Suhtautuminen työttömyyskorvauksien tasoon riippuu mielestäni siitä, onko työttömyys aidosti vapaaehtoista vai ei.
Pääsisivätkö kaikki työttömät töihin jos vain hakisivat töitä? No eivät.
Onko täystyöllisyys valtioiden ja keskuspankin ensisijaisena tavoitteena? No ei ole.
Onko työttömyys jossain määrin tärkeä osa työmarkkinoiden toimintaa? No totta helvetissä on.
Onko jollain alalla (matalan tuottavuuden alalla, jolla on paljon työttömiä) vaikeuksia saada työntekijöitä. No en minä ainakaan sellaisia tiedä. Yhdellä tutulla on siivousfirma, ja ei heillä ainakaan ole vaikeuksia saada työvoimaa.
Jos kaikkiin edellä mainittuihin kysymyksiin vastaus olisi päinvastainen kuin itselläni, niin vaihtaisin mielipidettäni työttömyyskorvauksien oikeutuksesta välittömästi.
Näitä harkinnanvaraisia tukia kyllä voisi mielestäni laskea. Se on älytöntä jos joku tukina repii monta tonnia. Mutta että viimesijaisen tuen minimiä laskettaisiin. Siinä en näe kyllä hitustakaan järkeä tässä tilanteessa.
Esittämäsi kysymykset ovat hyvin relevantteja ja asiallisia, jos niitä katsoo sellaisen ihmisen silmin, joka on hankkinut ammatin, jolla on vakiintunut ansiotaso ja joka menettää työpaikkansa väliaikaisesti taantuman tai työn uudelleen organisoinnin takia.
Jos asiaa katsoo työelämästä syrjäytymistä edistävien rakenteiden kannalta, kysymykset voidaan asettaa myös toisin.
1. Onko meillä nuorisossa osa, joka ei hakeudu mihinkään ammattikoulutukseen vaan jättäytyy elämään tukien varaan?
2. Onko kouluttamattoman kokemusta vailla olevan ihmisen työpanos työnantajan mielestä ammattiliittojen määräämään minimipalkan arvoinen?
3. Onko kouluttamattoman ja kokemattoman suomalaisen ihmisen saatava enemmän palkkaa, kuin ammattitaitoisen virolaisen, ja miksi?
4. Estääkö verokiila tehokkaasti ihmisten palkkaamisen perhekohtaisiin palveluihin kodinhoitoon, vanhustenhoitoon, lastenhoitoon?
5. Vähentäisikö työyhteisöön kuuluminen ja säännöllinen päivärytmi sosiaalisia ongelmia?
6. Onko Suomessa iso pitkäaikaistyöttömien joukko?
7. Vähentääkö Suomen palkkataso työn teettämistä Suomessa aiheuttaen työttömyyttä ja edistävätkö sosiaalituet nopeaa uudelleen työllistymistä vai kannustavatko ne odottelemaan kotona vuosikausia?
Joidenkin arvioiden mukaan 20% ikäluokasta ei nykyään hakeudu ammattiin johtavaan koulutukseen. Luvussa on varmasti liioittelua, mutta joka tapaksessa luku on iso. Nämä nuoret jäävät käytännössä tukien varaan, sillä ammatitaidottman ja kokemattoman ihmisen työpanos ei ole työnantajan mielestä minimipalkan arvonen. Nämä nuoret kilpailevat harmaan ulkomaisen työvoiman kanssapimeistä siivouksista ja pienten rakennusten purkukohteiden aputöistä. Muutaman vuoden kuluttua tämä joukko on iso.
Pitkäaikaistyöttömissä on osa, joka on valinnut tuilla elämisen elämäntavakseen. Tämän valinnan he voivat tehdä, koska siihen on tarjottu mahdollisuus. Kukaan ei nyt siis väitä, että jokainen pitkäaikaistyötön olisi tämän valinnan tehnyt. Tutkimusten mukaan ihminen työllistyy sitä varmemmin uudelleen, mitä nopeammin hän hakeutuu uuteen työhön. Suomen työttömyystuki ei kannusta nopeaan uudelleen työllistymiseen.
Lisäksi vielä Suomessa on erittäin suuri joukko ihmisiä, joitä kannustetaan pysyttelemään joku rajattu aika työelämän ulkopuolella. Tällaisia tukia on suuri määrä. Osa niistä liittyy opiskeluun, osa perheesen, osa työelämässä jaksamiseen. Kaikki nämä syyt ovat sinänsä kannatettavia ja hyviä. Kaikkia kannatettavia ja hyviä asioita ei silti ole tarkoitus tehdä muiden kansalaisten tuella. Niitä voi jokainen tehdä omalla ajallaan ja rahallaankin.