Millä palkalla jämähtäisit turvalliseen työpaikkaan?

[dogi]

En usko että heti tulis riittävää summaa vastaan.. Olen kertaalleen työurani aikana tuplannut palkkari vaihtamalla alaa ja hieman myöhemmin puolittanut sen vapaaehtoisesti. Puolituksen sattuessa minulla oli työpaikka joka täytti joka ainoan originaalissa postissa olleen kohdan. Vaan kun ei saanut kiksejä niin ei saanut kiksejä.

Nykyään hädintuskin elän palkallani mutta so not. Työ vie elämästä niin suuren osan etten usko sen ajan olevan haaskattavissa johonkin josta en nauti. Jokainen hetki jota ei ole käytetty nautinnon etsimiseen on hukkaan heitetty hetki...

 

[Huppe]

Voi itku, luin tuon aloitusjutun ja huomasin tuon koskevan juuri itseäni, aivan kuin minusta kirjoitettua juttua :(
En sitten tiedä onko tuo hyvä vai paha, puolellakin liksalla voisin tehdä duunia kyllä... :jahas: Juu, onhan tässä tullut mietittyä vaihtoehtoja, 6v samassa firmassa pennilleen samalla liksalla, kehittynyt olen mielestäni kovasti. Noh, indeksikorotuksia ei lasketa

Vaihtoehtoja odotellessa, muutama mukavakin on mielessä :D

 

[luumu]

Ei ollut tarkoitus ilmaista asiaa siten, että otsikossa kuvattu tilanne olisi huono. Hieman kärjistelin. Luulenpa että suurin osa suomalaisista ottaa mieluummin kohtuullisella vaivalla, varmasti ja vakaasti kohtuullisen palkan kuin vaivalla ja epävarmasti enemmän. Mutta tämä tosiaan offtopic. Enkä minä varma ole, eihän näitä muuten olisi kiva kysellä.

 

[Sepi80]

Itseäni suorastaan pelottaa tällainen jämähtäminen ainakin näin työuran alkutaipaleella, tähän asti ei olla juurikaan uralla edetty eikä mitään kummoista ole näkyvissäkään. Eikä nykyisellä palkalla todellakaan tekis mieli jämähtää, joku 3000 brutto niin sitten voisi jo miettiä. Sen takia mielessä siinteleekin jatkokoulutus, että tulevaisuudessa olisi muitakin vaihtoehtoja..ja ehkäpä myös se 3000 bruttopalkka.
Kyllä vielä toistaiseksi silti jonkinlainen kunnianhimo on kovempi kuin rahanhimo.

 

[Arzzka]

Jämähtämässä ollaan omalla kohdalla. Tulevaisuudessa yritän kyllä saada palkkakehityksen noudattelemaan yhtälöä "oma ikä x 100".

 

[lIhaa]

Luulenpa että suurin osa suomalaisista ottaa mieluummin kohtuullisella vaivalla, varmasti ja vakaasti kohtuullisen palkan kuin vaivalla ja epävarmasti enemmän.

Tuo varmasti pätee suurimpaan osaan suomalaisista. Kuitenkin tässä pojankloppi-iässä ja ollessani täysin ilman vastuuta muista ihmisistä otan mieluummin vaivalla ja suuremmalla epävarmuudella paremman palkan, vaikka tulisin mainiosti toimeen nykyistä puolet pienemmälläkin palkalla. Lisäksi nautin vauhdikkaasta ja vaihtelevasta työstä. Siksi en voisi ihan heti kuvitella jämähtäväni oikeastaan mistään hinnasta.

Katellaan tilannetta uudestaan pullan ollessa uunissa. :D

 

[japa]

Kun tätä lukee niin kaikilla pitäisi olla duunissa haasteita ja ylenemismahdollisuuksia. Miksi ihmeessä?
Omasta mielestäni työ on vain välttämätön paha ja kun siitä saa kunnon korvauksen niin sitten sillä eletään ja nautintaan työajan ulkopuolella. Eli ainoastaan raha ratkaisee ja jos sitä luvataan säännöllisesti vaikka eläkeikään asti niin varmasti otan sen ratkaisun kuin että joka aamu duuniin mennessä miettisin että mitähän paskaa tänään tulee eteen? Irtisanominen,pakkoloma tai muuta stressaavaa.

 

[Moksu]

Mun mielestä työn ei pitäis olla välttämätön paha. Työn pitäis olla sellaista josta nauttii ja rahalle on yks paskan hailee. Mitä sitten jos jostain syystä se muu asia joka tekee elämästä elämisen arvosta katoaa ja sitten sulla on käsissä enää paska työpaikka?

Muutenkin mun mielestä olis mukavempaa, kun kotia mennessä olis jotain kerrottavaa töistä, eikä se olis vaan välttämätön paha jonne on pakko mennä jotta voisi tehdä jotain oikeasti mukavaa. Se syö liikaa sisältä.

 

[Titaani]

Tällä hetkellä olen työssä, joka on niin mukavaa, että tuntuu kuin normi 8 tunnin päivä menisi ohi parissa tunnissa. Ei todellakaan pakkopullaa. Ainoa haittapuoli on palkka, reilut 2000 bruttona. Palkkaan on kyllä luvassa korotusta asteittain seuraavien vuosien aikana, kunnes lopulta 3000 on lähellä. Siihen voisi melkein jo tyytyä...

 

[kaNi-]

Sitä paitsi työttömyyskorvaus taitaa olla n. 400e kuussa, että on tuo hiukan enemmän.

Kaikille niille jotka tästä asiasta itki:

En tosissaan luullut, että työttömyyskorvaus on 1200e kuussa, mutta hyvällä koulutuksella ja noilla ehdoilla toi tuntuu aika samalta.








:arvi:

 

[Jakob]

~3000. toisaalta duuni on aina duunia. Tän hetkisestä työstä en valita. Ihan jees hommaa, mutta jos lottovoitto rapsahtais tilille niin aika hiljasta olis työnteon kanssa. Kyllä sitä kaikkea keksii, jos on vaan varaa. Voihan sitä sitten vaikka harrastella työntekoa, jos alkaa maleksiminen sapettaa.

Viihdyn työssäni, mutta en mä tätä tekisi, jos ei taloudellisesti olisi pakko. Maailmasta tuskin montaa ammattia löytyy, johon suostuisin aikaani hukkamaan, jos taloudellisesti olisi mahdollista tehdä sitä mitä huvittaa.

Vaikka teen käytännössä duunia vaan rahan takia on silti työssä viihtyminen tärkeää. Mua ei kiinnosta palella syksyllä ulkotöissä tai painaa viikonloput ja yöt duunia. Mielummin tosiaan se 8.00-16.00.

 

[japa]

Mun mielestä työn ei pitäis olla välttämätön paha. .

Eli sinä tekisit töitä vaikka saisit saman rahan ilman sen tekemistäkin?

Se mitä olen kirjoittanut niin ei tarkoita sitä että olisin joka aamu töihin lähtiessä sitä colttia kitalakeen tunkemassa tai että olisin tyytymätön töihin mutta jos vaan saisin saman rahan ilman duunia niin kyllä mä keksisin lisää harrastuksia ja tekemistä että ei tulisi pitkä aika. Ja kun tässä olen vuosien varrella seurannut ihmisiä ja hiedän mielipiteitään työstä niin olen tullut siihen tulokseen että ihminen on niin perustyytymätön luonne että aina joku asia ei työssäkään tyydytä joko se on palkka,työaika,sen määrä,vastuu,työkaverit jne. Mutta jos edes työtä on varmasti,tasaisesti ilman stressiä ja siitä saa tyydyttävän palkan niin nuo kaikki muut miinukset voi kompensoida sillä vapaa-ajalla!

 

[Inska]

Ensimmäisen postauksen kuvaus pätee liiankin hyvin omaan työpaikkaani. Tosin palkkakehitys on tämän 7 vuoden ajan seurannut vain olemattomia indeksikorotuksia. Kutsun itse tuollaista työpaikkaa suojatyöpaikaksi isommissa yrityksissä. Se ei sanan varsinaisessa merkityksessä tarkoita että työntekijä ei saisi mitään aikaan ja kävisi töissä vain istumassa tunnit täyteen.. Monesti se saattaa olla myös tuottavin ja tehokkain työntekijä joka monesta eri syystä on tietyllä tavalla huomaamaton yrityksessä.

Työmotivaatio on laskenut pahasti vuosien mittaan ja en tiedä nostaisiko sitä enää edes kunnon palkankorotus. Luulen että työpaikan vaihto olisi hyvä ratkaisu. Liika samojen asioiden toistaminen ja päivien samanlaisuus on varmasti pahin syy siihen ettei tälläinen duuni kiinnosta. Kyllästyn muutenkin nopeasti tiettyihin asioihin ja rutiineihin.
Huomaan tekeväni innolla jotain koulutehtäviä koska se on uutta ja vaihtelua.
Jos kokisin työn mielekkääksi, vaihtelevaksi, kannustavaksi jne. niin voisin melkein samalla liksalla tehdä työtä mitä nyt.

 

[lIhaa]

Kun tätä lukee niin kaikilla pitäisi olla duunissa haasteita ja ylenemismahdollisuuksia. Miksi ihmeessä?

Jossain eläkeyhtiön tutkimuksessa ihmiset oli jaettu kolmeen luokkaan asennoitumisessaan työhön:
1. Yrittäjähenkiset nauttivat vaihtelusta ja hanskaavat riskejä hyvin.
2. Asiantuntijat haluavat lisätä oman alansa osaamista.
3. Tähän kuuluvat pitävät tasaisesta rutiinityöstä ja vakaudesta.
Jos hyväksytään, että esitetty jako pitää suunnilleen paikkansa, on helppo ymmärtää, miten eri ryhmien edustajat haluavat työltään eri asioita. Itse pidän haasteista ja arvostan ylenemismahdollisuuksia, mutta ymmärrän kyllä, etteivät kaikki ajattele samoin.

Omasta mielestäni työ on vain välttämätön paha ja kun siitä saa kunnon korvauksen niin sitten sillä eletään ja nautintaan työajan ulkopuolella.

Normaalisti töissä ollaan se kahdeksan tuntia viitenä päivänä viikossa, jolloin työ kuluttaa hyvin suuren prosentuaalisen osuuden valveillaoloajasta. Itse hajoaisin totaalisesti, jos työ olisi vain välttämätön paha eikä siitä saisi mitään iloa.

 

[japa]

Normaalisti töissä ollaan se kahdeksan tuntia viitenä päivänä viikossa, jolloin työ kuluttaa hyvin suuren prosentuaalisen osuuden valveillaoloajasta. Itse hajoaisin totaalisesti, jos työ olisi vain välttämätön paha eikä siitä saisi mitään iloa.

Hieman yli 8 tuntia päivässä ja 4 päivää viikossa. Ja viellä vuorotyö joten vapaa-aikaa jää tavallista enempi ja siksi varmaan ajatusmaailmani hieman erilainen.

 

[Kas-vain]

Alkupalkka 2-3k€/kk + lisät ja siitä vuosittain palkankorotus ilman eri kriteerejä tuonne 15k€/kk + lisät 20-vuoden päästä. Eläkkeelle 55-vuotiaana ja eläkekin on ihan kohtuulinen. Toki noihin summiin tulee vielä indeksikorotukset vuosien saatossa, että 15k€ tänään vastaa myös sitä 20-v päästä. Töitä paiskitaan se n. 80h/kk. Sillä mennään.

 

[sporteme]

Mun mielestä työn ei pitäis olla välttämätön paha. Työn pitäis olla sellaista josta nauttii ja rahalle on yks paskan hailee. Mitä sitten jos jostain syystä se muu asia joka tekee elämästä elämisen arvosta katoaa ja sitten sulla on käsissä enää paska työpaikka?

Muutenkin mun mielestä olis mukavempaa, kun kotia mennessä olis jotain kerrottavaa töistä, eikä se olis vaan välttämätön paha jonne on pakko mennä jotta voisi tehdä jotain oikeasti mukavaa. Se syö liikaa sisältä.

Komppaan täysin näitä sanoja. Miksi jotkut myy 40 tuntia viikosta aikaansa sellaiseen työhön missä ei viihdy? Minusta työssä pitää viihtyä ja ansaita sellaista palkkaa, millä tulee hyvin toimeen. Jos teet kuukaudesta ja vuodesta toiseen samaa tylsää työtä, ei mikään palkankorotus saa sinua olemasta kyllästynyt työhön. Aina mielestäni pitää olla tavoitteita tai ainakin mahdollisuus eteenpäin menemiseen. Muuten loppuu mielenkiinto.

Minä voisin tehdä em. työtä 12 000 euroa/kk bruttopalkalla, jos muutamia pykäliä voisi muuttaa.

 

[Moksu]

Eli sinä tekisit töitä vaikka saisit saman rahan ilman sen tekemistäkin?

Jos saisin tehdä työtä joka todella miellyttäs mua ja saisin siitä sisältöä niin.. mihin voin laittaa nimeni?

 

[modified]

Yksi tapa mikä voisi helpottaa uraohjuksena oloa voisi olla 6kk töissä, 6kk vapaalla. Taitaa yrittäminen olla ainoa duuni missä vastaavaan järjestelyyn pääsee.

 

[Bandiitti]

Yksi tapa mikä voisi helpottaa uraohjuksena oloa voisi olla 6kk töissä, 6kk vapaalla. Taitaa yrittäminen olla ainoa duuni missä vastaavaan järjestelyyn pääsee.

Kokeile opettajan uraa, vuosi lasten/murkkujen kanssa, seuraava työttömyyskorvauksella. Työtä saa aina mukavasti pätkittyinä vuoden (siis lomien kanssa vajaan) vuoden mukavissa pätkissä.