Turun kinkunsulatusleiri 27.-30.12.
Joulun välipäivät kuluivat osaltani rattoisasti ns. kinkunsulatus leirillä Turussa eli läntisen alueen nyrkkeilyleirillä. Perinteinen välipäivien leiri on loistava esimerkki hyvästä leiristä, jossa urheilijoiden ei tarvitse keskittyä mihinkään muuhun kuin itse urheilemiseen. Tällaisia leirejä täytyisi saada järjestettyä vapaaottelunkin puolella. Leirin hintaan kuuluivat majoitus koulussa, jossa leiri pidettiin, ruokailut sekä kaikki harjoitukset, joten nyrkkeilijöiden tuli ainoastaan huolehtia varusteet päälleen treenien alkamiseen mennessä. Eriä leirin aikana lyötiin yhteensä 70 ja osallistujia harjoituksissa oli keskimäärin 50, joista naisia noin puolet.
Toisin kuin monille muille leirin osanottajille, nyrkkeily on minulle sivulaji. En luultavasti enää tule nousemaan nyrkkeilykehään, sillä en enää tunne sitä samaa intohimoa lajia kohtaan kuin ennen. Leiri kuitenkin muistutti, mikä nyrkkeilyssä on niin hienoa. Kaikki eri tekniikat, ottelutyylit ja lajin kauneus tekevät minuun edelleen vaikutuksen.
En ollut leirin paras, taitavin tai lahjakkain ottelija, mutta en varmasti ollut huonoinkaan. Tuntui hyvältä huomata, että olen vuosien varrella oppinut joitain asioita ja päässyt eroon joistain huonoista piirteistä. Koska en ole enää aktiivisesti nyrkkeilyssä mukana, ei suoriutumiseeni leirillä liittynyt minkäänlaisia paineita eikä ollut väliä oliko joku huonompi tai parempi kuin minä. Pystyin rentoutumaan, keskittymään omien tekniikoideni parantamiseen sekä vain nauttimaan treenaamisesta koko sydämelläni. Odotin jokaista treeniä yhtä innoissani ja jokaisen treenin jälkeen vaseliinit naamassa ja nenästä tullutta verta poskella olin niin onnellinen kuin vain voin olla.
Treenejä leirillä oli omatoimisen aamujumpan lisäksi kolme päivässä. Treenien välillä aikaa oli yleensä muutama tunti, sen verran, että ehti syödä, käydä suihkussa ja huilailla hetken ennen seuraavia harjoituksia. Huilaaminen kylläkin jäi valtaamassamme luokassa hyvin vähäiseksi, sillä minulla ja eräällä turkulaisella naisnyrkkeilijällä oli jatkuvasti käynnissä oma ADHDsmurffi-show. Showmme piti sisällään jukeboksin, tanssiesityksiä, lasten loruja ja arvausleikkejä, todella paljon desipelejä sekä jatkuvaa liikettä. Haluaisin esittää pahoitteluni kaikille, joita ärsytin ja muistuttaa, että minusta ei todellakaan ole pakko pitää. En kyllä varmaan olisi pitänyt itse itsestänikään tuon leirin jälkeen, mutta minkäs teet kun adhd:lle tarjotaan joka ruokailulla lisää kahvia.
Suuri kiitos leiristä kuuluu Turun Jyrylle sekä keittiön henkilökunnalle, joiden ansiosta nyrkkeilijät saivat joka treenin jälkeen hyvää ja monipuolista ruokaa. Kiitos myös Tampereen valmentajalle Nikolai Kukharchiklle, joka väänsi minulle tekniikoita rautalangasta lähes joka erätauolla.
Erityiskiitos kuuluu suurimman osan treeneistä vetäneelle Juha Temoselle. Harjoitukset olivat monipuolisia ja mielekkäitä eikä yksinkertaistenkaan tekniikoiden harjoitteleminen tuntunut puuduttavalta. Ohjeet olivat aina ymmärrettäviä ja sama tekniikka näytettiin, selitettiin, piirrettiin, näytettiin hidastetusti ja ohjattiin vielä vaikka kädestä pitäen, jos ei muuten mennyt perille. Liian harva muistaa, ajattelee tai ymmärtää miten paljon Temonen käyttää omaa aikaansa ja rahaa naisnyrkkeilijöiden hyväksi eikä suomalainen naisnyrkkeily olisi ilman Temosta sillä tasolla, millä se nyt on. Temonen on nyrkkeilijöille kaikkea sitä, mitä hyvän valmentajan tulee olla.
Kiitos loistavasta leiristä.
