa 'next', jos ei sen verran jaksa opetella minua tuntemaan, että tajuaisi, että kavereiden kanssa ei säädetä.
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Kyllä voi olla. Mulla on ainakin muutamia miespuolisia kavereita, joiden kanssa mm. harrastetaan samaa lajia ja siten ollaan tekemisissä jonkun verran. Ei mitään syvällisempää kyllä puhuta/avauduta omista jutuista, mutta hauskaa on.
Eikä mitään seksuaalista jännitettä ole ollu ilmassa, kyllä semmosen aika hyvin vaistoo, jos toinen on kiinnostunut.

Syvällisemmät ystävyyssuhteet on toisten mimmien kanssa kuitenkin.
 
Jostain syystä syvällisimmät ystävyyssuhteeni ovat naispuolisten kaverien kanssa. Liekö syvällisten juttelu on jotenkin luontevampaa naisen kanssa. Moni muukin taisi olla sitä mieltä, että luonto väkiselläkin jättää miehen ja naisen välille sen pienen seksuaalisen kipinän - tahtoi tai ei. Niin se minunkin mielestäni tekee. Ei itselläni ainakaan ole normaalisti mitään estettä sille, etteikö kaverin kanssa voisi vaakamambota. Siitä helposti sitten päästäänkin kysymykseen, että mikä on sitten mitä, milloin suhteen määritelmä pitää katsoa uusiksi. Typeriä sääntöjä ovat kuitenkin sellaiset kiellot vapaiden ihmisten kesken. Tietenkin voi olla tilanteita ja ihmisiä, joiden kanssa kielto on hyväksi. Kaverin tai oma parisuhde on tietenkin yksi sellainen tilanne, jossa itsekin pyrin kieltämään itseltäni seksuaaliset ajatukset kaveria kohtaan. Muuten kaikki menee niin kauan kun vapaat olennot toimivat omasta halustansa.
 
Väkisinkin tulee mieleen, että onko joillakin miehillä jännitettä ihan kaiken kanssa millä on pulssi...
 
Saanko, saanko, vielä todeta että: Miehet. :jahas:
 
Saanko, saanko vielä todeta että: miehet:jahas:

Noh, noh. En ymmärrä mitä epänormaalia on siinä, että tuntee seksuaalista vetoa vastakkaiseen sukupuoleen. Kyllä ne primitiiviset vietit ovat aina olemassa, on eri asia vain, että kuinka paljon on niiden vietävissä. Ja silloin kun viettien mukana meno ei ketään vahingoita, niin antaa palaa vain. Käärinliinoissa ehtii sitten olla psykofyysissosiaalisesti yksin.
 
Luulen, että tämä on myös paljon kiinni siitä omasta luonteenlaadusta ja persoonasta (tai on ainakin minun tapauksessa). Mulla on kyllä hyviä naispuolisia ystäviä, mutta mitä vanhemmaksi tulen, sen vähemmän huomaan löytäväni mitään yhteistä näiden ystävieni kanssa. Täysin erilaiset elämäntilanteet tekee paljon pidemmällä aikavälillä.

Monella ystävistäni on ne pienet lapset kotona ja jutut pyörii sen ympärillä, mikä on täysin luonnollista, mutta ei minulle ehkä niin "ajankohtainen" aihe jutella mistään vaippamerkeistä. Sitten on niitä ystäviä joilla yhä päällimmäisenä on mielessä biletys ja se on ainut keino pitää hauskaa, missään muissa merkeissä sitten ei tavatakkaan. Ja kun en itse juo tai viihdy baareissa, tästä seuraa se ettei juurikaan nähdä näiden ystävien kanssa. Minua ei myöskään kiinnosta lähteä shoppailemaan tyttöporukalla ja päivittelemään "sopiiko tämä laukku nyt mun asustukseen". Jos jotain pitää ostaa, mieluiten teen sen ihan itsekseni kaikessa rauhassa. Salilla olen tutustunut jonkun verran naispuolisiin treenikavereihin, mutta ei oikein siinäkään tunnu jutut osuvan yhteen. Minulla ei ole elämää suurempi kysymys voiko laittaa bikineitä päälle jos ei ole ensin tiputtanut 5 kiloa. Sitten tietysti muut perinteiset "aiheet", kuten meikit, ruoanlaitto, muoti, tv-sarjat ym. mitä naistenlehdet on täynnä, näistä en ymmärrä yhtään mitään! En osaa sujuvasti keskustella kakkuresepteistä tai luomivärien koostumuksesta. :nolo:

Voin ihan hyvin ystävystyä ja viettää aikaa naistenkin kanssa, välillä sitä oikeastaan kaipaankin. Kun muuttaa täysin vieraaseen ympäristöön josta ei tunne yhtään ketään, uusien ihmissuhteiden kehittäminen vie aikansa. Koska työni on mitä on, olen luonnollisesti tutustunut ensin vain miespuolisiin täällä ja sitä kautta tuttavapiiri on muodostunut hyvin miesvoittoiseksi. Ehkä sitä pikku hiljaa kuitenkin löytää myös ystäviä naisista, tarvii vain tulla samanhenkisiä sekopäitä vastaan... :D
 
^ EvaCelian mietteistä tuli mieleen, että itse vastaavasti olen kauhean vähän kiinnostunut perinteisistä miehisistä jutuista. Ei kiinnosta autot, moottoripyörät, eikä ikävä kyllä edes lämpöpumput. Sen vuoksi esim. työpaikkojen saunaillat ovat toisinaan sosiaalisesti kohtuullisen tylsiä ja jopa vaivalloisia minulle. Liekö noissakin oireissa jotain osasyytä sille, miksi naiset ovat minulle niin toimivia kavereina.
 
Mulla on kyllä hyviä naispuolisia ystäviä, mutta mitä vanhemmaksi tulen, sen vähemmän huomaan löytäväni mitään yhteistä näiden ystävieni kanssa. Täysin erilaiset elämäntilanteet tekee paljon pidemmällä aikavälillä.
......
Koska työni on mitä on, olen luonnollisesti tutustunut ensin vain miespuolisiin täällä ja sitä kautta tuttavapiiri on muodostunut hyvin miesvoittoiseksi.
Työkaverien kanssa on luonnollisesti yhteistä se työ ja työkaverit ja kaikki arkipäivät ja niistä juttua riittää, mutta mistä sitten näiden miesten kanssa voi puhua (no työjutuista tietysti) mutta naisten kanssa ei? Jos keskustelua syntyy ainoastaan asioista jotka molemmille on yhteisiä, on tosiaan melko hankalaa löytää niitä uusia ystäviä.

Mun on aina ollu hankala ymmärtää ihmisiä joiden mielestä miesten/naisten kanssa ei voi puhua/on helpompi puhua. Yksilöiden väliset erot on kuitenkin ihan eri sfääreissä kun sukupuolten väliset. Löytyy sekä naisia että miehiä joiden kanssa en keski mitään yhteistä puhuttavaa, toisaalta löytyy naisia joiden kanssa voi puhua autoista ja metsästyksestä ja miehiä jotka voi ottaa makutuomariksi mukaan ostoksille. Kuulostaa jeesustelulta, mutta minä en ainakaan ole huomannut että huulikiiltokeskustelut olisivat naisten välisille ystävyyssuhteille jotenkin leimallisia, enemmän ne perinteiset "naisjutut" (lapset, vaatteet, laihdutus) ja miesjutut (autot, inttijutut, eilinen peli) säästetään niihin vähän pintapuolisempiin sosiaalisiin tilanteisiin joissa vaan sen kummemmin toisesta ihmisestä kiinnostumatta pyöritään samassa porukassa. En ole yleensä ottaen kiinnostunut vaippamerkeistä koska omia lapsia ei ole ja ventovieraiden ipanat ei niin ihmeellisesti nappaa, mutta sehän on täysin eri asia jos kysymys on mun kaverin ja hänen lastensa asioista, jos hän nyt jostain syystä joskus haluais mulle kertoa mitä vaippoja käyttää. En tunne ketään joka kokisi tarvetta siitä päivittäin puhua.

Ja mitä tulee miesten ja naisten väliseen ystävyyteen, uskon että sellaistakin voi toimivana olla. Mulle ei ole osunut kohdalle yhtään läheisempää tapausta jossa jossain vaiheessa ei olisi toiselta puolelta edes varovasti kuulosteltu oisko mitään tsäänssiä, mikä on aina yhtä kiusallinen tilanne ja yleensä kuihduttaa kaveruuden. Voi johtua siitä että annan jotain vääränlaisia signaaleja kun luulen olevani vaan kaverillinen, en tiedä. Jostain syystä tulee aina kamalana loukkauksena jos kaverina pitämäni mies yhtäkkiä onkin vaan kiinnostunut ihan muussa mielessä. Tulee sellanen nollausolo että ai jaa, ei se korvien väli sitten ollutkaan se kiinnostava asia. Harmi. Pisimmät miespuoliset kaveruussuhteet on ne joissa kyseessä on jomman kumman puolison kaveri. Siinä mikään sähköisempi kemia on niin automaattisesti poissuljettu juttu ettei se pääse haittaamaan kaverisuhdetta.
 
Mun on aina ollu hankala ymmärtää ihmisiä joiden mielestä miesten/naisten kanssa ei voi puhua/on helpompi puhua. Yksilöiden väliset erot on kuitenkin ihan eri sfääreissä kun sukupuolten väliset. Löytyy sekä naisia että miehiä joiden kanssa en keski mitään yhteistä puhuttavaa, toisaalta löytyy naisia joiden kanssa voi puhua autoista ja metsästyksestä ja miehiä jotka voi ottaa makutuomariksi mukaan ostoksille.

Tuo on ihan totta ja hyvä pointti mielestäni. Kyse on ehkä juuri enemmän yksilöiden välisistä eroista. :) Ja mulla on niin tylsä työ, ettei siitä riitä puhuttavaa juuri lainkaan. Paljon enemmän käydään keskusteluja kaikista ihan ulkopuolisista aiheista siinä töiden lomassa, arkielämän jutuista tai vähän syvällisemmistäkin aiheista on tullut monta hyvää keskustelua. Muistan yhden työvuoron kun miehet sai lähes kunnon riidan lopulta aikaiseksi kun aletiin puhua turkistarhauksesta. :D Ja työajan ulkopuolella jos nähdään, ei missään nimessä puhuta tylsistä työkuvioista. Mielenkiintoisia keskusteluja syntyy juuri niistä erilaisuuksista ja saa hyviä näkökantoja & pohdittavaa itsellekin.

Pidemmän päälle olen kuitenkin huomannut, että niiden ystävien kanssa joiden kanssa ei vaan jutut kohtaa ja elämäntilanteet on täysin eri laidasta, helposti pikku hiljaa sitä on yhteydenpitokin jäänyt vähemmälle (jo välimatkankin takia). Sitten kun harvoin näkee ja yrittää saada syvällisempää keskustelua aikaiseksi, jutut usein jää vain sille pinnalliselle tasolle. Ehkä kyse on myös omasta asenteestani tai siitä, etten koe oloani niin helposti rennoksi tyttöporukassa.
 
^ EvaCelian mietteistä tuli mieleen, että itse vastaavasti olen kauhean vähän kiinnostunut perinteisistä miehisistä jutuista. Ei kiinnosta autot, moottoripyörät, eikä ikävä kyllä edes lämpöpumput. Sen vuoksi esim. työpaikkojen saunaillat ovat toisinaan sosiaalisesti kohtuullisen tylsiä ja jopa vaivalloisia minulle. Liekö noissakin oireissa jotain osasyytä sille, miksi naiset ovat minulle niin toimivia kavereina.
Tuli tästä mieleen mun eksäni, joka sanoi aina kaveeraavansa mieluummin naisten kanssa. Miesten seurassa kuulemma puhe aina kääntyi ennemmin tai myöhemmin johonkin helvetin autojen osiin, joista taas eksäni ei tiennyt mitään.

Mä huomaan usein tutustuvani helpommin miehiin, mutta ei se kyllä johdu siitä, että juttelisin mielelläni tekniikasta tai vastaavasta, en nimittäin aihepiiriä tunne lainkaan. Ei mun kanssa kyllä yksikään mies ole koittanut jutella mistään sellaisesta, eikä urheilusta, ja jos onkin yrittänyt, olen torpannut ne yritykset alkuunsa. ;)
 
Suurin osa minun kavereista on miehiä, mutta paras ystäväni on nainen. Mitään seksuaalista taka-ajatusta ei ole kumpaankaan suuntaan, eikä meillä ole vaikeuksia puhua ihan mistä tahansa. Tätä tosin varmaan edesauttaa se että minua ei kiinnosta muutenkaan sössöttää jostain autoista tai niiden osista.
 
Ihmiset on yksilöitä, joidenkin kanssa voi olla frendejä ja joidenkin ei. Sukupuolella ei ole asian kanssa mitään tekemistä.
 
Jos nyt mietin oman miehen miespuolisia kavereita niin varmaan puolella ei ole autoa tai ajokorttia eivätkä ikinä puhu missään sellaisissa saunailloissa tms. missä minä olen salakuuntelemassa autoista, urheilusta, nikkaroinnista tai muusta "miehekkäästä". Varmasti naisista ja sensellaisesta puhuvat silloin kun en ole kuulemassa, mutta en jaksa uskoa että säästävät niitä autojuttuja mihinkään kahdenkeskisiin luottamuksellisiin keskusteluihin. En koe, että nämä perinteiset miesten ja naisten kiinnostuksenkohteet ovat oman sukupolveni juttu.
 
Mun miespuolisista kavereista ei varmaan yksikään puhu autoista, seksistä tai noh urheilusta jonkin verran.

Pääsääntöisesti puhutaan vaan sotimisesta, kaljasta ja siitä yhdestä kaverista joka.. eli asioista joilla on merkitystä.
 
Minä olen vasta viime vuosina löytänyt naispuolisia kavereita (vaimon kautta). Nuorempana olisin halunnut olla kaikkien kaveri, mutta kun kaveripiiri oli niin rajoittunutta, että muut poijjaat eivät suvainneet kaveraamista tyttöystäviensä kanssa. Nykyään kaikilla on kivaa illanvietossa, eikä mitää turhia jännitteitä ole. Ehkäpä teinipoikien pitää ensin kasvaa omasta epävarmuudestaan ennen kuin voipi kaveerata naisten kanssa. Osa tosin ei ehkä kasva koskaan...
 
Mulle tulee tästä mieleen kaverini, joka tässä joku viikko sitten kertoi miehensä valittaneen, että miksi se 'vaahtokarkki' aina vierailee vain silloin kun hän ei ole kotona. Ja voin luvata että hän ei kysynyt sitä siksi että meillä olisi jännitteitä:P
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom