Mitä mieltä mimmit silikoneista?

[Ppiina]

Pakko se on sanoa, että tahdon itselleni rinnat!!! Kahden lapsen jälkeen pienet B kupin rinnat on nyt täysin tyhjät & roikkuvat A-kupin rinnat. Ei ole kaunista katseltavaa, iho roikkuu pahasti. Paino nousi +30kg ekassa raskaudessa ja tokassa +21kg.
En haluaisi mitään isoja rintoja vaan pienet B kupit tekisivät minut onnelliseksi, kunhan nyt ilkeisi ilman paitaa olla... ilman että tarvitsee hävetä.

 

[Angela]

Mulla myös raskaus on vaikuttanut negatiivisesti rintojen ulkonäköön. Sitä painoa kun tosiaan tuli +30kg. Synnytyksestä vasta 12 viikkoa, joten kiinteytymisen myötä rintojenkin ulkonäkö muuttuu vielä. Jos näistä ei voisi olla mitään terveydellistä haittaa niin ottaisin heti. Mutta en tiedä, onko riskin arvoista...

 

[self]

Olen miettinyt rintojen suurentamista minäkin, hyviä ja huonoja puolia on molempia, kuten on pienienkin rintojen kanssa.

Mutta, kysyttävää olisi niiltä, jotka on tämän leikkauksen jo läpikäyneet...
Eli kuinka kauan meni toipumiseen/kuinka pian pääsitten takaisin työhön ja millaista työtä teette?
Miten pian pääsi taas treenaamaan? Kevyemmin/kovemmin/aerobista/salia....?
Mikä oli vaikeinta itse leikkaukseen ja siitä toipumiseen liittyen?
Oletteko olleet tyytyväisiä/tyytymättömiä, mitä hyviä ja huonoja puolia on siinä, että suurensitte rintojanne?

Kiva, että tämä keskustelu on pysynyt asiallisena Ja kiitos jos joltain löytyy vastauksia!

 

[Delgado]

Mä olen aina ollut kohtuullisen pienirintainen. Mun kuppikoko on 70C kun se mitataan liivimyyjien mukaan "oikein" - siis että rinnan päältä mittanauha on aika löysällä ja rinnan alta otetaan tosi napakka mitta. Tuon kokoiset rintsikat mulle parhaiten istuvatkin. Mutta yleensähän on niin, että kun naiselle laitetaan oikeasti sopivat liivit, niin ne lähes aina ovat ympärysmitaltaan yllättävän pienet ja kuppikoolta pari kokoa totuttua isommat. Näin ollen mun 70C ei ole iso/keskikokoinen ollenkaan, vaan ilman paitaa mun tissejä ei kukaan sanoisi muuta kuin pieniksi.

Ei noissa sikäli vikaa ole, eivät roiku tai mitään, vaikka pitkään olenkin imettänyt. Mutta mulla on kurvikas lantio ja takapuoli ja sitä tasapainottamaan vaadittaisiin huomattavasti isommat rinnat. Imetyksen alussa rintani kasvoivat E-kuppiin. Ne olivat pyöreät ja pystyt, ja mielestäni helvetin hienot. Mutta eipä niitä enää näy, taas ollaan takaisin vanhassa. En tiedä, välittäisinkö näin paljon rintojeni koosta, ellen olisi saanut nuorena perheenjäseniltäni kommenttia aiheesta. Miehet eivät mulle ikinä ole tisseistäni valittaneet.

Isommat tissit ottaisin koska vain, mutta varsinaisesti implantteja en halua, koska itseäni ei oikein miellytä niiden ulkonäkö. Kun lähtötilanne on mun vastaava, niin sitä implanttia on vaikea laittaa niin, että se näyttäisi tarpeeksi luonnolliselta. Ja mulla on todella tiukat kriteerit luonnollisuuden suhteen. En uskaltaisi lähteä sille tielle siis. Muutama vuosi sitten tuli uusi tekniikka suurentaa rintoja - onkohan siitä puhuttu jo tässä ketjussa? En ehtinyt selata koko ketjua läpi. Mutta siis siinä uudessa tekniikassa on kyse rasvasolujen ottamisesta muualta kehosta ja sitten istuttamisesta rintaan. Menetelmä ei ole samanlainen, kuin mitä ennen on käytetty tuollaisissa rasvansiirroissa ja pysyvyys on parempi. Olen nähnyt joitain ennen/jälkeen kuvia tällä tavalla suurennetuista rinnoista ja tulos on musta todella luonnollinen. Huono puoli on, että kamalan paljon suurempia rintoja tuolla menetelmällä ei saa. Täällä on lyhyt selitys aiheesta: http://www.siluetti.fi/fin/Plastiikkakirurgia/rintojen_suurentaminen_omarasva.shtml Onko joku täällä harkinnut tuollaista? Googlettamalla stem cell breast augmentation menetelmästä löytyy englanniksi tietoa enemmän.

 

[Jonnakonna]

Minulle tehtiin viikko sitten tuo rasvansiirto Siluetissa. Nyt odotellaan sitten tuloksia, kuinka paljon siirretystä jää jäljelle ja minkä verran poistuu kropasta. Hyvä puoli tuossa on se että sai samalla tietysti rasvaimun :D Eli todella hoikille tuo operaatio ei käy. Itselläni oli ne sitkeimmät "ylimääräiset" mistä ottaa.

 

[Vidamic]

Minulle tehtiin viikko sitten tuo rasvansiirto Siluetissa. Nyt odotellaan sitten tuloksia, kuinka paljon siirretystä jää jäljelle ja minkä verran poistuu kropasta. Hyvä puoli tuossa on se että sai samalla tietysti rasvaimun :D Eli todella hoikille tuo operaatio ei käy. Itselläni oli ne sitkeimmät "ylimääräiset" mistä ottaa.

Kerro sitten mitä mieltä oot tuloksista kun arvet ja muut parantunut... Kuinka kauheesti keveni kukkaro? Mites tuossa sitten jos myöhemmin diettaa/kiristelee enemmänkin, lähteekö ne rasvatäytteet sitten veks kanssa vai onko ne jossain "tyynyissä" tmv?

 

[Jonnakonna]

Arpia ei tule lainkaan koska rasvasolut ruiskutetaan sisään useasta kohdasta. Imukohtiin jää noin 3mm jäljet. Hieman alle kymppitonnin kustansi. Tosi paljon, tiedän. Itse en olisi mennyt tekemään tätä itselleni ellei mulla olisi ollut niin suurta epäsymmetriaa. Nyt jo näkee että muoto on tosi hyvä ja luonnollinen. Siirretty rasva toimii ihan normaalisti, eli solut pienenee laihtuessa ja lihoessa ne suurenee. Itse rasvasolujen lisääntyminenhän loppuu murrosiässä, sen jälkeen vain kokoon tulee muutoksia.

 

[wilmander]

hmmm...eniten mua askarruttaa näissä silikoniasioissa se, että täällä suomessa kirurgit taitavat pääasiassa sanoa, ettei implantteja tarvitse vaihtaa( paitsi jos tulee jokin erityinen syy, tietty). jenkeissä taas on suositeltu vaihtoa 10 vuoden välein. tietääkö joku, miten tää mahtaa mennä? mulla on nyt meinaan dieetin aikana ( nyt menossa kolmas viikko)kuppikoko pienentynyt rankasti; eestä ceehen, ja nyt tuntuu että c alkaa olemaan tyhjä:wtf:...jaiks! tooooosi kivat tälläset nahkarukkaset kolmen raskauden ja pitkien imetysten ja nyt tän dieetin jaäljiltä...ou nou.

 

[Meah]

hmmm...eniten mua askarruttaa näissä silikoniasioissa se, että täällä suomessa kirurgit taitavat pääasiassa sanoa, ettei implantteja tarvitse vaihtaa( paitsi jos tulee jokin erityinen syy, tietty). jenkeissä taas on suositeltu vaihtoa 10 vuoden välein. tietääkö joku, miten tää mahtaa mennä? mulla on nyt meinaan dieetin aikana ( nyt menossa kolmas viikko)kuppikoko pienentynyt rankasti; eestä ceehen, ja nyt tuntuu että c alkaa olemaan tyhjä:wtf:...jaiks! tooooosi kivat tälläset nahkarukkaset kolmen raskauden ja pitkien imetysten ja nyt tän dieetin jaäljiltä...ou nou.

Implantteja ei tarvitse vaihtaa jos ei ole mitään ongelmia.Eli siis niitä ei kannata mennä vaihtamaan jos siihen ei ole mitään syytä.

 

[wilmander]

niin ne täällä tosiaan sanoo. mikähän logiikka jenkeissä on tossa sitten takana; käytetäänkö siellä sitten yleisemmin huonolaatusempia implantteja ja niin nuorena? hämää vaan kovin...

 

[Blueberry1991]

Ikinä en ottais silikoneja vaikka mulla ei olekkaan mikään aivan järjetön kuppikoko mutta hyvä näin :D joskus otti päähän tää "tilanne" mutta ei enään yhtään

 

[Meah]

niin ne täällä tosiaan sanoo. mikähän logiikka jenkeissä on tossa sitten takana; käytetäänkö siellä sitten yleisemmin huonolaatusempia implantteja ja niin nuorena? hämää vaan kovin...

Raha? :D Tai sit jenkkien logiikka et kyl viimeistään 10 vuoden päästä pitää olla isommat lollot x) No ei vais, en tiedä. Eiköhän jenkit oo aikas iso mesta ja siel varmasti löytyy älyttömästi huonojakin mestoja missä laitetaan laadultaan huonompia implantteja.

 

[Greta*]

Musta tuntuu, että oon kasvanu jossain kuplassa, koska en missään nimesä haluaisi yhtään isompia rintoja! Aina on ollut max. kokoa 70B, ja se riittää varsin loistavasti! :D Jossain vaiheessa kilpirauhasen vajaatoiminnalla rintoihinkin tuli lisää, enkä suodattanut asiaa ihan ollenkaan.. Onneksi aineenvaihdunta on hyvää vauhtia normalisoitumassa, niin poistuu tämäkin ongelma.

Pienen ikäni urheilleena en olis voinut kuvitellakaan isompia rintoja, koska tuo pienikin kasvu sai aikaan sen, että urheillessa tuntui epämukavalta niiden isompi olemassa olo. Olen aina vierastanut ihan mitään rintojen esille tuomista, ja aina on avonaisemman topin, tunikan, mekon alla joku trikoinen bra(siis sellainen "kangaspala"), jolla sen avonaisuuden saa loistavasti poistettua. Olen lisäksi urheiluliivien/-toppien suurkuluttaja!
Mulla ei ole mitään silikoneja vastaan tai muutenkaan isorintaisuutta tai sitä niiden esille tuomista, kunhan ei itse tarvitse sitä tehdä! :D

 

[Rukkanukka]

Nyt on PAKKO puuttua tähän keskusteluun. Pahoittelen jo etukäteen suoraa ja tuimaa puhetta

Tässäkin keskustelussa kommentoidaan yleisesti: "Minulla on pienet, 75B kokoiset rinnat" "Minun rintani ovat aika pienet, 75C" "Ilman paitaa kukaan ei pitäisi minua, C-kupillista naista isorintaisena"
Kuulkaa sisaret, te ette ilmeisesti ole edes nähneet PIENIrintaista naista. Minäpä kerron teille, mikä se sellainen oikein on.

Netissä on laskureita oikeankokoisten rintaliivien löytämiseksi (pitää syöttää laskureihin mitta rinnan alta ja mitta rinnan päältä). Minulle ne eivät löydä oikeaa kokoa, koska rinnanaluseni ja rinnanympärykseni erotus on reilusti alle 10 senttimetriä. Tuo maaginen 10 senttiä taas on "ehto" pienimmälle eli AA-koolle.
Monet isorintaiset (yllättäen) ovat täällä olleet sitä mieltä, että pienirintaisenhan on tosi hyvä lähteä ilman liivejä liikenteeseen pelkässä topissa: ei tule niin kuuma eikä näytä härskiltä. Niin varmaan, kun ei näytä yhtään miltään. Ilman liivejä (lue: rintoja) en kehtaa lähteä mihinkään, sillä näytän ilman niitä aivan syöpäpotilaalta. Hävettää ja v*tuttaa myös yleisillä rannoilla ja näin kesäaikaan muutenkin julkisilla paikoilla vähissä vaatteissa, kun 12-13 -vuotiailla pienillä tytöillä on melkeen järjestään isommat rinnat kuin minulla, aikuisella naisella. Kun tähän lähes totaaliseen rinnattomuuteen lisätään vielä se, etteivät ne vähätkään rinnat ole sieltä kauneimmasta päästä, niin avot, itsetuntoa tosiaan varsinkin kesäaikaan koetellaan.

Joku kommentoi, että ei kai kukaan laitattaisi silikooneja, jos eläisi yksin tässä maailmassa. Täällä nyt vaan sattuu elämään muitakin ihmisiä! Tämän hetkisessä yhteiskunnassamme vallitsee kauneus- ja naiskäsitys, johon rinnat KUULUVAT, halusimme sitä tai emme. Ilman rintoja et ole kokonainen nainen, samaan tapaan kuin katkaravun kokoisen peniksen omaavat miehet eivät ole oikeita miehiä (miehillä tosin tämä koon puute ei näy ulospäin, eikä näin ollen ole jatkuvan arvostelun ja tuijotuksen kohteena...). Rinnat ovat hurjan suuri osa naiseutta ja naisena olemista. Ei kukaan tässäkään keskustelussa pidä pahana sitä, jos syövässä rintansa menettänyt leikkauttaa itselleen uudet. Mutta ikänsä ilman rintoja eläneen silikonileikkaus onkin yhtäkkiä turhamaisuutta ja kyllähän nyt päässä täytyy olla jotain vikaa, jos ei pieniä rintojaan hyväksy... Selittäkää minulle tämä ristiriita, arvon isotissiset!

Mieleni tekisi silikoonirintoja. Kauniita, pieniä silikooneja, ehkä noin 80A -kokoisia. Miksen niitä ole hankkinut: raha, terveydelliset seikat ja miesten SEKÄ rinnallisten naisten suhtautuminen minuun sen jälkeen mietityttää. Kyllä, silikoonit hankitaan paitsi miehiä, myös muita naisia varten, vaikka joku täällä epäilikin, että miehet olisivat ainoa syy. Samaan tapaan kuin naiset meikkaavatkin molempia sukupuolia varten. Pidettäisiinkö minua leikkauksen jälkeen turhamaisena, tyhjäpäisenä tipuna? Vaikka tarkoituksenani olisi vain halu näyttää suunnilleen samalta kuin muutkin, tuntea itseni oikeasti naiseksi ja olla näin ollen tyytyväisempi itseeni.

Epäilen kuitenkin, että omalla kohdallani silikoonit taitavat jäädä hankkimatta. Onneksi Suomessa on suurimmaksi osaksi kylmää ja vaatteilla saa verhota itseään mielin määrin :D

Tämä siis puolustuspuheena meille oikeasti pienirintaisille naisille sekä halullemme hankkia silikoonit

 

[Delgado]

Nyt on PAKKO puuttua tähän keskusteluun. Pahoittelen jo etukäteen suoraa ja tuimaa puhetta

Tässäkin keskustelussa kommentoidaan yleisesti: "Minulla on pienet, 75B kokoiset rinnat" "Minun rintani ovat aika pienet, 75C" "Ilman paitaa kukaan ei pitäisi minua, C-kupillista naista isorintaisena"
Kuulkaa sisaret, te ette ilmeisesti ole edes nähneet PIENIrintaista naista. Minäpä kerron teille, mikä se sellainen oikein on.

Vastaan, koska viittasit myös mun sanomisiin tuossa lainaamassani pätkässä. Mä vähän arvasin, että tuon kirjoitukseni perusteella joku voisi ihmetellä, miksi pidän itseäni pienirintaisena. Mä laitoin, että mun kuppikokoni oli 70C, mutta nykyään imetyksen päätyttyä lopullisesti sekin kyllä on suuri ja B-kupin liivit varmaan ovat paremmat. En väitä, että olisin äärimmäisen pienirintainen, koska kyllähän mulla rinnat on ja rintaliivejä mulle löytyy. Kuitenkin, kuten esitin yllä, liivikoko ei yksi kerro, kuinka suuret rinnat jollain on. Näitä mun rintoja porukka pitäisi A- tai jopa AA-kupin rintoina ulkonäön perusteella, jos näkisi mut ilman niitä liivejä ja paitaa. Sehän se olennaista on, kuinka suuret ne rinnat sitten oikeasti ovat, eikä mikä liivikoko sopii. En mä nyt kuvaa viitsi laittaa, mutta en mä tässä silikoneja ole harkitsemassa mihinkään suuriin tai keskikokoisiin rintoihin. Kyllä mä todella tiedän, mitä on olla pienirintainen. Jos mulla todella olisi muiden silmissä C-kupin rinnat, niin tuskin mun äitikään mulle olisi huomautellut, että tissit ovat kadonneet, kun näki mut salilla pukuhuoneessa.

 

[natsuli]

Mulla on todella ristiriitainen suhtautuminen tisseihin ylipäätään, omiini siis muiden tisseistä en niin välitä (vaikka bi:na siis tavallaan tisseistä tykkäänkin ;) ). Ennen (parikymppisenä) olin sitä mieltä että tarvitsen ehdottomasti silikoonit. Mua on teininä kiusattu olemattomista tisseistäni. Mutta nyt kahden tyttölapsen äitinä olen onnellinen etten ole niitä hankkinut, koska haluan lasteni oppivan kauneuden tulevan sisältä ja ettei tissien koko määritä ihmistä eikä ylipäätään kerro ihmisestä yhtään mitään! Ristiriitaista sitten lienee meikkaaminen yms. kukin vetäköön oman rajansa.. Tällä hetkellä mulla on muutenkin hyvä fiilis itseni kanssa että toivon tämän jatkuvan ja säilyvän myös kun lopetan pienimmäiseni imettämisen ja jälleen menetän tämän yhden ison ja toisen normaali kokoisen tissin Tällä hetkellä toinen tissini on C kokoa ja toinen B eikä edes se häiritse ja jos ja kun ne tästä häippäsee niin palaan taas niihin "oikeasti pieniin" hyvillä mielin. Kun mulla on urheiluliivit ja sykemittari niin sykemittarin "mokkula" nousee korkeimmalle :D
Hassua että tätä kirjoittaessa mun piti käydä imettämässä Oon niin tyytyväinen että nää tissit on toimineet niin hyvin tässä tärkeimmässä tehtävässään! Mikä on muuten yllättänyt monet, mikä on musta tietty tosi raivostuttavaa kun ihmiset tulevat ihan tosissaan ihmettelemään miten multa voi tulla tarpeeksi maitoa! Grrrr! Se ei onneksi ole koosta kiinni..
Pointtini loppujen lopuksi on se että sitä ei ole ;) toivon että kaikki hyväksyisivät itsensä semmoisina kuin ovat. Rauhaa ja rakkautta!
muoks. en siis paheksu tekotissejä lainkaan ja ymmärrän todella hyvin halun hankkia moiset

 

[Janna-]

Itsellä kuppikoko 70D - 65E (liiviliikkeen myyjän opastamana, aiemmin käytin kokoa 75C), eivätkä rinnat todellakaan ole sellaiset jymylollot kuin kuppikoko antaa ymmärtää. Ne ovat enintään keskikokoiset, mutta silti pienen puoleiset ja varmasti jos joku näkisi mut ilman paitaa ja veikkaisi kokoa, se olisi enintään B. Joo en valita, mulla sentään on rinnat ja hyvillä (ja topatuilla) liiveillä niihin saa kokoa mukavasti lisää. Mutta silti, mua kiinnostaa nimenomaan se, miltä ne näyttää ilman paitaa ja liivejä. Olisi kiva jos esim. uikkareissa ollessa ei tuntuisi siltä, että on ihan lattarintainen ja rinnat kadonneet liivien mukana taivaan tuuliin.
Olen suhteellisen turhamainen ja haluaisin täyteläiset ja runsaat rinnat, joista nauttia vielä kun olen nuori. Monta vuotta olen asiaa jo harkinnut, ja odottanut, josko rinnat menettäisivät merkityksensä ja pääsisin asian kanssa sinuiksi. Mutta kun näin ei näytä käyvän, niin miksen sitten tekisi asialle jotain, kun se kerran on mahdollista (ja kun "kaikki muutkin tekee niin")? Negatiivista kommenttia en koskaan ole rinnoistani saanut (paitsi yläasteaikana, kun niitä ei vielä ollut :D), mutta haluaisinkin tehdä tämän itseni vuoksi.

Toivoisin näkeväni tässä ketjussa enemmän kokemuksia silikonirinnoista, kuin pelkkiä kommentteja tyyliin: "Minä en ainakaan ikinä ottaisi silikoneja". Onhan ketjun aihe toki "Mitä mieltä mimmit silikoneista", mutta ketään tuskin kiinnostaa jonkun "En ainakaan ikinä ottaisi silareita" -kommentit, ellei näihin mielipiteisiin liity esim. jonkun tuttavan negatiivinen kokemus silikoneista, siis jotain käytännön tietoa leikkauksien epäonnistumisista, komplikaatioista tms. Vai onko näitä tarinoita ja kokemuksia varten oma ketjunsa?
Ei pahalla.

 

[etteteete]

Mielestäni se on jokaisen oma asia ja en tuomitse naisia joilla on silikonit.
Jos ne tuovat esim. hyvää oloa ja parempaa itsetuntoa niin ovat melko hyvä sijoitus jos todella elämänlaatu paranee.
Itselläni pienet B-kupin tissit jotka olivat ongelma teininpänä mutta nyt vanhempana eivät ole mikään ongelma ts. ovat helpot esim. juostessa, eivät häiritse minua, olen tyytyväinen ja en ole miettinyt niiden suurentamista. Esteettiseltä kannalta ajateltuna "hillityt" silikonit ovat mielestäni ihan nätit mutta megalomaaniset kumitissit eivät ole omaan silmääni kovinkaan viehättävät...

 

[Lumi]

Ei kukaan tässäkään keskustelussa pidä pahana sitä, jos syövässä rintansa menettänyt leikkauttaa itselleen uudet. Mutta ikänsä ilman rintoja eläneen silikonileikkaus onkin yhtäkkiä turhamaisuutta ja kyllähän nyt päässä täytyy olla jotain vikaa, jos ei pieniä rintojaan hyväksy... Selittäkää minulle tämä ristiriita, arvon isotissiset

No multahan tässä ei kysytty (;)) mutta vastaan kuitenkin. Mä en näe tuossa mitään ristiriitaa, koska kysymys on täysin eri asiasta. En itse hankkisi silikoneja ulkonäkösyistä, mutta jos menettäisin toisen vaikka syövän vuoksi, saattaisin hyvin haluta korjausleikkauksen näyttääkseni suht symmetriseltä. Samoin kuin en korjauttaisi kasvojanikaan ulkonäkösyistä (vaikkei lähtötilanteessa ole juhlimista), mutta varmaankin haluaisin korjaavia toimenpiteitä jos naamataulu vahingoittuisi vaikka auto-onnettomuudessa. Syöpä on sen verran rankka asia siitä selvinneellekin, ettei siitä varmasti halua jokapäiväistä muistutusta peiliin katsoessa. Sitä paitsi uskallan väittää, että yksirintaista tuijotellaan uimahallissa/rannalla/pukuhuoneessa huomattavasti enemmän kuin pienirintaista. Tämän sanon toisen käden kokemuksella, koska lähipiiriin kuuluu tällainen "yksirintainen", joka ei kuitenkaan korjausleikkausta halunnut (ainakaan vielä). Voisi myös kuvitella, että koko elämänsä tietyn näköisenä eläminen on hieman eri asia kuin vakavan sairauden vuoksi tietyn näköiseksi muuttuminen, olkoonkin että kumpikin tapahtuisi vastentahtoisesti.

Jos nyt sallitaan hieman kärjistävä kommentti, niin minusta pienirintaisuuden vertaaminen "kärsimyksenä" rinnanpoistoleikkauksesta toipumiseen on aika paksua tekstiä. En väitä etteikö pienirintaisuus/rinnattomuuskin voisi aiheuttaa itsetunto-ongelmia ym., mutta ei siitä kyllä voi puhua samana päivänäkään kuin syövän/vakavan sairauden aiheuttamista ongelmista kehonkuvalle.

 

[nannu]

Huomenna konsultaatioon! Monen vuoden suunnittelun jälkeen vihdoinkin sain aikaiseksi varata ajan