Naiset ja miehet kavereita?

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja sika
  • Aloitettu Aloitettu
Ihmiset on yksilöitä, joidenkin kanssa voi olla frendejä ja joidenkin ei. Sukupuolella ei ole asian kanssa mitään tekemistä.

Juuri näin. Ylipäänsä ihmisiä, joiden kanssa tulee oikeasti juttuun ja löytyy yhteisiä puheenaiheita, on sen verran vähän että sukupuolirasismia on turha ruveta harrastamaan ja, vaikka mut tän perusteella varmaan tuomitaankin pakkis-mittapuulla sairaaksi yksilöksi, niin mä voin ihan oikeasti olla naistenkin kanssa tekemisissä ilman, että jatkuvasti jöpöttäisi ja ajatukset vaeltelisivat ties missä. Jotkut naiset tietenkin olettavat, että yksikään mies ei voi haluta olla vain kaveri ja sellaisten kanssa on sitten turha yrittää kaveerata.
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Ei ole totta etteikö sukupuolella olisi asian kanssa mitään tekemistä. Kyllähän moni ihminen periaatteessa voi olla "kenen kaveri tahansa", mutta käytännössä ihmiset yleensä tulee juttuun joko miesten tai naisten kanssa. Kyse ei ole siitä, ettäkö kaverit valittaisiin sukupuolen perusteella, vaan siitä, että käytännössä jollain vaan synkkaa paremmin miesten kanssa, jne. Itse tulen juttuun naisten kanssa enkä juurikaan miesten, mikä on poikkeuksellista koska mulla on kikkeli, mutta näin on. En aseta mitään rajoja ystävieni sukupuolisuudelle, mutta käytännössä en kunnolla ystävysty miesten kanssa. Ei siis sukupuolirasismia, vaan ihan fiilispohjaista toimintaa. En mä kavereitani mitenkään valitse, naisten kanssa vaan ystävystyn paremmin :) ne on ihanampia <3
 
Jos nyt mietin oman miehen miespuolisia kavereita niin varmaan puolella ei ole autoa tai ajokorttia eivätkä ikinä puhu missään sellaisissa saunailloissa tms. missä minä olen salakuuntelemassa autoista, urheilusta, nikkaroinnista tai muusta "miehekkäästä". Varmasti naisista ja sensellaisesta puhuvat silloin kun en ole kuulemassa, mutta en jaksa uskoa että säästävät niitä autojuttuja mihinkään kahdenkeskisiin luottamuksellisiin keskusteluihin. En koe, että nämä perinteiset miesten ja naisten kiinnostuksenkohteet ovat oman sukupolveni juttu.

Ei ehkä sun vihervasuripiireissä ;)

Ainakin mun kaveriporukoissa puhutaan autoista, urheilusta, nikkaroinnista ja vastaavista. Lisäksi vielä maahanmuuttajien haukkuminen on yksi suosittu puheenaihe.
 
Ei ehkä sun vihervasuripiireissä ;)

Mistä ihmeestä tämä käsitys on tullut o_O

Ehkä vanhoillisvasuri, jolloin myös tuo oman listasi loppupää tulee toisinaan esiin. Eniten tuntuvat puhuvan musiikista, leffoista, peleistä, muista ihmisistä ja yleisistä aiheista (ajankohtaiset, yhteiskunta, blaablaa).
 
Mites naiset suhtautuu kuvioon: Ennen todella lihava, nykyään sutjakassa ja hotissa kondiksessa. Kavereista tulikin kiinnostuneita. Oliko ne alunperin "kavereita" ? Entäs lapsuudenkaverit joita tunsitte 5-10v ikäisenä mutta tulikin himottavia penteleitä 13-16 vuotiaina?

Se on geeneissä, tottakai on seksuaalisesti vähemmän halukkaita ihmisiä joita kiinnostaa vastakkainen sukupuoli yhtä paljon kuin orava metsässä tai sitten ne kemiat on nii-in kaukana toisistaan että toista ei mitenkään voi himoita. En halua vetää esimerkkejä, mutta mulla on semmosia kavereita ainakin pari, joihin en tunne tippaakaan vetovoimaa ja ne on just ystäviä. Luultavasti Dalai Lama on luultavasti useimpien naisten kaveri ihan hiton oikeasti. Mutta Dennis Rodman ei todellakaan ole, koettakaa kysyä vaikka. Luultavasti se osaa myös olla rehellinen. Dalailla saattaa olla himoja mutta eihän se uskalla mitään sanoa ;)

Ja joo naiset on paljon kivempia kavereina, just tästä samasta syystä. Niissä on jotain kiinnostavaa juuri siksi että ne on semmosia höpsöjä joiden ajatusmaailma on ihan päätön, ei voi olla tykkäämätä. Miehet on niin loogisia että keskustelua ei yleensä edes tarvita.

Ja mulla on edelleen se käsitys että kaverit tai varsinkaan ystävät ei nussi keskenään. En pidä ketään petikumppaniani kaverina enkä lähelläkään ystävääni.
 
Mistä ihmeestä tämä käsitys on tullut o_O

Ehkä vanhoillisvasuri, jolloin myös tuo oman listasi loppupää tulee toisinaan esiin. Eniten tuntuvat puhuvan musiikista, leffoista, peleistä, muista ihmisistä ja yleisistä aiheista (ajankohtaiset, yhteiskunta, blaablaa).

No melko samanlaisia juttuja munkin kaverit puhuu. Autojutut ja nikkaroinnit tulee esiin, kun porukka on vakkaritöissä ja siinä iässä, että autot ja kämpän ostot on edessä. Kavereita on myös viimeaikoina muuttanut isompiin kämppiin ja sitä kautta tulee juteltua remppajuttuja. Urheilustakin tulee puhuttua paljon, kun kaikki harrastaa jotain. Naiset on myös yksi puheenaihe ja varsinkin se, miksi mulla ei ole tyttökaveria. Tosin politiikasta kukaan ei halua kanssani puhua, koska murskaan liberaalina oikeistolaisena vasureiden "mut ku ei se oo oikeudenmukaista" -argumentit.
 
Ei ehkä sun vihervasuripiireissä ;)

Ainakin mun kaveriporukoissa puhutaan autoista, urheilusta, nikkaroinnista ja vastaavista. Lisäksi vielä maahanmuuttajien haukkuminen on yksi suosittu puheenaihe.

Tässä muuten yksi sellainen aihe, josta ei yksinkertaisesti voi puhua naisten ollessa paikassa riippumatta siitä kuinka hyvät perustelut maahanmuuttokriittisyydelleen olisi. Suurimalla osalla naisista, joiden kanssa olen jutellut (ei monta), tuntuu olevan se asenne, että vika ei voi koskaan olla neekerissä, aina löytyy joku muu selittävä tekijä (© Rankkuri). Itse tykkään haukkua somalineekereitä ja ählämeitä. Ehkä juuri sen takia minulla ei naispuolisia tuttavia juuri ole. Tai sitten siksi, että olen helvetin ruma ja sovinistikin. Tai kaikki edellämainitut.

Edit: Pakko vetää sanoja takaisin. Thaikkunaisten kanssa voi haukkua ählämeitä ihan surutta, koska he vihaavat myös kyseistä etnistä ryhmää yli kaiken.
 
Mulla on kyllä aikas paljon noita naispuolisia kavereita, mutta osa on tullut niistä tyttöystävän kautta eikä ois muuten oikein kiinnostunut kaverustua ja jos menee välit poikki niin en kai kamalasti meinaa myöskään liikkua heidän kanssaan, mitä nyt koulussa sitten pari sanaa voi vaihtaa, jos ei ketään muutakaan ole kenelle puhua.

Silti tulen omasta mielestäni hyvin juttuun sekä tyttöjen että poikien kanssa. Tämä onkin outoa itsestäni, sillä välillä voin tehdä jotain aivan tyhmää kuten cruisailla vain poikien kanssa autoilla pitkin kaupunkia ilman päämäärää ja välillä taas voin jutella jotain ns. henkeviä tyttöjen kanssa. Tämä on kai tullut sopeutumisen myötä, sillä yhdessä vaiheessa oli välit poikki entiseen parhaaseen kaveriini (ollaan taas kavereita) ja hän osasi jotenkin kerätä kaikki muut pojat ympärilleen. Näin ollen piti oppia kommunikoimaan tyttöjen kanssa.

Itseä kyllä kiinnostaa When Harry Met Sallyssa esitetty ajatus, että nainen ja mies eivät voi olla vain kavereita ja mies haluaa aina seksiä. Onko se tosiaan näin? Onko mullakin taka-ajatuksena kaikissa kaveritytöissäni se, että pääsisi vähän tanssimaan vaakamamboa(vitun tyhmä nimi mutta piti silti laittaa :D )?
 
Tää on mahtava ketju. :)

Naiset kertomassa kuinka naisten kanssa ei voi puhua kun lapsista, vaatteista ja meikeistä, miesten kanssa sentään voi jutella henkeviä.

Miehet kertomassa kuinka miesten kanssa ei voi puhua kun autoista, nikkaroinnista ja urheilusta, naisten kanssa voi sentään jutella henkeviä.

Koonti: sekä naiset ja miehet on typerän pinnallista juttuseuraa, josta syystä minäkin kaveeraan mieluummin naisten ja miesten kanssa.
 
Yksi helkatin hyvä syy on olla kaveri naisen kanssa, koska naisella on myös runsaasti (toivottavasti) naiskavereita, joissa on tsänssejä. Naisen muut mies"kaverit" on luonnollisesti aivan perseestä, epänormaaleja ja karmeita vätyksiä.
 
Tuli tästä mieleen mun eksäni, joka sanoi aina kaveeraavansa mieluummin naisten kanssa. Miesten seurassa kuulemma puhe aina kääntyi ennemmin tai myöhemmin johonkin helvetin autojen osiin, joista taas eksäni ei tiennyt mitään.

Mä huomaan usein tutustuvani helpommin miehiin, mutta ei se kyllä johdu siitä, että juttelisin mielelläni tekniikasta tai vastaavasta, en nimittäin aihepiiriä tunne lainkaan. Ei mun kanssa kyllä yksikään mies ole koittanut jutella mistään sellaisesta, eikä urheilusta, ja jos onkin yrittänyt, olen torpannut ne yritykset alkuunsa. ;)


Mies nyt puhuu tuntikaudet vaikka pitsinnypläämisestä jos nainen on riittävän kuuma tapaus. Siis en mä väitä että kaikilla on pyrkimys pöksyihin, mutta jos oikeasti paremman näköinen nainen tarttee juttuseuraa, niin toki miehet sitä tarjoaa ja varmasti puhuu ihan siitä mistä tarve on puhua, tuputtamatta omia urheilumieltymyksiään.

Mulla on muuten suurin osa kavereista naisia, kun työpaikalla suurin osa työkavereista on naisia. Mutta eipä niitä juuri tule vapaa-ajalla nähtyä, jonkun kaupassa joskus näkee. Työasioista jauhamiseksi menisi 99% varmuudella jos vaikka kahvilla kävisi.

Mikähän tämänkin viestin pointti oli?
 
No joo, mä oon aina tullu paremmin juttuun jätkien kanssa ku muijien, joten jätkäpuolisia kavereita on aina ollu enempi, paitsi nykyään ku olen erakoitunut tänne perämetsiin ton karvaperseeni kanssa :D No joo, helvetin kivaa ollu aina ja pystyny nyt oikeesti puhumaan mistä vaan molemmat on ikinä halunnu, tosin joskus saattaa toinen vähän vaivaantua esimerkiksi jostain menkkavitseistä :D MUTTA ennemmin tai myöhemmin se homma on mennyt siihen, että jompi kumpi (yleensä kyllä mies) on ihastunut, ja sen jälkeen ei kyllä enää pysty olemaan toisen kanssa normaalisti, kun koko ajan miettii, että ruokinko mä nyt tota ihastusta tai loukkaanko mä sitä, vaikka ollaan alunperinki tehty selväksi, että ollaan vaan kavereita.. Harmi, tunteillensa ei oikeen mitään voi, mutta hyvä kaverisuhde menny ihan plörinäksi.. Kyllä mä kaipaan miespuolisia kavereita ja harmittaa että menny hommat läskiksi. Joka kevät muistelen ku pärräkausi alkaa, kuinka kävin yhen kanssa aina ajelemassa.. Tänäki keväänä ilmassa oli taas semmonen tuoksu ja muistelin kuinka kivaa meillä oli.. No joo, muistelut sikseen :D Mun mielipide siis, että voi olla kavereita, mut omalla osalla kaveruus ei ole kestänyt sukupuolisen vetovoiman takia.. Niin ja yks hyvä syy omata miespuolinen kaveri, että ne on pääsääntösesti luotettavampia ku naiset! :P
 
Mikähän tämänkin viestin pointti oli?

Sulla oli tylsää ja halusit kirjottaa jostain ja kuulostaa tärkeältä. NOT!

Mutta toi on kyllä totta, et jos typykkä on tarpeeksi kuuma niin juttelen vaikka kastematojen parittelusta, jos vaan on tarvis... Kunhan saa olla seurassa ja tuntea itsensä "tarpeelliseksi" tai "hauskaksi" niin se riittää. Ja sitten loppuu kumminki siihen, kun tytön oikeita kavereita tulee paikalle ja se kaikkoaa. Damn. Mikä siinä muuten on ku kaikki tytöt liikkuu aina porukoissa niin ei pääse ikinä juttelemaan sillä verukkeella, että ei siinä ole muuta kuin mä ja se? Joutuu vaan kattelemaan sivusta ku se kenen kanssa haluis ehkä jutella puhuu kymmenen muun kaverinsa kanssa...
 
MUTTA ennemmin tai myöhemmin se homma on mennyt siihen, että jompi kumpi (yleensä kyllä mies) on ihastunut, ja sen jälkeen ei kyllä enää pysty olemaan toisen kanssa normaalisti, kun koko ajan miettii, että ruokinko mä nyt tota ihastusta tai loukkaanko mä sitä, vaikka ollaan alunperinki tehty selväksi, että ollaan vaan kavereita.. Harmi, tunteillensa ei oikeen mitään voi, mutta hyvä kaverisuhde menny ihan plörinäksi.. Kyllä mä kaipaan miespuolisia kavereita ja harmittaa että menny hommat läskiksi.

Ihan kuin omasta kynästä tämäkin juttu plus se toinen. Ollaanko me sukua?

Ootko saanut kerran poksahtaneen kaverisuhteen uudestaan kaveriuralle? Mä en varmaan yhtäkään.
 
Mulla on pääasiassa naispuolisia kavereita, koska olen lähes koko elämäni opiskellut/ollut töissä alalla, joka on naisvaltainen. Koulun penkiltä kuitenkin iso osa kavereista on löytynyt. Heidän kanssaan voin puhua ihan miten vaan, koska kavereina ei ole ihmisiä, jotka eivät juttujani ymmärrä tai pysty hyväksymään milläänlailla.

Nykyään on yksi erittäin hyvä miespuolinen ystävä. Ja se on älyttömän mukavaa, koska hänen kanssaan voidaan jutella mistä vaan, mutta voidaan myös vittuilla toisillemme aivan täysillä ilman, että toinen loukkaantuu. Eikä välillämme ole mitään jännitteitä kiinnostuksen suhteen, ei tulisi mieleenkään mikään romanttinen hänen kanssaan.

Tässä muuten yksi sellainen aihe, josta ei yksinkertaisesti voi puhua naisten ollessa paikassa riippumatta siitä kuinka hyvät perustelut maahanmuuttokriittisyydelleen olisi. Suurimalla osalla naisista, joiden kanssa olen jutellut (ei monta), tuntuu olevan se asenne, että vika ei voi koskaan olla neekerissä, aina löytyy joku muu selittävä tekijä (© Rankkuri).

Et ole ilmeisesti jutellut aiheesta oikeanlaisten naisten kanssa ;) Mun seurassa tästä aiheesta voi puhua surutta, koska olen itse pääsääntöisesti samaa mieltä. Kuten muutama muukin naispuolinen kaverini, ei tosin kaikki. Johtuu ehkä ammatista, että kun näkee vähän muutakin kuin sen kiiltokuvapinnan näistä maahanmuuttajista, niin osaa olla kriittinenkin.
 
Ihan kuin omasta kynästä tämäkin juttu plus se toinen. Ollaanko me sukua?

Ootko saanut kerran poksahtaneen kaverisuhteen uudestaan kaveriuralle? Mä en varmaan yhtäkään.

:D En usko, että sukua ollaan mut kiva huomata, että on muitakin tämmösten asioiden/ongelmien keskellä kuin itekin.. En valitettavasti ole, mutta en kyllä ole tohtinut edes yrittää. Nyt kun mainitsit niin ei välttämättä olisi huono idea, varsinkin jos aikaa on kulunut välissä useampi vuosi.. Tosin mistä sitten kaivelen yhteystietoja on eri asia.. Ja toinen se, että kun/jos onnistuisin järkkäämään tapaamisen, niin voisinko katsoa sitä toista ihmistä ajattelematta mihin se viimeksi jäi ja kuinka paljon on ajatusmaailmat kasvaneet erilleen.. Vähän kyllä on skeptinen asenne onnistumista kohtaan kieltämättä.. Mutta ainahan mä voisin hommata uusia miespuolisia kavereita.. :)
 
Mies nyt puhuu tuntikaudet vaikka pitsinnypläämisestä jos nainen on riittävän kuuma tapaus. Siis en mä väitä että kaikilla on pyrkimys pöksyihin, mutta jos oikeasti paremman näköinen nainen tarttee juttuseuraa, niin toki miehet sitä tarjoaa ja varmasti puhuu ihan siitä mistä tarve on puhua, tuputtamatta omia urheilumieltymyksiään.
Niin en minä tiedä, puhuvatko ne mun miespuoliset kaverini sitten toisten miesten kanssa urheilusta. Yritinkin sanoa, että en ole miesten kanssa kaveri siksi, että kokisin saavani puhua niiden kanssa stereotyyppisistä miesten kiinnostuksenkohteista koska mulla ei kiinnostusta sellaiseen ole itselläni enkä hae miespuolista kaveriseuraa koska olisin jotenkin miesmäinen nainen.
 
Minä olen vasta viime vuosina löytänyt naispuolisia kavereita (vaimon kautta). Nuorempana olisin halunnut olla kaikkien kaveri, mutta kun kaveripiiri oli niin rajoittunutta, että muut poijjaat eivät suvainneet kaveraamista tyttöystäviensä kanssa. Nykyään kaikilla on kivaa illanvietossa, eikä mitää turhia jännitteitä ole. Ehkäpä teinipoikien pitää ensin kasvaa omasta epävarmuudestaan ennen kuin voipi kaveerata naisten kanssa. Osa tosin ei ehkä kasva koskaan...

Ööh.. veät tätä nyt ihan väärään suuntaan. Ymmärrä että jotku kyllä voi puhua naisten kanssa, mutta ei halua olla naisten kavereita. Ei mitenkään että ollaan epävarmoja 'teinipoikia'. Joskus ne jotka päätyy aina vain kavereiksi eikä ikinä sen pidemmälle ovat just näitä epävarmoja 'teinipoikia'. Jotku haluaa vaan parisuhteen tai panokaverin naisesta eikä halua tuhlata. Oon ollu naisten kavereita, kulkenu baareissa niitten kans ym. mutta oon todennu että mieskaverit on aina parempia. Miesten omat jutut joista miehet on kiinnostunu pääse esille parhaiten miesten kanssa. Sitten ehkä oppii tuntemaan esim. autoista paremmin. Lisäks keskusteluissa mies ei välttämättä pääse kauheasti puhumaan
 
Kyllä mä mun naiskavereita voisin panna. Panisin mieskavereitakin jos sellainen kiinnostais.
 
Ööh.. veät tätä nyt ihan väärään suuntaan. Ymmärrä että jotku kyllä voi puhua naisten kanssa, mutta ei halua olla naisten kavereita. Ei mitenkään että ollaan epävarmoja 'teinipoikia'. Joskus ne jotka päätyy aina vain kavereiksi eikä ikinä sen pidemmälle ovat just näitä epävarmoja 'teinipoikia'. Jotku haluaa vaan parisuhteen tai panokaverin naisesta eikä halua tuhlata. Oon ollu naisten kavereita, kulkenu baareissa niitten kans ym. mutta oon todennu että mieskaverit on aina parempia. Miesten omat jutut joista miehet on kiinnostunu pääse esille parhaiten miesten kanssa. Sitten ehkä oppii tuntemaan esim. autoista paremmin. Lisäks keskusteluissa mies ei välttämättä pääse kauheasti puhumaan

Vedänkö? En ihan saanut tosta sun ajatuksesta kiinni, mutta tarkoitus oli kyllä pysyä aiheessa. Ehkäpä sun jutussa on sen verran perää, että on olemassa epävarmoja teinipoikia, joista kasvaa epävarmoja miehiä. Sitten on olemassa pävarmoja teinipoikia, joista kasvaa itsensä ja muut hyväksyviä itsevarmoja miehiä.

Kun olin jotain 15 vuotta sitten kovimmassa baari-iässä, niin sosiaalisena ihmisenä juttelin myös kavereiden tyttöystävien kanssa. Varsinkin yhden kanssa meni jutut hyvin yksiin, ja olis ihan kiva ollut käydä jossain selvin päin. Ilman mitään takaa-ajatuksia (ja mulla oli siis kanssa tyttöystävä jolle asia olisi ollut ok). Mutta poikaystävänsä (kaverini) kielsi esim. kahvilla käynnit. Ylipäätään asenne oli kaveripiirissä sellainen naiset on panopuita ja miehet dokaa. Mua tämä ahisti. Kun tapasin nykyisen vaimoni 10 vuotta sitten, niin olin kateellinen kaverien määrästä. Ehkä jopa mustis, kun sillä oli poikia niin paljon frendeinä. Se on muusikko ja sen iso osa sen kavereista oli muusikoita/näyttelijöitä/tms ja näillä tuntuu aika hyvin synkkaavan kaverisuhteet sukupuolesta riippumatta. Tästä asiasta on joskus ollut puhettakin, eivätkä ne kuulemma edes ajattele frendien sukupuolta, ne ovat vaan frendejä keskenään.

Suurin osa kaveripiiristä on vaihtunut. Kyllä mä vielä vanhojen kavereiden kanssa satunnaisesti hengaan, mutta 80% niiden ajatusmaailmasta on häiritsevän kaksijakoista; kun mennään kylään, niin miehet lähtee heti saunaan/juomaan/grillaamaan/juomaan/kattoo lätkää/juomaan/ryyppäämään/dokaamaan ja naiset tekee vain jotain naisten juttuja (ei niiden tekemisiä käsitellä). Tai sitten jos talon isäntä tarjoaa virvokkeita, niin kysytään vain miehiltä, että saako olla olutta tms. Naiset etsikööt omat juomansa. En mä tiedä mikä tässä on, mutta tää vaan omalla tavallaan vaivaa mua. Sitten kun ollaan mun ja vaimon yhteisten kavereiden kanssa, niin me tehdään kaikki yhdessä safkaa ja jutellaan ihan diippejä asioita. Mun ajatusmaailmassa tämä vaan on enemmän kuin naisten kanssa puhumista.

Tosin, koska muiden vaimon kavereiden puolisot eivät juurikaan osallistu meidän illanviettoihin/ovat sinkkuja, niin mä taidan olla tällä hetkellä ainoa mies siellä. Jospa mä oonkin sitten yksi tytöistä? Ihan sama, mulla on kivaa. Ja kaikki tän kaveripiirin naiset ovat sellaisia, että jos tapais ne jossain kaupungilla, niin vois mennä samantien esim. kahville jauhamaan skeidaa, tai tehdä niitä kaverijuttuja. Se menisi siihen luonnostaan. Kun taas jos tapaisi muiden kaveripiirien vaimoja, niin se ois sellaista: moi, mitäs sille ja sille kuuluu, kiitos vaivautunut hei, uh oh pökkelö.

Mut hei, kaikki vetää omalla tyylillään nää setit ;)
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom