Miten aloitit salilla käynnin?

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja r0hmu
  • Aloitettu Aloitettu
8 vuotta lätkää oli alla ja sen kautta punttihommiin tutustuin. Nyt on sitten takana about 14 vuotta treenailua vaihtelevalla innolla, joskus tulee käytyä ihan säännöllisesti mutta kyllä väliin on mahtunut totaalisia taukojakin.
 
Ennen armeijaa tiedostin huonon lihaskunnon, vaikka aerobinen puoli olikin kiitettävällä tasolla. Kuukauden ajan kävin punttiksella ennen inttiä, eikä siitä varmaan hirveästi ollut apua. Lihaskuntotestissä sain kaikesta muusta kiitettävät, paitsi leuoista, niitä revin neljä. Hävetti. Siinä sitten taas puolisen vuotta olikin aika paljon muuta tekemistä. Sitten eräänä päivänä kasarmilla inttikaveri tuli käskemään "Noni kuitula, nyt lähetään salille!" Ja minähän lähdin. Juurikaan mitään en vielä tuolloinkaan treenaamisesta tiennyt, perusopit sain (pakkikselta) hieman intin loputtua.
 
Aloitin salilla käynnin 12-vuotiaana,nyt 32-v ja risat.Ekat penkkikokeilut 10-vuotiaana.Meni muistaakseni vähän alle 40kg.13-vuotiaana rimpulana meni kyl jo 100kg.
 
Faija osti penkin ja käsipainot himaan. Pian huomasin tissieni olevan isommat kuin luokan tytöillä. Tämä antoi lisäarvoa treeniin ja piti motivaation yllä. Samalla tiellä ollaan edelleen, tissiä ja habaa. No ei sentään.
 
"Ihailin" peilistä kestävyyspainotteisen treenin muovaamaa ruumistani, kunnes päässäni syntyi ajatus: "mitä jos...?" Vilpittömiin silmiini syttyi rehellinen kunnianhimo, ja ryntäsin kieli poskella väsäämään ohjelmaa. Hiottuani tekelettäni pakkislaisten neuvoilla päätin ottaa sikaa hännästä ja suunnata salille. Nyt ohjelmistoni pohjaa salitreeniin, aerobista toki on edelleen mukana, tosin huomattavasti järkevämmissä määrin kuin ennen. (aikaisemmin mielestäni vain aerobinen oli kunnon treeniä ja sitä pitikin vääntää 1-3 h päivässä)
 
Mun kaveri nosteli painoja kotonansa jonkin verran. Aattelin sillon, että ei helkkari tuohan on kohta paljon riskimpi ko mie ja mun mielenkiintoni nousi tätä lajia kohtaa. No ostin sellasen penkkipaketin jossa oli tanko, käsipainot ja jotain 60kg painoja mukana. Nostelin niitä sitten pari kolme kk ja huomasin ettei kotona voi tehä oikein hyvin kaikkia lihaksia ja aloin harkita salilla käyntiä. Parin kuukauden päästä yks toinen kaveri soittaa, että lähdenkö salille ja siinä samassa kuulin, että isäni saa työpaikan kautta ilmasen salikortin kyseiselle salille. Nyt olen nelisen kuukautta käyny 4 kertaa viikossa ja tuloksia on tullu ihan kiitettävästi. Lisää treeni innostusta oon saanu täältä pakkiksen foorumilta ja parista kirjasta. Niin ja tietenkin sali on ollu yks motivaation lähde....
 
Puntilla olen käynyt 12-vuotiaasta asti muisaakseni, mutta ei koskaan lihasmassaa kasvattavaa rasittavaa treeniä vaan tenniksenpeluuta varten tein sellaisia sopivan pitkiä sarjoja.

Nyt innostuin sitten kaksi kuukautta sitten käymään kun kaikki kaveritkin jossain on =/
 
Mä olen aina halunnut olla hyväkroppanen ja salskea, skidinä jo treenailin punnerruksia yms. Joskus kahdeksannella luokalla raahauduttiin kaverin kanssa salille ja aloitettiin ankara rhp-treeni. Sitä jonkun aikaa, kunnes treenissä oli oikeastaan vain penkki mukana. Way to go. :jahas:

Pakkis auttoi sitten "vähän" treenitietouden parantamisessa ja nyt meno on jonkin vuoden ollut aika kurinalaista, vaikka niitä kausia, kun motivaatiota ei riitä on tietenkin ollut. Noista rhp ajoista on tosin jäänyt hyvät pohjat penkkailuun, joten ei se homma ihan turhaa kuitenkaan ollut, vaikkakin aika ryhdintappomeininkiä.

Tällä hetkellä mä käyn salilla, koska se on kivaa ja tulee hyvä olo, mutta jeesustelua ois sanoa ettei iso osa olisi sitäkin että beibit ihailee trimmattua kroppaa. Jengi puhuu jostain pömppömahamuodista--> :anssi:
 
Salilla tuli käytyä kaverin kanssa sillointällöin reenailemassa. Siellä sitten huomasin, että eihän meikäläinen mahdu edes painoindeksitaulukkoon. :D
Muutenkin oon aina ollu pienemmänpuoleinen ihminen ja nyt vaan teki yksinkertaisesti mieli saada lisää painoa lihaksen muodossa.

Kukapa ei haluais olla lihaksikas.

Tuostapa muuten tulikin mieleen, että vois käydä kattelemassa, että jokohan löytyis itelle sopiva lokonen sieltä taulukosta. :)
 
Aluksi aloitin moottorikelkkailun ja huomasin sitten eka talven jälkeen, että voimaa pitäisi saada lisää jotta jaksaa puristaa ohjaustangosta kiinni ja että selkä vahvistuisi, kun kipeytyi aika helposti. Siinäpä sitten päätin suunnata salille ja sillä tiellä ollaan oltu jo 3 vuotta eikä loppua näy....kummankaan lajin suhteen.
 
pienenä poikana salaa rämpläsin isän kuntovehkeitä.. ja jotenki automaattisesti tuli että salilla pitää alkaa käymään.
 
Pikkupoikana tuli ensinmäiset treenit vedettyä n.7-vuotiaana. Isoveli oli ostanut penkin (jossa mukana joku jalkojen ojennus laite), käsipainot, leuanvetotanko ja jotain muuta pientä. Kyllä kai silloin pienenä kehittyikin.. muistan kun mun joku kauluspaita repes siitä selän/olkapäiden kohdalta aivastaessa, kun selkä oli kasvanut treenistä :D

Varsinainen salilla käyminen alkoi yläasteella koululiikunnan ja valinnaisten muidossa, ja sitten siitä jonkun ajan kuluttua kehittyi oma harrastus tosimielellä.
 
Menin kutsuntoihin 18-vuotiaana ja jostain syystä sen jälkeen teki mieli alkaa treenaamaan lihaksia. Ostin kahdet 15 kilon käsipainot joilla tein jotain liikkeitä noin puoli vuotta. Luonnollisesti päin persettä, tietysti. Sitten isoveli ajoi punttisalille ja sielläkin tuli treenattua vähän miten sattua ilman lisäravinteita ja kunnon ruokamääriä. :david: Kunnes löysin Pakkotoiston ja...blah...blah...off-topic :D
 
Armeijaan mennessä painoin 102 (paljon läskiä), sieltä lähtiessäni 9kk myöhemmin painoin 92kg. Jatkoin armeijassa saamaani lenkkeilyvillitystä jonkun aikaa myös sen jälkeen, mutta sitten se jäi joksikin aikaa ja paino nousi taas yli 100. Lenkkeily rupesi ahdistamaan ja en oikein saanut sillä hakemaani tulosta niin päätin vain yksi päivä mennä salille (tuota innosti vielä se kun armeijassa oli tuvassa muutama salilla kävijä niin tuli juteltua niitten kanssa aika paljon). Nyt 1v 6kk kunnolla treenanneena paino 103 ja tulosta alkaa jo näkyä. Nyt olen ensimmäisellä kunnollisella dietillä ja tarkoitus saada paino 95kg:hen ja vielä jäljellä oleva maha pois.
 
Sitä ei lasketa, kun koulussa oli salitreenistäveroitustunti, koulun hienhajuisessa, hämärässä pommisuojassa...aiemmassa asuinpaikassa tuli kuljettua usein erään salin ohi ja mietittyä millainen läävä se olisi...voimaa olisi kyllä kiva saada lisää...

...kunnes sitten kohelsin ja kompuroin ja päädyin fysioterapeutin pakeille. En todellakaan tiennyt mitä edessä oli, ja yllätys oli melkoinen kun ukko jotakuinkin ott niskasta kiinni ja raahasi kunto(utus)salin puolelle. Istu tohon ja heiluta jalkoja? Ja pariakymmentä kiloa rautaa??? No mikäs siinä, tuumailin, ja vakuutusyhtiö vielä maksoi kolmen kuukauden treenit. Myös raivoisa kuntoutumismotivaatio vaikutti: kävin salilla treenaamassa jalkoja 5 kertaa viikossa!!! Ja täysillä (tosin kaikki on aika suhteellista; täysillä on tänään ihan eri asia kuin silloin :rolleyes:). Tietäähän sen, että kun jaloille on 8 eri liikettä, niin väliin haluaa jo tehdä jotain muutakin. Kokeilin siinä sitten yhtä jos toista laitetta, myös eri salien avoimien ovien päiviä tuli kierreltyä, joskin vielä tässä vaiheessa luokittelin salitreenin enimmäkseen tylsäksi, erittäin tylsäksi, tappavan tylsäksi touhuksi. ...

...varsinaisena alkuna voi kuitenkin ehkä pitää sitä kun lääkärisetä sitten sanoi että jouluna saa lopettaa treenaamisen. Jouluna??? Kuka hullu nyt jouluna lopettaa??? Siihen jouluunkin oli vielä pari kuukautta aikaa, ja jossain se aika pitäisi kuitenkin treenata. Kun sitten satuin löytämään salin jossa heti ovelta tuli vastaan hyvä tunnelma (ja Rammstein soi! :rock: !), avainkorttikin oli tarjouksessa - ja lisäksi kyseessä oli ainoa sali jolla avoimien ovien lisäksi oli vielä ohjaajakin paikalla ja jonne tunsi todellakin olevansa tervetullut - päätin treenata tuolla salilla ainakin koko seuraavan vuoden, ja sitten seuraavan., ja vielä...eikä ole harmittanut, vaikka treenaamisesta onkin melkoinen (elämän)tapa sittemmin tullut. Ainahan tämä siilin päälle istumisen voittaa, vai mitä?
 
Ensimmäinen ajatus salille lähtemisestä heräsi 15-vuotiaana, sen jälkeen kun oltiin kavereitten kanssa kerrostalon kerhohuoneella penkissä kisailtu. Kuitenkin ikävänä yllätyksenä huomasimme kaverin kanssa, että kunnallisille saleille ei myydä kausareita alle 16-vuotiaille, ja kalliit yksityiset salit eivät tulleet kysymykseen, koska rahaa ei yksinkertaisesti ollut. :jahas: Odotellessa 16 ikävuoden täyttymistä löysin kuitenkin jo pakkotoiston, ja sainkin kerättyä sievoisen määrän tietoa jo ennen kuin edes aloitin punttiharjoittelua, ja mitään rinta-hauis-pelleilyä ei tämän ansiosta onneksi koskaan ole ollut. Salilla käynti alkoikin sitten samana päivänä, kun täytin 16.
 
Sisko aloitti joskus kauan sitten hanmoo-do:n harrastamisen ja alko sitten kotona tekemään kaikkea sit-upeja/etunojapunnerruksia ym. Itsekin tästä sitten 5. luokalla innostuin ja aloin päivittäin tekemään istumaannousuja, etunojapunnerruksia ja alaselän nostoja. Joka päivä ja yksi sarja/liike taisi tuolloin olla ohjelmana :)

Sitten pari vuotta myöhemmin käsipainot kotiin, vielä myöhemmin sain penkin, sitten aivan liian paljon myöhemmin sain ravintoasiat kuntoon ja pääsin kunnolliselle salille.

Kyllä oon tosi kiitollinen että alotin jo (noinkin) varhain, hyvän pohjan tuolla sai ennenkuin alkoi varsinaisesti harrastamaan.
 
18 vuotiaana huomasin painavani 60kg. Koulun terveystiedon kirjasta laskeskelin että oikea paino mun pituiselle (160cm) tytölle ois noin 52kg. Aloitin käymään vain naisille tarkoitetulla salilla. (Eihän se sopinut että miehet näkevät minut näissä norsun mitoissa. :rolleyes: ) Paino tippui puolessa vuodessa kymmenen kiloa ja olin tyytyväinen. Sitten aloitin ip-lajien kanssa ja paino alkoi taas nousemaan. Olin todellakin että wtf! Treenasin enemmän ja kovemmin kuin koskaan mutta paino nousi! Kaveri selitti että se on lihasta eikä läskiä. Ok. Näihin aikoihin sain vielä työpaikan kuntosalilta ja aloin tosissani treenaamaan punttia ip-lajien tueksi. Nyt paino on taas 60kg mutta se on lihasta! :rock:
 
Kaverit houkuttelivat ja lisäksi muutto eri paikkakunnalle sai jääkiekon harrastuksen loppumaan. Oli aika siirtyä johonkin muuhun lajiin ja voimailu tuntui fiksulta ajatukselta. Ekat 6kk meni treenatessa ihan ties miten, mutta siitä se sitten lähti..Tuon 6kk jälkeen meni sellasella konepenkillä sarjoja koko pakalla (150kg) ja oli aika vaihtaa salia sellaiseen jossa löytyy vapaitakin painoja. Sieltä saakka on nyt saman kaverin kanssa treenattua, eli about 5vuotta, muutama aktiivinen on tullut matkalla lisää porukkaan ja muutama on käynyt kokeilemassa onneaan enemmän ja vähemmän heikoilla tuloksilla.
 
Back
Ylös Bottom