Miten korruptiosta tuli yhtäkkiä näin suuri ilmiö tai riski? Meillä on jo nyt suuri julkinen sektori eikä sen ole osoitettu olevan korruptoitunut tai rahaa tyhjään kadottava minkään tutkimuksen mukaan.
Korruptio on aina ollut ongelma ja tulee aina olemaan ongelma, josta lienee käytännössä mahdotonta päästä täysin eroon, mutta sen suuruuteen on mahdollista vaikuttaa. Korruptio korreloi negatiivisesti taloudellisen vapauden kanssa, joka on helppo ymmärtää. Mitä vähemmän ihmisillä on valtaa toisten yli, sitä kannattamattomampaa on lahjoa heitä, kun lahjomalla ei voi saada itse hyötyä. Asiaa on tutkittu paljon ja tuloksia voi lukea mm.
täältä viitteistä 4-8. Taloudellinen vapaus ei ole sama asia kuin julkisen sektorin koko, sillä siihen liittyy monia muitakin asioita, mutta korrelaatio taloudellisen vapauden ja julkisen sektorin koon välillä on erittäin vahva.
Eikö kannattaisi lopettaa kaikki julkiset toimet huomenna, jos asia on näin ilmeinen vai alkaako korruptio kyteä jossakin tietyn euromäärän jälkeen? Haluaisin tähän selityksen. Ei mitään vertauskuvaa kehitysavusta, joka hukkuu heimopäälliköille.
Minun mielestäni lähes kaikki julkiset toimet kannattaisi lopettaa kokonaan, eli siis antaa kykenevämpien hoitaa asia. Laittelen enemmän perusteluja loppuun. Korruptio perustuu aina siihen, että on joku, jota kannattaa lahjoa. Kukaan ei lahjo ketään huvikseen. Esimerkiksi jos on taho, joka myöntää toimilupia jollekin alalle, niin tätä tahoa lahjomalla suuri peluri voi hankaloittaa kilpailijoiden toimiluvan saamista ja näin saavuttaa suuremman markkina-aseman. Mikäli sääntelyä ei ole, ei ole myöskään toimilupia, joten samaisella pelurilla ei ole kanavaa, jota lahjomalla kilpailijoita voi torpata.
Eihän yksikään valtio, joka ole enää olemassa, ole ollut ikuinen. Hoks hoks. Vertaus Roomaan, kehitysmaahan tai sotatilassa olevaan on täysin tuulesta temmattu. Rooman aikaan ei ollut kansantalouden kirjanpitoa, ei tiedetty perusteellista inflaation mekanismia ja sattuikohan Roomalla olla muita ongelmia tuohon aikaan kuin höveli keskuspankkiiri.
Tarkoitukseni ei ollut vetää niinkään Roomaa tähän, vaan esittää, kuinka jokainen historian valuutta on kaatunut samaan ongelmaan - niin Rooman sestertius kuin jokainen sen jälkeisistä sadoista yrityksistäkin.
Valuutan arvon manipuloiminen on täysin eri asia kuin rahapoliittinen itsenäisyys eikä jälkimmäinen seuraa toista. Kelluva valuuutta juuri tasapainottaa suhdanteita kansantalouden suorituskykyjen mukaan. Kaikki nykyvaluutat ovat jonkin tahon liikkeellelaskemia ts. keskuspankki on viime käden lainoittaja ja selvittää valuutassa tehtyjen transaktioiden selvitykset pankkien välillä. Keskuspankki taas täysin julkisen vallan päätettävissä itsenäisyydessään. EKP:stäkin tuli liian itsenäinen ihan jäsenvaltioiden päätöksestä eikä mandaatti tullut luonnonvoimana euroaikojen alussa. Taustatietoja kuntoon ainakin tässä osiossa, vaikka muuten ihan välkylle vaikutat.
Ei pidä aivan paikkaansa. Maailmassa on ollut esimerkiksi kultaan sidottuja valuuttoja, joiden arvoa keskuspankki ei ole pystynyt kontrolloimaan samalla tavalla kuin fiat-rahaa. Nykyään on syntynyt myös kryptovaluuttoja, kuten bitcoin, jolla ei ole keskuspankkia, joka arvoa voisi manipuloida. Juuri tuota pidän ongelmana, että keskuspankki on julkisen vallan alla. Julkisella vallalla on nimittäin ongelmatilanteissa kiusaus turvautua rahan painamiseen, joka ei ole tainnut juuri ikinä päättyä hyvin, vaikka kuuluisimpien esimerkkien tasoisilta katastrofeilta oltaisiinkin vältytty.
Valuutoista keskustelun jättäisin silti mieluummin tähän, sillä se vaatisi mielellään täysin oman ketjun ja tietoni asiasta ovat muutenkin hyvin rajalliset. Tyydyn kuitenkin toteamaan, että
Argentiina teki juuri toisen konkurssinsa 13 vuoden sisällä omasta valuutastaan huolimatta. En siis väitä, että syyt eivät olisi olleet muualla, vaan sitä, että koska päättäjät ovat kaukana ideaalisesti täydellisistä, niin ylhäältä päin kontrolloitu systeemi ei yleensä kykene reagoimaan asioihin riittävän nopeasti tai edes oikeilla tavoilla. Tästä enemmän postauksen lopussa.
E: tuo viimeinen kappaleesi on muutenkin aika kyseenalainen ihan tänä päivänä itsenäisten nykyvaluuttojen olemassaolon aikana.
Kenties. Otin sen lähinnä esimerkiksi siitä, että olisiko näin jälkiviisaasti todettuna ollut parempi ratkaisu ottaa "isku" kriisin alkuvaiheilla ja aloittaa toipuminen kuin kituuttaa eteenpäin taantumassa vuosikausia ilman varmuutta siitä, että "iskua" ylipäätään vältetään.
Tiedostan, että en varmasti pysty antamaan tyydyttäviä vastauksia kaikkiin kysymyksiin. Koitankin siksi valottaa hieman syitä ja perusteluita, miksi koen julkisen vallankäytön talousasioissa vähintäänkin ongelmalliseksi. Oletan, että kukaan ei kiellä sitä, että on olemassa epäonnistunutta (talouden) sääntelyä, määriteltiin tämä miten tahansa. Ihmiset sen sijaan vaativat, että sääntely tulisi tehdä paremmin ja monet vielä sitä, että sääntelyä pitäisi olla enemmän. Jos näin todella kävisi, niin se varmasti olisi ihan toimiva juttu. Mutta kun katsoo toinen toistaan katastrofaalisemmin epäonnistuvia julkisia IT-hankkeita, joista kukaan ei joudu vastuuseen. Useampia poliitikkojen ja korkeiden virkamiesten talousrikoksia, joista selviää vaihtamalla virkaa johonkin vähemmän näkyvään. Julkisten monopolien (myös entisten) surkeaa laatua yksityisiin kilpailijoihin verrattuna (VR vs Onnibus, Finnair vs Air Norwegian, ...).
Sitä, että Suomen valtio saa enemmän tuomioita EU:n ihmisoikeustuomioistuimelta kuin muut pohjoismaat yhteensä. Sitä faktaa, että: "Ympäristön tila, eliniänodote, ihmisoikeustilanne, talouskasvu, keskitulot ja köyhimmän kymmenyksen tulotaso olivat sitä parempia ja korruptio vähäisempää, mitä korkeampi maan taloudellinen vapaus oli (vuonna 2007)" (sama linkki wikipediaan kuin yllä, viitteet 9 ja 10, jos haluaa tarkistaa).
Kaikkien tietojen valossa alan olemaan melko vakuuttunut siitä, että poliittiset päättäjämme ovat juuri niin onnettomia kuin antavat ymmärtää olevansa ja näin ollen hyvästä tarkoituksestaan huolimatta sääntely ei mene niin kuin sen pitäisi mennä. Mitä vähemmän keskushallinnolla on valtaa, sitä vähemmän he pystyvät tilannetta korjaamaan tai sotkemaan, eli sotkemaan. Ts. epäonnistunut sääntely on tuhoisampaa kuin se, että sääntelyä ei ole. Taloudellisen vapauden (eli sääntelemättömyyden) indeksin korrelaatio lähestulkoon kaikkien hyvien asioiden kanssa kertoo myös tästä.
