Miksi ei voisi? Mulla on aina ollut paljon miespuolisia kavereita ja on yhä. Mutta toki näen asian vain omasta näkökannasta, ihan eri asia on että mitä ne miehet sitten todellisuudessa ajattelevat ja onko siellä ollut jotain muita tunteita/toiveita joskus taustalla. Omasta puolestani kaveeraaminen onnistuu hyvin, en ihastu helposti tai koe sellaisia tunteita näihin kaverimiehiin, että siitä olisi jotain "haittaa". Varmaan on paljon kiinni ihmisestä itsestään, ihastuuko helposti tai kiintyykö siihen toiseen, tai tuleeko jotain muuta pientä jännitettä/kipinää siihen välille.
Nuorempana esim. yksi parhaista kavereistani oli vuoden vanhempi mies. Hengailtiin paljon yhdessä, tunsin miehen koko perheen ja saatettiin olla jopa yökylässä puolin ja toisin. Voitiin puhua ihan mistä tahansa ja itseasiassa puhuttiinkin paljon kaikkea, moni aihe oli ehkä sellainen, mistä tämän miehen oli vaikea puhua miespuolisille kavereilleen. Mustasukkaisuutta oli tämän miehen puolelta, vahti hyvin tarkkaan minun menemiseni ja puolusteli käytöstään sillä, että ei kestä jos menettää meidän ystävyyden. Homma loppui lopulta siihen parin vuoden ystävyyden jälkeen kun hän itse alkoi seurustella vakavasti, eikä tyttöystävä lopulta hyväksynyt sitä että mies vietti niin paljon aikaa minun kanssa ja käski tehdä valinnan. Samaan aikaan muutin muualle ja ystävyys jäi siihen.
Tällä hetkellä lähes kaikki työkaverini on miehiä. Osan tunnen paremminkin ja saatetaan myös nähdä työajan ulkopuolella. Koskaan ei ole ollut mitään suurempia ongelmia, koen oloni luontevaksi miesten seurassa, melkein vaikeampi minun on kaveerata ja tutustua naisten kanssa. Miesten kanssa homma on paljon rennompaa. Nuorempana sain usein kutsun "miesteniltoihin", yksinoikeudella sain luvan osallistua milloin mihinkin saunailtoihin mihin vaimoilla tai tyttöystävillä ei ollut asiaa. Joskus kun ihmettelin asiaa ääneen, sanoivat vaan että olen ainoa täyspäinen mukava nainen jonka kanssa tuollaista voi tehdä ja siitä moinen "kunnia". :D En tietenkään usko sitä, sillä selväjärkistä ei minusta saa tekemälläkään, mutta hauskaa oli aina. :D Ei mitään nipottamista pikku asioista vaan rentoa hengailua, joskus korjailtiin autoja tai tehtiin festarireissuja, biletystä ja välillä taas jotain normi (teini) arkea. En seurustellut silloin kenenkään kanssa, jos olisin ollut suhteessa niin varmaankin olisi tullut ongelmia & draamaa tuollaisesssa kaveripiirissä.
Sinisilmäinen en kuitenkaan ole, tiedän hyvin mitä siellä miesten päässä usein liikkuu... Jostain syystä muutaman juoman jälkeen ne todelliset tunteet saattaa tulla esiin ja alkaa vonkaaminen. Miesten ja naisten välisessä ystävyydessä on varmaan aina läsnä se "entäs jos" -elementti, jos siitä pääsee yli niin homma voi toimia erittäin hyvin. (Tai jos välit muistuttaa veli-sisko asetelmaa, eikä mitään kiinnostusta ole kummankaan puolelta.) Edellisen työpaikan pikkujouluissa putosin laskuista kuinka moni lopulta yritti ehdotella seksiä tarpeeksi humalaisena tai sitten tuli "ujoja tunnustuksia tunteista"... Monia toki hävetti sitten seuraavana työpäivänä, silti koskaan ei mitään suurempaa draamaa noista aiheutunut ja työt pystyttiin hoitamaan normaalisti.
minkäänlaista romanttista/seksuaalista jännitettä ei ole minun ja näiden kahden ystäväni välillä, ei minun puoleltani eikä tietääkseni heidänkään. Itse asiassa, ovat sen tyylisiä ihmisiä että en todellakaan haluaisi mitään "sellaista" heidän kanssaan... mutta ystävinä juttelemme pitkään ja hartaasti niin miesten kuin naistenkin juttuja, ja homma toimii. Luottamus on erinomaista ja sydäntä voi keventää huoletta. Ja on myös hauskaa ja mistä tahansa puhutaankin, niin aina ollaan juuri sillä tavalla samaa mieltä millä tavalla hyvät ystävykset aina ovatkin. On semmoinen sama elämänkatsomus. En vaihtaisi näitä mimmejä miehiin :D
