Minusta pååttan ja S-kolmosen esittämä ajatus elvyttävämmästä talouspolitiikasta keskellä lamaa on periaatteessa järkeenkäypää. Ottaen kuitenkin huomioon sen, mitä pezku kertoi valmistavan teollisuuden ongelmista, mihin yhdyn täysin, mieleeni herää kysymyksiä elvytyksen perillemenosta.
En edes väitä pystyväni täysin ratkaisemaan Suomen talouden ongelmia tarkkaan toimenpideohjelmaan asti, ja toivottavasti kukaan muukaan ei itsestään tällaista väitä. Helpompaa onkin osoittaa, missä mennään pieleen. :D
Olettakaamme, että Suomi ei eroa eurosta. Niin raskasta kuin se onkin, näen tämän poliittisena realiteettina. Miten julkisen sektorin aikaan saama kysyntä toimisi ja minne se kohdistuisi? Eikö siinä kävisi niin, että muutama kaupan myyjä saisi pitää työnsä, mutta kaupasta ostettava tavara on pääosin tuontitavaraa? Eikö Suomen elvytys tällöin koidu pääasiassa muiden maiden hyväksi?
Tämän hetkisen tilanteen mukaan Suomen valuutta todennäköisesti heikkeni verrattuna Euroon. Suomessa tuotetut tuotteet halpenisivat ja ulkomailla kallistuisivat suhteellisesti. Kotimarkkinoiden tuotteiden kysyntä kasvaisi Suomessa ja vaihtotase kääntyisi ylijäämäiseksi ja ainakin alkuun alijäämä pienenisi. Tuontitavaroiden kallistuminen haittaisi ihan yksiköstä riippuen enemmän tai vähemmän tuontantomateriaalien ja kulutushyödykkeiden kallistumisena - ei nyt kummiskaan puhuttaisi mistään suuresta hintapiikistä. Kotitalouksien kannalta osa tuontitavarasta on kalliimpaa sorttia ja kysynnältään joustamattomia, eli hinnan muutos ei liiemmilti vaikuttaisi kysyttyyn määrään. Halvemmissa ja kysynnältään joustavissa tuotteissa en usko, että Suomen markka merkittävästi olisi heikompi kuin Euro suhteessa halpamaiden valuuttoihin.
Summattuna, oma valuuutta toisi mielestäni enemmän hyötyjä kuin haittoja. Kansantalous saisi venttiilinsä ja haitat olisivat hyväksyttäviä, jos ajatellaan, että kansantalouden suorituskyky punnitaan valuuttakurssissa ja ulkomaisten tuotteiden hinnat määrittyisivät meille markkinaehtoisesti ja yhteisvaluutan markinnahäiriöt poistuisivat. Vertailuna voi myös tarkastella muiden Pohjoismaiden tilannetta, vaikka emme yksi yhteen vertailua saisikaan.
Kun julkinen sektori on jo 60% BKT:sta, niin eikö elyvttävämpi politiikka paisuta tätä edelleen? Eivätkö mitkään uudistukset julkisen sektorin rakenteissa ole tarpeen? Lykätään sinne vaan lisää lainattua rahaa, niin onni aukeaa? Jotenkin en usko tätä. Uskoisin, että elvytys, jota siis lähtökohtaisesti pidän hyvänä, ylläpitää sellaisia julkisia palveluita, ja hallinnon rakenteita, joihin ei olisi joko lainkaan varaa tai, jotka ovat tehottomia.
Maksukyvyttömyysriski poistuisi omalla valuutalla, kun saisimme itse päättää sen liikkeellelaskusta. Mitä väliä yleensäkään tai tässä tilanteessa olisi velan määrällä, kun velan määrän sijasta keskityttäisiin sen todellisiin ja efektiivisiin vaikutuksiin taloudessa: inflaatio, työttömyys, talouskasvu ja velkakirjojen takaisinmaksusta sovittuna aikana. Omassa valuutassa voitaisiin tehdä alijäämäisiä budjetteja ja kohdentaa menoja tarkoituksellisiin investointikohteisiin. Nythän alijäämä on olemassa vastakkaisista pyrkimyksistä huolimatta ja investoinnit jäävät toteutumatta. Voitaisiin siis esimerkiksi poistaa hyödyttömiä rakenteita, mutta lisätä menoja enemmän tai vähintään vastaava määrä tuottavampiin ja hyödyllisempiin hankkeisiin. Tarkoituksena, että alijäämä budjetissa pysyy, mutta kohdistuu tuottavampaan toimintaan. Randall Wrayn kirjoituksia kannattaa lukea omasta valuutasta ja sen ominaisuuksista, jos on tahtoa ja aikaa.
Kukaan ei varmasti tiedä paljonko eurovaltiolla voi olla velkaa. Varmasti enemmän kuin Suomella nyt, joten Suomi ottaa velkaa, koska se on poliitikoille helpoin vaihtoehto. Jossain raja tulee vastaa kuitenkin, niin kauan kun eurossa ollaan. Mikä tämä raja on, jolloin markkinat hermostuvat?
Niin, jossakin kohtaa raja varmaan tulee, jos mitään institutioonalisia muutoksia ei tapahdu. Dilemma on se, että velan määrää saataisiin supistumaan tai kestävälle tasolle, jos talous kasvaisi, mutta talous ei kasva, koska kysyntää ei ole yksityisen ja julkisen sektorin säästäessä kilpaa.
Tällä hetkellä julkinen sektori ottaa 8 miljardia velkaa vuosittain. Se on 4% BKT:sta. Silti BKT supistuu. Velalla varmaan saadaan aikaiseksi kysyntää, mutta se kysyntä tyydytetään tuonnilla. Vai onko tähän joko muu selitys?
Yksityinen säästämistavoite ei supistu. Julkinen alijäämä valuu kasvavan yksityisen säästämistavoitteen täyttämiseen. Euroalueen vaihtotase taitaa olla koko yhteisvaluutan alueella tälla hetkellä ylijäämäinen(?).
Usein on todettu, että kun valuutta ei jousta, eivätkä työmarkkinat jousta, niin työttömyys joustaa. Luulenpa, että tässä on Suomen tie. Nykyisiä rakenteita pidetään yllä julkisella velanotolla vielä muutaman vuoden. Jossain vaiheessa velanottoa täytyy hillitä ja silloin työttömyys nousee 15-20%iin
Tätä kannattaakin pelätä. Ehkä myötäsyklisen finanssipolitiikan ja valuutan valtiosta irroittamisen vaikutuksen selkenevät silloin. Itse asiassahan kriisin alussa ainakin Suomen tuottavuus jousti, kun taas työttömyys ei, ja tässä menettiin männävuosilta jatkuneen tuottavuuskehityksen vauhtia.
