Jos erittäin loistavaa tilannetta sankarinleikkimiseen kuten heiveröinen kynäniska kouluampuja lataamassa asetta ei tule, jätän suosiolla väliin enkä yritä taltuttaa tyyppiä sankarinmaine silmissä kiiluen. Ennemmin elän rottana joka juoksi kuin kuolen sankarina.. Ekan laukauksen kajahtaessa jossain miettisin mistä päin se kuului, lähtisin vastakkaiseen suuntaan, piiloutuisin hetkeksi, miettisin lähimmän suojaisan "Scofield-tyylisen kikkavitosreitin" ulos, pyrkien välttämään käytäviä missä joutuu juoksemaan ränniä pitkin maalitauluna jos ampuja tulee vastaan, avoimia paikkoja missä tulee helposti nähdyksi&ammutuksi, paikkoja joihin muut todennäköisesti ryntää ja ampuja menee niiden perässä. Koulurakennuksen tunteminen on sikäli etu että tietää kaikki varauloskäynnit, ikkunat joista pääsee esim. katoille ja sieltä tikkaita pitkin jonnekkin ulos nurkille joista voi sukeltaa puskiin piiloon ja tetsata selville vesille näkymättömissä.
Jos ampuja olisi noin 5m päässä ja ase ampumavalmis niin juoksuyritys olisi aika turha, samoin päällekäyntiyritys. Yrittäisin puhua jos olen jonkunlaisissa väleissä henkilön kanssa tai joku lapsuudenkaveri aikoinaan ollut tai joskus tätä auttanut vaikka esim. puuttumalla kiusaukseen tms. niin se saattaisi ajatella että ei ammu ihmistä joka on ollu niitä harvoja koko koulusta joka on joskus auttanu sitä tai ollu sille kivoja. Suuremmalla todennäköisyydellä silleen pääsee pois jos tosiaan jonkunsorttisissa väleissä ollut.
