Naapurit Helvetistä

[123itsnd]

Meillä oli naapuri, joka teki remonttia keskellä yötä. Monta yötä putkeen naputteli vasarallaan siinä klo 02-05. Päivisin kaveria ei juuri näkynyt. Kun asiasta vihdoin hänelle huomautimme, lupasi kaveri repiä vaimoni sisukalut ulos vesurillaan.

Vaikka rauhallinen mies olenkin, niin tuossa vaiheessa olisi herra vesurin heiluttaja
saanut hieman tukkapöllöä tms !

 

[japa]

No naapureita on kerennyt olla vuosien aikaan joka lähtöön. Mutta oikeastaan vain kerran on käämi palanut niin että piti jo taloyhtiölle pistää viestiä. Tuossa reilu vuosi sitten asui alakerrassa sellainen juuri kotoa pois muuttanut nulikka joka luuli saavansa elää kuin pellossa kavereineen. Elikkä meteliä riitti niin yöllä kuin päivälläkin ja siinä alkaa olla mulla raja että jos yöllä pitää olla earit korvissa ja vielläkin saa naapurin musiikki mausta selvää niin hermo menee.
Nykyään on tämä rappu/talo aika rauhallinen. Omassa rapussa on alkoholisoitunut patologi, muutama eläkeläinen, pari yh-perhettä jne mutta rauhaisaa on.
Mutta tässä 4 kerrostalon yhtiössä on tuossa naapuri talossa muutama juoppo joita aina ilta rukouksessa muistan että heittäisivät henkensä johonkin etanoliin jne.

No sitten tietenkin tulee tuo naapuri talon marokkolainen jota rassaa meidän kuntosali ja kaikki muukin mitä vaan pihalla tai sisällä tapahtuu. Herraa esim haittaa katuvalaistus, grilliltä tuleva haju/savu, kuntosalin äänet jne. No siitäkään ei ole ehkä kauan haittaa sillä osa naapureista jo kerää kolehtia että saadaan ostettua sille kameli jolla saa ajaa kotiinsa

 

[veijo esso]

No mitäs jos tredin aloittaja laittiaisi aloituspostiinsa omia kokemuksiaan?

Ok, nyt löyty aikaa naputella oma "naapuri helvetistä" kokemus..

Vuosia sitten vuokrattiin vaimon kans paritalon puolisko. Vuokraisäntä varoitteli että naapurissa asuu sitten "vähän vaikea tapaus". Optimistisesti ajattelin että enköhän mie tuu toimeen kenen kanssa vaan. Naapurissa asui noin 45 v. pariskunta joilla yksi noin 10 v. tyttö. Eka pari kuukautta meni ongelmitta. Pikkuhiljaa huomasin että naapurin ukko katselee meidän ikkunoista sisään aina ohi mennessään.. ikäänkuin hänellä olisi joku pakkomielle tuijotella ikkunastamme. Ensimmäinen konflikti tuli kun satoi ripaus ensilunta. Ukko mesosi vaimolleni että "saatana, nuoret ihmiset joutaa pukkaamaan lumia.." Satuin paikalle ja ukko rauhottui heti mutta jatkoi kiihtyneellä äänellä "saatana ku teilläki ramppaa tuota porukkaa, nii se lumi pakkaantuu" Rauhottelin ukkoa vielä sovinnonhakuisesti että kyllä me lumet omalta osalta hoidetaan, ei mittään hättää. Pikkuhiljaa näitä erilaisia räjähtelyjä alkoi tapahtumaan lisää. Milloin mistäkin papatti. Suosikki marmatus liittyi meidän ulko-oveen, joka kuulemma paukahti aivan liian kovaa kiinni. Olen tunnettu lehmänhermoistani, mutta pikkuhiljaa alkoi mitta täyttymään ja yhteenotot olivat väistämättömiä. Tilanne vain paheni ja paheni. Yksi tapahtuma oli kyllä kaiken huippu: eräänä keskiviikko iltana kaverini lähti meiltä klo 22. En muistanut varoittaa että ovi pitää sulkea varovasti saattaen eli ovi sitten kolahti. Seuraavaksi kuulen ulkoa huutoa ja näen ikkunasta kuinka kaverini on hämillään autonsa luona ja naapurin ukko huutaa kalsarit jalassa pakkasessa suoraa huutoa. Seuraavaksi meidän ovikelloa painellaan hullun lailla. Aukaisen oven ja naapurin eukko on siellä tukka sekaisin, yöpuku päällä ja huutaa sylki lentäen että "anna olla laitimmainen kerta kun herätät koko perheen". Jostakin syystä oloni oli kuin buddha-patsaalla joka ei pienistä häiriinny vaan totean rauhallisesti "onko lääkitys unohtunut?". Tämä ei tietenkään auta asiaa, tilanne jatkuu tunnin mittaisena puhelin vittuiluna. Tästä meni joku aikaa kun eräänä iltana ovikello soi. Aukaisen oven ja naapurin ukko & akka on vetänyt jostain syystä juhlapuvut päälleen ja aloittavat sanomalla "Anteeksi, voisitko auttaa?" Kysyn että kuinka voisin auttaa? Siinä vaiheessa akka huutaa hullun kiilto silmissä "voisitko taas paiskata ton oven kiinni.. ja he mittaa desibelit makuuhuoneesta". Totesin että heillä oli joku mittari kourassa ja taustalla seisoi asunnon c omistaja (oli muuten vaivautuneen oloinen). Minulla kilahti ja huusin "haistakaa paska" ja vetäsin oven kiinni apinan raivolla. Tästä meni taas vähän aikaa, niin postilaatikosta tuli taloyhtiön pöytäkirja, jossa todettiin että "yritimme suorittaa desibeli mittausta, mutta vuokralainen Veijo Esso haistatteli meille". Naapurin natsi sattu olemaan taloyhtiön puh.johtaja. Kaikenlainen naapuri terrorismi jatkui nyt pahempana kuin koskaan. Tuohon aikaan olin yöt töissä eli laitoin nukkumaan noin klo 6.00 aamuisin. Noin klo 08.00 alkoi seinän takaa kuulumaan hullu jyske, myöhemmin tajusin että ääni syntyy siitä kun heidän tyttönsä hyppi ja hakkasi seinään.. Perkele, olivat lietsoneet oman tenavansakin terrorismiin mukaan.. Lopulta mittamme tuli täyteen, muutimme rähjäiseen kerrostaloon, jossa oli aivan mahtava asua kun päästiin niistä hulluista eroon. Myöhemmin kuulin että eräs isäntä osti sen paritalon puoliskon, kohta muuttomme jälkeen. Ja kohta muuton jälkeen siellä alkoi uudet ja entistä raivokkaammat taistelut.. :wall:

 

[Integrandi]

Olisipa mielenkiintoista kuulla tuon vastapuolen versio tapahtuneesta

Totesin että heillä oli joku mittari kourassa ja taustalla seisoi asunnon c omistaja

:lol2:

 

[Deepspace]

Aukaisen oven ja naapurin eukko on siellä tukka sekaisin, yöpuku päällä ja huutaa sylki lentäen että "anna olla laitimmainen kerta kun herätät koko perheen". Jostakin syystä oloni oli kuin buddha-patsaalla joka ei pienistä häiriinny vaan totean rauhallisesti "onko lääkitys unohtunut?".

Näin tilanteen mielessäni ja tipahdin totaalisesti.

 

[IronMind]

Ja suoraan yläpuolellamme asuu n.50v natsi, joka pitää parvekkeella aatteellisia puheita mikrofonin ja kaiuttimen kanssa.

Me taas asumme puiston/aukion laidalla, jota ympäröi joku kuutisen korkeammanpuoleista kerrostaloa. Tuolla aukiolla ja/tai parvekkeellaan sitten muutaman kerran viikkoon jossain 4-6 tienoilla arkiaamusta alkaa, helvetinmoisella rintaäänellä, kailottaa joku keski-ikäiseltä kuulostava vatipää marssilauluja, maamme-laulua tai vain vanhaa futiskatsomoista tuttua Nöööö-Nö-Nööö-Nö-Nö, Nöö-Nö-Nöö-Nö-Nö! Viimeisimmässä ilmeisesti äijä tsemppaa itse itseään, koska jollottaa jotain sukunimeä.

Tuosta talojen muodostamasta muhkeasta kaikukopasta johtuen mökä on useimmiten jo selvästi keskitasoa kovempi. Ensimmäisen laulun aikana muutama sitkeä jaksaa vielä karjua parvekkeeltaan tahtia "Nyt kuupo turpa kiinni saatana!", mutta pidempään asuneilla on ilmeisesti jo luovutusmieliala päällä ja vetävät vain peittoa korville.

 

[Eleonoora]

Ok, nyt löyty aikaa naputella oma "naapuri helvetistä" kokemus..

Luulin, ettei tuota tapahdu oikeassa elämässä.. Ilmeisesti oli pariskunnalla jonkin verran tylsä elämä, kun elämäntehtävänä oli jokaiseen naapurista kuuluvaan ääneen puuttuminen. Toivon, että mun ei koskaan tarvitse moista sietää. Tuollaisten ihmisten pitäisi asua omakotitalossa keskellä metsää.

 

[mxm]

Homma on vain niin yksinkertainen, että minä en ole kiinnostunut juttelemaan tuntemattomien ihmisten kanssa. Sama tervehtimisessä, sillä kai osoitetaan, että on huomannut toisen. No, en edes tahdo huomata tuntemattomia ihmisiä joten se siitä. Mielestäni kaikista kohteliainta käytöstä on se, että jättää toisen ihmisen rauhaan.

Tutustuminen toiseen ihmiseen alkaa usein tervehtimisellä. Toisaalta jos sää viihdyt noin hyvin omassa seurassas niin eihän siinä mitään.
Mua ainakin vituttaa jos naapurit ei tervehdi, ite tervehdin niin omia naapureita kuin myös kavereiden naapureita kun niiden luona pyörin, ei oo niin vaikeeta sanoi "Moi!" kun joku tulee vastaan, ei siihen tosiaankaan kuole.

Omat naapurit on sellaista eläkeläisporukkaa, joiden kanssa välillä menee hermot. Seinänaapurit laittaa vähän väliä postiluukusta jotain jeesuspostia, vituttaa kun kolahtaa joku lehti sisään ja sitten kuuluu hirvee kopse kun muori laukkaa kotiinsa piiloon. Tulis kasvokkain sitä lahkoansa mainostamaan niin sanoisin suoraan sille mielipiteeni koko hommasta.
Alakerran naapuri (80v zombie) soittaa aina isännöitsijälle tai laittaa heihei-lappuja ovesta jos on kavereita kylässä tai jos ollaan vaikka aloittelemassa meillä. Ketään muuta naapuri tämä ei tunnu häiritsevän mutta tältä se vie kyllä yöunet. Tämän miss zombien mukaan mä en myöskään sais käydä kusella yöllä enkä juoksuttaa myöskään vettä, kaiken lisäksi mä kävelen liian kovaäänisesti, tekis mieli ostaa steppikengät ja subbari.
No, muut naapurit on onneks oikein mukavia ja niiden kanssa tuun hyvin toimeen.

 

[Cthulhu]

Tämmöisiä eristäytyneitä ihmisiä just katotaan kieroon

Pyh, siinähän katsovat. Olen asunut nykyisessä asunnossani kaksi vuotta ja yhden kerran muuton tienoilla tuli juteltua pari sanaa naapurin kanssa, linja pitää.
Edellisessä kämpässä meni kahdeksan vuotta ja selvisi jotakuinkin viidellä juttelukerralla. Asiaa helpottaa se, että kuuntelen kaikki duuni- ja treenimatkat musiikkia joten en edes huomaa vaikka joku tulisi selostamaan jotain. No, jos edes yhden kerran naapurissa asuisi joku joka olisi ilo silmille niin voisin olla puheliaampi mutta, kun ei niin ei.

 

[veijo esso]

Luulin, ettei tuota tapahdu oikeassa elämässä.. Ilmeisesti oli pariskunnalla jonkin verran tylsä elämä, kun elämäntehtävänä oli jokaiseen naapurista kuuluvaan ääneen puuttuminen. Toivon, että mun ei koskaan tarvitse moista sietää. Tuollaisten ihmisten pitäisi asua omakotitalossa keskellä metsää.

Kyllä, tapahtui ihan oikeassa elämässä. En edes jaksanut kirjoittaa kaikkia pieniä episodeja mitä niiden muutamien vuosien varrella tapahtui. Eräs puolituttuni kertoi tässä taannoin että tämä naapurin ukko olisi jossain vaiheessa hakeutunut hoitoon ja saanut sen kaipaamansa psyykelääkityksen.

ps. vuokraisäntäni kirjoitti myös taloyhtiön papereihin oman vastineensa tämän herra x:n pakonomaisesta tarpeesta tuijotella asuntomme ikkunoista.. Vidu että nauroin sen jälkeen kun herra x käveli ikkunamme ohi.. yritti olla katsomatta, mutta ei voinut pakkomielteelleen mitään --> silmämunat kääntyivät kuin magneetti ikkunaamme, mutta pää sojotti eri suuntaan.

 

[Niina]

Tietysti naapureita pitää moikata, kyllä minusta ainakin on outoa jos vaan kulkea jurottaa ohi joka kerta tuppisuuna ja naama norsunvitulla. Ei se pitäisi olla kova homma avata se suu ja sanoa notta moro. Kannattaa muuttaa jonnekin hevonkuuseen metsän keskelle, että saat olla rauhassa ihan yksin ilman rasittavaa sosiaalista kanssakäymistä. Ehdotankin tässä vaikka koillis-lapin kairoja, siellä ei tarvi tervehtivästä naapurista vittuuntua paitsi kauppareissuilla.

Mä oon huomannut, että kun ite lopettaa huomioimasta tällaista tyyppiä niin johan alkaa hymyä ja moikkausta irrota.

Tällä hetkellä asumme kerrostalossa. Täällä löytyy jos jonkinmoista tallaajaa. Yläkerrassamme asui irakilainen nuori mies. Yksi kaunis päivä sillä vaan napsahti päässä. Alkoi soittaan täysillä jotain moskeija-ulinaa ensin päivällä. Pari kertaa siellä kävi poliisipartio, jonka jälkeen jätkä tajusi lopettaa..tosin vain muutamaksi tunniksi. Tasan klo 24 alkoi ihan törkeä meteli! Kuulosti ihan joltain turkkilaiselta oopperalta :urjo: Ulko-ovensa se oli avannut ja samoin parvekkeen oven. Joten näin se mölinä valtasi koko rapun ja korttelin! Soitimme poliisit ja niin lähti poika hoitoon eikä oo näkynyt sen koommin..

 

[S0874]

Yläkerrassa asuu pariskunta jotka riitelevät päivin ja öin... Akka kiekuu, ukko rähjää ja koira haukkuu. Siitä vielä kerros ylöspäin asuu myös jonkinsortin rähisijä: Poliisit käyny muutamaan otteeseen, ja mm. huonekaluja lennellyt kaverin ikkunan läpi tantereelle jne. Sitten on muutamia alkoholisteja joista on satunnaisia melu- ja hajuhaittoja. Eipä kummempaa, onneksi ei ole kyttääjiä vaikka talossa asuu myös vanhoja ihmisiä. Ainiin, sitten naapurissa asuu ikäloppu ukko joka katselee nupit kaakossa vanhoja suomi-filmejä ja uutisia :D

Pakko ottaa kantaa tohon naapureiden moikkaamiseen... Itse morjenstan naapureita (ja usein myös vaihdan muutaman sanan) elleivät he ole mallia cthulhu, eli selkeästi haluavat olla huomaamattomia ja ns. rauhassa. Suoraansanoen en nyt oikeen ymmärrä mikä siinä on niin vaikeeta jos joku ei halua morjenstella?? Mä ainakin suhtaudun niihin "en moikkaa kenellekään" -tyyppeihin niin, että he nyt ovat sellaisia kuin ovat eikä mun kannata alkaa stressaamaan heidän takiaan. Ei kai mun mielenrauhani siitä kiinni ole moikkaako mulle joku ihminen kenestä en tiedä mitään ja kehen ainoa kosketuspinta on se että törmään tyyppiin kerran viikossa-kahdessa? Tavallaan ymmärrän että joillakin on tarvetta käyttäytyä "normaalisti" ja pitää huoli siitä ettei kukaan vaan erehdy pitämään "epäilyttävänä" tyyppinä, mutta kai sitä silti vois antaa toisten olla sellaisia kuin ovat... Meitä nyt on aika moneen junaan, ja mielestäni on typerää arvostella muita jos he sattuvat sosiaalisissa tilanteissa käyttäytymään eri tavalla mitä itse käyttäytyy. :paasatipaasati:

EDIT. Lisätään tohon vielä se, että tietysti sitten on syytä alkaa päivittelemään, motkottamaan ja huomauttelemaan, jos jonkun tyypin käytöksestä on selkeesti harmia muille. Moikkaamattomuus ei kuitenkaan ole sellainen asia.

 

[Cooper]

Meidän naapurissa asustelee tuollainen jo eläkkeelle jäänyt, alkoholisoitunut herra.

Tällä herralla ei oikein tunnu olevan mitään vuorokausi rytmiä, saattaa esim. aamu kuudelta alkaa sirkkelöimään. Ja viime yöllä se käynnisteli ruohonleikkuria, ja vähän aikaa sitä käytteli.

Äärimmäisen ärsyttävää kesäisin tuo, kun on pakko nukkua ikkuna auki, kun on niin kuuma, ja nuo äänet kuuluuvat todella kovaa. Nukkumisesta ei tule mitään ilman korvatulppia...

Se aina dokasi toisen naapurin kanssa, joka oli aika samanlainen tapaus. Nyt on vähän rauhottunut, kun tämä toinen naapuri kupsahti, sydänkohtauksen ilmeisesti sai. Mutta onhan se jo toki uusia ryyppykavereita löytänyt.

Ihan mukava mies hän muuten on, ei mikään rähisijä tyyppi. Se nyt vielä puuttuisi...

 

[kimmo2543]

3 asunnon rivitalossa asun ja en koskaan ole puhunut naapureille enkä tervehtinyt.Kuitenkin ovat tehneet rikosilmoituksen ja soittaneet kerran hätäkeskukseen(täysin aiheetta ja onneksi oli vieraita kylässä) jolloin poliisit ovat tulleet.
Poliisien kanssa olen asiat selvittänyt ja todennut heille pitäväni naapureita mielenvikaisina.Eli en tervehdi ketään enkä juttele kenenkään kanssa,koska kaikki naapurit on lopultakin kusipäitä.Näin täällä maalla.Kaupungissa en ole vastaaviin mielenvikaisiin onneksi törmännyt.
Näitä pitäisin helvetillisinä naapureina.Heidän motiivejaan en ymmärrä,mutta maineensa ainakin ovat viranomaisten silmissä pilanneet.

 

[Tomppa85]

Edellisessä asuinpaikassani asui myös yksi tällainen tapaus. Kyseinen henkilö sattui myös olemaan kanssani samassa koulussa ja joskus samoilla kursseilla (joilla vähän porukkaa) ja kävimme vieläpä samalla salilla. Tervehdystä ei tullut koskaan missään, vaan katse vaelteli aina jossain seinillä tms. Täytyy kyllä sanoa, että kyllä sitä joskus tuli mieleen, että olenkohan oikeasti noin vastenmieliseltä vaikuttava ihminen :(

Minulla on yksi vastaavanlainen kokemus. Meitä vastapäätä on jo 7 vuotta asunut yksi tyttö, jonka kanssa olin ollut 3.-9. luokka samalla luokalla. Olipa minulla joskus ala-asteella pieni ihastuksen poikanenkin häneen. Kuitenkaan hän ei ole koskaan vastannut tervehdykseeni, vaikka säännöllisesti törmätään. Hän ei edes katso minuun päin, on kuin minua ei olisi olemassakaan. Ja en suoraan sanottuna tiedä, mistä kiikastaa. En ole ikinä edes katsonut häntä pahasti tai tietääkseni pahoittanut hänen mieltään...

En voi ymmärtää. Tulee herkälle nuorelle miehelle paha mieli tällaisesta. :(

 

[Sumu]

.Kuitenkin ovat tehneet rikosilmoituksen ja soittaneet kerran hätäkeskukseen(täysin aiheetta ja onneksi oli vieraita kylässä) jolloin poliisit ovat tulleet.

Mikä mahtoi olla rikosilmoituksessa tekonimike jos naapurit tällaista kivaa keksivät?

 

[Lihamestari]

Löytyihän täältä oikeanlainen ketju mihin avautua! Pari päivää vituttanut jo ihan roimasti uuden naapurin ensitapaamisen takia. Sellainen demoni taas sekin että oksat pois. Juuri kun edellisestä huushollista lähti ja kiitti luojaansa, että tuollaisista kyttääjistä pääsee eroon, niin oli heti uusi vastassa.

Enivei, raahasin siis onnellisena remonttitarvikkeita uuteen luukkuun aikomuksena kohentaa hieman elähtäneen asunnon ilmettä. Juuri siinä ovella tulee Mamma omasta ovestaan (naapuri siis). Tässä kutakuinkin typistetty versio tapahtuneesta, saatana:

-Lihamestari: Terve, muutin juuri naapuriin. Lihamestari, hyvää päivää (ojentaa kättä)

-Naapuridemoni: Päivää. Minä olen Itsestään Saatanasta (nimi muutettu). Olen taloyhtion hallituksen puheenjohtaja. Minä sitä, minä tätä, minä tuota. Minä, minä, minä, minä... Ja sitä rataa...

-Lihamestari: (Päättää poistua pikkuhiljaa takavasemmalle omaan luukkuun remontoimaan ja aukaisee oven)

-Naapuridemoni: (Syöksyy saatana raollaan olevasta ovesta sisään asuntooni!)

-Lihamestari: (Menee perästä asuntoon monttu auki)

-Naapuridemoni: Minäminäminäminä, puheenjohtaja, minäminäminä, jne...(Laukkaa samalla pitkin asuntoa ja tarkastaa joka nurkan kaula pitkällään)

-Lihamestari: (Seisoo ovensuussa monttu auki, yrittää tiputtaa remonttitarvikkeet kourastaan)

-Naapuridemoni: Minäminäminä....(Laukkaa edelleen asunnossa ja kurkistelee nurkkiin)

-Hiiltynyt Lihamestari: Kutsuinkohan mie siut sisään?

-Naapuridemoni: (Pysähtyy, tajusi siis jotain) Minäminäminä, taloyhtiö, minäminäminä...

-Hämmentynyt Lihamestari: -Anteeksi mutta joudun pyytämään teitä poistumaan, alan kuule nyt remontoimaan. (osoittaa vihjaavasti ovea)

-Naapuridemoni: (Tajuaa mennä asunnon ulkopuolelle) Minäminäminä...

-Lihamestari: (Sulkee oven Demonin nenän edestä)

-Demoni käytävässä: (siis oven ulkopuolella) Minäminäminä...

Tässä vaiheessa teki mieli etsiä kirves tai soittaa johonkin auttavaan puhelimeen (en vaan tiennyt mikä niistä olisi vaivaan osannut apua antaa). Olin siis hiljaa ja yritin koota itseäni järkytyksestä. Helvetin hyvä kuva tuli ainaskin ensimetreistä:curs:

 

[mikasa90]

Nyt kun tää on nostettu, niin kerrotaampas omat kokemukset...

Yläkerrassa asuu tumma ihosia jotka soittaa musiikkia täysillä, siirtelee huonekaluja keskellä yötä (luultavasti rukoilevat). Samassa kerroksessa missä ite asun, asuu joku 50v mieshenkilö, jonka luona ramppaa jos jonkillaista sakkia. Ovia paukutellaan keskellä yötä varsinkin perjantai iltasin. Meijänkin oveen ollaan hakattu ja huudettu.

Hirveitä tappeluita, se 50 v vastaan ne ''jonkillaiset sakki''. Sitten kun mennään vielä alemmas, asuu sellanen tapaus, että ei paremmasta väliä. Nyt kuukaus-kaks sitten, kolme kerrosta lainehti verestä. Siis sitä verta oli kerta kaikkiaan seinissä, lattiat lainehti, ovet veressä yms. Ja tää ei ollu ensimmäinen kerta. (ite krp tuli paikalle kattelee)

Muistaakseni 2 puukotusta ollu tässä talossa. Perheväkivalta tapauksia on ollu. Ja poliisithan ramppaa harvase päivä tässä talossa.

Ja kyllä, kaupunki on Vantaa. Hieno paikka asua, ja turvallinen varsinkin.

 

[Super5]

Manneja asuu just tossa yläpuolella ja nyt taitaa asua viereisenkin oven takana :D Huutaa, mesoo ja tappelee kaikki sielä jokatoinenpäivä, huutaa ihan vitusti ja kun sielä aina joku 4 jannua huutaa täysiä ja kiljuu kaiket yöt, niin se ei kovin huvittavaa ole (varsinkin kun niillä ei mitenkään vaisut äänet ole). Dokaa vitusti yms, sen takia varmaan tappelee ja riiteleekin paljon, sitten vierailijoita on usein ja se ei menoa ainakaan hidasta, kun laitetaan karaoket pystyyn. Varsinkin kun nyt lämmin tulee, niin karaoke raikaa 24/7 sen 5 kuukautta. Matot tietysti puistellaan parvekkeelta suoraan ja siitä on monesti huomautettu (+se on toki kielletty järjestyssäännöissä, niinkun myös se että 22.00 jälkeen ollaan hiljaa). Ja voisin lisätä vielä, että vissiin valtio ei oo sen vertaa rahaa noille antanu, että vois ostaa puhelimet, kun ajelee paskat mersunsa tohon ja soittelee torvella siinä vaikka 2 tuntia, jossei kukaan tule parvekkeelle/ikkunaan, sillä eihän sitä nyt jakseta toiseen kerrokseen kävellä.

Häätö ei oikeen pelaa, kun valituksia on tehty vaikka millä mitalla muidenkin toimesta ja silti nuo tuossa asuvat ja muut muuttavat pois :D Onneks ne on jo hiukan rauhoittuneet ton tappelemisen saralla, mutta kesän karaokeja odotellessa <3

 

[BTL33]

...

No kannattaa sieltä korsosta muuttaakki pois..