Menenkö töihin 8,5/h?

[IronMind]

"Ihmeitä ei tapahdu, niitä tehdään." (En muista kuka.) Sori, ihan

Taisi olla eräs aikamme suuri ajattelija: Ronald McDonald.

 

[Ehk]

tekemättömistä töistä kertyy töitä.:D

 

[fear]

tekemättömistä töistä kertyy töitä.:D

Naulan kantaan......!

 

[Timba79]

Ihmisillä on joku ihme käsitys että jos perustaa firman niin fyrkkaa on niin että ranteet napsuu.Itse pistin juuri toiminimen pystyyn ja muutama "kaveri on soittanut lainatakseen rahaa että kyllähän sitä sulla on kun firman pistit pystyyn.Itse olen nähnyt yrittämisen sillein että ainakin 2vuotta menee + - nolla kun hankitoja on niin perkeleesti.Ei yrittämisellä rikastu mutta parempi sekin kuin maata sohvalla työttömänä.

Niin tuntuu olevan monella yrittäjällä itselläänkin. Heti ostetaan uuden kalliit autot sun muut vermeet ja ollaa niin Euroopan omistajaa, äitiä tulee kuitenkin ikävä jossain vaiheessa ja sitten tehdään komea konkka.

Mikestä sietäisi uudet yrittäjät ottavan mallia (sen mitä minä miehestä tiedän). Asenne tuntuu olevan nöyrä ja mennään askel kerrallaan, eikä tännemullekaikkiheti asenteella. Ja lisäksi on heti alusta asti ollut asiakaspelavelu todella loistavaa. Ja ihan hyvin tuntuu kauppa nyt menestyvän. Tuonkin homman olisi voinut hoitaa perseelleen esim. hankkimalla firmalle heti ne pari uutta autoa ja pistämällä ton noutomyymälän pystyy saman tien. Voi olla että olisi onnistunut, mutta on näitä lähipiirissäkin nähty, että perseelleen menee ja yleensä vielä todella nopeasti.

Nyt menee kyllä jo pahati

 

[protsku]

Vituttaa maksaa veroja sellaisen takia jos joku on niin vitun laiska ettei mene töihin vain sen takia että ei kannata liiton päivärahan takia.

Mikä ihmeen ansiosidonnainen päiväraha jos on oltu alle vuoden pätkä ns. työllistämistöissä? Voi lollo.

 

[Calle]

.... Silti meno on menossa vähän huonoon suuntaan, kun nykyään ei edes korkeakoulupohja takaa automaattisesti sitä "kunnon" duunipaikkaa... Nimim. "Juuri kahden työttömän valtiotieteiden ja teologian maisterin työhakemukset vastaanottanut".

Tästä taitaa olla paras esimerkki se diilistä tippunu punatukkanen muija, sillähän on kahdet maisterin paperit, ktm ja fm ja oli ollut ennen diiliin osallistumista huonekalumyyjä, nykyään työtön. Ei sillä, että huonekalumyyjän työssä mitään vikaa olisi, mutta kyllä mun mielestä tolla koulutuksella vois olettaa pääsevänsä johonkin muihin hommiin.

 

[Timba79]

Tästä taitaa olla paras esimerkki se diilistä tippunu punatukkanen muija, sillähän on kahdet maisterin paperit, ktm ja fm ja oli ollut ennen diiliin osallistumista huonekalumyyjä, nykyään työtön. Ei sillä, että huonekalumyyjän työssä mitään vikaa olisi, mutta kyllä mun mielestä tolla koulutuksella vois olettaa pääsevänsä johonkin muihin hommiin.

Minä en tätä kyseista naista tiedä (kun en ohjelmaa seuraa), mutta ei ne paperit yleensäkään takaa sitä duuniin pääsyä. Onhan niitä vaikka kuinka paljon joilla on hyvät paperit, mutta sitten taas tämä käytännön puoli on mitä on.

 

[Hippa]

Se on sitten ihan eri juttu.....Myyt niitä taulujasi ja sijoitat ne rahat esim. jonkun mainitsemasi tilan takuuvuokriin jne. Jos sinua ihan oikeasti kiinnostaa oma yritys niin ota yhteys yrityspajaan.Sieltä saa hyviä neuvoja aloittelevalle yrittäjälle (ps:laita kuva jostain maalauksestasi)

Olen lueskellut noita yritysjuttuja ja tullut siihen tulokseen, etten minä mitään yritystä saa kasaan, kun ei ole rahaa aloittaa. Nollabudjetilla ei kertakaikkiaan voi aloittaa mitään.

Jos ottaa lainaa ja homma menee läskiksi, elämä on käytännössä pilalla. Sitten olet velkaantunut ja työtön.

En laita kuvaa maalauksesta, koska mä en todellakaan ole mikään taitava maalari. Maalailen vesiväreillä fiiliksiä eikä niissä ole mitään hienoa, erikoista tai mitään, mistä kukaan haluaisi maksaa rahaa.

 

[Hippa]

Enkä tarkoita menestyksellä pelkkää rahaa. Kaikilla meillä on tietyt rajat, pointti on se että kaikki voi menestyä omassa elämässään.

--

Näinhän se menee, kaverit lähti mukaan kovaan bisnekseen ja tiedostivat varmasti sen. Kavereilla oli kaikki käsissään, mutta tuliko ahneus tms, en tiedä.

--

Ethän voi oikesti olla tätä mieltä. Onko kaveri "yhtään mitään" mikäli on omasta mielestään onnistunut saavuttamaan esim. sellaisen elintason mitä toivoo. Eli en tarkoita todellakaan että kaikkien pitäisi olla jotakin miljonäärejä jne, tuskin moni todellisuudessa haluaakaan.

--

Mielestäni näin se periaatteessa on, mutta kaikilla meillä on tietyt rajat.

Minä puhun nyt lähinnä taloudellisesta menestyksestä eli työurasta ja rahan saamisesta.

Esimerkiksi perheen perustamiseen ei tarvita mitään hirveän ihmeitä. Siihen pystyy kuka tahansa, joka haluaa. Monelle lapset on elämän tärkein ja paras saavutus.

Mut kuiteskin. Puhun itse nyt aika maallisista asioista. Sinnikkyys ja motivaatio ei sellaisissa riitä kovinkaan pitkälle. Esimerkkinä vaikkapa se 1000 työhakemuksen kirjoittanut datanomi, joka ei ollut saanut työtä, vaikka selvästi löytyi motivaatiota ja sinnikkyyttä.

Ja myös tuo moni ei ole yhtään mitään ei tosiaankaan nyt tarkoita muuta kuin sitä työuraa ja rahaa.

 

[protsku]

Jos ottaa lainaa ja homma menee läskiksi, elämä on käytännössä pilalla. Sitten olet velkaantunut ja työtön.

Tämä pätee yrittäjäksi ryhtymisen lisäksi myös opiskeluun. Reilut viisi vuotta yliopistossa, elinkustannukset tänä aikana lainalla ja osa-aikatyöllä, sitten pääsääntöisesti työtön ja peruspäivärahalla. Oikein mukava yhtälö ratkaistavaksi tuo lainalyhennykset ja toimeentulotuella kituuttaminen.

Nuoret! Miettikää vielä toisen ja kolmannenkin kerran ennen kuin menette yliopistoon lukemaan tuplamaisteriksi lainarahalla! Joillakin toimii "Pappa betalar" mutta enemmistö on oman onnensa nojassa jos opiskeluponnistukset eivät realisoidu hyvän työpaikan muodossa.

 

[Tomi]

Nuoret! Miettikää vielä toisen ja kolmannenkin kerran ennen kuin menette yliopistoon lukemaan tuplamaisteriksi lainarahalla!

Noh, kyllähän niitä täystyöllistettyjä tutkintojakin voi siellä käydä hakemassa. Esim lääketieteellisestä tiedekunnasta (myös hammas- ja eläinpuoli) tuskin pukkaa yhtään lääkäriä kortistoon.

 

[Dragon]

Nuoret! Miettikää vielä toisen ja kolmannenkin kerran ennen kuin menette yliopistoon lukemaan tuplamaisteriksi lainarahalla! Joillakin toimii "Pappa betalar" mutta enemmistö on oman onnensa nojassa jos opiskeluponnistukset eivät realisoidu hyvän työpaikan muodossa.

Kyllähän tätä opiskelun järkevyyttä on välillä mietitty mutta mä olen tullut siihen tulokseen, että kun opiskelen lainarahalla, niin perseen alla polttaa jatkuvasti pieni valmistumiseen pakottava tuli. Osa-aikaduunia viikonloppuisin tekisin ihan mielelläni, mutta en ainakaan vielä ole saanut duunia ja haettu on mäkkärille, siivoukseen ja muihin duuneihin - onneksi pappa och mamma avustavat sen verran, ettei bodari nälkään kuole.

 

[grimJester]

Kyllähän tätä opiskelun järkevyyttä on välillä mietitty mutta mä olen tullut siihen tulokseen, että kun opiskelen lainarahalla, niin perseen alla polttaa jatkuvasti pieni valmistumiseen pakottava tuli.

Valmistuu ehkä, mutta saako noita rahoja tienattua takaisin? Pitäsikö suomessa pystyä opiskella mitä haluaa ja mitä yhteiskunta tarvitsee joutumatta työttömyys + lainan takaisinmaksuluokkuun? Mua ärsyttää kun ajattelee millaisiin valintoihin pitäisi ottaa kantaa lukiosta valmistumisen aikoihin. Harva miettii mitään plusmiinustilastoja eläkeikään asti ja moni valitsee sellaisen koulutuksen joka johtaa palkkatasoon joka juuri ja juuri mahdollistaa opintolainan maksamisen.

Puhun itse nyt aika maallisista asioista. Sinnikkyys ja motivaatio ei sellaisissa riitä kovinkaan pitkälle. Esimerkkinä vaikkapa se 1000 työhakemuksen kirjoittanut datanomi, joka ei ollut saanut työtä, vaikka selvästi löytyi motivaatiota ja sinnikkyyttä.

Ja myös tuo moni ei ole yhtään mitään ei tosiaankaan nyt tarkoita muuta kuin sitä työuraa ja rahaa.

Olen ihan samaa mieltä että kaikkeen ei pysty itse vaikuttaa, mutta mitä järkeä on väittää ettei motivaatio / sinnikkyys riitä pärjäämiseen? Olettaen ettei ole rikkaita vanhempia, miten kannattaisi edetä? Antaa vain periksi?

Hippa, en väitä että olisit täysin väärässä, mutta laitat menestymisen riman aivan liian korkealle ja valitat asioista johon ei voi vaikuttaa sen sijasta että ajattelisit asioita joihin voi itse vaikuttaa. :piis:

 

[Hippa]

Olen ihan samaa mieltä että kaikkeen ei pysty itse vaikuttaa, mutta mitä järkeä on väittää ettei motivaatio / sinnikkyys riitä pärjäämiseen? Olettaen ettei ole rikkaita vanhempia, miten kannattaisi edetä? Antaa vain periksi?

Hippa, en väitä että olisit täysin väärässä, mutta laitat menestymisen riman aivan liian korkealle ja valitat asioista johon ei voi vaikuttaa sen sijasta että ajattelisit asioita joihin voi itse vaikuttaa. :piis:

Kyllä motivaatiolla ja sinnikkyydellä pärjää. Sanoin aiemmin, ettei niillä pääse kovin pitkälle ja olen yhä sitä mieltä.

Olen vasta viime aikoina tajunnut kuinka (Suomen tasolla) köyhistä oloista olen lähtöisin. Olen ikäni asunut lähiössä, joista muutamat on sitä mieltä, että se on Suomen pahin slummi. Vanhemmat ja oikeastaan koko suku matalasti koulutettua. Joko työttömiä tai paskapalkka-alalla.

Jostain syystä minä olen aina tykännyt koulunkäynnistä ja pärjännyt siellä melko hyvin ilman sen kummempaa panostusta. Lukion jälkeen edessä oli selvä suunnitelma akateemisesta koulutuksesta. Burnout ja masennus vei elämästä liian monta vuotta. Vieläkin väsyttää.

Yliopiston ovet ei ole auenneet. Kyse ei vielä kertaakaan ole ollut siitä, että olisin itse mokannut. Yo-pisteet ei ole riittäneet pääsykoelippuun tai sitten kävi niin kuin viime kesänä. Pääsykoelippu tuli 2 vkoa ennen kokeita, mutta väärään yliopistoon. Hirveä lukutsemppi päälle, mutta ei riittänyt.

Sinnikkäästi olen yrittänyt päästä valitsemalleni alalle. Jos ei olisi ikuinen pula rahasta ja huoli selviytymisestä voisi ehkä jäädä aikaa niihin lukuhommiinkin, mutta töissä pitää käydä ja vähän jotain harrastaa, jotta mielenterveys pysyy kunnossa. Lukuaikaa on aika vähän. Olen lueskellut avoimessa opintoviikkoja, mutta ei sekään helppoa ole, kun koko ajan väsyttää ja pitäisi tentteihin lukea.

Jotkut sanoo, että pitäisiköhän ajatella jotain muuta alaa. Tai vaikka hakea ammattikorkeaan. No ei tod!

Joka puolella on sellaista käsitystä, että köyhät on huonompia. Että ne on ongelmatapauksia. Köyhien ei kannattaisi edes tehdä lapsia.

Olenkohan minäkin huonompi? Pakko päästä yliopistoon myös sen takia, että saisi näytettyä, että kyllä ne lähiönuoretkin pystyy. Olisin tilastollinen poikkeama ja ensimmäinen suvussani, joka opiskelee yliopistossa.

Tällaista ajatusvirtaa minulta. Köyhien eikä kenenkään muunkaan missään nimessä kannata luovuttaa. Motivaatiota ja sinnikkyyttä löytyy. Pärjään ihan ok, vaikka jäänkin joka kuukausi miinukselle. En usko, että musta koskaan mitään kovin taloudellisesti menestyvää tulee, mutta ei siinä mitään. Joskus kun valmistun yliopistosta (koska aion sinne sisälle päästä) tulen luultavasti olemaan monen todellisen menestyjän silmissä yksi huonopalkkainen ope muiden joukossa, mutta luultavasti omasta mielestä olen ihan huippumenestys ;)

 

[grimJester]

Joskus kun valmistun yliopistosta (koska aion sinne sisälle päästä) tulen luultavasti olemaan monen todellisen menestyjän silmissä yksi huonopalkkainen ope muiden joukossa, mutta luultavasti omasta mielestä olen ihan huippumenestys ;)

Luultavasti muidenkin mielestä ;)

Asenne sulla on kohdallaan, Hippa. Tsemppiä! :thumbs: