Mitä työantaja maksaisi työntekijälle, jos saisi vallaan päättää kaikesta?

[Timba79]

Ottamatta sen kummemmin kantaa suureen palkkaan, täytyy kuitenkin sanoa että kyseinen herra tuskin itse päättää palkkaansa. Jos kyseessä on palkkaTJ, se on yrityksen hallituksen palkkaama ja hallitus päättää palkan. Voi toki olla että kyseinen herra itse istuu hallituksessa, mutta silti se tarvitsee muun hallituksen hyväksynnän palkalleen.

No tässä tapauksessa tj pyrittää hallitusta 6-0. Mä en viitti julkisesti alkaa selittämään sen tarkemmin asioita, mutta jos jotakuta enemmän kiinnostaa, niin jauhetaan asiasta jossain muussa yhteydessä.

Mutta monessa kohtaa se on havaittu, että tuo huima jatkuva palkannousu alkaa vaikuttamaan jo firman rahojen kuppaamiselta. Jos PALKKA-tj:n palkka on 1/3 firman tuloksesta (hyvänä aikana) niin jossain mättää ja pahasti.

 

[Shane]

Minusta tuo kysymys "Mitä työnantaja maksaisi työntekijälle, jos saisi vallan päättää kaikesta?" on paljon syvällisempi

Mielenkiintoista juttua Tompalta, vaikka en kaikesta välttämättä samaa mieltä olekaan. Löytyykö sulla heittää mitään tiettyjä lähteitä joita sulla on näiden ajatusten pohjalla ollut? Välillä kuulostaa hiukan Immanuel Wallersteinilta...

Suomessa valtio kutsuu itseään jopa hyvinvointivaltioksi.

Nus nus, tämä ei ihan tarkkaan ottaen pidä paikkaansa... Eihän se ole mikään valtiossa vallitsevaa hyvinvointia arvottava termi, vaan pikemminkin tulojen uudelleenjaon (verotus + tulonsiirrot) ja sosiaali-ja terveyspalveluiden muodostama kokonaisuus, alajärjestelmä.

Jotta työnmyyjä voisi taistella valtion ja työnostajan näkemystä vastaan, hänen on

Balanssi "työnostajien" ja "työnmyyjien" (hyvät termit!) välillä vaihtelee tietysti paljonkin. Mainitsin jo edellä rekrytoinnin kalleudesta. Se ei tarkoita pelkästään työhaastatteluiden järjestämistä vaan sitä, että uusien työntekijöiden tuottavuus on aina matalampi, ja toisaalta heidän opettamiseensa kuluu vanhojen työntekijöiden työaikaa (=resursseja). Avainasemissa olevien rekrytointi on kaikkein kalleinta (=opettaminen on hitainta), ja siksi heidät kannattaa pitää talossa melkein hinnalla millä hyvänsä. Vaikka jotain formulatallin pääsuunnittelijaa ei saa suoraan koulunpenkiltä. Periaatteessa, mitä harvinaisempaa tietotaitoa työnmyyjällä on ja mitä vaikeammin korvattava hän on, sitä suurempi hänen valtansa on suhteessa työnostajaan.

 

[necra]

No tässä tapauksessa tj pyrittää hallitusta 6-0. Mä en viitti julkisesti alkaa selittämään sen tarkemmin asioita, mutta jos jotakuta enemmän kiinnostaa, niin jauhetaan asiasta jossain muussa yhteydessä.

Ok, yskä ymmärretty.

Mutta monessa kohtaa se on havaittu, että tuo huima jatkuva palkannousu alkaa vaikuttamaan jo firman rahojen kuppaamiselta. Jos PALKKA-tj:n palkka on 1/3 firman tuloksesta (hyvänä aikana) niin jossain mättää ja pahasti.

:wtf:

 

[Tomppa85]

Mielenkiintoista juttua Tompalta, vaikka en kaikesta välttämättä samaa mieltä olekaan. Löytyykö sulla heittää mitään tiettyjä lähteitä joita sulla on näiden ajatusten pohjalla ollut? Välillä kuulostaa hiukan Immanuel Wallersteinilta...

Sieltä sun täältä olen lukenut kaikenlaista taloudesta ja sosiologiasta. Wallersteiniin en ole syvällisemmin perehtynyt, mutta otan selvää nyt kun nostit tuon esiin.

Nus nus, tämä ei ihan tarkkaan ottaen pidä paikkaansa... Eihän se ole mikään valtiossa vallitsevaa hyvinvointia arvottava termi, vaan pikemminkin tulojen uudelleenjaon (verotus + tulonsiirrot) ja sosiaali-ja terveyspalveluiden muodostama kokonaisuus, alajärjestelmä.

Siis "hyvinvointivaltiohan" on tiettyjen poliittisten tahojen omiin propagandatarkoituksiinsa käyttämä termi, jolla ei ole mitään todellisuuspohjaa. Epäonnistunut sosiaalinen kokeilu siinä mielessä, että sosiaali- ja terveys- ja koulutuspalvelujen muodostama kokonaisuus ei ole onnistunut tekemään suomalaisista kovinkaan hyvinvoivia saati sitten onnellisia.

Hyvinvointivaltio on utopiaa, jonka tavoittelu nöyryyttää köyhiä, kuristaa tuotteliaita ja yritteliäitä, tappaa motivaation ja syö ihmisarvoa. Sosiaalipolitiikalla yritetään eristää ihmiset tekojensa ja valintojensa seurauksista, niin hyvistä kuin huonoista seurauksista. Koulutuspolitiikalla aivopestään kansalaiset avuttomiksi, jolloin sosiaalipolitiikalle on tarvetta. Terveyspolitiikalla pidetään huoli siitä, että terveydestään huolen pitävät maksavat saman verran kuin ne, jotka välinpitämättömästi suhtautuvat terveyteen.

Balanssi "työnostajien" ja "työnmyyjien" (hyvät termit!) välillä vaihtelee tietysti paljonkin. Mainitsin jo edellä rekrytoinnin kalleudesta. Se ei tarkoita pelkästään työhaastatteluiden järjestämistä vaan sitä, että uusien työntekijöiden tuottavuus on aina matalampi, ja toisaalta heidän opettamiseensa kuluu vanhojen työntekijöiden työaikaa (=resursseja). Avainasemissa olevien rekrytointi on kaikkein kalleinta (=opettaminen on hitainta), ja siksi heidät kannattaa pitää talossa melkein hinnalla millä hyvänsä. Vaikka jotain formulatallin pääsuunnittelijaa ei saa suoraan koulunpenkiltä. Periaatteessa, mitä harvinaisempaa tietotaitoa työnmyyjällä on ja mitä vaikeammin korvattava hän on, sitä suurempi hänen valtansa on suhteessa työnostajaan.

Osuit asian ytimeen. Kuinka paljon ajattelet Suomen massakoulutusjärjestelmästä olevan apua kansalaisille, kun saman paperin saavat kouraan kaikki samalta linjalta valmistuvat eikä heillä ole mitään erityistaitoja, jotka tekisivät heistä jollain lailla erityisiä ja korvaamattomia? Siis koko koulutushan lähtee siitä ajatuksesta, että koulu on valmistuvia tuottava tehdas, jonka ainoa todellinen tehtävä on painaa diplomeja ja saada rahaa valtiolta tätä paperimäärää vasten. Koko homma johtaa opiskelijoita harhaan. Kyse ei ole mistään vitun papereista. Kyse on siitä, että oppii jotain mistä on hyötyä OPISKELIJALLE, jotta tämä voisi myydä osaamistaan ja työtään parempaan hintaan.

News flash: 90+% miltä tahansa linjalta valmistuneista voidaan vaihtaa keskenään, siis kouluttaa ristiin. He ovat korvattavissa. Ne alle 10% ovat niin helvetin taitavia ja motivoituneita omalle alalleen, että he ovat korvaamattomia. Lisäksi noista 90+% ylivoimaisesti suurin osa osaa vain välttämättömän. Siis sen verran että heitä voidaan juuri ja juuri (hieman kyseenalaisestikin) kutsua ammattilaisiksi. Tai no, itseasiassa eräät lääketieteellisen edustajat menivät jo sanomaan että lääketieteen lisensiaatiksi valmistuminen antaa vasta luvan alkaa opetella lääketiedettä. Mutta näinhän se menee. Työelämä tekee sen, mihin järjestelmällinen diplomitehtailu ei kykene: luomaan pätevyyttä ja ammattitaitoa.

 

[Pex31]

Kuten otsikko jo kertoo, mitä saisi työntekijä tänäpäivänä jos työantajalla olisi täysi valta palkan suhteen?

Noo aikanaan Afrikasta sai työntekijöitä joille sai maksaa mitä halusi.

Jos työntekijä saisi valita palkkansa niin luonnollisesti firman tulos olisi 0 e. Ahneus ja omaneduntavoittelu ova ihmisen perusluonteessa.

 

[Penska]

IMO muuten hassua on se, että ainakin ala-asteella meille lapsosille aikuiset, jotka olivat tietävinään jostain jotain, tolkuttivat meidän elävän "hyvinvointivaltiossa" tiettyihin välisiin, vaikka kyseessähän on pelkkä poliittinen termi :hyvä: . Harva varmaan keistään ihmisistä tietää tuon termin tarkoituksia, enkä minäkään, ennenkuin sain selville .

 

[sivis]

Minusta tuo kysymys "Mitä työnantaja maksaisi työntekijälle, jos saisi vallan päättää kaikesta?" on paljon syvällisempi ja vaatii paljon syvempää analyysiä kuin ensin ajattelisi tai mitä tässä keskustelussa on vielä tullut esille.

Ensimmäinen asia, mikä mieleeni tuli on kysynnän ja tarjonnan laki, joka määrää pitkälti sen, millä hintaa työnantaja ostaa työtä työntekijältä. Jos tulijoita on, ei työnantajalla ole mitään syytä maksaa työntekijälle korkeampaa palkkaa kuin millä halvin muu työntekijä suostuu ja pystyy saman työn tekemään. Tämä on täysin oikeudenmukaista minusta, sillä kumpikin osapuoli tekee kaupan käypään markkinahintaan: toinen myy rahaa ja ostaa työtä, toinen myy työtä ja ostaa rahaa.

(Alan nyt kutsua työnantajaa työnostajaksi ja työntekijää työnmyyjäksi, jotka ovat minusta rehellisempi kuvaus molemmille tahoille. Ja kertoo paremmin mistä on kyse markkinataloudessa.)

Ongelma syntyy siitä, että toinen osapuoli on yleensä paljon paremmin perillä käyvästä markkinahinnasta kuin toinen osapuoli. Työostajalla on etu, koska hänellä on tietoa tarjonnasta ja hinnasta. Perustavanlaatuinen ero on myös siinä, että työnmyyjä kuolee täyskapitalistisessa järjestelmässä nälkään ennen työnostajaa. Työnmyyjällä on jättimäinen riski verrattuna työnostajaan. Tämä riski yhdistettynä tietämättömyyteen pistää työnmyyjän ahtaalle, varsinkin kun hän joutuu kilpailemaan lukemattomien muiden työnmyyjien kanssa samasta ostajasta.

Harmoniaa ei ole. Kysynnän ja tarjonnan vaaka kallistuu vahvasti työnostajan hyväksi.

Täydellisessä markkinataloudessa kaikki olisivat niin onnellisia kuin voivat olla, mikäli

1) työnostajalla ja työnmyyjällä olisi samat tiedot

2) työnmyyjien tuote eli työ olisi niin erityistä, etteivät työnostajat tulisi toimeen ilman sitä ja kuolisivat myös nälkään, kuten työnmyyjätkin jos heidän tuotteensa ei mene kaupaksi

3) kysynnän ja tarjonnan välillä olisi harmonia, eli työnmyyjien tuotteita olisi tarjolla suurinpiirtein saman verran kuin työnostajilla tarvetta

Viimeistä kohtaa voisi selvittää vielä sen verran, että markkinataloudessa kysyntä ja tarjonta hakeutuvat luontaisesti balanssiin, mikäli ulkopuolisia häirintätekijöitä ei ole...

Ihan mielenkiintoista pohdiskelua. Suuri kysymys kuuluu: Hakeutuvatko nuo todellisuudessa "vapaassa" markkinataloudessa balanssiin? Näitä "häiriötekijöitähän" on vaikka kuinka helvetisti, voidaan vaikka aloittaa esimerkiksi EU:n rajoja ympäröivistä tuontitulleista, jotka rajoittavat kolmannen maailman maataloustuotteiden pääsyä Euroopan markkinoille. Onko tämä vapaata markkinataloutta?

Miten alat jotka eivät tuota mitään, järjestyisivät vapaassa markkintaloudessa? Esimerkiksi terveydenhuoltosektori?

...mistä päästäänkin koko sopan suurinpaan syylliseen eli VALTIOON. Valtio on järjestelmä, jolla on monopoli väkivaltaan ja jonka tehtävä on ylläpitää järjestystä. Ylläpitää järjestystä riippumatta siitä, mikä järjestys on. Tämän väitteen voi todistaa helposti: Nimitämme valtioiksi Kiinaa, Yhdysvaltoja, Suomea, Venäjää, Irania, Pohjois-Koreaa ja jopa Irakia ja Somaliaa. Valtiossa voi olla teokratia, oligarkia, aristokratia, demokratia, tyrannia jne jne... ja jokaisen maan valtio pyrkii ylläpitämään olemassaolevaa järjestystä.

Sanomattakin selvää että sellaista järjestelmää vastaan, jolla on väkivallan monopoli, voi olla hankala kapinoida. Burmassa munkit ovat saaneet tuntea tämän selkänahoissaan.

Jos tarkkoja ollaan, niin Weberin valtion määritelmä on tietty ihmisyhteisö, jolla on legitiimin fyysisen väkivallan käytön monopoli tietyllä alueella. Tästä legitiimisyydestä voidaan johtaa siis loogisesti se, että kansalaisten täytyy viimekädessä hyväksyä se periaate, että heidän yläpuolellaan on jokin "ylempi" taho (tai suvereeni) joka voi heitä hallita. (Jos tätä ei hyväksy, niin kansalaiset voivat esim. vallankaappauksen kautta muuttaa olemassaolevaa yhteiskuntajärjestystä). Tätä edellä mainittua valtion sisäistä dynamiikkaa voi verrata kansainväliseen järjestelmään, jossa tuollaista ylempää suvereenia ei ole.

Kaikki edellä mainittu on siis täysin ihmisten luomaa sosiaalista konstruktiota, jolla ei ole mitään tekemistä luonnon tai luonnollisuuden kanssa. Olemassa oleva järjestys ei missään nimessä ole siis ainoa mahdollinen ja on syytä esittää kritiikkiä myös sitä kohtaan, onko se paras mahdollinen. Todennäköisesti ei, mutta nykyisen status quon muuttaminen vaatisi sen, että valtaapitävät joutuisivat luopumaan osasta valtaoikeuksiaan.

Valtiota voidaan kyllä kritisoida, mutta tällöin täytyy ymmärtää ne kehityskulut jotka ovat ylipäätään johtaneet valtion syntymiseen. Thomas Hobbes on sanonut osuvasti, että "Life in the state of nature is 'solitary, poor, nasty, brutish, and short'." Ilman valtiota elämä olisi siis todennäköisesti ollut kurjempaa. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö tulevaisuudessa voisi olla jokin parempi sosiaalinen järjestys kuin yksittäisiin valtioihin pohjautuva järjestelmä.

Länsimaissa tuntuu olevan yksi työnmyyjän elämää hankaloittava yhdistävä tekijä: Kaikissa maissa on koulutusjärjestelmä joka varmistaa että markkinoilla työn kysyntä ja tarjonta ovat pysyvästi kallistuneena työnostajan eduksi. Suomessa peruskoulut, ammattikoulut, lukiot, amk:t, korkeakoulut, yliopistot suoltavat kymmeniä tuhansia työntekijöitä joka vuosi markkinoille. Tarjonta ylittää kysynnän. Ja tarjonta ei kohtaa kysyntää. Ylhäältä johdettu järjestelmä toimii huonosti taloudessa, jossa muutokset alkavat alhaalta.

Koko Suomen ja myös muiden teollistuneiden maiden koulutusjärjestelmä tähtää yhteen asiaan: Työnostajien tarpeiden tyydyttämiseen. Ja ihmisten kouluttamiseen hyviksi työntekijöiksi. Valtio on omissa silmissään kaikkivoipa, hyvä hallitsija, vastuuttomien lasten holhoaja. Suomessa valtio kutsuu itseään jopa hyvinvointivaltioksi, johon on lottovoitto syntyä. Valtion näkökulmaa porataan holhottavien kalloon kunnes he oppivat, että on itseisarvo tehdä työtä, hankkia lapsia (uusia työntekijöitä valtiolle), maksaa veroja (holhottavat ovat vastuuttomia eivätkä kykene hoitamaan omia asioitaan). Palkintona on sitten työuran päätteeksi eläke. Jos on.

Jotta työnmyyjä voisi taistella valtion ja työnostajan näkemystä vastaan, hänen on

1) tajuttava hoitaa omat asiansa
2) opittava oppimaan, hankittava tietoa, sopeuduttava; tieto on valtaa
3) äänestettävä valtion johtoon henkilöitä jotka antavat ihmisten hoitaa omat asiansa
4) tunnettava talousjärjestelmä etu- ja takaperin

Tässä oli mun mielestä ihan hyviä pointteja. Toki täytyy huomioida, että aina tulee olemaan ihmisiä, jotka eivät voi toimia yhteiskunnissa markkinatalouden ehdoilla (vammaiset, sairaat jne.)

Kuten valtio, myöskään talous ei ole mikään luonnollinen ja luonnonlakien alla toimiva ilmiö, vaan puhtaasti ihmisen luoma konstruktio. Kuten valtioiden välinen järjestelmä, myös nykyinen talousjärjestelmä ei varmasti ole paras kuviteltavissa oleva. Suurin este muutoksille on se, että valtaapitävät eivät halua luopua nykyisestä vallastaan.

George Sorosin kirjotuksia ja haastatteluita kannattaa muuten lukea. Fiksu äijä (1970-luvulta eteenpäin... :D).

 

[JN]

Yksityisellä sektorilla konsultointifirmoissa palkkauksen määräytyminen on varsin selkeää.
Jokaiselle jampalle on oma SKOL-hinta. Esim normi-insinöörin veloitushinta on jotain n.50€. Siitä sitten voi jokainen laskea kuinka paljon voi firma maksaa palkkaa. Mikäli sulla on noin 80%:a tunneista veloitettavia tuntitöitä, totta helvetissä voit vaatia palkkaa. Se on yrityksen johdon tiedossa, ja työntekijän.

Mikäli taas työsi perustuu kovinkin kilpailtuun projektiluontoisiin urakoihin, joihin on määrätty kokonaishinta, ja et ole niissä projekteissa se johtohenkilö, niin urakat on jouduttu laskemaan tiukoille=ei skol-hinnaston mukaan--> palkka pienempi.

Valtiolla, kunnilla ja yksityisen sektorin EI-Neekeritöissä palkka voi olla taas isompi, jos olet jonkin sortin pätevämpi henkilö, vedät projekteja, tai asiantumuksesi tukee yrityksen organisaatiota toimintaa.
Jos taas jonkun työn oppimiseen menee suurinpiirtein alle viikko, niin eipä sitä olisi varaa kovin paljoa palkkaakaan pyytää.

 

[Shane]

Siis "hyvinvointivaltiohan" on tiettyjen poliittisten tahojen omiin propagandatarkoituksiinsa käyttämä termi, jolla ei ole mitään todellisuuspohjaa. Epäonnistunut sosiaalinen kokeilu siinä mielessä, että sosiaali- ja terveys- ja koulutuspalvelujen muodostama kokonaisuus ei ole onnistunut tekemään suomalaisista kovinkaan hyvinvoivia saati sitten onnellisia.

Kuulostaa edelleen, että kuvittelet hyvinvointivaltion olevan paikka jossa kaikilla on helvetin kivaa ja pompitaan trampoliinilla. Ja sitten jos ei olekaan kivaa ja mehu loppuu, se ei olekaan hyvinvointivaltio. Kuulostaa myös siltä että olet lukenut aimo annoksen myös jonkinsuuntaista "propagandaa", älä jumitu siihen. Sosiologia ja taloustiede on aina jossain määrin poliittista -- kannattaa lukea myös sellaista tutkimusta, joka ei ole ole omien poliittisten näkökantojen suuntaista.

Hyvinvointivaltio on utopiaa, jonka tavoittelu nöyryyttää köyhiä, kuristaa tuotteliaita ja yritteliäitä, tappaa motivaation ja syö ihmisarvoa. Sosiaalipolitiikalla yritetään eristää ihmiset tekojensa ja valintojensa seurauksista, niin hyvistä kuin huonoista seurauksista. Koulutuspolitiikalla aivopestään kansalaiset avuttomiksi, jolloin sosiaalipolitiikalle on tarvetta. Terveyspolitiikalla pidetään huoli siitä, että terveydestään huolen pitävät maksavat saman verran kuin ne, jotka välinpitämättömästi suhtautuvat terveyteen.

Olisin kiinnostunut kuulemaan eritellyt perustelut (vaikutusmekanismeineen) näihin kommentteihin. :hyvä: Ks. kommenttini yllä.

Osuit asian ytimeen. Kuinka paljon ajattelet Suomen massakoulutusjärjestelmästä olevan apua kansalaisille, kun saman paperin saavat kouraan kaikki samalta linjalta valmistuvat

Tässäkin syntyy erotteluja, sen enemmän mitä ylemmäs mennään. Esim. tietyn alan tutkinto Lapin yliopistosta ei ole ihan saman arvoinen työmarkkinoilla kuin saman alan tutkinto Helsingin yliopistosta. Lisäksi aineyhdistelmät, vaihto-opinnot, kielitaito, opinnäytetyön aihe, metodiosaaminen jne.

Kyse on siitä, että oppii jotain mistä on hyötyä OPISKELIJALLE, jotta tämä voisi myydä osaamistaan ja työtään parempaan hintaan.

Nimenomaan. Mutta kenenköhän vastuulla tämä opiskelijan tietotaito mahtaa sitten olla? Kuulostaa siltä, kuin ajattelisit että se on valtion vastuulla, ja että diplomintekokoneen pitäisi vain olla paremmin tuunattu . Kyllähän koulutusjärjestelmä antaa nytkin opiskelijoille mahdollisuuksia kasata itselleen sellaista tietotaitoa jonka he itse arvioivat olevan arvokasta työmarkkinoilla. Työmarkkinoiden ja työvoiman tarpeen ennustaminen eri aloilla 5-6 vuoden päähän ei vain ole kovin helppoa.

Koulutusjärjestelmä kyllä johtaa opiskelijoita harhaan, mutta eri syistä ja eri tavalla kuin mainitsit. Mutta ei siitä nyt enempää.

 

[Sumu]

Eli tyyliin, jos ei työnteko nappaa, lähde lätkimään, tulijoita riittää tyyliin.

Miten itse kohtelisit työntekijöitäsi jos olisit yrittäjä? Saisko poijjaat poltella röökiä ja puhua paskaa jos ei duuni satu nappaamaan?

Kyllä se vaan niin on että pihalle ja seuraavaan duuniin jos ei kiinnosta. Se ei ole vittuilua tai paskaa kohtelua, se on ainoastaan oikeudenmukaista ja järkevää oikeasti töitä tekeviä palkansaajia kohtaan.

 

[Tomppa85]

Kuulostaa edelleen, että kuvittelet hyvinvointivaltion olevan paikka jossa kaikilla on helvetin kivaa ja pompitaan trampoliinilla. Ja sitten jos ei olekaan kivaa ja mehu loppuu, se ei olekaan hyvinvointivaltio. Kuulostaa myös siltä että olet lukenut aimo annoksen myös jonkinsuuntaista "propagandaa", älä jumitu siihen. Sosiologia ja taloustiede on aina jossain määrin poliittista -- kannattaa lukea myös sellaista tutkimusta, joka ei ole ole omien poliittisten näkökantojen suuntaista.

Siis hetkinen, hyvinvointivaltio nimenomaan sanatarkasti tarkoittaa valtiota jossa voidaan hyvin. Eikä tarvitse edes tulkita tuota termiä kuin piru raamattua. Suomessa hyvinvointivaltio käsitettä ollaan käytetty ja tullaan käyttämään pönkittämään hallintojärjestelmän oikeellisuutta. Hankala kritisoida jotain, jos se jokin määrittelee sen, millä käsittein sitä kutsutaan, eikö?

Olisin kiinnostunut kuulemaan eritellyt perustelut (vaikutusmekanismeineen) näihin kommentteihin. :hyvä: Ks. kommenttini yllä.

Ei mitään järkeä ruveta erittelemään kaikkea tässä. Minusta valtion tehtävänä ei ole päättää kansalaisten onnellisuudesta tai miten heidän pitää onnellisuuteen pyrkiä.

Tässäkin syntyy erotteluja, sen enemmän mitä ylemmäs mennään. Esim. tietyn alan tutkinto Lapin yliopistosta ei ole ihan saman arvoinen työmarkkinoilla kuin saman alan tutkinto Helsingin yliopistosta. Lisäksi aineyhdistelmät, vaihto-opinnot, kielitaito, opinnäytetyön aihe, metodiosaaminen jne.

Joten, ei se mitään että systeemi kusee, koska toisilla menee vielä huonommin kuin toisilla?

Nimenomaan. Mutta kenenköhän vastuulla tämä opiskelijan tietotaito mahtaa sitten olla? Kuulostaa siltä, kuin ajattelisit että se on valtion vastuulla, ja että diplomintekokoneen pitäisi vain olla paremmin tuunattu . Kyllähän koulutusjärjestelmä antaa nytkin opiskelijoille mahdollisuuksia kasata itselleen sellaista tietotaitoa jonka he itse arvioivat olevan arvokasta työmarkkinoilla. Työmarkkinoiden ja työvoiman tarpeen ennustaminen eri aloilla 5-6 vuoden päähän ei vain ole kovin helppoa.

Nyt olet lukenut tekstini aivan vinoon. Minä juuri olen sitä mieltä, että valtio EI ole vastuussa kansalaisten kouluttamisesta. Ihmiset ovat tosiasiassa aina vastuussa omasta menestyksestään, mutta nykyinen järjestelmä eristää heidät valintojensa seurauksista ja valehtelee heille että kaikki on hyvin ja että valtio hoitaa ja että ei se mitään että olet köyhä ja työtön ja sairas...

Minä haluan realiteettien hyväksymistä. Valta yksilöille, verot alas, asepalvelus vapaaehtoiseksi/ammattimaiseksi, julkinen sektori pieneksi, byrokratia minimiin, kansalaisvaikuttaminen ja hyväntekeväisyys kunniaan, keinotekoiset esteet pääoman ja ihmisten liikkeille pois...

Koulutusjärjestelmä kyllä johtaa opiskelijoita harhaan, mutta eri syistä ja eri tavalla kuin mainitsit. Mutta ei siitä nyt enempää.

Kerro ihmeessä oma näkemyksesi.

 

[Dopey]

Jos työntekijä saisi valita palkkansa niin luonnollisesti firman tulos olisi 0 e. Ahneus ja omaneduntavoittelu ova ihmisen perusluonteessa.

Ei taida olla paljoa esimerkkejä tilanteista, joissa työntekijöiden (sinänsä kannatettava) oman edun tavoittelu pysähtyisi firman nollatulokseen. Jos ei kassassa ole rahaa eikä pankki enää anna lainaa, voivathan omistajat pumpata lisää käteistä palkanmaksuun.

Esimerkkejä voi katsella esim. ammattiurheilujoukkueista, jotka lienevät puhtaimpia esimerkkejä työntekijöiden saaman kompensaation suorasta korrelaatiosta henkilökohtaiseen työpanokseen. SM-liigassa on vain pari ei-tappiollista joukkuetta, lopuissa omistajat tai lainoittajat lappaavat lisää rahaa työntekijöiden palkkaan joka vuosi.

 

[Timba79]

Miten itse kohtelisit työntekijöitäsi jos olisit yrittäjä? Saisko poijjaat poltella röökiä ja puhua paskaa jos ei duuni satu nappaamaan?

Kyllä se vaan niin on että pihalle ja seuraavaan duuniin jos ei kiinnosta. Se ei ole vittuilua tai paskaa kohtelua, se on ainoastaan oikeudenmukaista ja järkevää oikeasti töitä tekeviä palkansaajia kohtaan.

No ainakin mä yrittäisin olla motivoiva ja kannustava työntekijöille. Paskaa niskaan antamalla (monesti aiheetta) ei varmasti työntekijää nappaa tehdä yhtään enempää kuin on pakko, eli mennään siitä mistä aita on matalin.

Jos työntekijä pyytää mielestään hyvillä perusteluilla lisää liskaa ja vastaus on vittuilua, mitä sinä työntekijänä tekisit? Helppo tietysti vastata, että vaihdan työpaikkaa! Täällähän vaihdetaan akkaakin heti jos sitä ei huvita ottaa tänään poskeen. ;)

 

[Sumu]

Tähän väliin kommenttina: Elämä on valintoja. Toiset valinnat ovat hyviä, toiset hyvin huonoja.



Kyllä mä olen ainakin tottunut siihen että teen töitä ansaitakseni palkkani. Jos ylitän vaaditun suoritustason, saatan olla oikeutettu johonkin extraan, peräti siihen 1% palkankorotukseen.

 

[Wondadog]

Itse olen esimiehenä huomannut, että kun kohtelet työntekijöitäsi hyvin ja pyrit pitämään aidosti huolta henkisestä jaksamisesta ja annat paljon positiivista palautetta, sekä annat rakentavan palautteen vain asiasta, seikkaperäisesti ja perustellen, niin "minkä taakseen jättää, sen edestään löytää".

Myyntiyksikkömme tekee konttorin parasta jälkeä, työtyytyväisyyskyselyssä motivaatio ja työviihtyvyys (ja luotto esimieheen) oli lähes tapissa. Mietin että olenko liian lepsu, mutta sitten huomasin että ryhmällä stressi-indeksi oli lähes tuplat taloon verraten.

Juttelimme porukalla tästä, tehtiin toimenpiteitä hieman asian tasaamiseksi jottei tuo tule sitten puskista esiin, mutta lopputuloksena päädyin siihen että jos huolehdit henkilöstöstä, voit vaatia heiltä, ja jos motivoit heidät oikein he jaksavat venyä. Ja näin he ovat talolle tuottavia sekä tienaavat itse hyvin.


Tuosta kun pystyisi aina pitämään kiinni niin hyvä, mutta haastavaa se on...

 

[Timba79]

Wondadogilta erittäin asiallinen postaus. Ja homma toimii ihan varmasti aivan kaikessa työnteossa ja ihan kaikissa elämänalueissa muutenkin.

Paska valuu alaspäin joo, mutta haju nousee ylöspäin. ;)

 

[TLP]

Itse olen esimiehenä huomannut, että kun kohtelet työntekijöitäsi hyvin ja pyrit pitämään aidosti huolta henkisestä jaksamisesta ja annat paljon positiivista palautetta, sekä annat rakentavan palautteen vain asiasta, seikkaperäisesti ja perustellen, niin "minkä taakseen jättää, sen edestään löytää".

Myyntiyksikkömme tekee konttorin parasta jälkeä, työtyytyväisyyskyselyssä motivaatio ja työviihtyvyys (ja luotto esimieheen) oli lähes tapissa. Mietin että olenko liian lepsu, mutta sitten huomasin että ryhmällä stressi-indeksi oli lähes tuplat taloon verraten.

Juttelimme porukalla tästä, tehtiin toimenpiteitä hieman asian tasaamiseksi jottei tuo tule sitten puskista esiin, mutta lopputuloksena päädyin siihen että jos huolehdit henkilöstöstä, voit vaatia heiltä, ja jos motivoit heidät oikein he jaksavat venyä. Ja näin he ovat talolle tuottavia sekä tienaavat itse hyvin.


Tuosta kun pystyisi aina pitämään kiinni niin hyvä, mutta haastavaa se on...

:5:

Hyvä kommentti ja asia, mikä ruukkaa helposti perus suomalaiselta esimieheltä unohtumaan. Asioiden pidemmälle ajattelu tuottavan työn tekijöiden motivoinnista.

Stressikynnys voi nousta tuosta yrittämisen ja onnistumisen paineesta, toisille jopa positiivinen potku, toisille ei. Stressin ja paineen sietokykyä on niin erilaisia, toiset pitää niitä voimavarana ja toiset kaatuu niihin hetkessä.

Jatka viitoittamallasi polulla, niin epäilen ettet kyllä voi väärään suuntaan mennä. Pitkässä juoksussa käsissäsi on nimittäin ne menestyksen avaimet :thumbs:

 

[Wondadog]

Kiitosta.. Usein luullaan että tämä pätee vain hypetysaloilla, kuten myynnissä, markkinoinnissa jne, mutta itse uskon että joka alalla tuota pystyy soveltamaan.

En väitä että se on helppoa, on selvää että itselläkin välillä joku myyjä jää huomiotta, tai joku ulkopuolinen stressitekijä painaa niin paljon että töissä on tuskaa, mutta ainakaan omassa ryhmässä ei ole yhtään suoranaista laiskottelijaa. Pyrin kuitenkin taustalla tekemään kaiken siten että talo saa eniten rahaa, mutta pyrin siinä parhaani mukaan olla "repimättä" sitä selkänahasta, vaan pitää myyjät ensisijaisesti tyytyväisinä. Ainakin tänä vuonna on ollut tilanne että molemmista suunnista saa kiitosta. Puun ja kuoren välissä kun on niin nautitaan tilanteesta
Välillä on toki pakko päästää he**etti irti, mutta aika harvakseltaan joutuu puimaan ikäviä asioita.

Mun mielestä henkilöstöllä on oikeus haastaa esimiehensä tuohon palautteenantoon. Mä menin joskus esimieheni luo ja sanoin että "mä haluan nyt palautetta millä voin kehittyä". Jos tulee pelkkiä haukkuja niin kysyy perään että "jotain teen varmasti oikein ja sitä on helpompi parantaa vielä paremmaksi, mikä se on".
Jos vastapelurilla on olemattomat kommunikaatiokyvyt, niin asiallisesti perustellen voi sanoa että "ihan oikeasti, aiheesta saa sanoa jos on perusteet mutta mua innostaa enemmän se että koen olevani hyvä työntekijä, joten jos haluat mun tekevän oma-aloitteisesti parempaa duunia, kerro mulle mitä minussa arvostat".

Tämä siis ääripään tilanne, jos oikeasti esimiestason ihmisellä ei ole mitään kykyä positiiviseen palautteenantoon, vaan ainostaan puuttuu epäkohtiin, ja niihinkin väärin. Ikävä kyllä tällaisiakin on...