Ööh.. veät tätä nyt ihan väärään suuntaan. Ymmärrä että jotku kyllä voi puhua naisten kanssa, mutta ei halua olla naisten kavereita. Ei mitenkään että ollaan epävarmoja 'teinipoikia'. Joskus ne jotka päätyy aina vain kavereiksi eikä ikinä sen pidemmälle ovat just näitä epävarmoja 'teinipoikia'. Jotku haluaa vaan parisuhteen tai panokaverin naisesta eikä halua tuhlata. Oon ollu naisten kavereita, kulkenu baareissa niitten kans ym. mutta oon todennu että mieskaverit on aina parempia. Miesten omat jutut joista miehet on kiinnostunu pääse esille parhaiten miesten kanssa. Sitten ehkä oppii tuntemaan esim. autoista paremmin. Lisäks keskusteluissa mies ei välttämättä pääse kauheasti puhumaan
Vedänkö? En ihan saanut tosta sun ajatuksesta kiinni, mutta tarkoitus oli kyllä pysyä aiheessa. Ehkäpä sun jutussa on sen verran perää, että on olemassa epävarmoja teinipoikia, joista kasvaa epävarmoja miehiä. Sitten on olemassa pävarmoja teinipoikia, joista kasvaa itsensä ja muut hyväksyviä itsevarmoja miehiä.
Kun olin jotain 15 vuotta sitten kovimmassa baari-iässä, niin sosiaalisena ihmisenä juttelin myös kavereiden tyttöystävien kanssa. Varsinkin yhden kanssa meni jutut hyvin yksiin, ja olis ihan kiva ollut käydä jossain selvin päin. Ilman mitään takaa-ajatuksia (ja mulla oli siis kanssa tyttöystävä jolle asia olisi ollut ok). Mutta poikaystävänsä (kaverini) kielsi esim. kahvilla käynnit. Ylipäätään asenne oli kaveripiirissä sellainen naiset on panopuita ja miehet dokaa. Mua tämä ahisti. Kun tapasin nykyisen vaimoni 10 vuotta sitten, niin olin kateellinen kaverien määrästä. Ehkä jopa mustis, kun sillä oli poikia niin paljon frendeinä. Se on muusikko ja sen iso osa sen kavereista oli muusikoita/näyttelijöitä/tms ja näillä tuntuu aika hyvin synkkaavan kaverisuhteet sukupuolesta riippumatta. Tästä asiasta on joskus ollut puhettakin, eivätkä ne kuulemma edes ajattele frendien sukupuolta, ne ovat vaan frendejä keskenään.
Suurin osa kaveripiiristä on vaihtunut. Kyllä mä vielä vanhojen kavereiden kanssa satunnaisesti hengaan, mutta 80% niiden ajatusmaailmasta on häiritsevän kaksijakoista; kun mennään kylään, niin miehet lähtee heti saunaan/juomaan/grillaamaan/juomaan/kattoo lätkää/juomaan/ryyppäämään/dokaamaan ja naiset tekee vain jotain naisten juttuja (ei niiden tekemisiä käsitellä). Tai sitten jos talon isäntä tarjoaa virvokkeita, niin kysytään vain miehiltä, että saako olla olutta tms. Naiset etsikööt omat juomansa. En mä tiedä mikä tässä on, mutta tää vaan omalla tavallaan vaivaa mua. Sitten kun ollaan mun ja vaimon yhteisten kavereiden kanssa, niin me tehdään kaikki yhdessä safkaa ja jutellaan ihan diippejä asioita. Mun ajatusmaailmassa tämä vaan on enemmän kuin naisten kanssa puhumista.
Tosin, koska muiden vaimon kavereiden puolisot eivät juurikaan osallistu meidän illanviettoihin/ovat sinkkuja, niin mä taidan olla tällä hetkellä ainoa mies siellä. Jospa mä oonkin sitten yksi tytöistä? Ihan sama, mulla on kivaa. Ja kaikki tän kaveripiirin naiset ovat sellaisia, että jos tapais ne jossain kaupungilla, niin vois mennä samantien esim. kahville jauhamaan skeidaa, tai tehdä niitä kaverijuttuja. Se menisi siihen luonnostaan. Kun taas jos tapaisi muiden kaveripiirien vaimoja, niin se ois sellaista: moi, mitäs sille ja sille kuuluu, kiitos vaivautunut hei, uh oh pökkelö.
Mut hei, kaikki vetää omalla tyylillään nää setit ;)