Mikä vituttaa Suomessa eniten taloudellisesta näkökulmasta?

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja SirMax
  • Aloitettu Aloitettu
Musta tuntuu että nuo työtaakkansa alle kaatuvat on kunnalla/valtiolla töissä apulaisvaraosaston päällikköinä ja vastaavina. Ja kovat suorituspaineet ja stressi on joko itse keksittyä tai paskasta johtamisesta ja huonosta kohtelusta johtuvaa.

Täällä kun on insinöörejä enemmänkin, niin onko kenenkään työkaverilla ollut burn-out?

En tunne kyllä ketään inssiä jolla olisi tai olisi ollut burn-out. Töitä on toisinaan paljonkin mutta mutu tuntumalla moni on aika tyytyväinen koska omaan työnkuvaan voi vaikuttaa ehkä hieman enemmän kuin jossain muussa työssä.

Olen samaa mieltä että työtaakan alle nääntyjät ovat varmasti julkisella puolella. En nyt syyllistäisi että asiat ovat välttämättä itse keksittyjäkään vaan massiivisen organisaation kaikenmaailman palavereineen ja turhine raportoineen sairastuttaisi ainakin minut.
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Täällä kun on insinöörejä enemmänkin, niin onko kenenkään työkaverilla ollut burn-out?
Tossa matkapuhelinhommissa kolme kaveria sai huilia. Kaksi oli konsulttina ja yksi ihan Nokian palkkaama. Kaikki alle nelikymppisiä. Plus yksi kesäntyöntekijä meni rikki niihin hommiinsa ja käytiin noutamassa kun se oli tuijottanut näytönsäästäjää muutaman tunnin. Vaivalla oltiin keksitty sille homma, joka ei olisi täysin turha, mutta ei kuitenkaan itse oltais siihen ryhdytty.

Olen samaa mieltä että työtaakan alle nääntyjät ovat varmasti julkisella puolella.
Tunnen kaksi julkisen puolen nääntyjää. Sikäli koomisella tavalla vahvistavat stereotypiaa, että kummallakaan ei kyllä mun mielestä olisi mitään edellytyksiä tehdä duunia yksityisen puolen it-hommissa.

Jos joku vielä palaa tuohon elintaso/tulotaso ja komennushomma-aiheeseen, niin itse haluan asua sellasessa maassa, missä on kohtuu siistiä olla myös köyhä. Komennushommissa Kiinassa itseä vaivasi se, että se paskaduuneja tekevä väki eli aivan eri yhteiskunnassa. Suomessa morjestan omaa putkimiestäni baareissa ja duunin kerrossiivojan lapset on mun skidin kanssa samassa päiväkodissa. Samasta syystä on mielestäni hyvä asia, että Suomessa ei ole sellaista palkkaköyhää porukkaa. Ei kovin joustavaa, mutta pakottaa työn tuottavuuden miettimiseen.
 
En tunne kyllä ketään inssiä jolla olisi tai olisi ollut burn-out. Töitä on toisinaan paljonkin mutta mutu tuntumalla moni on aika tyytyväinen koska omaan työnkuvaan voi vaikuttaa ehkä hieman enemmän kuin jossain muussa työssä.

Olen samaa mieltä että työtaakan alle nääntyjät ovat varmasti julkisella puolella. En nyt syyllistäisi että asiat ovat välttämättä itse keksittyjäkään vaan massiivisen organisaation kaikenmaailman palavereineen ja turhine raportoineen sairastuttaisi ainakin minut.

Yksi syy lienee henkilöstön tulehtuneet välit. Julkiselle puolella on paljon huonoa johtamista ja pikku-Hitlereitä, joiden harrastus on alaisten kiusaaminen. Tietääkseni suurin osa työpaikkakiusaus jutuista on julkiselta puolelta. Kusipää esimies saa minkä tahansa työn tuntumaan paskalta.
 
Täällä kun on insinöörejä enemmänkin, niin onko kenenkään työkaverilla ollut burn-out?

Muutama kollega on vuosien saatossa kilahtanut. Syynä ei ole käsittääkseni työstressi vaan elämäntilanne kokonaisuudessaan. Ongelmana IT-alalla tuntuu enemmänkin olevan hommien turhuus. Tämä aiheuttaa yleistä apatiaa ja masennusta. Viime talvena yksi kollega lopetti vailla tietoa tulevasta. Ei sekään takaan suuruuteen kaatunut vaan kiskomisen turhuuteen. Itse olen jutellut alanvaihtosuunnitelmista monen kollegan kanssa. Yllättävän moni tuntuu komppailevan. Yksi haluasi olla eräopas, toinen lääkäri, kolmas eläinlääkäri, mutta se asuntolaina... Itse olen diagnosoinut itselläni bore-outin monta kertaa. :D
 
Ongelmana IT-alalla tuntuu enemmänkin olevan hommien turhuus. Tämä aiheuttaa yleistä apatiaa ja masennusta.

Onko sellaista hommaa missä tuota ei ilmene? Lompsiiko putkimies joka päivä reippaana raksalle hyvillä mielin siitä että saa tehdä mielekästä ja hyödyllistä työtä? Vai onko niin että IT-hipstereillä on liikaa aikaa kelailla eksistentiaalisia ajatuksia?
 
Onko sellaista hommaa missä tuota ei ilmene? Lompsiiko putkimies joka päivä reippaana raksalle hyvillä mielin siitä että saa tehdä mielekästä ja hyödyllistä työtä? Vai onko niin että IT-hipstereillä on liikaa aikaa kelailla eksistentiaalisia ajatuksia?

Tuosta voi arvioida mitkä seikat vaikuttavat: työn mielekkyys. Näkisin että IT-alalla on helppo vetää mielekkyys nolliin. Toisaalta pelivaraa tehdä asiat mielekkäästi on myös enemmän, koska vakiintuneita käytäntöjä on nuorella alalla vähemmän. Toisaalla nousee "kivoja" firmoja, jotka ovat kuuluisia hyvästä meiningistä ja henkilöstöpolitiikasta. Sitten on bulkkitaloja, jotka ovat kuuluisia lähinnä YT-neuvotteluista ja julkkishallinnon projektien kusemisesta. En osaa sanoa miten IT-ala suhteutuu muiden alojen tekijöihin tyytyväisyyden suhteen. Vastauksena burn-outtien yleisyyteen uskon työn mielekkyyden olevan kuitenkin työn kuormittavuutta suurempi ongelma.
Isääni voitanee pitää hyvänä esimerkkinä putkaria vastaavasta duunarista. Äijä oli ihan tyytyväinen elämäänsä tehtaan kunnossapidossa, vaikkei kyseessä erityinen kutsumusammatti ollutkaan. Sitten kunnossapito ulkoistettiin, josta seurasi usean työn mielekkyyteen vaikuttavan asian romahtaminen. Isä hankkiutui varhaiseläkkeelle. Ei siksi, että töitä olisi ollut liikaa vaan siksi, ettei hän kokenut voivansa hoitaa tehtäviään niiden edellyttämällä tavalla. Äijän ihmettelemät opit on surullisen tuttuja IT-maailmasta.
 
Softapuolella tuotekehitys, tai yleisemmin omaan käyttöön devaus tuppaa olemaan mielekkyydeltään ylemmän kerroksen touhua, vaikka omat haasteensa on toki siinäkin. Asiakasprojektit ovat sitten enemmän sitä ranteet auki ja nappi otsaan -osastoa. Isolta osin tämä selittyy sillä, että tekijäporukasta taitotasoltaan kellokäyrän oikea fragmentti hakeutuu mielellään edelliseen, kun taas jälkimmäisen enemmän ajaudutaan yhdessä mediaanin vasemman puolen kanssa. Keskimäärin asiakkaat tajuavat ostamastaan projektista vähemmän kuin sika satelliitista, mutta ovat toki tunteella mukana, koska ovat oman urakehityksensä betsanneet toimittajan projektipäällikön kanssa samaan rulettiruutuun. Viime vuosien sosiaaliset offshoring-kokeilut ovat vielä tuoneet oman curryntuoksunsa tähän jo ennestään tuskanhikiseen pataruokaan.

EDIT: edelleen muuten palkkaan kovia koodinvääntäjiä mielekkäisiin hommiin ytimeen aina kun sellaisia tulee vastaan...
 
EDIT: edelleen muuten palkkaan kovia koodinvääntäjiä mielekkäisiin hommiin ytimeen aina kun sellaisia tulee vastaan...

Vaikka ollaan erimieltä yleensä kaikesta, niin sun projektissa olis varmaan ilo työskennellä. Et sattuis tarviimaan lempeäsilmäistä asiakaspalvelijaa periferiaan?

8m6zh.jpg
 
:offtopic:

Mun omasta aktiivisesta koodausurasta on sen verran jo kasvatettu vuosirenkaita, että pääsääntöisesti eri mieltä oleminen on ihan hyvä lähtökohta. Lähinnä pidän toimistolla huolta siitä, että palkat maksetaan ajallaan ja espressokone toimii.
 
Kaveri meni psykoosiin työstressin seurauksena, tuli pitkä loma mutta onneksi työpaikan vaihdon jälkeen toipui.
Tai no, tuossa tapauksessakin enemmänkin syynä oli työilmapiiri, kyräily ja vittumaiset esimiehet, ei niinkään työtaakka.

IT-alalla on tärkeää löytää se oma juttunsa ja oikea asenne työhön. Liian monesti olen nähnyt jotain hermoraunion partaalla olevia projektipäälliköitä, vetämässä jotain tuhoon tuomittua projektia. Monet ihmiset ovat niin tunnollisia ja ottavat asiat henkilökohtaisesti, puuttuu sellainen tietynlainen pelisilmä. Ei kannata jäädä tekemään duunia joka ei itselle sovi.
 
IT-alalla on tärkeää löytää se oma juttunsa ja oikea asenne työhön. Liian monesti olen nähnyt jotain hermoraunion partaalla olevia projektipäälliköitä, vetämässä jotain tuhoon tuomittua projektia. Monet ihmiset ovat niin tunnollisia ja ottavat asiat henkilökohtaisesti, puuttuu sellainen tietynlainen pelisilmä.

Näitä tapauksia löytyy. Ja ainakin mitä tästä talosta on lähtenyt (ainakin 3-5 kollegaa tämän vuoden aikana) niin heitä yhdistää yleinen katkeruus ja vittuuntuneisuus siihen ettei kaikkea sittenkään voi itse korjata. Eli esim. ollaan otettu jokin huonompi tuote henkilökohtaisena epäonnistumisena vaikkei oltaisi edes kyseisen tuotteen kehitystiimissä oltu, vaan siinä jälkiä paikkailevassa tiimissä.

Eräskin lopetti työt nyt 1.5. kolmen vuoden jälkeen ja ryhtyi ompelemaan viktoriaanisia naisten asusteita, muutti keskelle ei-mitään jonnekin alankomaihin. Ja ennen oli firman sisäistä tiketti/tietovarstosysteemiä kehittämässä. Täysin hermoraunio viimeisen viikon.

Järki näissä hommissa lähtee ellei opi priorisoimaan ja antamaan itselleen joskus anteeksi.
 
:offtopic:

Kyllä mä kuulun tuohon ryhmään jota vituttaa IT-ala ihan kokonaisuudessaan. Jengi sanoo, että vaihda duunipaikkaa, mutta ei se siitä auta. Samaa paskaa eri papereissa. Mä olen menettänyt täysin kiinnostukseni alalla ja meinisin vaikka kaivamaan ojaa, jos siitä maksettaisiin sen verran, että pärjää. Saattaa olla, että jossain kohtaa vaan napsahtaa ja käännän kylkeä aamulla, kun kello soi. Sitten keräilen tukia ja vetkuttelen ja nautin elämästä sen aikaa kun mahdollista ja tämän jälkeen mietin lisää.

Enkä mä voi työnantajaani moittia, meillä on tosi hyvät edut, kohtuullinen liksa ja joustavuus työnteossa (kukaan ei kysele työaikojen tai toimistolle tulemisten/lähtemisten perään). Ei sille vaan voi mitään kun kiinnostus on loppunut. Voisin alkaa vaikka ompelemaan niitä viktoriaanisia hameita. Nykyinen työnteko ahdistaa niin vitusti, mutta kun muutakaan ei osaa. Se on sääli.
 
Jakob: Itse olen sinua 10 vuotta nuorempi, mutta IT alalla aloitin 21 vuotiaana joten hyvinkin voin nähdä itseni tuossa tilanteessa 10 vuoden päästä. Jo nyt on ihan älyttömän palkitsevaa kun saa tehdä jotain käytänöllistä, rakentaa jotain, hitto vaikka auttaa kaveria muutossa tms. :D Jatkuvasti vähemmän myös välitän rahasta.
IT-alalla duuni niin usein ei ole palkitsevaa millään tavalla, on pieni osa isossa projektissa eikä oikeen tunnu että saisi aikaan mitään konkreettista. Paras palkinto on kun ei kauheasti sada skeidaa niskaan. :) Usein duuni on vielä sellaista että tehdään vaan niitä juttuja mitkä on pahiten myöhässä...

e. mutta joo, offtopic.
 
Itse olen ajatellut tämän bore-outin olevan enemmän nykypäivän juttu lähes alalla kuin alalla. Työ ei olekaan sellaista kuin on ajatellut tai koulun penkillä ollessa on mainostettu tai työt on pilkottu osiin, joihin jokainen erikoistuu.
Projektiluonteisissa töissä käytännössä joudut olemaan lähinnä viiskymppisten apulaisena "kun sähän osaat noi tietsikkajutut", jolloin lähinnä jäät pyörittelemään exceliä ja wordia ilman sen konkreettisempaa panostusta siihen käsillä olevaan projektiin. Muutenkin projektiin liittyviin tehtäviin annetaan "näin on aina tehty" -ohjeet tai sitten omien ratkaisujen keksiminen on estetty muuten. Loppujen lopuksi alkaa kyllästyttämään ainainen ruudun tuijottaminen ja asioiden tekeminen samalla (väärällä) tavalla ja kuunnella valitusta kun taas on yksi projekti menossa päin sitä itseään.
 
Back
Ylös Bottom