Miten aloitit salilla käynnin?

[Halffi-]

Aika hassusti punttailun löysit

No ehkä himpun juu, mutta olen kyllä tyytyväinen että juuri näin löysin puntin nostelun. Ei tullut niin paljon tuota turhaa treeniä alle kun tiesi mitä meni salille tekemään. Ai niin, kyllähän mä taisin hetken aikaa penkkiä ja hauista käydä joskus 14 kesäsenä autotallissa tekemässä. mutta siitä sitten kolmen vuoden päästä tosiaan pakkiksen avulla salille.

 

[BleX]

Painoa piti pudottaa ja voimaa saada ja muutama vanhempi kaverikin kävi satunnaisesti salilla.
Lähdin sitten itsekin kerran kokeilemaan ja seuraavalla kerralla oli jo 50 kerran kuntosalikortti lompakossa ja en kyllä katunut tuota, että alotin salilla käynnin, sillä silloin olin 182cm/118kg ja pena 50kg

 

[lassi-s]

enduroa olin ajellu jo muutamia vuosia ja päätin osallistua päijänteen ympäriajoon ja piti vaan vähän lähtee kuntoo kohotteleen että jaksaa paremmin nostaa prätkän suosta jos sinne sattuu uppoamaan ja muutenkin että voimat riittää siihen 900km pitkään endurokilpailuun. paikatkin oli lajista aikalailla paskana, ranteet, nilkat,polvet ja selkä aivan paskana, ei nivelet pysyny paikoillaan ja ukko ritisi ja ratisi aina kun liikahti. no siitä ekaks pikku salille treenaileen ja sit homma karkas käsistä ja nyt treenaus on elämäntapa ja tärkeimpiä asioita, enduro jäi sit vähemmälle eikä sitä päijjännettä sit tullu kierrettyä, ja nyt ei ole enään ees prätkää, tosin varusteet on mut aivan liian pienet. lajiin on vielä kauhee kipinä ja pakko päästä välillä täräytteleen kavereiden pärrillä

vielä mä sitä lajia jatkan, aivan saletisti mutta en just nyt, nyt bodataan

 

[Kuki]

Nykyisen aviomieheni pyytämänä lähdin ekan kerran salille, aika epäluuloisella asenteella, en tiennyt salitouhuista mitään. Eka vuosi meni ihan opetellessa ja vähän hälläväliä asenteella. Sitten pikkuhiljaa oma motivaatio kasvoi ja salista tuli luonnollinen osa elämää. Välillä oli pari vuotta vähän hiljaisempaa kahden raskauden vuoksi, mutta nyt taas treenit maistuu ja motivaatio on kova, vaikkakin välillä saa tosissaan miettiä mihin väliin sen treenin saa mahtumaan, kun töitä pitäis tehdä ja kotona on 1v, 2v ja 10v lapset.

 

[Sugarfree]

Aina harrastanut liikuntaa, ratsastusta, jumppia jne, eli ollut hoikassa kunnossa mutta suht lihakseton. Sitten tuli pieni repsahdus ja löhöilin pari vuotta, jolloin alkoi kertyä makkarantapaista keskivartaloon ja painokin nousi. Pienelle likalle kova paikka!
(Varsinkin kun samoihin aikoihin kuvioihin tuli urheilullinen, salskea, ruskettunut, salilla käyvä komistus.)
Staattista istumatyötä tekevänä ja siten niska-hartiavaivoistakin kärsivänä tajusin että tarttis tehrä jotain.

 

[bfr]

186cm, alle 60kg, lukion kuntotestissä laskettiin jotenkin
elopainon mukaan levyt tankoon, jolla piti tehdä niin monta
toistoa kun jaksaa. En saanut ainuttakaan. Sitten päädyin kokeilemaan
salia, en tietenkään mitään osannut, jotain ylätaljaa siinä sitten vetelin,
ja seuraavina päivinä iskenyt kipu lamautti kokonaan: Nukkumisesta ei
tullut mitään, tuntui kuin hauiksiin iskettäisiin jatkuvasti veitsiä tms.
Näin mukamas selvää kasvua, enkä voinut ottaa edes buranaa kipuun ettei vain vaikuttaisi tuohon huimaan kasvamiseen . Siitä se sitten lähti,
nyt painoa lähes 50kg enemmän(myös läskiä ja nestettä tietty).

 

[Ponipeikko]

Kun tuli 30 mittariin mä tajusin, että pian alkaa olla viimeiset hetket saavuttaa sellainen kroppa millaisen olen aina halunnut.

Salilla kävin aktiivisesti opiskeluaikoina n. 10 vuotta sitten, ja siitä lähtien on ollut aikeissa aloittaa uudestaan. Vuosikymmenen kesti, mutta nyt on aloitettu (minäkö saamaton ).

 

[KiPuPo]

Itse aloitin salilla käynnin joskus 6 vuotta sitten!Kun kaverit treenasivat ja ajattelin itekkin saada vähän itseäni parempaan kuntoon.Kun muutin toiselle paikkakunnalle niin siinä tuli pikkanen paussi mutta nyt sitten ollaan treenattu jotain kohta 2 vuotta

 

[Sakuel]

Paskat läpät paskoina läppinä, mutta tämä nyt on jo ihan riman alitus!

Nimim. 173 cm + 5 cm korkepohjaisilla kengillä. ;)

Joo, mutta toi oli mun mielipide.. Kannattaa sitä sanoo omat
mielipiteensä ja perustella. Äläs nyt, väitelläänkö kumpi oli ensin,
muna vai kana?
;)

 

[Jethro]

Kun tuli 30 mittariin mä tajusin, että pian alkaa olla viimeiset hetket saavuttaa sellainen kroppa millaisen olen aina halunnut.

näin kävi täälläkin.
30v lähestyi ja duuni alkoi sponsoroimaan salikorttia.
Siitä se alkoi, tasan 3v. 3vk sitten. Sitä ennen salilla, ei koskaan.

Nyt yritetään saada sellanen kroppa kun olis toivonu olevan jo 15vuotta sitten. Eteenpäin mennään hitaasti, mutta epävarmasti...
Ruuasta, syömisestä, harjoittelusta, liikunnasta on tullut opittua paljon. Perheen mielestä joskus jopa liiankin innokkaasti

 

[KrisuK]

jup

Kesä 2004 alkoi olla lopuillaan, lukion ekana vuonna melkein kaikki harrastukset lopahtaneet ja onnistuin jopa kesällä hommaamaan vyötärölle lisää fläsää tonne 88kiloon asti. Jossain elokuun lopuilla tajusin ettei tästä tule paskaakaan ja rupesin lenkkeilemään, joskus marras-joulukuussa etsin netistä lenkkeilystä. Jotenkin google heitti tänne ja nyt tammikuussa aloitin pari viikkoa sitten kaverin kanssa 3k/vko salilla käymisen.

Hyvältä vaikuttaa tähän asti, käsistä alkaa sentään näkymään suonet :D Kiitokset pakkikselle.

 

[akku]

Tässä tulee hieman pidempi tilitys aiheeseen...

Itse kokeilin peruskouluaikoina punttihommia, niinkuin aika monet muutkin. Salille oli vaan pitkä matka ja meinasi innostus hiipua. Jotta poika jatkaisi, rakensi faija himaan ihan toimivan penkki-hauis-kyykky-ylätalja-hässäkän. Sitten ei homma enää mua kiinnostanutkaan. Mahtoi faijaa vi**ttaa... Mulle tuli autot ja muut semmoiset tärkeämmiksi. Siinä meni sitten opiskellessa, töitä tehdessä ja välillä lisää opiskellessa melkein 20 vuotta. Ja kunto rapistui ritisten...

Olin keikalla Kiinassa, yhdellä elämäni paskimalla, siis _tosi_ masentavalla sellaisella. Väitettiin, että keikka-kaupunki kuului maailman saastuneimpien kaupunkien top 10:iin. Koska keikka oli kaikin puolin muutenkin hoidettu firman puolelta pitkin vi**ua, lähes joka ilta oli melkein kaikki keikalla olevat kaverit aina hotellin baarissa syömässä pizzaa ja juomassa TsingTao-olutta. Tätä "harrastamista" riitti lähes kolme kuukautta.

Tämä työmaa loppui aikanaan ja matkasin eteenpäin, seuraavalle työmaalle Hong Kongiin. Istuessani bussissa matkalla hotelliin, oivalsin kuinka hienoa on, kun on taas puhdasta ilmaa hengitettävänä ja auringonkin näkee siniseltä taivaalta. Silloin tuli mieleeni ajatus, että voisi hyvää oloa jatkaa muutenkin. Tuumailin, että menen iltaisin hotellin kuntosalille, enkä kaljalle. Päätin siis, että menen useimmin salille kuin kaljalle. Kolmekymppiäkin oli jo tullut täyteen, joten oli se viimeinen tilaisuus tehdä jotakin.

Tämäkin keikka loppui muutaman kuukauden kuluttua. Yllätyin huomatessani että päätökseni oli pitänyt. Näin jälkikäteen ajateltuna oli treeni- ja ruokapuoli päin peetä, mutta kipinä syttyi ja säilyi. Tuloksia oli sittenkin tullut. Olo oli parempi kuin vuosikausiin.

Nyt, muutamaa vuotta myöhemmin, ei keikkapaikan hotellin kriteerinä enää ole hyvä sijainti tai hyvä baari, vaan hyvä kuntosali.
:D
Vielä on testaamatta mm. ensimmäinen oikea dieettini, mutta Pakkiksen avulla tiedän siihenkin jo oikean reseptin. Kiitos kaikille Pakkislaisille, jotka ovat auttaneet elämäni muuttamisessa oikeaan suuntaan. :thumbs:

 

[roby1]

Pääsin intistä -85, ja loppuaikoina oli päässyt vähän fläsää kertymään.
Olen kyllä koko ikäni harrastanut urheilua, futista pääasiassa. Anyway,
löysä olomuoto rupesi nyppimään, ja aloitin gymihommat tosissaan. Nyt on
parikymmentävuotta väännetty. Enää ei nyt niin satalasissa, mutta jonkinnäköinen elämäntapa tästä on muotoutunut.

 

[mercurian]

Joskus 1991-92 (about 14-v.) aloin käymään aluksi lenkillä ja uimassa ja sitten ju-jutsussa parin kaverin kanssa. Toinen kavereista kävi myös salilla äitinsä salikortilla ja minä lähdin sitten mukaan. Sille tielle jäin. Edelleen kyllä kaipaan aika ajoin tatamille, mutta pahimmat frust...fruts...TURHAUMAT! tuleekin purettua säkkiä hakkaamalla.

 

[huumor]

Joo, mutta toi oli mun mielipide.. Kannattaa sitä sanoo omat
mielipiteensä ja perustella. Äläs nyt, väitelläänkö kumpi oli ensin,
muna vai kana?
;)

no mike oli muistaakseni 172cm pitkä et silleest..

 

[Boheema]

Aloin kaverin kanssa käymään jotain 14kk sitte. Ei muista kumpi sinne ensin meni mutta hyvinki yhtä aikaa (viikon haitarilla). Penkki ei tainnut olla ees viittäkymmentä ku alottelin. Nyt siis tullu rautaa tankoon ~50kg lisää. Ensimmäiset puoli vuotta söin päin persettä ja treenasin jumalattomasti (penkkiä ja hauista). Jalkojen olemassaolon tajusin myöhemmin. Silti oma paino on noussu ~55kg -> 72kg eli siis vieläki melkone heinähanko :D

 

[mxm]

Sain ekat kässärit ekalla luokalla, mahtavat 1kg! Kunnolla salista innostuin vähän ennen inttiä kun tajusin olevani aikamoinen rimpula 178cm/60kg eikä voimaakaan ollut yhtään.
Nyt jälkeenpäin vähän harmittaa, ettei tullut aloitettua tätä harrastusta ihan junnuna mutta onhan tässä vielä onneks paljon aikaa edessä!

 

[kaisla]

Joskus lukioaikana tuli innostuttua salille. Fysioterapeutiksi opiskeleva serkkutyttö vei salille. Plikka seurusteli siihen aikaan Suomen huippuihin kuuluneen voimanostajan kanssa, joten alkuunsa treeni oli aika perusasioihin painottuvaa. Ja sitä se on oikeastaan edelleen. Intti ja pari isompaa urheiluvammaa hidasti kehitystä kolmisen vuotta, mutta joku kaunis päivä olen ehkä tyytyväinen itseeni.

 

[Janne]

:lol2: Joo, vissiin.

Mä tunnen kyllä parikin kaveria mitkä veteli penkistä 100 kiloa 13 vuotiaana. :kippis1:

 

[PMLats]

17-vuotiaana, kun futisura oli päättynyt ja juoksu alkoi tökkiä kaiken maailman kremppojen takia, kävin pari kertaa aerobicissa kaverin kanssa - ja sieltä typerästä jumppasalista siirryin nopeasti velipojan esimerkin inspiroimana punttiksen puolelle. Joskus aiemmin olin kyllä kotona Kettlerin hienolla kotikuntokeskuksella veivannut penkkiä ja reidenojennuksia ja vedellyt leukoja oviaukossa :D