Olen yllättynyt, että niin moni tuntuu pitävän yleisradion olemassaoloa itseisarvona ja välttämättömyytenä. Jos ylen ja varsinkin tv-lupamaksun ympäriltä riisutaan tunteet ja unohdetaan muutenkin "paskaa ohjelmaa" - keskustelu, niin mitä sellaista palvelua yleisradio tarjoaa, jota ilman kansalaisyhteiskunta näivettyy? Mietitään hiukan muutamaa tavallisesti kuultua pointtia.
Riippumattomuus? Niin, yleisradio on kaupallisesti riippumaton ja onhan se mukavaa, että avaraa luontoa ei pätkäistä mainoksilla siihen cliffhangeriin, kun on juuri selviämässä onko se virtahepo nyt nisäkäs vai ei. Väitetysti yleisradion rahoitusjärjestely myös johtaisi siihen, että ohjelmisto olisi poliittisesti riippumatonta. Jostain syystä minä näen aina kuitenkin "punaista", kun satun jotain 90-luvun henkeä huhkuvaa ajankohtaisohjelmaa vilkaisemaan.
Ideologioista riippumatonta yhtiötä ei olekaan. Ylellä ei ehkä ole rahoituksensa puolesta napanuoraa valtioon, mutta talon sisäinen kulttuuri kyllä taatusti ohjaa ohjelmistojen sisältöä monella tavalla kuten kaupallisillakin kanavilla. Ja eihän tässä mitään ongelmaa ole, sillä riippumattomuus on kuin joulupukki. Useimmat meistä lakkaavat uskomasta siihen jo lapsena. Internetin aikakautena informaatiota on onneksi kuitenkin saatavissa päivässä enemmän kuin YLE pystyy vuodessa tuottamaan, ja sosiaalisen median kautta (jota pakkotoistokin on) on mahdollista suodattaa höpöhöpöt pois.
Tukea suomalaista kulttuuria, tuottaa suomalaisia ohjelmia. Hienoa, fantastista. Tuotetaan, tuotetaan, tuotetaan; kysyntä kasvaa kyllä, kun tarjontaa lisätään. Mahtaako Venäjä olla jo saanut myydyksi kaikki Neuvostoliiton aikaiset sinkkiämpärit? On positiivista, että kotimaista tuotantoa tuetaan, mutta YLEn lähes 400 miljoonan euron liikevaihdosta tuntuu valuvan leijonanosa periaatteelliseen ylituotantoon kysynnän tai laadun perään kysymättä. Suomalainen kulttuurihan on olemassa, kunhan se on taltioitu videonauhalle ja arkistoitu, vai mitä?
Vähemmistöjen ja erityisryhmien ohjelmatarjonta. On oikein, että kuuroille taataan viittomakieliset uutiset ja kaipa Saamelaistenkin pitää saada radiota kuunnella. Jos YLEn tarpeellisuudesta nostetaan pöydälle, niin keskustelun tuskin tarvitsee pyöriä "on / off" - tasolla. Osalle YLEn tarjonnasta on tärkeä yhteiskunnallinen tehtävänsä, mutta pitkälti kiitos internetin suurin osa palveluista on saatavissa muita kanavia kautta ja perusteet näin kattavan ja pian puoli miljardia vuodessa maksavan verkon ylläpitäminen on hyvin kyseenalaista.
Kuten varmaan tekstistä voi arvata, niin en maksa tv-lupaa. Avovaimo toi aikoinaan mukanaan digiboksin, joten lain mukaanhan se tulisi nyt maksaa. Omatunto ei sitä kuitenkaan salli, vaikka se ei taloudessa missään tuntuisi. Tuntuisi väärältä antaa tukea sellaiselle järjestelmälle, jolle ei enää ole kokonaisvaltaista yhteiskunnallista tarvetta vaan joka pikemminkin on markkinahäirikkö. Lupamaksun maksamatta jättäminen on samalla ääni tämän järjestelmän lakkauttamiselle.