- Liittynyt
- 20.5.2006
- Viestejä
- 3 349
Yksi lause: Ole oikeassa paikassa oikeean aikaan.
Mikä tuo menestyksen?
- Keskustelun aloittaja Ryti
- Aloitettu
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
- Liittynyt
- 27.2.2004
- Viestejä
- 4 653
En puhunutkaan mistään 100% osakesijoituksista vaan siitä, että ne varmat rahat kannattaa pitää mielummin lyhyenkoron/määräaikaistalletusten suojassa kuin käyttötilillä. Rahat saa 2-3päivässä tilille tarvittaessa eikä kurssiheilahteluista tarvitse välittää. Hyvänä ohjenuorana voi pitää, että 3-5 vuoden elämiseen tarvittavat rahat pitää olla varmassa paikassa minkä saa realisoitua nopeasti. (kyse siis henkilöistä joilla on sitä omaisuutta REILUSTI) muut sitten allokoituna miten kukin itse haluaa.
Widowmaker sanoi:
Ja pitää myös tietää mitä silloin tehdä.
- Liittynyt
- 2.7.2004
- Viestejä
- 1 296
Tuo "pankinjohtaja-juttu" toi mieleeni kirjan nimeltä "The Millionaire Next Door", onkos joku lukenut? Kysehän on parista tutkijasta (jostain yliopistosta USAssa) jotka kasasivat pitkän ajan (olikohan 20 vai 25 vuotta) infoa rikkaista ihmisistä (heidän määritelmänsä rikkaasta: nettovarallisuus eli omaisuus - velat > 1.000.000 USD). Kirjan nimi viittaakin aika pitkälle: eli "miljonääri naapurissa". Tyypillisestä miljonääristä ei päällepäin nähnyt että oli miljonääri, koska rahat oli fiksusti sijoitettuna tuottamaan lisää (tyypillisesti osa omassa yritystoiminnassa, osa sijoitusmarkkinoilla) ja elettiin tiukasti periaatteella menot < tulot, joten ei kertynyt velkaa hulppeiden asuntojen tai autojen takia, vaan perusvauraus jatkoi kasvamistaan siinä taustalla. Yllättäen harva oli perinteisessä "high-profile" ammatissa kuten lääkäri tai lakimies, koska niillä oli tyypillisesti suurten tulojen lisäksi imagon ylläpidon vuoksi suuret menot. Heillä oli yllättäen monesti jopa miinusmerkkinen nettovarallisuus. Yli miljoonan nettovarallisuutta löytyi sitten putkimiesyrittäjistä yms. taviksenomaisemmista ihmisistä. Yllättävää oli myös havainto, että ehdottomasti suurin osa oli ensimmäisen polven miljonäärejä, eli siis itse luoneet vaurautensa, eivätkä esim. perineet tai naineet rahaa.
- Liittynyt
- 14.11.2006
- Viestejä
- 439
Olipa mielenkiintoista. Tuohon suuntaan se pankinjohtajakin kertoi. Korkea koulutus saattaa tehdä ihmisestä varovaisen, ja siitä seuraa ettei uskalla ottaa samoja riskejä kuin "vähemmän tietävä". Ja menestyminenhän edellyttää melkoista rohkeutta ja uskallusta (uskoa).
Yksi vaurastumisen perusperiaate on vanhaa kansanviisautta, että seura tekee kaltaisekseen. Jos viettää paljon aikaa köyhien seurassa, yleensä itsekin päätyy sellaiseksi. Amerikkalainen bisnesmentori Brian Tracy sanoo, että "kerro minulle kenen kanssa vietät aikaasi niin minä kerron mitä sinusta tulee". Tarkoittaa tällä menestymistä/työuraa.
- Liittynyt
- 27.2.2004
- Viestejä
- 4 653
Harva ei korkeakoulutettu ihminen saa aikaan merkittävää varallisuutta, jos työkentelee palkollisena. Alemman koulutustason henkilöillä vaurastumisen tie kulkee lähes poikkeuksetta oman yrityksen kautta. Korkeakoulutuksen saaneilla on hieman helpompi päästtä sellaisiin asemiin isoissa yrityksissä missä bonukset ja palkkatulot ovat sitä luokkaa, että alkaa rahaa tulemaan enemmän ilman, että tarvitsee olla osakkaana ko. yrityksessä. Toki siinäkin osakkuus helpottaa suuresti sitä rahan kertymistä.
- Liittynyt
- 14.11.2006
- Viestejä
- 439
Näin on, minulla oli yksi kaveri pörssiyhtiön liiketoimintajohtajana (koulutus MBA) ja liksa pyöri noin 10 000 euron korvilla kuussa + optiot. Eräs toinen kaveri pyörittää pientä putkifirmaa ja tienaa melkein saman verran. On niin monta reittiä menestyä.
Tuo putkimies on vaan huomattavasti vähemmän stressaantunut, pörssiyhtiön johtaja paloi melkein loppuun 8:ssa vuodessa ja pitää nyt sapattia. Aikoo jatkossa kuulemma siirtyä pienyrittäjäksi tai bisnesenkeliksi.
- Liittynyt
- 14.11.2006
- Viestejä
- 439
Jokainen meistä on oikeaan aikaan oikeassa paikassa joskus. Aika useinkin. Toiset vaan osaavat erottaa ne hetket, jolloin pitää toimia. Brian Tracy sanoo myös, että "menestyminen on tapa toimia". Ei siis synnynäinen lahja vaan opittu tapa.
Olen havainnut, että "luuserit" yleensä toimivat yllättävissä tilanteissa toisin kuin voittajat.
- Liittynyt
- 8.6.2006
- Viestejä
- 767
Mitäs sillä kasvavalla rahalla pankkitilillä tekee, jos sitä ei lopuksi käytä mihinkään...
Mutta muuten ihan mielenkiintoinen pointti, eipä juuri yllättänyt.
- Liittynyt
- 14.11.2006
- Viestejä
- 439
Lortsun kysymyksessä piilee vastaus. Tämä on yksi ero voittajien ja häviäjien välillä. Kun voittaja alkaa kovan työnteon jälkeen tienata, hän alkaa säästämään. Häviäjä usein (jos sattuu vahingossa tienaamaan) tuhlaa rahat heti liian kalliiseen autoon, dokaamiseen tai muuhun.
Menestyminen on siis tapa toimia, myös voiton hetkellä.
Urski
Banned
- Liittynyt
- 9.11.2006
- Viestejä
- 317
Näinhän se menee. Kerropas Ryti, millaiset mahdollisuudet kolmevuotiaalla yh-äipän lapsella on todeta: "Haluan adoptoitua välittömästi rikkaaseen perheeseen, jotten saisi ympäristöstäni persaukisuuteen altistavia vaikutteita."
Minulle oli ainakin korkeakoulussa pirun vaikeaa keksiä yhteistä puhuttavaa normaalien opiskelijoiden kanssa, jotka juttelivat konservatorio-opinnoista ja viikonlopun purjehdusretkestä iskän veneellä.
- Liittynyt
- 2.7.2004
- Viestejä
- 1 296
Tottakai sitä voi käyttää, kunhan käyttää vähemmän kuin mitä tienaa, jotta käytettävää on jatkossakin. Eli pitää sen vaurauden tuottamassa, jos tuottoa tulee vaikkapa sitten 10% vuodessa, niin käyttää siitä 5% ja sijoittaa toisen 5% edelleen kasvamaan. Ensi vuonna jos tuottoa tulee taas se 10%, on jo se puolet eli 5% suurempi potti kuin vuosi sitten koska se toinen 5% on kasvanut korkoa päälle.
Toinen pointti mitä kyseisen tutkimuksen kohteet tuntuivat painottavan oli elämän turvallisuus. Kun omaisuus on plus-merkkistä, eikä miinusmerkkistä, ei pienet elämän heilahtelut, tai isommatkaan heilahdukset, kaada venettä kokonaan. Tietty mielenrauha siis takana.
- Liittynyt
- 5.6.2003
- Viestejä
- 29 708
- Ikä
- 45
Kyllä se vaurastuminen lähtee silti ihan jokaisesta itsestään. Jos tämä kyseinen putkimies tai pörssiyhtiön johtaja tykkää elää leveästi, ei joku 5000 käteen kuukaudessa ole mikään raha polttaa menemään. Eikä tässä näinollen vaurastu.
Taas 1500 euroa käteen kuukaudessa saava saattaa pistää jemmaan joka tilistä 500 euroa, saa sille mukavan tuoton ja onkin ehtinyt 20 vuoden aikana kerätä mukavan omaisuuden.
Ei ne suuret tulot vaan tuloja pienemmät menot. ;)
- Liittynyt
- 2.2.2006
- Viestejä
- 101
Samoilla linjoilla mennään.
Itselleni tuo vapaa-aika on aivan helvetin tärkeä asia. Heti terveyden jälkeen kakkosena. Monet tärkeät harrastukseni eivät ole kalliita tai yleensäkään budjetistani kiinni, mutta vievät aikaa. Jos tienaisin sikana ja aikaa olisi vähän, olisin varmasti onnettomampi kuin tyhjätaskuna ja aikaa riittäisi. Tietenkin perusturva on taattava, että toimeen tulee.
Muuten... (jos vaikka alkuperäiseen kysymykseen vielä viittaisi) vaurauteen voi mahdollistaa:
- perintö (oletko syntynyt kultalusikkakouraan)
- hyvä tuuri
- kunnianhimo
- loistava liikeidea ja rohkeus toteuttaa
- ahkeruus
- ja tietynlainen pelisilmä ja itsekkyys
EDIT: Ja sijoittaminen voi olla yksi keino, mutta ei sekään mitään takaa. Näppejä ovat monet jääneet ennenkin nuolemaan...
- Liittynyt
- 27.2.2004
- Viestejä
- 4 653
Vaikka eläisi kädestä suuhun tai jopa hetkellisesti miinusmerkkisesti voi olla varakas ja menestynyt ja paljon omaisuutta. Onko menestymisen itseisarvo pelkästään oravana oleminen?
- Liittynyt
- 14.11.2006
- Viestejä
- 439
Niin ja meillä jokaisella on hieman erilainen käsitys menestymisestä. Toiselle se on 3 000 euron kuukausitulot, toinen kokee, että vasta 10 000 euroa kuussa on menestyvän miehen liksaa.
Yksi menestymisen mitta on saavuttaa tilanne, jossa on täysiin riippumaton rahasta. Amerikkalainen / virolainen unelma siis. Suomalainen unelma on päästä kunnan virkaan. :whip:
- Liittynyt
- 14.11.2006
- Viestejä
- 439
Kestomenestyjät yleensä säästävät ja sijoittavat tarkasti valittuihin kohteisiin, esimerkiksi asuntoihin/kiinteistöihin. Nousukkaat tuhlaavat ja hakevat nopeaa voittoa esim pörssistä.
Itse laittaisin kaiken ylimääräisen asuntoihin, jos sitä massia olisi niin paljon. Mutta kun ei ole, sijoitan oman yrityksen kehittämiseen. Tuotto ollut joka vuosi parempi kuin millään pörssisalkuilla. Toki firma on pieni, joten tuottokin samassa suhteessa.
- Liittynyt
- 5.6.2003
- Viestejä
- 29 708
- Ikä
- 45
No onko se menestyminen ylipäätänsäkin pelkkää rahaa? Joillekin varmasti on, joillekin taas ei ole.
Joku voi tuntea olevansa erittäin menestynyt jos saa kasvatettua täysipäiset ja omillaan toimeentulevat lapset. Joku voi tuntea olevansa menestynyt esim. tutkijana vaikkei tienaisi paljon paskaakaan jne jne.
Että paha tässä on mennä sanomaan mitään yleistä merkitystä sanalla menestys.
Ja mitä tulee tuohon riippumattomuuteen rahasta, niin tuskin sekään ihan noin yksinkertaista on. Jos sitä massia tulee ovista ja ikkunoista, on siinäkin varmasti 1001 erilaista ongelmaa ja asiaa hoidettavana. Eli oletko silloin riippumaton? Määrittele riippumaton? Itse en osaa...
- Liittynyt
- 21.10.2005
- Viestejä
- 10 950
Vaatimattomuus ainakin helpottaa menestystä;) . Ei tarvitse välttämättä kaikkia kulissiin tarvittavia status symboleja.
Periaatteessa menestyksen voi ajatella niinkin matalalle tasolle kuin, että tienaa sen verran, että pakollisten menojen jälkeen sillä saa jotain extraa itselleen ja perheelleen.
Tässä on hieman sama dilemma kuin ketjussa mikä käsitteli tyydyttävää palkkaa. Kun sitä pääsee jollekin tasolle niin ei sitä osaa enää katsoa taaksepäin vaan aina täytyy pitää katse horisontissa.
Ei varmaan kenenkään mielestä olisi menestystä jos on varaa käydä kerran viikossa elokuvissa, mutta ei sekään ole kaikille itsestäänselvää.
Periaatteessa menestyksen voi ajatella niinkin matalalle tasolle kuin, että tienaa sen verran, että pakollisten menojen jälkeen sillä saa jotain extraa itselleen ja perheelleen.
Tässä on hieman sama dilemma kuin ketjussa mikä käsitteli tyydyttävää palkkaa. Kun sitä pääsee jollekin tasolle niin ei sitä osaa enää katsoa taaksepäin vaan aina täytyy pitää katse horisontissa.
Ei varmaan kenenkään mielestä olisi menestystä jos on varaa käydä kerran viikossa elokuvissa, mutta ei sekään ole kaikille itsestäänselvää.
