Miten maamme talous oikein saadaan kuriin?

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Timba79
  • Aloitettu Aloitettu
Meta title: Miten maamme talous saadaan kuriin?

Meta description: Ketju Suomen talouden tasapainottamisesta: menoleikkaukset, verotus, velka, rakenneuudistukset, poliittiset linjat ja omat ratkaisuideat.


Siis väität, että Suomessa aiemmin enemmän kuin tänä päivänä valmistetut tuotteet eivät käy kaupaksi, koska kukaan ei noita tuotteita osta keneltäkään? Faktoja?

Sitten tämä suhdanne: maailmantalous kasvaa tänä vuonna yli 3% vauhdilla ja kasvuvauhdin ennustetaan kasvavan ensi vuonna (YK). Mikään talousalue ei supistu, hitaimmin kasvava EU:kin kasvaa yli prosentin vuosivauhtia ja ongelma-alue eteläinen Eurooppa nopeammin kuin maailmantalous. Miten nopeasti maailmantalouden pitäisi kasvaa, ettei olisi heikko suhdanne?
Teollisuusmaiden talouskasvu on edelleen kituliasta, investointinnit pitkän aikavälin tasoa vähäisemmät ja talousluottamus ei ole palautunut kriisiä edeltävälle tasolle. Globaali maailmantalouden kasvu ei Suomea ja Eurooppaa vielä pelasta. Suomen vientisektori on kumminkin enemmän kehittyneistä maista ja investoinneista riippuvainen kuin kolmannen maailman nopeasta kasvusta ja kulutustavarasta.


Miten isoksi näiden selitysten ja todellisuuden välisen kuilun pitää kasvaa, ennenkin aletaan hyväksyä Suomen talouskriisin olevan lähes täysin itseaiheutettu?
Ei tämä kriisi siitä johdu, että suomalainen teollisuus on tehnyt pelkästään väärää ja liian kallista tavaraa. Tarviiko minun vielä sanoa, että Suomen vientisektorin huono tilanne johtuu sekä maailmantalouden kitumisesta sekä tuotannosta, joka ei vastaa sitä, mitä maailmalla halutaan ostaa? Tarjonta- sekä kysyntäpuolen ongelma. Tilanne ei mitenkään ratkea kotimarkkinoiden kurituksella, vaan pikemminkin pahenee.
 
Suomen ongelmana on oman valuutan puuttuminen ja sen vuoksi euron liian korkea kurssi ja omien ja EU:n laajuisten kiristystoimien vaikutukset.

Varmasti eurosta irtaantumista punnitaan enemmän kuin meille halutaan kertoakaan. Hyvää pohdintaa on mm. professori Vesa Kanniaisen toimittamassa pamfletissa "Euron tulevaisuus - Suomen vaihtoehdot". Sen mukaan eurosta irtaantuminen ei aiheuttaisi sellaista kaaosta, kuin voisi kuvitella. Olin jossain määrin yllättänyt tuon työryhmän johtopäätöksistä.

Kun euroon mentiin, tiedettiin, että valuuttakurssilla pelaaminen loppuu. Olisi ollut käytettävissä myös se vaihtoehto, että kilpailukyvustä pidetään huolta ja työt Suomessa. Näin ei kuitenkaan haluttu jostain syystä tehdä.
 
Tuo Liberan matsku on aika hyvä, ihme että toukokuun paneelikeskustelu löytyy vielä netistä. www.katsomo.fi/?progId=343868

Jostain syystä ei hirveästi näkynyt mediassa. :D

E: Tietääkös kukaan miten AKT:n ja venäläisvarustamon kanssa kävi? Suomessahan tuntuu nää jutut unohtuvan max 4 päivässä ja sen jälkeen niihin ei palata enää. Sama koskee oikeastaan ihan kaikkea mitä mediassa on.
 
Jostain syystä ei hirveästi näkynyt mediassa. :D

Olen välillä ihmetellyt, miksi poliitikot eivät nosta ongelmaa enemmän esille. Oikeastaan se tulee tuossa keskustelussa hyvin esille: työttömyys on se mikä joustaa, kun työmarkkinat ja valuuttakurssit eivät jousta.

Tämä on vain työttömysuhan alla olevien ihmisten ongelma. Ei muiden. Poliitikot on valittu vaalikauden loppuun, tuli mitä tuli. Julkisen sektorin työntekijät pitävät työpaikkansa oli sota tai rauha. Suuryritykset vaan siirtävät tuotantonsa pois. Niille on oikeastaan ihan sama missä tavara tuotetaan. Pienyrittäjät kiristävät vähän vyötään, kun asiakkaat säästävät tukkansa värjäyksestä ja grillilihan laadussa. Yrittäjät ovat tottuneet tähän. Ammattiyhdistyspomot eivät työttömyydestä kärsi, päinvastoin.

Tämä on vain työttömäksi joutuvan duunarin ongelma. Jonkun aikaa työttömyyskassoissa rahat riittävät, sitten ne on loppu.
 
Jännää myös miten ammattiyhdistysliike puolustaa ainoastaan töissä olevia jäseniään. Työttömiksi joutuneiden töihin saanti yms ei kiinnosta pätkääkään.

Syykin on selvä: töissä käyvät maksavat kymmenyksensä palkasta ammattiyhdistysliikeelle, työttömät eivät mitään.
 
Tarviiko minun vielä sanoa, että Suomen vientisektorin huono tilanne johtuu sekä maailmantalouden kitumisesta sekä tuotannosta, joka ei vastaa sitä, mitä maailmalla halutaan ostaa? Tarjonta- sekä kysyntäpuolen ongelma. Tilanne ei mitenkään ratkea kotimarkkinoiden kurituksella, vaan pikemminkin pahenee.
Ei tarvii sanoa - olemme tästä edelleen jyrkästi eri mieltä. Meillä on tuotantoa niillä sektoreilla millä on pääosin historiallisista syistä. Nuo tehtaat rakennettiin aikana, jolloin noiden firmojen kannatti investoida Suomeen. Kun puhutaan vientisektorista, vientiyrityksemme kyllä investoivat uusiin tuotteisiin ja tuotealueisiin, mutta investoivat Suomen ulkopuolelle. Uutta valmistavaa teollisuutta tänne tuskin merkittävästi ainakaan näissä olosuhteissa syntyy. Vinkki: tämä ei ole tarjonta- eikä kysyntäpuolen aiheuttama ilmiö, eikä johdu "vääristä tuotteista", mikä on jo terminä aika huvittava. Nokia olisi tehnyt iPhonea paremman puhelimen, jos olisi omista lähtökohdistaan pystynyt.

Kotimarkkinaa taas valtaavat kansainväliset alan toimijat, jotka osaavat puristaa kustannustason minimiin ja toimia hyvin ohuilla katteilla ja isoilla volyymeilla. Tämä on toistunut jo niin monella toimialalla kotimaassa, että aika hankalaa on nähdä kehityksen pysähtyvän. Tällä tavoin sisäinen devalvaatio toteutuu pikkuhiljaa kotimarkkinateollisuudessa, mutta vientimarkkinassa kotimainen työvoima jää vaille tekemistä, koska prosessia ei ollut mahdollista viedä läpi tarpeeksi nopeasti ulosliputuksen hidastamiseksi. Pääpointti tässä on se, että sekä kotimarkkina- että vientifirmat kilpailevat yhä enenevässä määrin kansainvälistä huippua vastaan, ja tähänastisen perusteella kotimarkkinafirmat ovat olleet kilpailuun huonommin valmistautuneita.

Sinun ratkaisusi tuntuisi olevan velkaelvytys ja julkisen sektorin paisuttaminen entisestää niin absoluuttisesti kuin suhteellisestikin. Minusta tällä keinolla vain pahennetaan tilannetta pidemmällä tähtäimellä, koska pohjalla oleva keynesiläinen teoria perustuu oletukseen, että jokin ulkoinen seikka tulee ja vetää yksityisen sektorin laskukauden jälkeen taianomaisesti nousuun. Tässä tapauksessa lääkettä on annettu jo niin suuri annos, että se estää potilaan tervehtymisen.
 
Jännää myös miten ammattiyhdistysliike puolustaa ainoastaan töissä olevia jäseniään. Työttömiksi joutuneiden töihin saanti yms ei kiinnosta pätkääkään.

Syykin on selvä: töissä käyvät maksavat kymmenyksensä palkasta ammattiyhdistysliikeelle, työttömät eivät mitään.

AY-liike suhtautuu myös negatiivisesti työttömien kouluttamiseen ja ennenkaikkea työpaikoilla tapahtuvaan harjoitteluun, vaikka se on minusta oikein toteutettuna hyvin tehokas tapa oppia.
 
Tämä on vain työttömäksi joutuvan duunarin ongelma. Jonkun aikaa työttömyyskassoissa rahat riittävät, sitten ne on loppu.
Itse asiassa kassoista tuleva raha kattaa alle 6% ansiotuista. Loppu tulee valtiolta, eli toisinsanoen kansainvälisiltä bondimarkkinoilta.
 
Syykin on selvä: töissä käyvät maksavat kymmenyksensä palkasta ammattiyhdistysliikeelle, työttömät eivät mitään.
Eiköhän ole enemmän kyse siitä, että työssä olevat ovat ne, jotka valitsevat edustajansa AY-liikkeen johtoon. Nyt alkavissa lentoemäntien irtisanomisissahan oli kyse siitä, että liiton johto oli sitä samaa vanhempaa porukkaa, joka työvoimasta irtisanottaisiin viimeisenä. Nuoremmat olisivat halunneet pitää duuninsa pienemmällä palkalla, kun taas vanhempien kannatti valita nuorempien irtisanomiset omasta liksasta tinkimisen sijaan. Solidaarisuutta olisi varmaan löytynyt liitolta enemmän, jos irtisanottavat olisi valittu arvalla.
 
Ei tarvii sanoa - olemme tästä edelleen jyrkästi eri mieltä.
Niin näytetään olevan.

Sinun ratkaisusi tuntuisi olevan velkaelvytys ja julkisen sektorin paisuttaminen entisestää niin absoluuttisesti kuin suhteellisestikin. Minusta tällä keinolla vain pahennetaan tilannetta pidemmällä tähtäimellä, koska pohjalla oleva keynesiläinen teoria perustuu oletukseen, että jokin ulkoinen seikka tulee ja vetää yksityisen sektorin laskukauden jälkeen taianomaisesti nousuun. Tässä tapauksessa lääkettä on annettu jo niin suuri annos, että se estää potilaan tervehtymisen.
Olet väärässä, keynesiläinen ei nimenomaan oleta mitään itsestään tulevaa seikkaa, joka vetää talouden nousuun. Jälkikeynesiläinen ymmärtää, että kysyntä vaikuttaa pitkän aikavälin talouskasvuun ja heikko kysyntä voi jämähtää x ajaksi paikoilleen ja suhdanne heikoksi. Nykyiset toimethan juuri perustuvat siihen katsontaan, että pyritään parantamaan tarjontapuolen tekijöitä suhdannetta heikentävin toimin, koska oletetaan, että sitten ollaan tikissä, kun lähdetään nousuun. Tai ainakin toivotaan, että Sayn -lain mukaan tarjonta loisi oman kysyntänsä, mikä ei todellisuudessa pidä paikkaansa. Jätän kohteliaasti sivuun nuo ''on annettu liiallinen annos potilaalle'' -letkautukset, kun niihin varmaan myös olet vastineet kuullut.

Mikä se edelleen se perustelu ja prosessi, jolla talous lähtee Euro-alueella kasvuun vyönkiristyksin? Suomessa ilmeisesti tähdätään siihen, että muu maailma nostaisi vaihtotaseen ylijäämäiseksi, vaikka siellä on täsmälleen samat pyrkimykset tai yksinkertaisesti potentiaalia ei ole vientituotteiden ostoon.

- - - Updated - - -

Kun euroon mentiin, tiedettiin, että valuuttakurssilla pelaaminen loppuu. Olisi ollut käytettävissä myös se vaihtoehto, että kilpailukyvustä pidetään huolta ja työt Suomessa. Näin ei kuitenkaan haluttu jostain syystä tehdä.
Eurosta on tullu uusi normaali ja oma valuutta on jotain vippaskonstien ja impivaaralaisuuden väliltä. ;)

Valuuttaunioni voi tosiaan vain toimia joko rahoitusjärjestelmän muutoksella tai siirtymisellä fiskaaliunioniin, jossa vaihtotaseen epätasapainot tasoitetaan tulonsiirroin.
 
Nykyiset toimethan juuri perustuvat siihen katsontaan, että pyritään parantamaan tarjontapuolen tekijöitä suhdannetta heikentävin toimin, koska oletetaan, että sitten ollaan tikissä, kun lähdetään nousuun.

Mikä se edelleen se perustelu ja prosessi, jolla talous lähtee Euro-alueella kasvuun vyönkiristyksin? Suomessa ilmeisesti tähdätään siihen, että muu maailma nostaisi vaihtotaseen ylijäämäiseksi, vaikka siellä on täsmälleen samat pyrkimykset tai yksinkertaisesti potentiaalia ei ole vientituotteiden ostoon.

- - - Updated - - -


Eurosta on tullu uusi normaali ja oma valuutta on jotain vippaskonstien ja impivaaralaisuuden väliltä. ;)

Valuuttaunioni voi tosiaan vain toimia joko rahoitusjärjestelmän muutoksella tai siirtymisellä fiskaaliunioniin, jossa vaihtotaseen epätasapainot tasoitetaan tulonsiirroin.

En ihan ymmärtänyt, mitä ovat ne tarjontapuolen tekijät, joita pyritään parantamaan suhdannetta heikentävin voimin? Eikö suhdannetta ole nimenomaan pyritty parantamaan viime vuosina sekä valtion, että kuntien voimakkaalla lainanotolla unohtamatta varsin voimakasta yksityissektorin velkaantumista? Tarjontapuolen parantamisesta ei mielestäni hirveästi ole ollut merkkejä. Vaikka työttömyys kasvaa, ei se työn hintaa ole laskenut.

Elvytyksen lopettaminen juuri nyt mielestäni syventää taantumaa. Elvytys tosin aina tahtoo suuntautua parin laivan ja 500 tiekilometrin rakentamiseen. Kai sitä velalla aikaansaatua kysyntää voitaisiin suunnata vähän tuoreempaankin teknlogiaan. Minusta pitkällä jänteellä työvoimakustannusten on pakko joustaa. Jos tähän ei tähdätä niin elvytyksen voi ihan hyvin lopettaa oitis. En tosin usko, että tähdätään.

Uskaltaisin ennustaa, että valuuttaunioni jatkaa ryömintäänsä Suomen tekemättä yhtään mitään. Yksikään politikko ei saa lisää ääniä puhumalla joko fiskaaliunion puolesta tai työmarkkinoiden jouston lisäämisestä. Ne ovat kuitenkin jäljelle jäävät vaihtoehdot, koska eurosta irtaantuminen puolestaan tuntuu olevan jostain syystä poliittisesti täysin mahdotonta.
 
Mikä se edelleen se perustelu ja prosessi, jolla talous lähtee Euro-alueella kasvuun vyönkiristyksin? Suomessa ilmeisesti tähdätään siihen, että muu maailma nostaisi vaihtotaseen ylijäämäiseksi, vaikka siellä on täsmälleen samat pyrkimykset tai yksinkertaisesti potentiaalia ei ole vientituotteiden ostoon.
Kenen vyötä haluaisin mielestäsi kiristää?
 
En ihan ymmärtänyt, mitä ovat ne tarjontapuolen tekijät, joita pyritään parantamaan suhdannetta heikentävin voimin? Eikö suhdannetta ole nimenomaan pyritty parantamaan viime vuosina sekä valtion, että kuntien voimakkaalla lainanotolla unohtamatta varsin voimakasta yksityissektorin velkaantumista? Tarjontapuolen parantamisesta ei mielestäni hirveästi ole ollut merkkejä. Vaikka työttömyys kasvaa, ei se työn hintaa ole laskenut.
Työvoiman tarjontaa ollaan pyritty lisäämään Suomessa, suurimpana saavutuksena ihmisten siirtyminen työvoiman ulkopuolelle. Lisäksi suurin osa rakenneuudistuksista hyvää tarkoittavina leikkauksina, ovat supistaneet kotimaista kysyntää. Esimerkiksi kaupan alalla, joka on merkittävä työllistäjä, menee heikosti. Samanaikaisesti verojen korotukset budjetin paikkaamispaineissa edelleen heikentävät taloutta. Työn hinta ei ole laskenut, koska palkat ovat jäykkiä ja toivonkin, että kansantalouden mittakaavassa palkat eivät reaalisesti vähenisi, vaikka joissakin aloilla ja yksiköissä voi olla pieni reality check paikallaan. Sanottakoon kylläkin, että enemmän on suunniteltu kuin toteutettu näitä tarjontapuolen uudistuksia, mutta rankalla painotuksella tarjontapuolen ratkaisuihin nojataan toimissa, joilla suhdanne yritetään kääntää. Etelä-Euroopassa vielä rajumpi tilanne.
Elvytyksen lopettaminen juuri nyt mielestäni syventää taantumaa. Elvytys tosin aina tahtoo suuntautua parin laivan ja 500 tiekilometrin rakentamiseen. Kai sitä velalla aikaansaatua kysyntää voitaisiin suunnata vähän tuoreempaankin teknlogiaan. Minusta pitkällä jänteellä työvoimakustannusten on pakko joustaa. Jos tähän ei tähdätä niin elvytyksen voi ihan hyvin lopettaa oitis. En tosin usko, että tähdätään.
Harkinnanvaraisia menoja on pyritty supistamaan, minkä seurauksena on ollut automaattisluonteisten menojen kasvu ja verotulojen supistaminen. Tuntuu olevan vaikeaa ymmärtää, että julkisen sektorin budjetti on riippuvainen muiden sektorien muutoksista eikä sitä budjetin tasapainoa voida vain päättää. Yksityisen sektorin säästämistavoitteen kasvu ja kulutuksen sekä investointien nihkeys tekee kaukaiseksi haaveeksi ylijäämäisen julkisen budjetin, kun ulkomaan sektoriltakaan ei tule apua.

Ja Suomessa ei edelleenkään elvyytetä.

Uskaltaisin ennustaa, että valuuttaunioni jatkaa ryömintäänsä Suomen tekemättä yhtään mitään. Yksikään politikko ei saa lisää ääniä puhumalla joko fiskaaliunion puolesta tai työmarkkinoiden jouston lisäämisestä. Ne ovat kuitenkin jäljelle jäävät vaihtoehdot, koska eurosta irtaantuminen puolestaan tuntuu olevan jostain syystä poliittisesti täysin mahdotonta
Näyttää siltä, että Euroopassa löyly alkaa riittämään. En osaa sanoa, mikä tulee muuttumaan, mutta jokin varmasti.

- - - Updated - - -

Kenen vyötä haluaisin mielestäsi kiristää?

Julkinen sektori kuriin matalasuhdanteessa? Siinä kiristyy kaikkien vyöt ja kukkarot.
 
Hieman yhä ihmettelen tasapainottajien intoa. Ei tarvitse edes lukea historiaa, riittää kun katsoo minkälainen katastrofi Etelä-Euroopassa on syntynyt. Ehkäpä kuitenkin tasapainotuksen perusta löytyy jostain moraalikäsityksistä, kun on ylivelkaannuttu niin pitää kärsiä tj. Tosin yksityinen sektori on paljon velkaantuneempi kuin julkinen meillä ja muualla. No ehkä se on näkymätön käsi joka on näin säätänyt...
 
Ei kädettömyys vaan rahattomuus ja se ettei ihmisiä voi pakottaa sijoittamaan sellaiseen toimintaan, joka on erittäin riskialtista.
Ei se mahdotonta ole saada käyntiin, mutta sinäkö takataskustasi vaikkapa 0,5 miljardia siihen kaivat, jolla saadaan pystyyn yksi suurehko kaivoshanke?

Vai oliko ajatuksena, että valtio korottaisi veroja ja ottaisi lainaa miljardeilla, jotta voidaan ryhtyä perustelemaan kaivoksia ihan vaan sen periaatteen takia, että "pitää olla kotimaista"? Valtio pelaamaan käytännössä uhkapeliä meidän rahoillamme jonkun nationalistisen haaveilun takia? Ei kiitos. Idealistinen nationalismi ja sosialismi olisi parempi jättää sivuun talousasioissa, koska ne ovat yleensä huonoja lähtökohtia vaurastumiselle ja hyvinvoinnille eivätkä reaalitaloutta.

Nyt otit nationalismin ja sosialismin keskusteluun jonkinlaisina kortteina, ja sitä myötä lähdit yrittämään purkamaan pohjaa koko keskustelulta sillä perusteella että nämä kiihkomieliset aatteet ovat historiassa toimineet ylensä negatiivisina katalyytteinä pidemmässä juoksussa aatteiden ympärillä toimiville valtioille. -- Varmasti mihin tahansa keskusteluun voidaan lyödä leima "-ismi" ja siirtää syrjään, hieman kuin millä tahansa perusteella jonkun saa vangita diktaturissa.

Koko homman pointtinahan oli toki, että varmastikin eniten rahaa tuottaa Suomelle, jos Suomi hyödyntää omat luonnonvaransa hyvin suunnitellulla ja toteutetulla kaivostoiminnalla, ja hyvällä business-otteella myy kaivamansa ja miksei jopa jalostamansa raaka-aineet eteenpäin. Jos olet asiasta toista mieltä niin jaa mielipiteesi toki.

Eikös tuollainen puoli mirtsiä ja paljon enemmänkin mennyt vähän aikaa sitten lainarahoiksi etelän maille?

Jokaisesta asiasta voi myös ajatella negatiivisesti, ns. "naysayer"-meiningillä. Tai sitten voi ajatella, että kaikki on mahdollista, ja hyvällä hengellä lähteä viemään asioita eteenpäin. Vain sellaisella asenteella, ja yhdessä toimimalla Suomi saadaan nousuun. Jokaiseen ongelmaan on olemassa nerokas ratkaisu. Mainitsitkin jo monta ongelmakohtaa käsittääkseni. En näe mitään niistä mahdottomuuksina.


Edit: Hitto, sanoisin että joku jolla on helvetisti tarmoa ja teräväleikkuinen kaali vetämään Suomen kaivosala nousuun. Iso liksa sille (toki palkkio tuloksen mukaan).
 
Moni jättää terveydenhoitojärjestelmän ja sen mahdolliset säästöt mainitsematta. Sehän on paljon vaikeampi kysymys eettisesti. Koska olemme pakkotoistolla ja suurimmassa talousketjussa, kysynkin, että mites kakkostyypin diabetes? Olisiko syytä tehdä siitä semmoinen tauti, joka oheisvaivoineen menisi täysin kansalaisen itsensä rahoista, ei verovaroista, eli olisi pakko mennä yksityiselle hoidattamaan? Tietääkseni pelkästään kakkostyypin diabeteksen hoitoon menee tällä hetkellä miljarditolkulla vuosittain verovaroja, mutta kumminkin kyseessä on aikuisten ihmisten itse itselleen aiheuttama sairaus. Vai onko? Entä keuhkonahtaumatauti? Sitä ei tietääkseni ole muilla kuin pitkään tupakoineilla. Kumminkin tupakan vaarallisuus on ollut hyvin tiedossa jo vuosikymmeniä. Entäpä alkoholin aiheuttamat sairaudet tai "sairaudet"?

Laajemmin: jos pitäisi löytää roimasti säästöjä (tyyliin vähintään satoja miljoonia per vuosi) terveysjärjestelmästä ja KELAsta, miten ne toteuttaisitte?

Olen sitä mieltä, että pitäisi antaa tietty tuettu aika hoitaa itsensä neuvotun ruokavalio- ja elämäntapamuutoksen kera selaiseen kuntoon, missä diabeteksen oireet oletettavasti huomattavasti paranisivat (mm. insuliinivasteen selkeä parantuminen). Sen jälkeen omalla vastuulla. Kerran saisi mielestäni aina erehtyä, toinen on jo tyhmyyttä.

Pitäisi myös selvittää potilaan kanssa, miten paljon hän on itse ollut tietoinen elintapojensa vaikutuksesta terveyteensä, eli missä määrin kyseessä on ollut sairaustilan tahallinen tuottaminen. Totta kai esim. työpaikan tai perheen ruokailukulttuuri, mikä on omaksuttu sosiaalisista syistä, vaikuttaa asiaan tavalla mikä on omiaan lisäämään syyntakeettomuutta asiassa.

Jos taasen ollaan käyty vetelemässä sitä mäkkäriä ja suklaalevyä tieten tahtoen niin ei ei...
 
Työvoiman tarjontaa ollaan pyritty lisäämään Suomessa, suurimpana saavutuksena ihmisten siirtyminen työvoiman ulkopuolelle. Lisäksi suurin osa rakenneuudistuksista hyvää tarkoittavina leikkauksina, ovat supistaneet kotimaista kysyntää. Esimerkiksi kaupan alalla, joka on merkittävä työllistäjä, menee heikosti. Samanaikaisesti verojen korotukset budjetin paikkaamispaineissa edelleen heikentävät taloutta. Työn hinta ei ole laskenut, koska palkat ovat jäykkiä ja toivonkin, että kansantalouden mittakaavassa palkat eivät reaalisesti vähenisi, vaikka joissakin aloilla ja yksiköissä voi olla pieni reality check paikallaan. Sanottakoon kylläkin, että enemmän on suunniteltu kuin toteutettu näitä tarjontapuolen uudistuksia, mutta rankalla painotuksella tarjontapuolen ratkaisuihin nojataan toimissa, joilla suhdanne yritetään kääntää. Etelä-Euroopassa vielä rajumpi tilanne.
Työttömyys ei Suomessa jäykän tukijärjestelmän ja vallitsevan asumismuodon takia kovin rajusti lisää työvoiman tarjontaa. Tarjontaa on käytännössä sellaisilla paikoilla ja sellaisille töille, jotka eivät sieltä lähdettyään enää koskaan palaa, oli suhdanne mikä hyvänsä. Olen samaa mieltä siitä, että veronkorotukset ovat nykyhallitukselta aivokuollutta toimintaa, mutta minkäs teet kun julkisen sektorin työntekijöiden edunvalvojaksi itseään muuntava SDP näin lupasi äänestäjilleen toimia reiluuden ja tuloerojen minimoinnin nimissä. Edelleen samaa mieltä siitä, että palkoissa olisi korjaamisen varaa - varsinkin kuntasektorin ja valtion 2008 jälkeisen palkkanosturin voisi hyvin resetoida alkuasentoon.

En ihan ymmärrä tuota kirjoitteluasi siitä, että Suomessa on tehty tarjontapuolen toimia. Ei täältä firmat investoi muualle tai kaadu konkkaan luodakseen työvoiman tarjontaa. Miten suhdannetta on yritetty kääntää tarjontapuolen ratkaisuilla? En minä ole huomannut muunlaista suhdannepolitiikkaa kuin rakennusprojekteja ja uusia yritystukia.
 
Back
Ylös Bottom