Mihin tuloksiin ihminen voi päästä?

[Hulkki]

Tony Halmeen kokoinen mies tolla painolla sekä lihas määrällä
olisi ollut harvinaisuus 5-10sukupolvea sitten suomessa siis mitat
193cm/135kg

Eipä taidettu kauheasti 5-10 sukupolvea sitten roinata.

 

[N.O.Kummonen]

Okei, voimanostajamme(joka on treenannut miten tahansa) heittää kaiken ympäri ja leväyttää kirjoituspöydälleen ne kaikki vaihtoehdot, jolla lähestyä maksimivoimaharjoittelua toisella tavalla. Siellä on kaikki mahdollisuudet aina maratonin juoksemisesta voimajoogan ja nopeusvoimaharjoittelun kautta yli 90 prossan puntilla runttaamiseen. Mitä suosittelisit tarinamme henkilöä poimimaan tuolta pöydältä ja millä perusteella? Lisättäköön vielä, että aikaa ei ole hukattavana, joten optimiin pitää pyrkiä koko ajan. Muuten antaa kilpailijoille tasoitusta.

No nyrkkisääntönä sanoisin, että jos nostajan kehitys on pysähtynyt, niin ei ainakaan kannata koittaa sitä samaa ohjelmaa, joka toi sen siihen stoppiin saakka. Tietenkään ei voi suositella mitään yksittäistä ohjelmaa yleisluontoisesti kaikille taustoja tuntematta. Helposti tulee mieleen, että mikäli ukko on jauhanut sarjaa pitkän aikaa, niin joku hermotukseen keskittyvä ohjelma tekee varmasti hyvää esim. WSB. :D Sama tietysti toisinpäin sillä erotuksella, että lopuksi pitää hermotus hoitaa kuntoon.

Aikaa ei tosiaankaan ole koskaan hukattavana, mutta joskus kannattaa miettiä haluaako nostaa parin kuukauden päästä 10 kiloa isomman yhteistuloksen vai puolen vuoden tai vuoden päästä 50 kiloa isomman tuloksen. Jos tärkeät kisat kummittelevat parin-kolmen kuukauden päässä niin en kovin radikaaleja muutoksia lähtisi tekemään.

 

[Aku-A]

Eipä taidettu 5-10 sukupolvea sitten treenata ollenkaan, Suomessa meinaan.

 

[Pade]

WSB:llä ei sinänsä ole mitään tekemistä nostovarustuksen kanssa. Se ei ole myöskään ammatilaisliittojen virallinen treenimetodi.

Okei. Paljon sitä kuitenkin tuolla ammattilaispiireissä käytetään. No, joka tapauksessa ammattilaisvoimanostossa yksi tavoite on saada mahdollisimman paljon hyötyä varusteista ja se tuskin on paras mahdollinen tapa maksimoida ihmisen suorituskyky. En usko esim. raw-penkkipunnerruksen ME:n kehittyneen sitten James Hendersonin ME:n jälkeen.

 

[Baarikello]

Niin, tai ei tarvitse kerralla kehittää kokonaan uutta juttua, vaan jotain pieniä asioita kerrallaan ja niistä sitten lopulta kumuloituu tehokkaampi harjoittelu. Tehdään vanhat asiat hieman paremmin ja tehokkaammin, ja keksitään uusia ja tehokkaampia tapoja rasittaa lihaksia ja hermostoa. Esimerkiksi WSB-Clubilla on miltei jatkuvasti kokeilussa jotain uutta.

Linkki! Hieman olenkin jo tuossa katsellut, miten siellä Amerikan päässä on myös muutettu kantaa sen verran, että ihan oikeata vetoakin on alettu tehdä enemmän kuin aikaisemmin. Tuon suomalaisen wsb-gurun tekstin kun lukee, niin kyllä pistää hieman mietityttämään, että ovatkohan jenkkipojat kohta takaisin juurillaan ja miettivät, kuinka pyöreä se ratas onkaan ja sellaisena sen on hyvä myös jatkossa pysyä.

 

[Baarikello]

No nyrkkisääntönä sanoisin, että jos nostajan kehitys on pysähtynyt, niin ei ainakaan kannata koittaa sitä samaa ohjelmaa, joka toi sen siihen stoppiin saakka.

No, tämähän oli se alkuoletus.

Tietenkään ei voi suositella mitään yksittäistä ohjelmaa yleisluontoisesti kaikille taustoja tuntematta.

No, kyselinkin niitä perusteita, millä se kehityksen suunnan muuttava ohjelma valitaan.

Helposti tulee mieleen, että mikäli ukko on jauhanut sarjaa pitkän aikaa, niin joku hermotukseen keskittyvä ohjelma tekee varmasti hyvää esim. WSB. :D Sama tietysti toisinpäin sillä erotuksella, että lopuksi pitää hermotus hoitaa kuntoon.

Vähennetään saivarteluvaraa sen verran, että voimanostaja osaa kuitenkin sen verran fysiologian alkeita, että tietää hermotuksen olevan erittäin tärkeä osa tulosten kasvattamista.

Jos tärkeät kisat kummittelevat parin-kolmen kuukauden päässä niin en kovin radikaaleja muutoksia lähtisi tekemään.

Mutta jos kehitys on pysähtynyt, niin millä perusteella se muutos siihen ohjelmaan tehtäisiin, joko se pieni tai sitten se radikaali "kaikki-ympäri-kerralla-ja-nopalla-katsotaan-tulos" tai jotain siltä väliltä? Katsotaanko tieteellisiä artikkeleita, kaverin kokemuksia, arpakuutiota vai horoskooppia? Toisaalta en ymmärrä juuri eroa siinä, onko kisa vuoden vai kuukauden päästä, jos tässä ollaan kerran konjugaatiolla eli oikeanlaisella jaksottamisella(mikään ominaisuus ei huonone huomattavasti toisen parantamisen kustannuksella) liikkeellä. Vähemmän aikaa, vähemmän tuloksia ja enemmän aikaa, enemmän tuloksia?

 

[N.O.Kummonen]

Mutta jos kehitys on pysähtynyt, niin millä perusteella se muutos siihen ohjelmaan tehtäisiin, joko se pieni tai sitten se radikaali "kaikki-ympäri-kerralla-ja-nopalla-katsotaan-tulos" tai jotain siltä väliltä? Katsotaanko tieteellisiä artikkeleita, kaverin kokemuksia, arpakuutiota vai horoskooppia? Toisaalta en ymmärrä juuri eroa siinä, onko kisa vuoden vai kuukauden päästä, jos tässä ollaan kerran konjugaatiolla eli oikeanlaisella jaksottamisella(mikään ominaisuus ei huonone huomattavasti toisen parantamisen kustannuksella) liikkeellä. Vähemmän aikaa, vähemmän tuloksia ja enemmän aikaa, enemmän tuloksia?

Jos mä ton osaisin satavarmasti kertoa ja neuvoa jokaiselle, niin olisinkin rikas mies. Tai no niin rikas, kun Suomessa voimaharjoittelun urheiluvalmennuksella voi olla.

Mä lähtisin siitä, että lukee avoimella mielellä tieteellisiä artikkeleita, mutta ei liian tieteellisiä. Tällä tarkoitan sitä, että usein riittää, kun pitäytyy treeniartikkeleissa, joissa perustellaan miksi jotain tehdään ohjelmassa niinkuin tehdään. Siihen HC-tieteeseen niiden takana tarvitsee aika harvoin puuttua. Onhan senkin lukeminen hyödyllistä ja mielenkiintoista, mutta tod.näk. joku on ehtinyt jo soveltaa tiedettä ja tehnyt siitä ohjelman ja hyvät ohjelmat ovat jääneet elämään. On täysin eriasia tietysti, jos haluaa työskennellä urheiluvalmennuksen alalla.

Arpakuution ja horoskoopin jättäisin pois laskuista, mutta kaverilta kannattaa kysyä. Varsinkin, jos kaveri on kokeneempi ja tekee hyvää tulosta.

Itsensä tunteminen on tärkeä asia. Ei ole paljoa hyötyä siitä, että osaa siteerata Mel Siffiä, jos ei osaa etsiä omista suorituksistaan heikkoja kohtia. Tavallisten nostoissa näkyvien heikkojen kohtien lisäksi urheilijan heikkokohta voi olla peruskunnossa, lihasvoimassa tai hermotuksessa, näin karkeasti sanottuna. Urheilijan ei loputtomiin kannata vahvistaa vahvuuksiaan, vaikka vahvojen osa-alueiden parissa treenaaminen usein hauskempaa onkin. Jos sarjat kulkee hyvin, mutta maksimit tökkii, niin kannattaa treenata ne maksimit kuntoon, vaikka kovien sarjojen tekeminen sitä egoa kivasti pönkittäisikin.

Käytettävissä oleva aika seuraavaan näytönpaikkaan yhdessä näytönpaikan tärkeyden kanssa määrittelee aika suoraan sen kuinka radikaalia muutosta voi lähteä tekemään. On suuri ero sillä onko kisa kuukauden vai vuoden päässä. Lisäksi, jos muutos päätetään tehdä, päätetään siitä usein heti joidenkin kisojen jälkeen, jos on todettu, että ei ole riittävästi kehitytty sitten viime koitoksen.

Jos esimerkiksi perinteistä länsimaista 5 x 5, 3 x 3 jne. nousua kerran viikossa joka liikkeessä tehnyt nostaja tulee siihen tulokseen, että ennätykset eivät ole nousseet merkittävästi sitten viime nousun ja päättää koittaa auttaisiko venäläistyylinen lähestymistapa asiaan. Jos kisat ovat kuukauden päässä hän ei ehdi treenata tavallista Sheikon ohjelmaa läpi. Jos kisat ovat vuoden päässä hän ehtii vetää sen Sheikon ohjelman hyvin läpi ja analysoida sen ja tehdä muutoksia ja hienosäätää sitä, mikäli kokee sen tarpeelliseksi.

Toiset ohjelmat toimivat paremmin lyhyellä aika välillä kuin toiset. Jos ohjelma onkin itseasiassa valikoima eri liikkeitä ja periaatteita, joista pitää sekoittaa se itselle maistuva soppa, niin ilman henkilökohtaista ohjausta on kai turha odottaa, että siitä saa ekalla kerralla optimaalisen.

Ja lopuksi vastaus: Kokeilu voi kuitenkin mennä pieleen. Noiden edellä mainittujen asioiden huomioon ottamisella voit tehdä onnistuneen arvauksen. Koska teetpä millaisen muutoksen tahansa, niin se pitää itse tehdä, käydä läpi ja kokea ennenkuin se muuttuu tiedoksi omalla kohdalla. Tietysti pienet muutokset on helpompi arvata, eikö?

Ohjelmista sen verran, että mikäli olet aina treenannut Sheikon-ohjelmalla, bulgarialaisella, WSB:llä, Miken 2 x 6:lla tai perinteisellä länsimaalaisella nousulla ja kehityksesi pysähtyy, niin yhtä tai kahta ohjelmaa kokeilleena luulisin, että on turha kuvitella saavuttaneensa oman genetiikan rajoittaman huipputasonsa. Niin hyvää yhtä ohjelmaa ei ole tehtykään, eikä niin kurinalaista harjoittelijaa nähty.

Jos nostaja on aloittanut perinteisellä länsimaalaisella nousulla ja siirtynyt siitä Sheikon kautta WSB:hen ja nyt kehitys on pysähtynyt, niin hänen kannattanee uudelleen koittaa perinteistä lähestymistapaa tai Sheikoa. Usein muutos itsessään aiheuttaa kehitystä kunhan pidetään joku tolkku. Ei siis treenata enemmän, jos tuntuu selvästi, että pitää treenata vähemmän.

Mitä pidemmälle nostaja on kehittynyt (usein uhrattu aika kertoo tästä enemmän kuin absoluuttinen tulos), niin sitä yksilöllisempää harjoittelun tulee olla. Kokeneelle ei välttämättä riitä "tällä-ohjelmalla-15kiloa-penkkiin-kymmenessä-viikossa"-tyyliset ohjelmat, joissa on sivullinen prosentteja tiettyinä päivinä tehtäville liikkeille.

Siinä suurin piirtein se mitä tällä hetkellä ajattelen voimaharjoittelusta. Pallo on nyt teillä. Kommentteja!

 

[D.Yates]

Eipä taidettu 5-10 sukupolvea sitten treenata ollenkaan, Suomessa meinaan.

Mutta ruumiillista työtä tehtiin senkin edestä. Ei taitaisi pakkislaiset suon kuokkimisessa tai tukin ajossa pärjätä?

 

[Pecman]

Meillä ei ookkaan niitä työmiehen lihaksia, vaan veltot jauhomuskelit!

 

[takatukkamika]

Kun kyykky ja vetotrikoisiin liitetään vielä ladan jouset ja penkkipaitaan polvituet hydraulisilla nostimilla, kilpaillaan siitä kenen luut kestää kovimman yhteistuloksen.
Hiabilla nostan 1300 yhdellä sormella! kun hylkään työautoni, putoaa yt puoleen siitä.

Ihan V_I_T_U_N :wanha: