Nyt on PAKKO puuttua tähän keskusteluun. Pahoittelen jo etukäteen suoraa ja tuimaa puhetta
Tässäkin keskustelussa kommentoidaan yleisesti: "Minulla on pienet, 75B kokoiset rinnat" "Minun rintani ovat aika pienet, 75C" "Ilman paitaa kukaan ei pitäisi minua, C-kupillista naista isorintaisena"
Kuulkaa sisaret, te ette ilmeisesti ole edes nähneet PIENIrintaista naista. Minäpä kerron teille, mikä se sellainen oikein on.
Netissä on laskureita oikeankokoisten rintaliivien löytämiseksi (pitää syöttää laskureihin mitta rinnan alta ja mitta rinnan päältä). Minulle ne eivät löydä oikeaa kokoa, koska rinnanaluseni ja rinnanympärykseni erotus on reilusti alle 10 senttimetriä. Tuo maaginen 10 senttiä taas on "ehto" pienimmälle eli AA-koolle.
Monet isorintaiset (yllättäen) ovat täällä olleet sitä mieltä, että pienirintaisenhan on tosi hyvä lähteä ilman liivejä liikenteeseen pelkässä topissa: ei tule niin kuuma eikä näytä härskiltä. Niin varmaan, kun ei näytä yhtään miltään. Ilman liivejä (lue: rintoja) en kehtaa lähteä mihinkään, sillä näytän ilman niitä aivan syöpäpotilaalta. Hävettää ja v*tuttaa myös yleisillä rannoilla ja näin kesäaikaan muutenkin julkisilla paikoilla vähissä vaatteissa, kun 12-13 -vuotiailla pienillä tytöillä on melkeen järjestään isommat rinnat kuin minulla, aikuisella naisella. Kun tähän lähes totaaliseen rinnattomuuteen lisätään vielä se, etteivät ne vähätkään rinnat ole sieltä kauneimmasta päästä, niin avot, itsetuntoa tosiaan varsinkin kesäaikaan koetellaan.
Joku kommentoi, että ei kai kukaan laitattaisi silikooneja, jos eläisi yksin tässä maailmassa. Täällä nyt vaan sattuu elämään muitakin ihmisiä! Tämän hetkisessä yhteiskunnassamme vallitsee kauneus- ja naiskäsitys, johon rinnat KUULUVAT, halusimme sitä tai emme. Ilman rintoja et ole kokonainen nainen, samaan tapaan kuin katkaravun kokoisen peniksen omaavat miehet eivät ole oikeita miehiä (miehillä tosin tämä koon puute ei näy ulospäin, eikä näin ollen ole jatkuvan arvostelun ja tuijotuksen kohteena...). Rinnat ovat hurjan suuri osa naiseutta ja naisena olemista. Ei kukaan tässäkään keskustelussa pidä pahana sitä, jos syövässä rintansa menettänyt leikkauttaa itselleen uudet. Mutta ikänsä ilman rintoja eläneen silikonileikkaus onkin yhtäkkiä turhamaisuutta ja kyllähän nyt päässä täytyy olla jotain vikaa, jos ei pieniä rintojaan hyväksy... Selittäkää minulle tämä ristiriita, arvon isotissiset!
Mieleni tekisi silikoonirintoja. Kauniita, pieniä silikooneja, ehkä noin 80A -kokoisia. Miksen niitä ole hankkinut: raha, terveydelliset seikat ja miesten SEKÄ rinnallisten naisten suhtautuminen minuun sen jälkeen mietityttää. Kyllä, silikoonit hankitaan paitsi miehiä, myös muita naisia varten, vaikka joku täällä epäilikin, että miehet olisivat ainoa syy. Samaan tapaan kuin naiset meikkaavatkin molempia sukupuolia varten. Pidettäisiinkö minua leikkauksen jälkeen turhamaisena, tyhjäpäisenä tipuna? Vaikka tarkoituksenani olisi vain halu näyttää suunnilleen samalta kuin muutkin, tuntea itseni oikeasti naiseksi ja olla näin ollen tyytyväisempi itseeni.
Epäilen kuitenkin, että omalla kohdallani silikoonit taitavat jäädä hankkimatta. Onneksi Suomessa on suurimmaksi osaksi kylmää ja vaatteilla saa verhota itseään mielin määrin :D
Tämä siis puolustuspuheena meille oikeasti pienirintaisille naisille sekä halullemme hankkia silikoonit