Miksi opiskelette?

[Fluffy]

Opiskelen siksi että opiskelu on kivaa! Ja jos siinä kivan harrastamisen ohella saa joskus uuden korkeakoulututkinnon ja sitä myötä haastavamman, kivemman ja paremmin palkatun työn, niin ei mulla mitään sitä vastaan ole.

 

[dear_a]

Yksi tutkinto tehty, seuraavan/seuraavien kanssa painiskellaan parhaillaan. Kyse ei ole tietyn tulotason saavuttamisesta (minulle riittävä taso on hoidettu jo, toki lisää rahaa vastaanotetaan mielellään), vaan siitä, että haluan tehdä työkseni sitä, mikä eniten kiinnostaa/innostaa/miellyttää.

Opiskeluaikana (nyt siis opinnot työn ohella) bileet oli tietysti kivoja, mutta päällimmäisenä kai halu sivistää itseään. Nykyään suhde aiheeseen pragmaattisempi: opiskeluni oletettavasti vievät minua kohti vielä parempaa tulevaisuutta työelämässä. Luulen, että olen jo löytänyt oman juttuni.

 

[Hippa]

Miksi minä opiskelen?

Kouluttamaton ei saa kovin helpolla edes sitä keskitason palkkaa. Kouluttamattomana tulotasoni on bruttona 1400 euroa kuussa. Summa joka ei päätä huimaa.

Kouluttamattomana ei saa kovinkaan haasteellisia tai mielenkiintoisia töitä.

Opiskelen luokanopettajaksi. Aion siihen päälle ottaa aineenopettajan pätevyyden (jolla saa myös lisätienestiä). Sen lisäksi aion opiskella kasvatustiedettä enemmän kuin aineopinnot, jotta voisin joskus tehdä muuta kuin opettajan työtä.

Miksi? Kasvatustiede on äärimmäisen mielenkiintoista. Voin vaikuttaa tulevaisuudessa sekä lapsiin ja myöhemmin jopa koulutukseen, koska koulutuksen suunnittelu kiinnostaa hyvin paljon.

Nauran aina sille, että musta valmistuu hyvin kouluvastainen opettaja. Pidän sitä hyvänä asiana.

Ilman koulutusta en varmasti pääsisi niin pitkälle kuin koulutuksen kera.

 

[Topah]

Nyt on taas rällätty, viinaa vedetty, mietiskelty jne., eli olen tosissani miettimässä taas opiskelun mahdollisuutta. Tuloihini mahdolliset maisterin paperit eivät varmaankaan vaikuta. Pohjakoulutukseni ansiosta pystyisin rutistamaan maisterin paperit 2-3 vuodessa ja aivan iisillä aikataululla. Mikäs siinä leikkiä taas nuorta opiskelijaa ja samalla tehdä töitä sen verran, että pärjää. Ja yliopistossa on aika monia mielenkiintoisia kursseja joita voisin aivan mielenkiinnostakin opiskella.

 

[Rowena]

b) puhdas ja naivi halu sivistää itseään ja oppia ymmärtämään maailmaa

Tämä oli mulla ehdottomasti se syy, miksi lähdin opiskelemaan nykyistä alaani. Mulla oli lukiolaisena ihan hirveän korkealentoinen ja idealistinen tarve ymmärtää, ajattelin että elämässä ei ole mitään suurempaa tarkoitusta kuin se, että ihmiskunta löytäisi maailmankaikkeudesta jonkin suuremman totuuden... Lainasin lähikirjastosta kaikki aiheeseen liittyvät yleistajuiset opukset, ja muiden örveltäessä kaupungilla istuin kotona ja lumouduin niistä. Yksin iltaisin ajattelin palavasti pääseväni suurten peruskysymysten äärelle, tuijottelin haaveellisena tähtitaivasta ja pohdin, että "sitten jonain päivänä"...

Koskaan en edes miettinyt mitään raha- tai statusasioita, oli vain suuri tarve tutkia ja ymmärtää. Pääsin kirkkaasti papereilla sisään kouluun, enkä edes harkinnut mitään muuta alaa. Kaiken piti siis olla hyvin... Mikä siis meni pieleen? Tällä hetkellä olen kirjoilla roikkuva ännännen vuoden opiskelija, valmistuminen olisi vain siitä kiinni että vähän ryhdistäytyisin! Perusopiskelu ei ollutkaan sitä suurta missiota ja ylevää tiedon etsimistä, vaan arkista puurtamista. Kaiken lisäksi joku kummallinen laiskuus/mukavuudenhalu on iskenyt, teen työtä joka ei mitenkään liity alaan ym. Ainoa lohtu on, että samassa jamassa olevia kohtalotovereita kuitenkin löytyy... Kai mä tästä vielä nousen!

(Ja tämähän on kyllä jo täysin eri juttu kuin mistä tässä ketjussa oli kyse... Meni aika tunteelliseksi ja henkilökohtaiseksi. Sainpahan avauduttua. )

 

[SerialLoser]

Mulla on kirjallisuus pääaineena, mitäs luulette tulevasta tulotasosta? :jahas:

Kai toi b) on sitten lähimpänä, vaikken minä maailmaa haluakaan ymmärtää. Haluan vain tekosyyn lukea kirjoja ;).

Sulla voi kummiskin käydä mukavastikin ja saat duunin jota jokainen kääntämisen, filologian, kotimaisen kirjallisuuden ja kansainvälisen kirjallisuuden opiskelija himoitsee, ja pääset johonkin kustantamoon toimittajaksi.
No, ei se palkka ehkä mukanaan sijoitusongemia tuo, mutta oispahan edes mieenkiintoinen työ.
T: tekninen kirjoittaja...:(

 

[Siima]

Miksi minä opiskelen?

Kouluttamaton ei saa kovin helpolla edes sitä keskitason palkkaa. Kouluttamattomana tulotasoni on bruttona 1400 euroa kuussa. Summa joka ei päätä huimaa.

Kouluttamattomana ei saa kovinkaan haasteellisia tai mielenkiintoisia töitä.

Opiskelen luokanopettajaksi. Aion siihen päälle ottaa aineenopettajan pätevyyden (jolla saa myös lisätienestiä). Sen lisäksi aion opiskella kasvatustiedettä enemmän kuin aineopinnot, jotta voisin joskus tehdä muuta kuin opettajan työtä.

Miksi? Kasvatustiede on äärimmäisen mielenkiintoista. Voin vaikuttaa tulevaisuudessa sekä lapsiin ja myöhemmin jopa koulutukseen, koska koulutuksen suunnittelu kiinnostaa hyvin paljon.

Nauran aina sille, että musta valmistuu hyvin kouluvastainen opettaja. Pidän sitä hyvänä asiana.

Ilman koulutusta en varmasti pääsisi niin pitkälle kuin koulutuksen kera.

Itsellä sama juttu. Tosiaan tuo aineenopepätevyys on nykyään kova juttu yhtenäiskouluakin aatellen. Voi tehdä vaihtelevampaa opetustyötä ja palkkakin on eri.
Itse olen jo valmistunut ja aineenopen pätevyyttä teen, mutta voin sanoa, että kasvatustieteen maisterin koulutus on kyllä älyttömän hyvä pohjakoulutus. Siitä voi ponnistaa vielä moneen suuntaan jos halua/intoa on. Lisäksi se on monipuolinen opintokokonaisuus.

Mitä tarkotat tuolla kouluvastaisuudellas? Ootko siis sitä mieltä, että koulussa instituutiona on parantamisen varaa vai mitenkäs?
Hipalle tsemiä lukuihin:thumbs:

 

[Ookke]

2 vuotta AMK:sta valmistumisen jälkeen aloitin HKKK:n avoimen opinnot. tätä tahtia ois 2 vuoden päästä eka tavoite täynnä, eli ne 114 crediittiä. sitten päätös tehtävä miten jatkaa. töissä ollu heti valmistumisesta asti, eli työn ohella 2-4 krt viikossa x 2-3 tuntii iltaisin luennoilla. miksi opiskelen, vaikka on vakituinen työ ja kohtuulliset tulot? itsensä päteminen, kunnianhimo, haave paremmasta, ammatillinen koulutus. vaikka se kuutioparaabeli pyörähtää akselinsa ympäri ja en ikinä KTM papereita saisi, on ne kurssit ainakin käyty, et aina siitä jotain käteen jää. nykyisessä työssä ei KTM tutkinto palkkaa nostais, mutta jatkoa ajatellen siitä ois hyötyä.

 

[Tyggis]

Opiskelen, että on enemmän mahdollisuuksia vaikuttaa tuleviin työtehtäviä. Tällöin ei ainakaan, kovin moni portti sulkeudu.

 

[Hippa]

Mitä tarkotat tuolla kouluvastaisuudellas? Ootko siis sitä mieltä, että koulussa instituutiona on parantamisen varaa vai mitenkäs?
Hipalle tsemiä lukuihin:thumbs:

Koululaitoksella on mun mielestä hyvin paljon parantamisen varaa. Ihan pelkästään jo siinä, että saisi lasten ja nuorten oppimisen ilon pysymään pitempään kun ne pari ekaa kouluvuotta. Kysymys kuuluu mihin katoaa koulumotivaatio?

Ja se, että koulu on tehty tietynlaisille ihmisille. Jos opit lukemalla, jos osaat istua hiljaa, jos olet kiltti, jos et kyseenalaista ja jos tottelet, sulla on jo hyvin valoisat tulevaisuudennäkymät.

Unohtamatta tietenkään sitä, että ihmisiä yritetään tunkea samaan muottiin. Jos olet matemaattisesti lahjakas, sua kutsutaan lahjakkaaksi ja älykkääksi ja taivas aukeaa, melkeen sama on kielellisen lahjakkuuden laita. Huonosti käy niiden lasten ja nuorten, jotka ovat taitavia muilla osa-alueilla (varsinkin sellaiset asiat, joita ei koulussa tehdä). Ei näy numeroissa, ei povata hienoa tulevaisuutta. Ei välttämättä edes huomata.

Mulla oli tossa taannoin sellainen oppilas, joka oli ihan älyttömän taitava suunnittelemaan toimivia kokonaisuuksia. Osasi hirveän hyvin ajatella kolmiulotteisesti ja toteuttaa ideoitaan. Se näkyi käsityötunnilla. Kuinka monesta lapsesta sanotaan, että "Hei hide, sulla on kässä 10, sustahan voi tulla vaikka insinööri tai suunnittelija!"

On noita juttuja vaikka kuinka paljon

 

[kpsk]

B, E eli tarve parantaa maailmaa omalla toiminnalla. Länsimainen itsekeskeisyys on typerää nykyisessä muodossaan. Näen itseni maailman osana pitkällä aikalinjalla. Tämän hetken jonka täällä vietän käytän muiden hyväksi, toki itse hyvää elintasoa nauttien. Se ei onnistu ilman itsensä sivistämistä, sillä muuten ei tietäisi toimintansa todellista merkitystä. Valmiiksi opitut toimintamallit eivät kanna ketään pitkälle. Ilman yksilöllistä ajattelua innovaatioita ei tule, ja opiskelu on paras keino saavuttaa kyky siihen. Opiskelun jälkeen on aika parantaa maailmaa, ei sillä ettenkö tekisi sitä jo nyt. Pienelläkin on vaikutus.

 

[Turandot]

Tohtorin paprut jo on alalta mitä todella halusin opiskella. Valitettavasti ala ei kuitenkaan työllistä. Teen kyllä tutkimushommia mutta melko kaukana varsinaisista intohimoaiheista ollaan. Jos nyt vielä vois valita uudelleen, valitsisin jotain ihan muuta, ns. kovia tieteitä, ja opiskelisin sitten yleissivistävää työn ohessa. Jokin käytännöllisempi ammatti olis kans kiva, mutta kun en ole näppärä tai muutenkaan kovin käytännöllinen. Nyt olen opiskellut viimeiset 7 vuotta taideaineita huvikseni työ ohessa. On tärkeää opiskella koko ajan jotain, ettei aivot rapistu. Jos elän vanhaksi ja eläkesysteemi on vielä olemassa, meinaan käydä kuuntelemassa yliopistolla mm. filosofian luentoja ihan vaan huviksi, nehän on avoimia kaikille. Ja vaikka tenttiä avoimessa sitä sun tätä.

 

[Siima]

Koululaitoksella on mun mielestä hyvin paljon parantamisen varaa. Ihan pelkästään jo siinä, että saisi lasten ja nuorten oppimisen ilon pysymään pitempään kun ne pari ekaa kouluvuotta. Kysymys kuuluu mihin katoaa koulumotivaatio?

Ja se, että koulu on tehty tietynlaisille ihmisille. Jos opit lukemalla, jos osaat istua hiljaa, jos olet kiltti, jos et kyseenalaista ja jos tottelet, sulla on jo hyvin valoisat tulevaisuudennäkymät.

Unohtamatta tietenkään sitä, että ihmisiä yritetään tunkea samaan muottiin. Jos olet matemaattisesti lahjakas, sua kutsutaan lahjakkaaksi ja älykkääksi ja taivas aukeaa, melkeen sama on kielellisen lahjakkuuden laita. Huonosti käy niiden lasten ja nuorten, jotka ovat taitavia muilla osa-alueilla (varsinkin sellaiset asiat, joita ei koulussa tehdä). Ei näy numeroissa, ei povata hienoa tulevaisuutta. Ei välttämättä edes huomata.

Mulla oli tossa taannoin sellainen oppilas, joka oli ihan älyttömän taitava suunnittelemaan toimivia kokonaisuuksia. Osasi hirveän hyvin ajatella kolmiulotteisesti ja toteuttaa ideoitaan. Se näkyi käsityötunnilla. Kuinka monesta lapsesta sanotaan, että "Hei hide, sulla on kässä 10, sustahan voi tulla vaikka insinööri tai suunnittelija!"

On noita juttuja vaikka kuinka paljon

Juttuja on paljon liittyen ihan työtiloista opettajien jaksamiseen saakka.

Kyllä ja parantamisen varaa on todellakin opettajilla laitoksen lisäksi.
6 L:n ylioppilastyttö, joka 1. kerralla pääsee OKL:een ei varmaankaan voi ymmärtää, miksei joitakin lapsia koulu kiinnosta, vaan he ovat kiinnostuneet asioista, joita koulussa ei opetella.
Opettajista se kaikki lähtee ja siitä millainen arvomaailma itse opettajalla on, sanokoot OPS:t ja muut mitä tahtojaan.
Taitava ope eriyttää ja bongaa lapsien taitoja ja koittaa parhaansa mukaan ruokkia näitä.
Omasta mielestäni katseita pitäisi suunnata opettajien koulutukseen ainaisen 'vanha systeemi, vain kiltit pärjää' -keskustelun lisäksi.
Tosin ammatti on sellainen, että vain siinä toimimalla oppii, eli kun valmistut, et todellakaan ole valmis. Tämä tietenkin vie aikansa, kellä kauemmin ja kellä ei ja näin mainitsimiasi kärjistyksiä ja muottiinlaittamisia syntyy, kun ei osata lukea oppilaiden erityistaitoja/-tarpeita...

 

[alumiini]

Eikö kukaan muu opiskele vain siksi "kun on pakko".

Periaatteessa minä... En keksinyt muutakaan tekemistä niin menin kouluun..:D Oli niin helppo ratkaisu vaan lähettää yksi paperilappu, että en voinut vastustaa kiusausta.. Ja se näkyy erittäin suurena motivaatiopulana.. Mutta voihan , tää kakku loppuu tähän kevääseen, nyt pitäisi keksiä jotain muuta.. keksiä, keks..

 

[-deleted-2]

Tämä oli mulla ehdottomasti se syy, miksi lähdin opiskelemaan nykyistä alaani. Mulla oli lukiolaisena ihan hirveän korkealentoinen ja idealistinen tarve ymmärtää, ajattelin että elämässä ei ole mitään suurempaa tarkoitusta kuin se, että ihmiskunta löytäisi maailmankaikkeudesta jonkin suuremman totuuden... Lainasin lähikirjastosta kaikki aiheeseen liittyvät yleistajuiset opukset, ja muiden örveltäessä kaupungilla istuin kotona ja lumouduin niistä. Yksin iltaisin ajattelin palavasti pääseväni suurten peruskysymysten äärelle, tuijottelin haaveellisena tähtitaivasta ja pohdin, että "sitten jonain päivänä"...

Koskaan en edes miettinyt mitään raha- tai statusasioita, oli vain suuri tarve tutkia ja ymmärtää. Pääsin kirkkaasti papereilla sisään kouluun, enkä edes harkinnut mitään muuta alaa. Kaiken piti siis olla hyvin... Mikä siis meni pieleen? Tällä hetkellä olen kirjoilla roikkuva ännännen vuoden opiskelija, valmistuminen olisi vain siitä kiinni että vähän ryhdistäytyisin! Perusopiskelu ei ollutkaan sitä suurta missiota ja ylevää tiedon etsimistä, vaan arkista puurtamista. Kaiken lisäksi joku kummallinen laiskuus/mukavuudenhalu on iskenyt, teen työtä joka ei mitenkään liity alaan ym. Ainoa lohtu on, että samassa jamassa olevia kohtalotovereita kuitenkin löytyy... Kai mä tästä vielä nousen!

(Ja tämähän on kyllä jo täysin eri juttu kuin mistä tässä ketjussa oli kyse... Meni aika tunteelliseksi ja henkilökohtaiseksi. Sainpahan avauduttua. )

Mitä alaa opiskelet, jos saa kysyä?

 

[kuukunen]

En tasan tiedä enää miksi opiskelen...jo kolmatta ammattia.:lol2:
Varmaan siksi kun en halua olla työttömänä ja täälläpäin se on yleensä sitten se toinen vaihtoehto naisihmiselle, niin kolmas ois ryhtyä kotiäidiksi.

Töitä mulla kyllä on, mutta sellaisia lyhkäsiä pätkiä joita työttömänä ei ois kannattavaa tehdä (menee tuet) mutta opiskelijana kannattaa... opiskelenko siis siksi että voin käydä pätkätöissä?
Osittain kyllä.
Ja nuo pätkätyöt on ihan eri alaa mitä oon opiskellut tai edes kiinnostunut.

Hain taas ens syksyksi kouluun, sillä alalla vois töitä ollakin...ainakin Etelä-Suomessa...tai sitten ei. Mutta ala kiinnostaa, on kiinnostanu muutkin alat mitä oon opiskellut, aluksi. Jotenki ei oo ehkä silti löytynyt sitä omaa juttua.

Välillä tuntuu että ois puun ja kuoren välissä.

Olis kiva muutama vuosi tehdä vaikka siivoustyötä, kun siitä tykkään . Mutta täälläpäin siihenkin vaaditaan parin vuoden koulutus ja työkokemusta .

 

[Myth]

Mä opiskelen siksi, että mä haluan kehittää itseäni. Mä inhoon paikallaan junnaamista ja tiettyjen mallien mukaan elämistä ja siksi mä hakedun tietoisesti epämukavuusaluelle, joista saa imettyä hyviä juttuja mua itteeni varten. Mä opiskelen koulussa siksi, että mä saan jonkun pohjan ja erilaisia näkökulmia. Mä käyn töissä, että mä saan imettyä sieltä hyviä juttuja ja pääsen etenemään vaikka seuraavan työpaikan vaihdoksen yhteydessä. Mä käyn huvikseni kaiken maailman koulutuksissa, koska sieltä edelleen voi bongata helvetin hyviä juttuja, joita voi soveltaa omaan toimintaan, ihan kaikissa jutuissa.

 

[Kielimies]

Opiskelen, koska satuin pääsemään yliopistoon sisälle heti lukion jälkeen, enkä nyt muutakaan voi..... Oikeasti opiskelen työmahdollisuuksien takia, sillä mua kiinnostavat seuraavat hommat:

1) rehtori (pitäis kai aloittaa opena, mutta se ei kiinnosta niin paljon, vaikka kuitenkin vähän... vanhaa opettajasukua ollaan..... lähisukulaisista 3/4 opeja.... eeh... ööh....)
2) toimittaja (ekat kiinnitykset hommaan jo on, ja jotain on hyvä opiskella tätä touhua varten...)
3) kustantamon setä (tämä ei onnistuisi ilman koulutusta)

Ja on se opiskelu usein jopa erittäin mukavaa, vaikka joskus mietinkin, miksi en ruvennut putkimieheksi...... tai NHL-maalivahdiksi.

 

[Rowena]

Mitä alaa opiskelet, jos saa kysyä?

Eikö se muka tuosta jo tullut aika selväksi, että luonnontieteistä on kysymys? En viitsinyt sen tarkemmin tuossa sitä määritellä... No, fysiikkaa ja matikkaa pääsääntöisesti meikäläisen opinnot pitävät sisällään. Mitään tarkempaa linjaa en ole valinnut, kun olen tällainen levoton haahuilija ja taivaanrannan maalari. Kyllä niistä opintosihteerin mukaan silti tutkinnon saisi aikaiseksi kunhan suorittaisin vielä pari rästikurssia ja valitsemani linjan syventäviä. (Plus gradun tietty, apua.) Munsta piti tulla hiukkasfyysikko tai kosmologi silloin teini-iän palavissa haaveissa... Nyt olen vain tällainen jämähtänyt tyyppi, joka odottelee sitä lopullista perseellepotkua joka saisi taas raahautumaan opintojen pariin! Saisi nyt sitten ne maisterin paperit, että olisi edes jotain plakkarissa.

Nykyään se suurin tunteen palo noista asioista on kadonnut, olen kai huomannut että elämässä on niin paljon muutakin kuin vain tiede... Jotenkin teininä osasi olla niin fokusoitunut ja pakkomielteinen, ehkä se oli jotain turvallisuushakuisuutta maailman sekavuuden edessä? Silloin koin rauhaa kauniiden kaavojen ja abstraktien käsitteiden parissa, ehkä se oli mun tapani paeta tätä ihmiselämän käsittämätöntä mysteeriä, joka vieläkin kalvaa ja valvottaa öisin? Todellisuuden olemus, elämän tarkoitus, kuolevaisuus. Kaikki nämä asiat pyörivät päässä ja niitä voi paeta niin monilla tavoilla. Joskus se oli viina, nykyään se on sitten kai treeni.

Oho, millaiseksi meni juttu. Tajunnanvirtaa pulppusi näppäimistöltä. Enpä mä taida olla niistä ajoista paljoa muuttunut. Olisi kai pitänyt lähteä opiskelemaan filosofiaa, niin saisi vatvoa rauhassa. Toisaalta, äitini kertoi ettei tämä epämääräinen olo helpota iän myötä, ihminen on aina ihan yhtä pihalla tässä maailmassa elämänkokemuksesta riippumatta. Niinhän se varmasti onkin, miten me koskaan voimme mitään ymmärtää? Tähän epätietoisuuteen täytyy kai vaan sopeutua ja alkaa ottaa elämästä kaikki irti turhia miettimättä. (Niinhän mä oikeastaan olen viime aikoina tehnytkin, ja ollut onnellisempi kuin koskaan.)

Ja nythän mä sen keksinkin, miksi opiskelumotivaatio takkuaa: vaikka olisin loppuelämäni duunarina, tuskinpa siltikään ymmärtäisin yhtään enempää! Olen lakannut uskomasta, että fyysikot keksisivät sitä Kaiken Teoriaa ikinä. (Lukiolaisena vielä uskoin.) Ainoa syy saattaa opinnot loppuun on se, että olisipa se sitten tehty. Plus tietenkin, jos oikeasti saisi joskus jotain tutkimushommia tehdä niin olisihan se hienoa. Ehkä ongelma onkin se, että olen huomannut olevani ihan tyytyväinen vaikkei kaikki mennytkään aivan niin kuin piti?

 

[sade]

Opiskelen mielelläni tulevaisuuteni eteen. Ok palkka, hyvät ja monipuoliset työmarkkinat (lähes varma työllistyminen) ja mielenkiintoinen ala (jossa voi olla vielä hyödyksi) ovat tärkeitä syitä. En haluaisi vielä olla työelämässä, vaan mieluummin nautin opiskelijaelämästä, koska siinä ehdottomasti on oma viehätyksensä, enkä nyt puhu juhlimisesta . Haluan myös haasteita teoreettisella puolella.

Harmi vain aito oppimisen ja etenkin ajattelun ilo on kadonnut vähitellen, kun olen tehnyt maksimiteholla opintosuorituksia (tänä vuonna tulee n. 60 ov). Lähinnä olen suoritellut pakollisia sivuaineita ym. yleisopintoja. Arvosanat pyörii sentään 3 ja 4 tienoilla, mutta argumentointi arkielämässä muistuttaa 15-vuotiaan antia (en yksinkertaisesti jaksa heittäytyä mielenkiintoisiin keskusteluihin saati sepustaa pitkiä sähköposteja tai muita kirjoituksia, kun koko ajan pukkaa tenttejä ja yhtä aikaa on kesken 5 eri tenttikirjaa). Juuh, mutta ensi vuonna höllään... ja keskityn treenaamiseen :piis: .