ironchef sanoi:
Valaslaiva Essexin uppoamisesta selvinneiden merimiehien tarina oli aika pysäyttävä. 1820 Raivostunu ryhävalas upotti valaslaivan ja miehet joutu ajelehtimaan Tyynellä Valtamerellä kolmessa pienessä valasveneessä yli 3kk. Ruokana oli pieni pala korppua ja liraus vettä päivässä ennenku nekin loppu. Miehet yritti juoda mm. omaa kustansa ennenku keho oli niin kuiva että kieli muuttui kovaksi kuin kivi ja ikenet ja luomet vetäyty ja kuivas. Lopuksi miehet söi kuolleita tovereitaan ja arpoivat kenet syödään seuraavaksi. 21 miehestä 7 pelastu.
Joo, hehe, ja sehän tuoss aoli ironista, että nämä hemot olisivat voineet pelastautua suht lähellä olleille saarille...mutta pelkäsivät saarten asukkaita luullen heitä ihmissyöjiksi. No, kukas sitten söikään ja kenet...
Ja kaiken kukkuraksi kyseisten saarten asukkaat olivat lopettaneet kannibalismin jo tuolloin.
Eiks se tuolta valaanpyytäjien botskista ole lähtöisin se klassinen zoukki:
"I never liked John."
"Well, eat just the bread then."
Sori, salin jälkeisissä endorfiinipöllyissä on niin kivaa että jopa ruokalista joka koostuu Thomasista ja Billystä on hauskaa.
+ että en nyt niin hirveästi jaksa surra jotain valaanpyytäjiä, sama miltä aikakaudelta ovat.
Moinen tarinahan, siis tosi juttua, on olemassa myös Connerin retkikunnasta,
joka jumittui joko Appalakeilla tai Kalliovuorilla, en muista kummalla, piiiitkään jatkuneeseen lumimyrskyyn, ja hekin alkoivat tehdä hiukopalaa toisistaan.
Jos siellä olis ollu bodareita joukossa niin ois varmaan tullu iso kiista kuka saa syödä kivekset ja kuka aivolisäkkeen, vai mikä sitä kasvuhormonia nyt tuottikaan. Ehhehe, kylläpäs onkin kivaa tällanen mauton huumori.