Ei minua vielä hävetä, koska minulla on vielä pointtiakin, mihin aiemmat postit olivat vasta avaus.
Miten te mittaatte lajien kovuutta?
Mikä tekee lajista kovan ja mikä vähemmän kovan?
Se miten siihen käytetään aikaa on varmaan paras mittari uskoisin, ja tässä en näe paljoa eroa nyrkkeilyn ja vaparin välillä enää nykypäivänä vaikka vapari on vielä uusi laji, veikkaisin jopa että Lesnar treenaa kovempaa kuin Valuev(mutu)
Onko se ottelijoiden maksimaalinen tuhovoima? Tällöin kovin laji olisi ilman muuta ammunta, mutta se ei varmaan vastaa useimpien mielikuvaa kovasta lajista. Ei myöskään itämaiset miekkailut yms. Kelvoton mittari siis
Yksi hyvä on kun pistetään äijät paljain käsin pellolle keskenään ja kumpi sieltä kävelee pois on varmaankin voittaja?
Onko se otteluissa keskimäärin tapahtuvien vahinkojen määrä? Onko jollakulla oikeaa tilastotietoa tästä? Nyrkkeilyssä kuolee ylivoimaisesti eniten ihmisiä (useita joka vuosi) mutta matsejakin lienee aika lailla enemmän kuin esim. vapaaottelussa. Eli pitäisi verrata kuolemia ja vakavia vammoja käytyä otteluminuuttia kohti. Mutta onko jollakulla ihan oikeasti olemassa tällaista tietoa? Minulla ei ainakaan, eikä taida olla kellään näistä kyynärpäälyöntien ja polvipotkujen veristä kuolettavuutta hehkuttaneilla nojatuolifaneillakaan.
Nyrkkeilyssä varmaan kuolee eniten, mutta onko laji oikeasti kovin jos siinä vain pyritään lyömään eikä muuta tarvitse tietää(yleistys on siinä muutakin kuin heijarit), vai se että kaikki käy jolloin puolustuksenkin pitää olla kunnossa.
Miten eri vammojen vakavuutta pitäisi vertailla? Moniko teistä on itse kokenut päästä lattiaan lyömisen? Entä kasvoihin lyödyn haavan? Polvipotkun päähän? Äkillisiä huimauskohtauksia useita päiviä ottelun jälkeen? Luun murtumisen? Jalan joka on potkittu siihen kuntoon, ettei se enää kanna? Minä en ainakaan ole kokenut noita kaikkia, enkä voi siksi oikein vertailla kuin osan vakavuutta keskenään.
En tiedä voiko vammojen vakavuudella mitata lajin kovuutta siinä mielessä missä me nyt sitä täällä mietitään, toi mitä tuot tässä esille on ennemminkin lajin harrastajien vahingoittumisherkkyyttä, esim salivandyssa nilkat paukkuu kaikilta, ja lätkässä menee vähän väliä mitä vaan, ja siinäkin on jengiä kuollut, ei se tee näistä lajeista "kovia" sanan siinä merkityksessä missä nyt mietitään. Osa myös johtuu säännöistä, mitä jos vaparissakin otettaisiin luvunlasku mukaan? Montako kertaa enemmän Liddell olisi tyrmätty urallaan? Hyvä esimerkki viimeisin SF jossa Jorge tyrmättiin ekan erän lopussa ja oli vielä toisen erän alkaessa pihalla kuin lumiukko kun tyrmäys tuli erän loputtua ja dumari antoi matsin jatkua.
Oma suosikkitapani lajin kovuuden määrittämiseen on se, kuinka paljon pitää panostaa fyysisesti ja henkisesti noustakseen siinä huipputasolle. Tällöin ammattinyrkkeily on selvästi "kovin" laji. Taso on kovin ja laajin, ottelut pisimpiä, terveysriskit suuria ja lisäksi jokainen ottelu uralla merkitsee ja on henkisesti raskas, kun tappioihin ei ole juuri varaa. Esim. 18-10 listainen kaveri ei voisi nyrkkeilyssä olla samassa asemassa kuin Couture on vaparissa. Mutta tämä on vain minun näkemykseni.
.
