Miksi aloitit bodauksen/voimailun?

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja mase
  • Aloitettu Aloitettu

mase

Liittynyt
28.3.2003
Viestejä
23
Jokaisella on varmasti joku syy tän harrastuksen aloittamiseen,
eli olis mukava kuulla teidän tarinat harrastuksen aloittamisesta.

Eli et halunnu olla enää ruipelo, halusit olla muita vahvempi, muun urheilulajin lisäks avittamaan siinä menestymistä vai halusit olla portsari isona :) ?
 
GAZOZ.FI
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Originally posted by mase
Jokaisella on varmasti joku syy tän harrastuksen aloittamiseen,
eli olis mukava kuulla teidän tarinat harrastuksen aloittamisesta.
Eli et halunnu olla enää ruipelo, halusit olla muita vahvempi, muun urheilulajin lisäks avittamaan siinä menestymistä vai halusit olla portsari isona :) ?
Click to expand...

Vuonna nakki ja makkara, kun muutin opiskelujen takia, ajattelin että elämässä pitää olla muutakin kuin kirjat ja koulu.. muuten kasvaa vyötärö.
Jossain vaiheessa se meni sitten siihen että siellä ei oltukaan pelkän kunnon vuoksi vaan aloitettiin vetään hommaa asenteella.
 
Minä: "vois olla ihan siistiä mennä joskus salille"
Kaveri: "joo mun yks kaveri saa 100 penkistä ois siistii saada 100"
Minä: "joo mut siihen menee varmaan tosi pitkä aika"
Kaveri: "mennään silti"

Ja siitä sitten innostus kasvoi ihan kunnolliseen kuntosaliurheiluun.
 
Olen ollut hirveän kiinnostunut urheilusta niin nuoresta kun vain muistan. Olen katsellut pienestä asti urheilua tv:stä ja alkanut kokeilemaan omalla pihamaalla pituushyppyä, juossut velipojan kanssa kilpaa. Siinä sivussa on voimia mitelty painimalla tai nostelemalla kilpaa kiviä. Aina olen halunnut olla erityisesti vahvempi. Voimailun aloitin vähitellen, kotoa löytyi isän vanhat painot ja ensimmäiset gripperit ostin 11-vuotiaana. Saman ikäisenä näin tv:stä ensimmäiset voimamieskisat ne oli mailman vahvin mies 1988. Salille menin ensimmäisen kerran 1991, neljätoista vuotiaana ja siitä asti on väännetty säännöllisesti lukuun ottamatta armeija aikaa ja kahta kesää. Voimaa olen aina treenannut, mutta ei haittaa jos lihakset kasvavat siinä sivussa.
 
Kai sitä ois kaavaillu ,että ois ollu iso. Sit tajusin ,että sitä musta ei tuu niin aattelin ,että vois yrittää olla vahva. lähtökohdat oli kuintekin massiiviset n.48kg ja pituutta muistelisin olleen n.175cm.
 
Halusin saada enemmän naista.

No ei vaineskaan, vielä vuonna 1998 harrastin kestävyysjuoksua ja olin 70 kiloinen ruipelo (pituus 186cm). Polvet alkoivat vihoittelemaan rankkojen juoksulenkkien vuoksi, lääkärisetä antoi vinkin mennä salille tekemään jalkaprässiä jotta polvet vahvistuisivat. Sille tielle jäätiin.:blow:
 
Ihan ensimmäisen sykäyksen harrastuksen aloittamiseen muistan kyllä selvästi: hävisin leikkimielisessä kädenväännössä silloisen mimmikaverini esiteini-ikäiselle pikkuveljelle. Muistan vieläkin sen yllättävän paniikintunteen kun huomasin että vaikka väännän niin paljon kuin ranteesta lähtee niin juniori pisti paremmaksi.

Järkytys oli niin suuri että marssin seuraavana päivänä ostamaan ensimmäisen kiinasettini painoja ja aloin veivata paskalla ruokavaliolla ja ihan helvetin pitkillä sarjoilla ja usein, mutta joku into tuosta jäi päälle ja kohta tässä on jo 10 vuotta puntteja enemmän tai vähemmän heiluteltu.

Oheen on sitten toki tullut muutakin liikuntaharrastusta on-off tyyliin, mutta ne ovat enemmän aerobista- ja kestävyysosastoa kuin voimailupuolta.
 
Punttireenin aloitin seur. syistä:

1) Kova halu jotakin liikuntaa harrastaa. Joukkuelajien ja esim. suliksen harrastamisen mahdollisuudet heikkenivät sitä mukaa, kun kaverit jumivat sohvan pohjille eli eivät lähteneet pelikavereiksi. Tällöin yksilölajit jäivät paremmaksi, lähes ainoaksi vaihtoehdoksi, eli esim. punttireeni. Juoksua en valinnut seur. kohdan syystä johtuen.

2) Uutudenviehätys. Pienestä pitäen olen palloiluja ja kestävyyslajeja reenaillut, voimaa ja nopeutta en. Tuli mieleen, että "Miltähän tuntuisi olla huomattavasti vahvempi ja isompi kuin nyt?", uteliaisuus heräsi.

3) Epätasainen elämänrytmi, opiskeluja ja töitä. Siihen ei passaa laji, jonka reenit ovat tiettynä päivänä tiettyyn kellonaikaan, eli esim. kamppailulajit. Esim. nykyiselle salilleni voin mennä magneettikortilla 365 päivää vuodessa klo:6-24. Siinä on jo aika paljon valinnanvaraa ja joustavuutta ajan suhteen.
 
1) Olen aina ollut se kaikkein heiveröisin. Niin tietysti sanovat kaikki... Mutta ei ollut tuloksilla eikä massalla kehumista missään vaiheessa teininä. Näin siis aina verrattuna saman ikäisiin. Eikä ole toki nytkään, vaikka nyt olen jo ihan kohtuu tyytyväinen kuntooni.

2) Yleensä lajeihin, joissa olen pärjännyt hyvin, eivät ole olleet pidemmän päälle kiinnostavia. Lajit, joissa koko ja voima ovat ehkä ennemmin rasite, kuten junnukoripallo ja thainyrkkeily, ovat aina olleet helppoja omaksua nopeasti. Mutta saavuttaakseni salilla saman joudun aina treenaamaan tuplasti paremmin, ja etenkin syömään triplasti, verrattuna muihin. On ainakin haastetta, eikä tule heti sellainen fiilis, että olisi liian helppoa... Harrastusbodailu on ollut mun ainoa harrastus, joka on aikuisiällä kestänyt pitkään.
 
Saadakseni naisia :whip:

Nojooh, aluksi se alkoi sillä että katselin peilistä naruja joita myös käsiksi ja jaloiksi kutsuttiin. Sitten lopullisen sysäyksen antoi paha vitutus joka antoi syyn lähteä salille purkamaan vitutusta.

Nyt pyrin elämään terveellisesti, keräämään lihaa ja polttamaan läskiä. :D

Edit: itseasiassa aluksi aioin alkaa harrastamaan voimannostoa, mutta se vaihtui noin kuukauden jälkeen bodyksi.
 
Kyllästyin kasvavaan kaljamahaani ja päätin muuttaa ruokavaliotani ja aloin käymään salilla pitkän taon jälkeen. Kaljamaha on nyt historiaa, nyt pitäis saada vähän lisää kokoa lihaksiin...
 
Halusin oman lajiharrastuksen myötä myös itelle voimaa, joten aloin käymään salilla ja sille tielle olen toivottavasti jäämässä :worship:
 
Olin läski ja tahdoin laihtua. Laihduinkin ja nopeasti. Sitten ajattelin, että oliskin hienoa, jos olis komea ja lihaksika ja sehän on varmaan helppoa, kun paino lähtikin niin nopeasti.

Vitut tää mitään helppoa on :D
 
Kaverin houkuttelemana ekaa kertaa... sitten homma vaan jäi pariksi vuodeksi ja nyt on taas salia veivattu sitten ankarasti. Oishan se helvetin kiva olla joskus edes miehen kokoinen saatikka sitten iso...

Treenimotivaatiota antaa voimamieskisat, vaikka tää vatkaaminen taitaa enemmän body-tyylistä olla...
 
Aina ollut joukon pienin ja heikoin. Nyt olen pienin, mutta ehkäpä - melkein ainakin - vahvin.
Ja myös siinä toivossa, että tytöt tykkää reenatusta vartalosta
:thumbs:
 
mun eka kokeilu puntteihin tuli kun olin alaasteen 1-2 luokalla ja "isommat pojat" pisti mua turpaan koulussa ihan 6-0
joten ajattelin et vittu mä vielä näytän ja rupesin käymään isoveljen kanssa sen samaisen koulun puntti salilla iltaisin ja siellä oli joku vanha pieru joka sitten ryhty opettamaan mulle painonnostoa (tempaus työntö).
se innostus kesti vain sen aikaa kun sain annettua opetuksen niille jotka mua pieksi...;)

sitten kestikin kauan ennen ku alotin harrastamaan mitään, mutta lopulta n.15-16v rupesin harrastamaan nyrkkeilyä ja sitä kestikin siihen asti kun sain pari kertaa todella pahasti turpaani.joten siirryin siitä sitten punttikselle kun olin jotain 18v
ja sillä tiellä ollaan edelleen....:evil: :itku:
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom