Missä vika, paino ei putoa eikä sentit lähde, dietti päällä?

[HeatN]

Ei sitä omaa kulutustaan saa selville oikein millään muulla keinolla kuin kokeilemalla. Ja mun mielestä sä oot nyt kokeillut ja tulokset osoittaa selvästi, että sä syöt enemmän / saman verran kuin kulutat, mikä ei johda laihtumiseen. Kokeile vaikka vähentää se pari sataa kaloria ja kato mitä tapahtuu.


Eihän diettauksessa ole kyse mistään ikuisesta kitkuttelusta. Parhaimmillaan homma on ohi parissa kolmessa viikossa, jos on vain vähän pudotettavaa. Tuo kaloritarve on sitä paitsi niin yksilöllinen juttu, että ei voida määritellä mitään absoluuttista aliravitsemuksen rajaa. Laihduttaminen on pohjimmiltaan niin yksinkertaista, että syöt vain vähemmän kuin kulutat. Kulutus selviää kokeilemalla. Jos paino ei tipahda niin syö joko liian vähän tai liian paljon. Tässä tapauksessa jälkimmäinen vaihtoehto vaikuttais todennäköisemmältä. Eikä tarvii välttämättä lähteä karppaushifistelyynkään tuloksien saavuttamiseksi.

En mä ole tarkoittanutkaan niin, että dieettaus olisi ikuista kitkuttelua. Ehkä mä vaan ajattelen automaattisesti asioita koko loppuelämän kannalta ja siten, kuinka ne tulokset pysyisi ja mikä olisi mahdollisimman terveellinen vaihtoehto pidemmän päälle ajateltuna. Itse dieetti voi olla ohi muutamassa viikoss mutta entäs sen ylläpito? Pystyykö/uskaltaako senkään jälkeen syödä juuri enempää, lihomisen pelossa? Sittenhän on kuin ikuinen dieetti päällä.

Ja vaikka paperilla homma olisikin niin yksinkertainen, että syö vähemmän kuin kuluttaa, kyllä todellisuus osoittaa useimmiten muuta. Kokemusta on omaa ja monen muun. Ei se kroppa kuitenkaan ole kuin kone, jolle ladellaan käskyjä toimia. Asioihin vaikuttaa niin moni muukin juttu kuin nämä laskennalliset asiat. Toki niistä saa osviittaa mutta kaikkea totuutta ne eivät kerro.

Osa ihmisistä tulee toki luonnollisesti toimeen vähemmällä kalorimäärällä ja voi silti hyvin ja on terveitä. Dieetti on aina kova rasitus elimistölle, olkoonkin millainen tahansa. Jos joutuu rajoittamaan syömisiään ja miettimään niitä koko ajan, ei se ole luonnollista taipumusta syödä vähän. Tähänkin voi toki totuttautua mutta siitä en tiedä, onko se ihan terveellistä.

Toki jos tärkeintä on laihtua, niin mikäs siinä, kyllä silloin riitänee motivaatiota vähentää kaloreita ja liikkua enemmän. Se toimii ehkä jollain aikavälillä mutta sanoisin että hyvin harvoilla pitkäjänteisesti.

 

[ladybird]

En mä ole tarkoittanutkaan niin, että dieettaus olisi ikuista kitkuttelua. Ehkä mä vaan ajattelen automaattisesti asioita koko loppuelämän kannalta ja siten, kuinka ne tulokset pysyisi ja mikä olisi mahdollisimman terveellinen vaihtoehto pidemmän päälle ajateltuna. Itse dieetti voi olla ohi muutamassa viikoss mutta entäs sen ylläpito? Pystyykö/uskaltaako senkään jälkeen syödä juuri enempää, lihomisen pelossa? Sittenhän on kuin ikuinen dieetti päällä.

No kyllä terve ihminen uskaltaa. Syömishäiriöiset on sitten asia erikseen.

Ja vaikka paperilla homma olisikin niin yksinkertainen, että syö vähemmän kuin kuluttaa, kyllä todellisuus osoittaa useimmiten muuta. Kokemusta on omaa ja monen muun. Ei se kroppa kuitenkaan ole kuin kone, jolle ladellaan käskyjä toimia. Asioihin vaikuttaa niin moni muukin juttu kuin nämä laskennalliset asiat. Toki niistä saa osviittaa mutta kaikkea totuutta ne eivät kerro.

Osa ihmisistä tulee toki luonnollisesti toimeen vähemmällä kalorimäärällä ja voi silti hyvin ja on terveitä. Dieetti on aina kova rasitus elimistölle, olkoonkin millainen tahansa. Jos joutuu rajoittamaan syömisiään ja miettimään niitä koko ajan, ei se ole luonnollista taipumusta syödä vähän. Tähänkin voi toki totuttautua mutta siitä en tiedä, onko se ihan terveellistä.

Toki jos tärkeintä on laihtua, niin mikäs siinä, kyllä silloin riitänee motivaatiota vähentää kaloreita ja liikkua enemmän. Se toimii ehkä jollain aikavälillä mutta sanoisin että hyvin harvoilla pitkäjänteisesti.

Siis mitä se laihduttaminen sitten on ellei miinuskaloreilla olemista? Miten sun mielestä sitten kuuluis laihduttaa? Vai onko sun pointti se, että ei pitäis ollenkaan laihduttaa?

 

[HeatN]

No perimmäinen pointti kyllä taitaa olla se, ettei normaalipainoisen kannattaisi varsinaisesti laihduttaa. Mutta jos haluaa laihtua, terveen aikuisen ihmisen, joka liikkuu säännöllisesti ja harrastaa myös hyötyliikuntaa pitää laihtua n. 1500 kalorilla päivässä. Jos ei laihdu, häikkä on jossain muualla. Ja silloin tulisi ensisijaisesti tervehdyttää se oma kroppa (aineenvaihdunta yms.) jonka seurauksena laihtuu, jos on tarpeen. Tai sitten vain on laskenut syömänsä väärin.

Mä kuitenkin luulen, että alkuperäisessä tapauksessa ruokaa tulee enemmän kuin 1500 kaloria per päivä viikkotasolla (jos noista esimerkkiruoista tulee tämän verran). Nyt kun tarkemmin tuota alkuperäistä tekstiä katsoin, niin tähän ei lasketa (ilmeisesti) kasviksia ja paria omppua. Näistä ei tule paljoa mutta tulee kumminkin 100-200 kaloria. Ja tähän päälle vielä syömäpäivät, niin kyllä mä sanoisin, että päivätasolla kalorit on ehkä siellä 1700 kieppeillä, ainakin. Ja ehkä senkin voisi vielä kysyä, että ootko liikkunut miten aiemmin? Jos aloittaa salitreenauksen, ei se paino välttämättä laskekaan.

 

[marjusca]

Noniin...nyt on tänä aamuna käyty vaa'alla ja edelleen samaa näyttää eli 54kg. Senttejä oli lähteny vyötäröstä 0,5cm..perseeseen eli lantioon tullu 1,5cm lissää, rinnanympärys kasvanu 0,5cm ja reisi kasvanu sen 0,5cm. MUTTA..valokuvat kertookin enemmän. Ja niissä näkuu eroa sittenviime kuukauden. Eli kuivemmassa kunnossa ollaan..selkä leventyny, perse ei roiku vaan ruennu näyttää jo perseeltä:D vatsalihakset näkyy entistä paremmin ja vyötärö kaventunu. Vatsa litistyny ja kasvoistakin lähteny tavaraa poijes..Eli en nyt ihan pielessä voi olla tän homman kaa..taijan tosiaan unohtaa noi vaa'an lukemat ja keskittyy zekkaa noita valokuvia ja seuraamaan niistä mahdollista kehitystä.

Sentitkään ei näytä enää pinenevän..päin vastoin..kasvaavat vaan, mutta siis kyseessä ei oo selvästikkään läskin kasvaminen vaan lihaksenjeah! Nyt on ihan hyvä fiilis..kannattaa tosiaan ottaa noita valokuvia niin ne kertoo enemmän kehityksestä..:dance:

 

[marjusca]

HeatN Joo kuten jo aijemmin sanoin..oon varmaa saanu enemmän kaloreita ku ton 1500kcal, koska oon siis lihanki mitannu väärin..eli siis kypsästä lihasta enkä raa'asta. Ja mitä liikuntaan tulee, niin oon ennen raskautta harrastanu salia aika paljonki, mutta puoliväliä raskautta jouduin luopuu melkei kokonaa liikunnasta kun selkä ei kestäny. Nyt siis ennen kunnon reenailua kävin lenkeillä vaan..eli siis en oo kovin kummosta liikuntaa harrastanu. Mitä nyt touhuun melkei 24/7 kotona ja tytön kaa..mutta siis mitää puntti treenii en oo tehny.

 

[ladybird]

No perimmäinen pointti kyllä taitaa olla se, ettei normaalipainoisen kannattaisi varsinaisesti laihduttaa. Mutta jos haluaa laihtua, terveen aikuisen ihmisen, joka liikkuu säännöllisesti ja harrastaa myös hyötyliikuntaa pitää laihtua n. 1500 kalorilla päivässä. Jos ei laihdu, häikkä on jossain muualla. Ja silloin tulisi ensisijaisesti tervehdyttää se oma kroppa (aineenvaihdunta yms.) jonka seurauksena laihtuu, jos on tarpeen. Tai sitten vain on laskenut syömänsä väärin.

No tuosskinhan on kyse loppupeleissä siitä, että syö 1500 kcal ja liikkuu, eli kuluttaa yli 1500 = on miinuskaloreilla

Mut jos marjusca tykkää riuhtoa raskaita painoja niin en mä sitten tiedä miten hyvin laihduttaminen ja kova fyysinen rasitus kuuluu yhteen. Ehkä silloin ois kuitenkin hyvä syödä kunnolla, jos rasittaa kroppaa raskaalla punttitreenillä. Laihiksella on hyvä liikkua kevyemmin.

 

[ninia]

ladybird: Dieetillä lihasmassa säilyy nimenomaan huolellisella, kovalla treenillä. (+ riittävä proteiininsaanti)

 

[ladybird]

ladybird: Dieetillä lihasmassa säilyy nimenomaan huolellisella, kovalla treenillä. (+ riittävä proteiininsaanti)

On siinä silti se ylikunnon vaara. Itellä on tuosta ainakin niin ikäviä kokemuksia, että en uskaltais enää kokeilla.

 

[HeatN]

No tuosskinhan on kyse loppupeleissä siitä, että syö 1500 kcal ja liikkuu, eli kuluttaa yli 1500 = on miinuskaloreilla

Mut jos marjusca tykkää riuhtoa raskaita painoja niin en mä sitten tiedä miten hyvin laihduttaminen ja kova fyysinen rasitus kuuluu yhteen. Ehkä silloin ois kuitenkin hyvä syödä kunnolla, jos rasittaa kroppaa raskaalla punttitreenillä. Laihiksella on hyvä liikkua kevyemmin.

Niin tuossahan on kaksi vaihtoehtoa. Joko A) oikeesti on laskenut syömänsä väärin tai liikuntansa, ja onkin siis ylläpitokaloreilla tai B) syö todellisuudessa sen 1500 kaloria mutta ei vain laihdu, kun on häikkää kropassa.

Totta on, että dieetti on vielä kovempi rasitus elimistölle, jos treenaa kovaa. Tässä mennäänkin usein ojaan: syödään vähän ja liikutaan paljon. Kannattaa aluksi kokeilla jommin kummin päin (kumpi sopii itselle), joko vähentää syömisiä tai lisätä liikuntaa. Kun syödään pitkään liian vähän kulutukseen nähden, ei se kroppakaan toimi kunnolla, kun on jatkuvassa stressitilassa. Tällöin ei sitten välttämättä laihdukaan, vaikka laskelmisen ja kaiken järjen mukaan pitäisi laihtua. Tää on se pointti, mitä tossa ylläolevassakin yritin sanoa. Mutta ehkä se ei liity suoranaisesti ketjun aloittajan ongelmaan.

 

[ikitalvi]

ladybird, mun pointti tuosta 1500 kcal:sta aliravitsemuksen rajana oli, että jos keskustelun aloittajan paino ei laske syömällä 1500 kcal päivässä ja hän päättäisi laskea kaloreita vielä siitäkin (mitä nyt onneksi ei näemmä ole tapahtumassa ) niin tulos olisi se, että jos hän 3 kg laihtumisen jälkeen palauttaisi kalorit takaisin aiempaan, niin se 3 kg tulisi todennäköisesti sitten takaisin. Eli hänen pitäisi pysyvästi syödä vähemmän kuin 1500 kcal pitääkseen painon alempana kuin nykyään.

 

[Motion]

Hmm, jos sun vaje on vain 500 kcal, etkä laske siihen syömiäsi hedelmiä tai salaatteja, niin voihan olla, ettei sulla todellisuudessa tule miinuskaloreita ollenkaan. Ootko ehkä arvioinut peruskulutuksesi tai aktiivisuustasosi yläkanttiin? Lapsen kanssa puuhailu voi olla uuvuttavaa, mutta ei välttämättä fyysisesti kuormittavaa.

 

[ladybird]

ladybird, mun pointti tuosta 1500 kcal:sta aliravitsemuksen rajana oli, että jos keskustelun aloittajan paino ei laske syömällä 1500 kcal päivässä ja hän päättäisi laskea kaloreita vielä siitäkin (mitä nyt onneksi ei näemmä ole tapahtumassa ) niin tulos olisi se, että jos hän 3 kg laihtumisen jälkeen palauttaisi kalorit takaisin aiempaan, niin se 3 kg tulisi todennäköisesti sitten takaisin. Eli hänen pitäisi pysyvästi syödä vähemmän kuin 1500 kcal pitääkseen painon alempana kuin nykyään.

Siis millä logiikalla sä päädyt tällaiseen lopputulokseen? Jos henkilö kuluttaa ja syö 1500 kcal niin silloin ei liho eikä laihdu. Sen sijaan, jos kuluttaa 1500kcal ja syö 1200kcal niin laihtuu. Niin minkä takia sitä sitten yhtäkkiä lihoisi siitä 1500 kalorista, jos siitä ei aikaisemminkaan ole lihonut (eikä laihtunut)? En ymmärrä. Tosin taitaa tosiaan olla niin, että marjusca on saanut yli 1500kcal ja laihtumattomuus johtuu siitä. Hedelmistä varsinkin voi saada yllättävänkin paljon energiaa, pitää olla tarkkana.

 

[Marissa]

HeatN: Mitenkään tähän kyseiseen liittymättä, jakaisitko tietoasi, ja kerro kuinka kroppaa sitten lähdetään parantamaan, jos se on päässyt tuollaiseen tilaan, että aineenvaihdunta on solmussa eikä paino putoa sen takia? Kiitti

 

[insensibility]

Jos aineenvaihdunta on solmussa, niin eiköhän se purkaudu yksinkertaisesti vain nostamalla niitä kaloreita. Ensiksi voi paino hieman nousta, mutta lisää syömällä aineenvaihdunta vilkastuu ja alkaa taas toimia normaalisti.

Ja joo: en ole HeatN, mutta vastasinpa silti kun koin tietäväni.

 

[ikitalvi]

Siis millä logiikalla sä päädyt tällaiseen lopputulokseen? Jos henkilö kuluttaa ja syö 1500 kcal niin silloin ei liho eikä laihdu. Sen sijaan, jos kuluttaa 1500kcal ja syö 1200kcal niin laihtuu. Niin minkä takia sitä sitten yhtäkkiä lihoisi siitä 1500 kalorista, jos siitä ei aikaisemminkaan ole lihonut (eikä laihtunut)? En ymmärrä.

Peruslogiikalla? Tätä saa nyt paremmin asiasta käytännössä tietävät korjata, mutta käsittääksein asia menee jotakuinkin näin: jos joku syö vaikka 3000 kcal päivässä ja ylläpitää sillä 70 kg painoa, ja sen jälkeen laihduttaa 60 kiloon syömällä ensin 2500, sitten 2000 ja lopulta 1500 kcal päivässä, ei se voi tavoitteeseensa päästyä palata takaisin syömään 3000 kcal päivässä vain siksi, että sillä pystyi ylläpitämään aiempaa painoa. Luvut tässä hatusta heitettyjä eikä mikään tietysti ole noin yksinkertaista luonnossa, mutta jos haluaa ylläpitää alempaa kehonpainoa pysyvästi niin syömistä on pakko vähentää pysyvästi niistä aiemmista ylläpitokaloreista. Etenkin jos kyse on jostain kolmesta kilosta lähellä alipainon rajaa, joista kroppa todella haluaisi pitää kiinni.

 

[HeatN]

HeatN: Mitenkään tähän kyseiseen liittymättä, jakaisitko tietoasi, ja kerro kuinka kroppaa sitten lähdetään parantamaan, jos se on päässyt tuollaiseen tilaan, että aineenvaihdunta on solmussa eikä paino putoa sen takia? Kiitti

Kuten insensibility tossa mainitsikin, yksi keino on syödä vähän enemmän. Tämä seuraava juttu ei nyt koske ketjun aloittajaa (välttämättä) vaan lähinnä henkilöitä, jotka pitkän aikaa syövät aivan liian vähän ja/tai treenavat paljon ja ehkäpä välillä liikaakin siihen kropan "kantokykyyn" nähden. Eli käytännössä, jotka tuntuvat aina olevan pienellä dieetillä. Oletteko koskaan miettineet, että miksi suuri osa ihmisistä ei kuitenkaan koskaan a) laihdu vaikka ovatkin vähän väliä dieetillä tai b) eivät voi ylläpitää sitä kyseistä painoa jos sen saavuttavatkin? Joku voisi sanoa, että se johtuu itsekurista mutta miten samat henkilöt pystyvät olemaan hyvinkin säntillisiä elämän muilla alueilla?

Vähän syöminen niin kuin kova treenaaminenkin (sellainen joka ei ole omalle kropalle luontaista) pitkällä aikavälillä on tietynlainen stressitekijä koko elimistölle. Stash voisi vähän valoittaa mm. noita hormonijuttuja tähän liittyen, itse kun en niistä niin paljoa tiedä. Mutta kaikessa yksinkertaisuudessaan kropan, hormonien ja aineenvaihdunnan täytyy ensin toimia kunnolla ja normaalisti ennen kuin voi laihtua. Senhän voi sotkea erinäisillä dieeteillä, jatkuvilla sellaisilla, huonosti syömisellä, liian vähäisellä unella, yhdistettynä muuhun stressiin (työ/opiskelu) ja kovaan ja tiheään treenaamiseen. Mm. lääkäri Diane Schwarbein puhuu paljon tästä. Koska kroppa ja ihminen on kokonaisuus, täytyy hommaa lähteä katsomaan muualtakin kuin puhtaasti siitä mitä syön ja miten liikun. Vaikka nämä ovatkin tärkeät tekijät kokonaisuudessa, on myös mietittävä rentoutumista, riittävää unta, elämän mielekkääksi tekemistä ja elämän tasapainottamista kaikilta osin. Veikkaisin, että jos tykkää elämästä ja itsestään, on paljon helpompaa syödä terveellisesti ja ns. normaalisti, niin että pysyy normaalipainossa.

Ja kyllä, usein aluksi täytyy hiukan hidastaa. Liikkua vähän eri tavalla, kenties vähän kevyemmin. Pitää huolta unesta ja levosta ja syödä tasapainoisia aterioita (tai välillä vähmmeän tasapainoisia) sen 5 kertaa päivässä (joillekin ehkä enemmän/vähemmän).

Mutta kunkin toki täytyy ja pitää löytää se oma tapa.

 

[insensibility]

Itsellä on kokemusta tuosta aineenvaihdunnan jumiutumisesta sen verran, että kun anoreksia-aikoinani söin päivittäin ruhtinaalliset 400-600 kaloria niin paino ei liikkunut yhtään minnekään. Olo oli vetämätön, ärtyisä ja masentunut. Kun sitten aloin hivuttamaan kaloreita pikkuhiljaa sinne 1500 paremmalle puolelle, pelkäsin tajuttomasti painoni nousevan - se kuitenkin vain lähti laskemaan. Myös noilta kituutusajoilta muistan sen ainaisen palelun edellämainittujen puolien lisäksi: villasukat, iso huppari, pitkikset ja pyjamahousut oli mulla kotonakin aina välttämättömät asusteet, ja yleensä siltikin paleli.

En tiedä, oliko tuosta aloittajalle apua sitten yhtään, mutta voin sanoa että mitään et menetä vaikka kokeilet. Oikeasti.

 

[Stash]

Ei mulla paljonkaan lisättävää ole tuohon HeatN:n tekstiin. Aineenvaihdunnalliset mekanismit ja hormonisysteemit ovat vaikeita ja riippuu aina yksilöstä, mikä on mahdollisesti mennyt vikaan. Nuo HeatN:n luettelemat tavat rasittaa itseään voivat pidemmän päälle vikaannuttua stressihormonivasteen, ja tietääkseni tämä onkin nykymaailmassa varsin yleistä. Sitä kautta sitten alkaa tulla ongelmia esimerkiksi kilpirauhasosastolle ja sukupuolihormoneihin, ja periaatteessa kaikki vaikuttaa kaikkeen, joten mitään yksiselitteistä ratkaisua ei ole olemassa, ja siksi se oma tapa pitääkin löytää. Lisäksi vaikuttamassa ovat myös perinnöllinen pohja ja oma tausta. Toisilla vain kroppa ei kestä samoja asioita kuin toisilla, ja resurssit suuntautuvat eri asioihin. Sitten esimerkiksi oma lapsuuden urheilutausta vaikuttaa siihen, paljonko fyysistä rasitusta kestää aikuisena.

Mä puhun kuitenkin mieluiten itsen kuuntelemisesta. Siitä, että oppii tuntemaan itsensä, omat reagointitapansa ja itselle soveltuvat tavat elää ja käsitellä ongelmia. Eikä tämä riitä, vaan sitten täytyy myös kuunnella mitä keholla ja mielellä on sanottavana eri tilanteisiin. Kuten jossain toisessa ketjussa sanoinkin, ei tätä oikein voi eriyttää vain yhdelle elämän osa-alueelle, (esim. liikuntaharrastukseen) vaan sen täytyy lähteä elämän kokonaisuuden ymmärtämisestä. Esimerkiksi minä yritin joskus useampaankin otteeseen "buustata aineenvaihduntaa" syömällä paljon ja usein ja liikkumalla kuten ennen, mutta eihän se toiminut, kun en antanut tosiasiassa aineenvaihdunnalle aikaa parantua vaan painelin menemään ennalta määrätyn suunnitelman mukaan. Kun suolisto oli epäkunnossa, se paljon syöminenkin oli elimistölle lisästressi sen sijaan, että se olisi toiminut palautumisen tukena.

Hankalaa tällaisissa prosesseissa on se, että itseään ymmärtääkseen on usein käytävä ihan ääripäissä, esim. sairastuttava, jotta tasapaino alkaa löytyä. Toisaalta on myös uskaltauduttava kokeilemaan kaikkea sellaista, minkä lopputulosta ei voi ennalta tietää; kompromisseja ei siis välttämättä voi tehdä. Tässä liikunnan kontekstissa se voisi tarkoittaa sitä, että kuunnellakseen itseään on oltava liikkumatta esimerkiksi 7 päivää putkeen mikäli väsyttää (joskus jopa silloin, kun ei väsytä), vaikka ei entisessä elämässään olisi voinut kuvitellakaan tekevänsä sellaista. Tai mennä kotiin lomalle ilman suunnitelmia treeneistä. Tai syödä yli 100 grammaa rasvaa päivässä, vaikka ennen oli varma, että lihoo palloksi sellaisella ruokavaliolla. Jollekin sohvaperunalle nuo uskaltamiset voivat olla ihan päinvastaisia, mutta nämä esimerkit ovat nyt ehkä enemmän tämän foorumin lukijoiden näkökulmasta.

 

[Marissa]

Kiitos vastauksistanne

Kaikenlaisia ihmiskokeita itselläni suorittaneena, ei auta kuin jatkaa sen itselle oikean tavan etsimistä

 

[ladybird]

Peruslogiikalla? Tätä saa nyt paremmin asiasta käytännössä tietävät korjata, mutta käsittääksein asia menee jotakuinkin näin: jos joku syö vaikka 3000 kcal päivässä ja ylläpitää sillä 70 kg painoa, ja sen jälkeen laihduttaa 60 kiloon syömällä ensin 2500, sitten 2000 ja lopulta 1500 kcal päivässä, ei se voi tavoitteeseensa päästyä palata takaisin syömään 3000 kcal päivässä vain siksi, että sillä pystyi ylläpitämään aiempaa painoa. Luvut tässä hatusta heitettyjä eikä mikään tietysti ole noin yksinkertaista luonnossa, mutta jos haluaa ylläpitää alempaa kehonpainoa pysyvästi niin syömistä on pakko vähentää pysyvästi niistä aiemmista ylläpitokaloreista. Etenkin jos kyse on jostain kolmesta kilosta lähellä alipainon rajaa, joista kroppa todella haluaisi pitää kiinni.

Eli tuohon peruslogiikkaan täytyy siis silloin sisältyä myös ajatus, että kun ihminen laihtuu, niin myös ihmisen peruskulutus muuttuu pienemmäksi. Ja niin varmaan käykin tuossa sun antamassa esimerkissä, jossa laihdutetaan kymmenen kiloa. Mutta jos on kyse jostain parin kilon painon pudutuksesta niin se peruskulutus ei kyllä heilahda yhtään mihinkään suuntaan, joten sillon ei myöskään liho niillä kalorimäärillä, joilla ei lihonut 2 kiloa painavampanakaan.