- Liittynyt
- 1.2.2007
- Viestejä
- 1 153
Eli tuohon peruslogiikkaan täytyy siis silloin sisältyä myös ajatus, että kun ihminen laihtuu, niin myös ihmisen peruskulutus muuttuu pienemmäksi. Ja niin varmaan käykin tuossa sun antamassa esimerkissä, jossa laihdutetaan kymmenen kiloa. Mutta jos on kyse jostain parin kilon painon pudutuksesta niin se peruskulutus ei kyllä heilahda yhtään mihinkään suuntaan, joten sillon ei myöskään liho niillä kalorimäärillä, joilla ei lihonut 2 kiloa painavampanakaan.
Ihmisillä, joilla kehonpaino ja rasvavarastot ovat jo valmiiksi alhaiset tai taustalla on paljon dieettaukseen verrattavia tapahtumia, myös se aineenvaihdunnan hidastumisen riski ihan vain reaktiona, ilman peruskulutuksen alenemisen vaikutusta, on olemassa. Silloin painonpudotuksen määrällä ei sinänsä ole väliä, vaan "dieetin" ominaisuuksilla ja lähtötilanteella. Tämä ei tietenkään ole olennaista silloin, kun kalorirajoitus ja/tai treenien lisäys kestää vain vähän aikaa tai henkilö on lähtökohtaisesti terve. Mutta silloin, kun keho on jo valmiiksi herkkä stressille (jolla viittaan nyt ihan kaikkeen kehoa rasittavaan, siis myös kaikenlaisiin dieetteihin yms.) tai se dieetti kestää suhteessa kauan, pitäisi arvioida myös parin kilon pudotuksen hyötysuhde tässä kontekstissa. Ja alkuperäiseen kysymykseen liittyen, jos pudotus - vaikka kilomääräisesti pienikin - on alkujaankin vaikeaa (=keho ei luovu varastoistaan helpolla), tuo aineenvaihdunnan hidastuminen tai reagoiminen rajusti dieettiin on ihan varteenotettava pelko..