Kello on hyvin henkilökohtainen asia. Itse ostin Cartier Roadster Chronon aikoinaan, kun isoisältä isän kautta saatu kultainen taskukello varastettiin minulta ja samalla vietiin kotoa kaikki muukin arvotavara. Vakuutusrahoilla päätin ostaa jotain, joka jää sitten seuraaville sukupolville. Samalla sillä on enemmänkin käyttöä ihan arkipäivänäkin. Joka tapauksessa olin ostamassa n. 5-6K maksavaa kelloa. Sillä kerrotaan itsestä ja arvoista aivan samalla samalla tavalla kuin mustekynällä tai muistilehtiöllä. Hinta on tietysti vähän korkeampi.
Se Roadster Chrono näyttää tältä (sillä erolla, että omassani, vaikkakin valkoisella taululla, ei ole takometriä):
Sitten, kun olin vaimoa lahjonut riittävästi (sormukset jne...), vaimo osti minulle pitkään haaveilemani Panerai Submersiblen rajatun version. Koko maahan niitä tuli vain yksi 500 tehdystä, ja sen saadakseen hän käytti häikäilemättä suhteita kellokaupan vakioasiakkaaseen, jonka avulla hän sen minulle metsästi:
Vaimolla itsellään on Cartier Pasha dual time:
Sanotaan vaikka niin, että jos perusasiat ovat paikoillaan, kunnon automaattikello on todellakin parempi ostos kuin samanhintainen taulutelevisio tai muu teknologia. Arvoasioitahan nämä ovat. Minä en voisi enää kuvitella pitäväni kvartsikelloa ranteessani, ellei ole aivan pakko.