Hyva ja ajankohtainen aihe Pakkiksella, taas kerran! Mun ekat haat oli maistraatissa, 2 kaveria todistajana, eika edes sukulaisille kerrottu. Se jalkeen samppanjalle todistajien kanssa, ja illallinen & yo hienossa hotellissa kahdestaan. Se oli aika halpa lysti, ehka meni yhteensa joku 500 euroa. Kesti kolmisen vuotta ennen kun tuli ero. Ja havaitsin jalkeenpain olevana aika surkeana siita kun mitaan kunnon haita ei pidetty. Ei tuntunut silloin silta, etta olisi halunnut juhlia. Olisi pitanyt ottaa siita onkeensa ja ehka jattaa koko homma valiin... Mutta tulihan kaytya.
Nyt olen menossa naimisiin uudelleen, ja olen siita niin onnellinen ja ylpea, etta haluan juhlia tata perheeni ja monien rakkaiden ystavien kanssa. Koska mina olen suomalainen ja siippani syvasta etelesta kotoisin, ja asumme viela kokonaan eri paikassa, pidetaan kolmet juhlat. Ne oikeat haat taalla missa asumme, ja menemme perinteisesti kirkossa naimisiin (kirkostakin pitaa taalla maksaa...) ja sitten meilla on vuokrattuna juhlapaikka jossa voi olla seka sisalla etta ulkona. Paikan vuokra sisaltaa henkilokunnan palkat ja vakuutukset ja muun. Mekon ajattelin vuokrata, ja suurempia menoeria tulevat olemaan ruoka- & juomatarjoilu, valokuvaaja, ja musiikki. Talla hetkella veikkaan etta budjetti menee jonnekin 12 ja 15 tuhannen dollarin hujakoille, vieraita tulee noin sata (eika tahan mahdu yhtaan "turhaa sukulaista", vain aivan lahin suku ja tarkeimmat ystavat, joita meilla molemmilla on paljon). Ja taman lystin maksamme puoliksi.
Sitten haluamme pitaa kahdet "bileet", eli bileet molempien kotipaikoissa. Sulhasen kotipaikassa vuokraamme paikallisen BBQ "ravintolan" (loistavaa BBQ ruokaa ja piirakkaa, mutta ei alkoholitarjoilua koko paikassa...) ja kutsumme sinne kaikki ystavat ja tuttavat ketka vain haluavat tulla. Niiden bileiden hinnaksi ei tule "juuri mitaan", koska ruokakustannukset runsaasta BBQ buffetista ja jalkkareista (per henkilo) ovat 5 dollaria :-) Sulhasen vanhemmat saattavat maksaa ne bileet, tai ovat ainakin toivoneet saavansa maksaa. Toiset bileet pidamme Suomessa, ja ne jaavat suunnilleen saman hintaisiksi.
Siita sormusasiasta. Ei Jenkeissa ole silla vihkisormuksella mikaan iso rooli, vaan kihlasormuksella. Sen arvo on tyypillisesti suunnilleen miehen kuukauden palkan verran, eli ei mikaan pikkujuttu. Tosi paljon kalliimmistakin olen kuullut... Ja vaikka itse etukateen sanoin, etta ei sen timantin nyt niin kauhian suuri tarvitse olla, niin vaikutti silta, etta taitaisi olla amerikkalaiselle miehelle kunniakysymys jos se ostaisi ihan jonkun pikkukiven. Koska sita taalla kuitenkin katsotaan ja ihmetellaan. Ja onhan se sormus kaunis, ja se on se yksi merkki meidan rakkaudesta, jota haiden jalkeen joka paiva saa katsella
Ai niin, ja siita nimiasiasta... Otan talla kertaa mieheni nimen. Ekalla kerralla en halunnut, koska en kokenut kuuluvuutta siihen sukuun, eika ollut tarkoitus perustaa perhetta tai muutenkaan tulla miksikaan "perheeksi". Ja se oli minusta toinen merkki, jota olisi voinut kuunnella... Talla kertaa otan mieheni nimen, perhe on ottanut minut avosylin vastaan, ja haluan etta meidan tulevilla lapsillamme ja koko perheella on yhteinen nimi.