- Liittynyt
- 2.9.2003
- Viestejä
- 5 717
2 vuotta sitten tapasin nykyisen avokkini. Hän kävi n. 4-5 kertaa viikossa salilla ja oli ihan uskomattoman hyvä(kuntoise)nnäköinen. Hän oli/on aina energinen ja terve, minä taas kärsin jatkuvasti pään- ja selkäsäryistä, ja kylläpä kyllä, tunsin pientä alemmuutta katsellessani itseäni peilistä... Noh, samaan aikaan sitten eräs luokkakaverini puhui, että alkaisi käymään koulumme salilla ja minä tietysti tuppauduin mukaan. Sille tielle sitten jäin, säryt ja kivut hävisivät, ryhti parani jne. Alussa reenaus oli tietty semmoista renkutusta, mutta aikansa sitä katseltuaan, kundikaverini teki minulle oman ohjelman. Siihen aikaan muistaakseni rekkauduin pakkiksellekkin. Mikäli olisin jatkanut elämääni ilman salia, minua voisi nyttemmin kutsua nimellä... lötjäke :kippis1:

Tyhmintä tuossa oli se, että mitä pitempään siirsin punttailun aloittamista, sitä enemmän he tietenkin ehtivät edelle.
, varsinkin kun ruokailu puolikin on nykyisin kunnossa. Kiitokset vaan pakkotoistolle, paljon on saanut tietoa ja apua täältä :thumbs:..
siellä tälläkin hetkellä urakoidaan, ja koukussa ollaan :kippis1: