Suomella on tosiaan rakenteellisena ongelmana tuotteet, jotka eivät vedä tällä hetkellä maailmanmarkkinoilla, ja samassa eletään heikkoa suhdannetta.
Voisitko konkreettisesti tarkentaa, mitä sinun mielestäsi ovat nämä tuotteet, jotka eivät vedä tällä hetkellä maailmanmarkkinoilla?
Voin itse kertoa sen verran, että olen töissä raskaassa konepajateollisuudessa ja tunnen nuoresta iästäni huolimatta melko hyvin paperi- ja konepajateollisuutta. Meillä on tällä hetkellä töissä tilauskirjat täynnä ja toimituksia on käytännössä ympäri maapalloa Suomi mukaanlukien. Suomen talouden kannalta ongelma vain on se, että toimituksen kohdemaasta riippumatta 90-95 % valmistuksesta tehdään alihankkijoilla ulkomailla lähinnä Itä-Euroopassa ja Kiinassa. Edes suomalaiset asiakkaat eivät halua, että lopputuote valmistetaan suomalaisilla alihankkijoilla, koska se nostaisi kauppahintaa hyvin huomattavasti. Toisin sanoen me emme voi tarjousneuvotteluissa tarjota kotimaisilla alihankkijoilla valmistettua tuotetta, koska tällöin ulkomaiset kilpailijat voittaisivat kaikki kaupat, koska hekin ostavat lähes kaiken halpamaista. Vaikka me kaksinkertaistaisimme tilauskirjojemme arvon (joka nykykapasiteetilla olisi mahdotonta), Suomessa valmistettava osuus tilaustemme arvosta tuskin edes kaksinkertaistuisi ja olisi joka tapauksessa vain korkeintaan n. 10 % kokonaistoimitusten arvosta. Vertailun vuoksi todettakoon, että 70-luvulla samassa firmassa valmistettiin 100 % tilauksista Suomessa.
Mitä nyt olen itse alaa seurannut, niin raskaassa konepajateollisuudessa esim. Helsingin pörssissä listatuilla firmoilla on hyvä tilauskanta, mutta ne firmat eivät valmista kuin pienen osan tuotannostaan Suomessa (mm. Kone, Konecranes, Cargotec, Outotec, Wärtsilä jne.). Jopa viime vuosina jonkin verran hiljentynyt paperikonekysyntä on nyt parantunut todella hyvin, mutta suomalaisfirman toimittamista paperikoneista ei kovin merkittävää osuutta enää valmisteta Suomessa. Minun mielestäni ainakaan konepajateollisuudessa varsinainen ongelma eivät ole väärät tuotteet, vaan se että
kotimaiset alihankintakonepajat eivät ole globaaleilla mittareilla mitattuna kilpailukykyisiä. Mitä taas tulee paperiteollisuuteen, niin todettakoon lyhyesti, että Itä-Eurooppalaiset kilpailijat tuovat jo nyt Suomeen paljon pehmopaperia ja ovat voittaneet suuria esim. saksalaisten painotalojen hieno- ja sanomalehtipaperitilauksia, jotka ovat siten merkinneet laskua suomalaisfirmojen tilauskantoihin. Suomalainen mekaaninen metsäteollisuus ei siis ole tällähetkellä erityisen kustannuskilpailukykyistä, vaikka kysyntää markkinoilla olisi. Sellupuolella taas olisi ainakin nyt kova kysyntä, mutta siihen Suomi ei kovin vahvasti pysty vastaamaan.
Jos nyt pitäisi veikata, minkälaista meno on esim. omalla työpaikallani 10 vuoden päästä, niin voisin lyödä melko ison summan vetoa, että suomalainen alihankintavalmistus on loppunut kokonaan ja suomalaisesta suunnittelukapasiteetista n. 30 % on korvattu intialaisella alihankinnalla. Tätä en tietenkään itse todellakaan toivo, mutta globaalissa bisneksessä myös tuotteiden on oltava globaalisti kilpailukykyisiä sekä hinnaltaan että teknologialtaan. Oma näkemykseni Suomen teollisuuden ahdingosta on siis se, että vaikka suomalaisille tuotteille olisi kysyntää, ei suomalaiselle työlle enää maksajaa löydy.
