Meillä on tuotantosysteemien ylläpito devaajien vastuulla (USA). Jos härvelit hälyyttää, niin ennalta sovittu rinki korjaa tilanteen viikonpäivästä tai kellonajasta huolimatta. Ilman eri korvauksia.
En minä mikään talousviisas ole, mutta niin kauan kun vasemmalta esitetään utopistisia tai täysin riittämättömiä vaihtoehtoja ratkaisuksi Suomen talouden ongelmiin, olkoonkin edes teoriassa toimivia niin en näe siinä paljon järkeä, jos ne ovat täysin toteuttamattomissa. Tämän threadin pointti kun mielestäni on keskustella siitä, kuinka Suomen talous saadaan kuntoon, niillä keinoilla mitä löytyy työkalupakissa. Ja se työkalupakkihan on aika tyhjä.
Argentiina käytät esimerkkinä siis Suomen tilanteeseen vai EU:n? Käsittääkseni ongelma siellä oli nimenomaan oman rahan dollariin sitomisen kautta syntynyt kilpailukykyongelma ja siihen reagoimattomuus sekä ulkomaisten investointien suuri osuus, jotka sitten tietystä lähtivät samalla. Eli vähän kuten Suomessa ennen euroa, jolloin ongelmat hoidettiin devalvaatiolla ja ihmisiin sattui vähintään saman verran, voin ihan henkilökohtaisesta kokemuksesta kertoa. Ei se Argentiinakaan varmaan olisi velanotolla pelastunut, jos kilpailukyky oli kuralla ja rahat virtasivat pois maasta. Siinä mielessä toki samankaltainen tilanne, toivottavasti täällä tuostakin on opittu ja tehdään niitä rakennemuutoksia, joita Argentiina ei tehnyt.
Onhan Suomessakin ongelmana nyt se että meidän kannalta velkaannumme "vieraassa" valuutassa ja meillä ei ole omaa rahapolitiikkaa ja euro on aivan liian kallis. Jonkunlaista yhtäläisyysmerkkiä voi vetää. Lisäksi Argentiinaan kolahti ulkoinen shokki, niinkuin meillekin. Sen lisäksi Argentiinan ongelmat kärjistyivät kun siellä aloitettiin kovat leikkaukset, ei sitä ennen vaan sen jälkeen. Mä haluan tietää mikä se mekanismi on joka Suomessa taikaiskusta tekisi rikkaamman eikä köyhempää kun leikataan ja paljon? Sitäpaitsi meillä vaivaa edelleen se ettei vientimarkkinatkaan kasva kunnolla. Eli mielestäni kannattaisi pelata aikaa ja ottaa riski eikä leikata ja odottaa jos ne vientimarkkinat voisi toipua: jos kusee kintuille niin olisi kussut vaikka olisi leikattu koska edelleen, ei se leikkauslinja kasvua tuo ellei ole aitoja markkinoita.
Juu oishan noissa paljon siivoamista. Siitä voisi aloittaa, että nuo tietyt palvelut menisivät pääasiassa yhden palvelupisteen taakse asiakkaan näkökulmasta ja kerralla voisi hoitaa kaikki tarvittavat paperit ja luvat. Byrokratia voisi pyöriä siellä taustalla ja tieto mennä eri rekistereihin, mutta ei sen tarvitsisi hakijan elämää hankaloittaa näin paljon. Se koko prosessin järkeistäminen kun taitaa olla niin paljon isompi homma, kun mukana on monia eri aloja ja lakeja.
Eihan sellaista olekaan kukaan vaittanyt, etta vain leikkaamalla noustaisi. Tietysti sattuu ensin ja yleensa eniten niihin, ketka on siella saajapuolella. Rakenteita muuttamalla se nousu pitaisi syntya.
Tuo vassari kommentti oli siis tuohon pootan linkkiin kommentti.
Kannattaa tosiaan lukea se koulutusleikkausten kokonaisuus ja mista se muodostuu, ennenkuin huudellaan kuinka leikataan vaarin.
Työaikojen pidennyksen hyötyyn (siis jos sillä tarkoitetaan esim 7,5h->8h per päivä) en usko itsekkään, omalla kohdallani saattaisi vaikuttaa työtehoon jopa negatiivisesti. Mutta nuo arkivapaat kyllä joissain hommissa on pahoja. Olin ennen kouluttajana ja pääasiassa koulutukset olivat 5 vrk mittaisia. Joka viikko kun oli arkivapaa niin se oli automaattisesti ns nenänkaiveluviikko toimistolla kun ei koulutusta noilla viikoilla voinut järjestää. Muutenkin vaihtaisin vaikka 5 arkivapaapäivää hetkeäkään miettimättä vaikka 2-3 vapaavalintaiseen lomapäivään. Ja vaikka vaihdettaisiin ne päikseen eli 5 arkivapaata -> 5 vapaavalintaista, niin olisi tuo firmojen kannalta jo iso voitto kun lomat voisi tsumplia sellaiseen väliin jolloin vapaat ei aiheuta suurempaa haittaa liikevaihdolle.
