Mikä tuo menestyksen?

[Ryti]

Nimenomaan. Jos yrittää elämässä pärjätä, pitää pyrkiä hommaamaan rikkaampi kaveripiiri. Itse olen viimeisen vuoden ajan elänyt ensimmäistä kertaa elämässäni köyhyysrajan yläpuolella. Toteaisin kuitenkin, että yhtälö on tällainen: Tienasin viime vuonna 34 000 euroa bruttona, vanhempieni yhteenlasketut vuositulot ovat n. 10 000 euroa. Kokonaisuutena tarkastellen minun ikäiseni ihminen, jolla vuositulot ovat vaikkapa 20 000 euroa, mutta vanhempien yhteenlasketut vuositulot 100 000 euroa, on huomattavasti minua varakkaampi, ja pyörii "paremmassa" kaveripiirissä. Yksilön mahdollisuudet vaikuttaa asemaansa ovat kuitenkin rajalliset.

Urski, rohkea veikkaukseni on, että jotenkin häpeät lähtökohtiasi. Ensiksi sinun täytyy luopua siitä, unohtaa. Itselläni oli todella köyhä lapsuus (tosin en sitä silloin tajunnut, leikin vaan) ja yh-äiti. Kyllä ne henkiset ympäristövaikutukset jonkin aikaa olivat rasite, mutta ei enää 10 vuoteen.

Uutta kaveripiiriä on helppo saada kun asenne on kohdallaan. Lienet melko nuori vielä (max 30 v)? Miehillä uskottavuus paranee 30 jälkeen, eli kun vain teet aina parhaasi kaikessa mihin ryhdyt, niin lopulta käy hyvin! Ja tulet huomaamaan, että sinut huomataan (ja kutsutaan mukaan menestymään), jos vain laitat aina kaikkesi peliin!

Tällä foorumilla on yksi kaveri, jolle on helppo veikata menestystä. Hulkki laittaa itsensä koko ajan täysillä peliin, ja kun mies aikanaan kääntää osan tuosta nykyisestä opiskelu-treenienergiastaan työelämään, tulee latu aukeamaan menestymiseen. Edellyttäen, että mies sitä itse haluaa.

"Menestys on energian suuntaamista."
Ryti

 

[Kas-vain]

Lottovoittajat ovat kuulemma 10 vuoden kuluttua samassa tilanteessa taloudellisesti kuin ennen voittoa 90% varmuudella. Siis vain 10% pystyy ylläpitämään menestyksensä vaikka rahaa tulee hetkellisesti paljon.

Mielenkiintoista. En ole ihmettele yhtään, mutta onko jotain linkkiä tutkimukseen?

Menestyvien sukujen menestys tulee siitä, että oikeita arvoja opetetaan jo pienestä saakka.

Aivan oikein. Kun sitä rahaa on aina ollut se ei ole enään se tärkein asia maailmassa.

 

[Ryti]

Mielenkiintoista. En ole ihmettele yhtään, mutta onko jotain linkkiä tutkimukseen?

Ei ole linkkiä, mutta kyllä se varma tieto on. Homma etenee arvaukseni mukaan niin, että jos vaikka voitetaan 500 tonnia, ostetaan 300 tonnin talo, 50 tonnin auto ja sitten shoppaillaan/matkustellaan/dokataan muuten vaan 50 tonnilla pikaisesti. Jäljelle jäävää 100 tonnia kuluu kymmenen vuoden aikana helposti, varsinkin jos sattuu vielä laiskottamaan ja jäädään pois töistä. Talo rapistuu, auto vanhenee jne... Lopulta ei sitten ole mitään jäljellä, paitsi talo, mutta sen olisi saanut pystyyn muutenkin tuossa ajassa.

Sitten voi tulla vaikkapa avioero (puolet eroaa enemmin tai myöhemmin) ja talokin jaetaan.

Ehkä tuo menestyvä 10% alkaa pyörittää yritystoimintaa, sijoittaa tai ostaa vaikkapa 5 yksiötä ja alkaa vuokrata niitä.

 

[rocky6]

Koulutus, ahkeruus ja TUURI ovat varmaan aika tärkeitä faktoreita. Myös lähtökohdilla on varmasti paljon merkitystä. Laskisin itseni menestyneeksi sitten kun yleisesti arvostettu työpaikka ja sen tuomaa rahaa sen verran ettei tarvitse pälyillä saldoa. Hyvin suhteellistahan tuo menestyminenkin on.

 

[Kas-vain]

Ei ole linkkiä, mutta kyllä se varma tieto on. Homma etenee arvaukseni mukaan niin, että jos vaikka voitetaan 500 tonnia, ostetaan 300 tonnin talo, 50 tonnin auto ja sitten shoppaillaan/matkustellaan/dokataan muuten vaan 50 tonnilla pikaisesti. Jäljelle jäävää 100 tonnia kuluu kymmenen vuoden aikana helposti, varsinkin jos sattuu vielä laiskottamaan ja jäädään pois töistä. Talo rapistuu, auto vanhenee jne... Lopulta ei sitten ole mitään jäljellä, paitsi talo, mutta sen olisi saanut pystyyn muutenkin tuossa ajassa.

Sitten voi tulla vaikkapa avioero (puolet eroaa enemmin tai myöhemmin) ja talokin jaetaan.

Ehkä tuo menestyvä 10% alkaa pyörittää yritystoimintaa, sijoittaa tai ostaa vaikkapa 5 yksiötä ja alkaa vuokrata niitä.

Näinhän se pääpiirteittäin menee. Suomessa vielä voitot ovat aika onnettomia muuhun Eurooppaan tai maailmaan verrattuna.

Velattoman asunnon (siis sellaisen missä voi todellakin asua eikä mikään 19m^2 luukku) jälkeen min. summa millä voisi jäädä työelämästä pois on 500 000€ mielummin enemmän. Siitä saatavalla tuotolla n. 7% pa miinus verot ollaan suurinpiirtein samassa kuin keskimääräinen palkansaaja nettotuloissa. Tässäkään ei pääoma kasva eli vaatisi sen 1M€ pääoman josta voisi 50% tuotoista ottaa elämiseen ja lopun antaa kasvaa korkoakorolle. Jos perhettä on enemmän ja vaimokin haluaisi jäädä kotiin niin 1.5 - 2M€ olisi sellainen summa (velattoman asunnon lisäksi) millä voisi jäädä laakereille molemmat. Elintaso tällöin olisi hyvä mutta ei mikään ökymeininki.


Siinä omia mietteitä taloudellisesta riippumattomuudesta.

 

[Timba79]

Menestyvien sukujen menestys tulee siitä, että oikeita arvoja opetetaan jo pienestä saakka.

Jos vanhemmilla on sitä perintönä jäävää varallisuutta reilummin, pitäisi todellakin niitä arvoja yrittää siirtää nuoremmille polville. Kaikki eivät varmasti näin tee ja se on sitten sen nuoren omissä käsissä täysin että miten hommassa käy.

 

[Urski]

Urski, rohkea veikkaukseni on, että jotenkin häpeät lähtökohtiasi. Ensiksi sinun täytyy luopua siitä, unohtaa.

Niinhän se pitää tehdä. Tiedän kuitenkin ainakin kaksi päivää, jolloin perhetaustaansa ei voi unohtaa, vaikka muut 363 päivää touhuaisi mitä: isänpäivä ja jouluaatto, ja silloin nautitaankin paniikkikohtauksista!

 

[Hulkki]

Tällä foorumilla on yksi kaveri, jolle on helppo veikata menestystä. Hulkki laittaa itsensä koko ajan täysillä peliin, ja kun mies aikanaan kääntää osan tuosta nykyisestä opiskelu-treenienergiastaan työelämään, tulee latu aukeamaan menestymiseen. Edellyttäen, että mies sitä itse haluaa.

Tuo tosiaan edellyttäisi arvomaailman pistämistä aivan uuteen uskoon, tällä hetkellä ei nimittäin työnarkomaanin rooli voisi vähempää kiinnostaa. Ja vaikka panostankin treeniin melkoisesti, en sanoisi opiskelevani kovinkaan suurella innolla. Toki suoritan kahta kaupallista korkeakoulututkintoa samaan aikaan, mutta teen mielestäni silti noiden suhteen aika minimimäärän työtä.

 

[iso-erno]

Tuo tosiaan edellyttäisi arvomaailman pistämistä aivan uuteen uskoon, tällä hetkellä ei nimittäin työnarkomaanin rooli voisi vähempää kiinnostaa. Ja vaikka panostankin treeniin melkoisesti, en sanoisi opiskelevani kovinkaan suurella innolla. Toki suoritan kahta kaupallista korkeakoulututkintoa samaan aikaan, mutta teen mielestäni silti noiden suhteen aika minimimäärän työtä.

vaatimattomuus kaunistaa...

 

[Maso]

Jokaisella on varmaan omakohtainen näkemys menestymisestä. Siitä ei varmasti kannata kiistellä. Omalla kohdalla opiskelu nosti elämänlaatua kertaheitolla - tulot kaksinkertaistui reilusti samalla, kun viikkotyötunnit laskivat melkein kolmanneksen. Ymmärrän kyllä jos monet laskevat niitä rahallisia menetyksiä mitä opiskelu tuo ja onhan siinä riski, ettei elämänlaatu silti parane. Opiskelu on tavallaan samanlainen riskinotto kuin yrittäminen; joskus siinä joku onnistuu, samalla kuin joku epäonnistuu.

 

[Timba79]

Jokaisella on varmaan omakohtainen näkemys menestymisestä. Siitä ei varmasti kannata kiistellä. Omalla kohdalla opiskelu nosti elämänlaatua kertaheitolla - tulot kaksinkertaistui reilusti samalla, kun viikkotyötunnit laskivat melkein kolmanneksen. Ymmärrän kyllä jos monet laskevat niitä rahallisia menetyksiä mitä opiskelu tuo ja onhan siinä riski, ettei elämänlaatu silti parane. Opiskelu on tavallaan samanlainen riskinotto kuin yrittäminen; joskus siinä joku onnistuu, samalla kuin joku epäonnistuu.

Mitä muuten duunailit ennen nykyisiä hommiasi? Tästä kun sai käsityksen että olet opiskellut vasta vähän myöhemmin nykyiset ammattisi?

Jos et halua täällä vastata, niin nakkaa privalla/meilillä niin jatketaan siitä.

Ihen mielenkiinnosta kyselen kun tuskin sitä itsekään näitä hommia lopun ikäänsä tekee, tosin seuraavat 2-3 vuotta mennään näillä ja sitten katotaan hommaa uudelleen.

 

[Dopey]

B) Mennä aikaisin työelämään ja painaa pitkää päivää?
F) Perustaa yritys ja kehittää omia menestystuotteita?
H) Pelata pörssissä omalla tai velkarahalla

Jos nyt olisin koulussa niin oma suunnitelma olisi tällainen. Amiksesta rakennusalan ammattitaito => helvetisti duunia => oma firma pystyyn heti kun lompakko kestää => ylijäämä tuottamaan sijoittamalla kiinteistöihin ja osakkeisiin.

 

[Timba79]

Jos nyt olisin koulussa niin oma suunnitelma olisi tällainen. Amiksesta rakennusalan ammattitaito => helvetisti duunia => oma firma pystyyn heti kun lompakko kestää => ylijäämä tuottamaan sijoittamalla kiinteistöihin ja osakkeisiin.

Sama homma toimisi LVI-alallakin varmasti aika hyvin ja miksei sähköasentajan hommissakin.

 

[Ryti]

Tuo tosiaan edellyttäisi arvomaailman pistämistä aivan uuteen uskoon, tällä hetkellä ei nimittäin työnarkomaanin rooli voisi vähempää kiinnostaa. Ja vaikka panostankin treeniin melkoisesti, en sanoisi opiskelevani kovinkaan suurella innolla. Toki suoritan kahta kaupallista korkeakoulututkintoa samaan aikaan, mutta teen mielestäni silti noiden suhteen aika minimimäärän työtä.

Ymmärrän hyvin pointtisi. Kuitenkaan taloudellinen menestyminen ei aina tarkoita työnarkomaniaa. Pitää vain tehdä oikeita asioita ja kohdentaa energiaa juuri siihen asiaan/suuntaan johon on luontaista lahjakkuutta ja kutsumusta. Se saattaa olla jollekin yritykselle arvokasta ja siitä voi saada hyvän korvauksen. Ja lisäksi jää aikaa kaikelle muulle kiinnostavalle.

 

[Ryti]

Niinhän se pitää tehdä. Tiedän kuitenkin ainakin kaksi päivää, jolloin perhetaustaansa ei voi unohtaa, vaikka muut 363 päivää touhuaisi mitä: isänpäivä ja jouluaatto, ja silloin nautitaankin paniikkikohtauksista!

Itselläni oli juoppoisä, joka sitten lopulta kuoli ryyppäämisen seurauksena. Olen ottanut asian niin, että hän oli hyvä esimerkki minulle. Nimittäin siitä miten ei pidä toimia! Jos vanhemmistaan ei voi ottaa hyvää esimerkkiä, voi sitä kopioida jostain muulta. Monet henkisenkasvun- tai menestymiskirjat ovat ihan toimivia.

Pieni itseterapointikaan ei pahaa tee. Yksi kirja teki minuun hyviä vaikutuksia on Tommy Helstenin "Saat sen mistä luovut". Myös Sarasvuon "Vapaus" on hyvä menestymiskirja, vaikkakin hiukan vaikeaselkoinen. Mutta hyvä kirjahan pitää lukea ainakin kahteen kertaan.

Kuten tuolla ketjussa jo sanoin, MENESTYMINEN ON TAPA TOIMIA. Eli reagoida erilaisissa tilanteissa. Voittajat reagoivat toisin kuin häviäjät. Oikean toimintavan voi oppia kopioimalla sitä menestyviltä.

 

[Urski]

Itselläni oli juoppoisä, joka sitten lopulta kuoli ryyppäämisen seurauksena. Olen ottanut asian niin, että hän oli hyvä esimerkki minulle. Nimittäin siitä miten ei pidä toimia! Jos vanhemmistaan ei voi ottaa hyvää esimerkkiä, voi sitä kopioida jostain muulta. Monet henkisenkasvun- tai menestymiskirjat ovat ihan toimivia.

Pieni itseterapointikaan ei pahaa tee.

Ehdottomasti parasta itseterapiointia minulle ovat olleet seuraavat pätkät:

http://www.youtube.com/watch?v=5Boh9IOZO7E
http://www.youtube.com/watch?v=92D15qtI_Gk
http://www.youtube.com/watch?v=fpnFFHxg5a0&mode=related&search=

sekä Charles Bukowskin kirja Ham on Rye:

Mrs. Fretag was our English teacher. The first day in class she asked
us each our names.
"I want to get to know all of you," she said. She smiled.
"Now, each of you has a father, I'm sure. I think it would be
interesting if we found out what each of your fathers does for a living.
We'll start with seat number one and we will go around the class. Now,
Marie, what does your father do for a living?"
"He's a gardener."
"Ah, that's nice! Seat number two . . . Andrew, what does your father
do?"
It was terrible. All the fathers in my immediate neighborhood had lost
their jobs. My father had lost his job. Gene's father sat on his front porch
all day. All the fathers were without jobs except Chuck's who worked in a
meat plant. He drove a red car with the meat company's name on the side.
"My father is a fireman," said seat number two.
"Ah, that's interesting," said Mrs. Fretag. "Seat number three."
"My father is a lawyer."
"Seat number four."
"My father is a . . . policeman . . ."
What was I going to say? Maybe only the fathers in my neighborhood were
without jobs. I'd heard of the stock market crash. It meant something bad.
Maybe the stock market had only crashed in our neighborhood.
"Seat number eighteen."
"My father is a movie actor . . ."
"Nineteen..."
"My father is a concert violinist . . ."
"Twenty . . ."
"My father works in the circus . . ."
"Twenty-one.. ."
"My father is a bus driver . . ."
"Twenty-two..."
"My father sings in the opera . . ."
"Twenty-three.. ."
Twenty-three. That was me.
"My father is a dentist," I said.
Mrs. Fretag went right on through the class until she reached number
thirty-three.
"My father doesn't have a job," said number thirty-three. Shit, I
thought, I wish I had thought of that.

 

[Ryti]

Yksi asia on vielä tässä ketjussa käsittelemättä, nimittäin ehkä kaikista tärkein: EPÄONNISTUMINEN.

On tilastollinen fakta, että amerikkalaiset miljonäärit ovat tehneet keskimäärin 5 vararikkoa ennen lopullista läpimurtoaan taloudelliseen menestykseen.

Kun eräältä huippujohtajalta kysyttiin menestymisen kaavaa, hän vastasi: "tuplaa virheidesi määrä, triplaat tuloksen." Siis pitää olla valmis tekemään virheitä ja epäonnistumaan raskaasti, ennen menestymistä!

Itselläni on samanlaisia kokemuksia menestyneistä ihmisistä, he ovat epäonnistuneet useasti, mutta aina vaan jatkaneet, ja lopulta onnistuneet.

Eräs toinen menestyjä (taisi olla ameriikan joku presidentti) vastasi näin kun häneltä pyydettiin menestymisen periaattetta yhdellä lauseella:

"Älä anna periksi, älä koskaan anna periksi."

 

[Zimpanssi]

Pitää vain tehdä oikeita asioita ja kohdentaa energiaa juuri siihen asiaan/suuntaan johon on luontaista lahjakkuutta ja kutsumusta. Se saattaa olla jollekin yritykselle arvokasta ja siitä voi saada hyvän korvauksen. Ja lisäksi jää aikaa kaikelle muulle kiinnostavalle.

Juuri näin.

Kannattaa todellakin miettiä ihan rehellisesti niitä omia vahvuuksiaan/heikkouksiaan ja tehdä niiden pohjalta suunnitelma. Miettiä mistä yritys olisi valmis maksamaan ja kuinka paljon.

Itse olen ainakin tehnyt sellaisia 3-5 vuoden suunnitelmia ja sitten pyrkinyt pikkuhiljaa etenemään tavoitteita kohden. Pari etappia ollaan jo ohitettu ja seuraavaa kohden ollaan jo kivasti matkalla.

 

[TLP]

Mä en katso rahaa ns. menestymisen mittariksi.. henkinen pääoma, vapaa-aika jne. on tärkeämmät, että niitä löisin toiseen vaakakuppiin puntarissa.

Eräs miljoonääri työmaalla sanoi devalvaation aikoihin, että:
"Tee rahasta jumala, niin se kiroaa sun jokaisen päivän helvettiin"

Kun on suht' sopiva toimeentulo, rahaa jää harrastuksille niin se on riitävästi.
Ei mun tarvi ajella Porschella, asua talviaikoja Malibussa ja poltella Cohiboja päivittäin. Mulle riittää ne harrastukset, mitä mulla nyt on ja jos niihin riittää näinkin hyvin rahaa, niin se on kiva.

Lottovoittoa en tietenkään pahaksi pistäisi, sitä vois toteuttaa jotain päätöntä sillä rahalla

Työstä jos saa jotain henkistä jännitettä, niin sekin on palkitsevaa... mä hoidin sen homman lähtemällä luottamismieheksi ja katsotaan nyt miten se sitten tuo tullessaan, neuvottelujen lomassa. Tätä ennen työmaankin vapaat hetket käytin valokuvaushommien lukemiseen, kehittämiseen ja suunnitteluun, sillä se oli harrastus nro. 1.


Sitä menestystä kun voi olla monenlaista...

 

[Ryti]

Työstä jos saa jotain henkistä jännitettä, niin sekin on palkitsevaa... mä hoidin sen homman lähtemällä luottamismieheksi ja katsotaan nyt miten se sitten tuo tullessaan, neuvottelujen lomassa. Tätä ennen työmaankin vapaat hetket käytin valokuvaushommien lukemiseen, kehittämiseen ja suunnitteluun, sillä se oli harrastus nro. 1.

Lähdit siis politiikan kautta hakemaan menestystä? Yleensä luottamusmiehet ovat poliittisia (yhteisiä asioita ajavia) tai luovia henkilöitä, joille oma työ ei tuota riittävää tyydytystä vaan poliittinen vaikuttaminen (ja toisinaan myös valta-asema) tai sen mukanaan tuomat mahdollisuudet ilmaista itseään kiinnostavat.

Siinä olet oikeassa, että jos rahasta tekee "jumalan" itselleen, saattaa käydä huonosti pitkässä juoksussa. Taloudellisesti menestyvät ihmiset harvoin muuten ajattelevat ensisijaisesti rahaa, vaan raha on seurausta oikeista valinnoista ja kutsumuksesta, jota kohti päivittäin kulkee.