- Liittynyt
- 15.10.2010
- Viestejä
- 9 267
Itse käytän tiikeriä jos kuristus ei onnistu.
Ei saisi nauraa toisen lukihäiriöille, mutta tämä kommentti kyllä aiheutti naurua :hyvä:
Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Huomio: This feature may not be available in some browsers.
Itse käytän tiikeriä jos kuristus ei onnistu.
kyllä se on se rakkaus lajiin.
ehkä se nakkikioski jonon kinginä oleminen vaan sitten on niin iso juttu joillekin.
voi vetää pillua saavia ihmisiä nenään

Samasta syystä sitä kamppailulajeja harrastetaan kuin esim. fudista.Miten selitätte taviksille sen, jos ne kysyy että miksi harrastatte kamppailulajeja? Ulkoapäin katsottaessahan hommassa ei ole paljoa järkeä; äijät/akat hakkaa toisiltansa aivot pihalle, lajeissamme menestyvät yksilöt saavat hommasta rahaa ehkä sen verta että saa kahvin ja pullan ostettua huoltiksella. Eli raha ei se syy voi ainakaan olla.
![]()
Lajeja on tullu kokeiltua judoa, karatea (paria eri). aikidoa, ju-jutsua, free-fightingia ja potkunyrkkeilyä. Nyt olen siirtoa tehnyt BJJ:n puolelle. Kyllä nämä on muokannut, minun elämää parempaan suuntaan. Kunto on pysynyt yllä, itsetunto on kohillaan ja itsepuolustustaito on kehittynyt. Mitä tulee esim koppejen ottoon, niin ei näitä lajeja tarvitse harrastaa, jos ei halua kehittyä tällä puolella. Eikä esim judossa lyödä ketään eli niitä koppeja on siellä melko turha pelätä. Tosin judossa taas sattuu paljon enemmän loukkaatumisia, kuin esim potkunyrkkeilyssä. Tämä on tilastollinen fakta. Itse olen aina ihmetellyt ihmisiä, jotka kiukuttelee siitä, että miksi ihmiset menee ottamaan turpaan kehään vapaa-ehtoisesti. Jokainen meistä pitää omista asioista. Yksi kebabista, toinen autoista ja kolmas turpaanvedosta. Jokainen kehään nousee omasta tahdosta ja se on se oma elämä. Parempi kehässä, kuin kiukkusena klo 4 aikaan snakarilla. Toisekseen. Kehään noustaan adrenaliinit päällä ja mennään lyömään toista ja hakemaan voittoa. Kun on ottelu ohi, niin siellä on juuri syntynyt uusi ystävyys. Kätellään ja ollaan parhaat kaverit ottelun jälkeen. Varsinkin sillon, kun ottelun ollut tasainen ja ns oikea miesten/naisten mittelö. Näissä haetaan omia rajoja, rohkeutta voittaa oma itsensä ja kehittyä paremmaksi oman kehonsa osalta. Samat asiat voi löytää vaikka pitsinnypläämisestä, kun oikein vertaa. Ei tämä sen kummempaa ole.
Onnea MikaT2! Jo 1000 viestiä pelkkää paskaa!![]()
Vaikka ei olisikaan tylsää, niin en ymmärrä miten ne voi ihmeemmin risoa ja se ei varmaankaan auta jos ottaa vielä kantaa asiaan.Ole nyt jo hiljaa noista Mikan viesteistä. Jos tällä foorumilla ei olisi porukkaa joilla on eriäviä mielipiteitä kuten Mika ja Japi, niin täällä olisi suoraan sanottuna aika helvetin tylsää ja yksitoikkoista keskustelua.
OT!Sori OT.
Vaikka ei olisikaan tylsää, niin en ymmärrä miten ne voi ihmeemmin risoa ja se ei varmaankaan auta jos ottaa vielä kantaa asiaan.
En itse välttis esim. spurguista pidä, mutta en tunne tarvetta mennä viereen ja huutaa että "VOI JUMALAUTA SÄ OOT TYHMÄ! MÄ EN JAKSA KUN SÄ ISTUT SIINÄ!". Voin ihan kävellä ohi, vaikka vähän ärsyttäisi se ainainen kälkätys.
3. Kamppailulajeissa oppii kunnioittamaan treenikavereita, ja luottamaan heihin. Oppii myöskin paljon ihmisten psyykeestä. Myös oma itseluottamus kasvaa itsetuntemuksen parantuessa ja omia rajoja etsiessä ja niitä ylittäessä.
5. Aina on uutta opittavaa, eikä kukaan ole koskaan valmis kamppailija. En ole koskaan kuullut yhdenkään kamppailijan sanovan, ettei hänen tarvitse enää oppia mitään uutta, tai parantaa kuntoaan.

Mut pakotettiin pienestä pitäen painimaan. Siitä se sitten ajan myötä tuli osaks elämää, ja myöhemmin tuli nyrkkeilyt ym leikit kuvioihin. Olis aika ihmeellistä nyt jos kaikki liikunta jäis elämästä pois, esim. halvaantumisen myötä.