NGV sanoi:
IMO ilman tätä miestä WWF nykyinen WWE olisi hävinnyt maanantai iltaisessa sodassa WCW:n Nitrolle, mutta Austinin gimick oli niin hauska ja monet ihmiset mukaan lukien minä rakastavat häntä. Kuka nyt ei voisi tykätä hahmosta joka rakastaa juoda kaljaa, antaa stunereita ihan kenelle tahansa, jakaa ass whopausta ja pitää hyviä promoja josta kuuluisin Austin 3:16 puhe jonka hän piti King Of The Ring:issä vuonna 1996.
??
Yritän pelastaa Belmondon tuntemasta myötähäpeää, esittelemällä todellisen sankarin:
Wilho Petter Nenonen
Tykistönkenraali Vilho Nenonen (Wilho Petter Nenonen) (s. 6. maaliskuuta 1883 Kuopiossa, k. 17. helmikuuta 1960, Helsingissä) pidetään Suomen tykistön merkittävimpänä kehittäjänä, "isänä". Hän opiskeli arvostetussa Mihailovin tykistöakatemiassa Pietarissa ja osallistui I maailmansotaan Venäjän joukoissa. Suomen sisällissodassa 1918 eversti Nenonen toimi tykistön tarkastajana. Ennen talvisotaa hän kehitti tykistölle tulenjohtokortin, joka huomattavasti helpotti tulenjohtajan toimintaa. Jatkosodassa tuliasemille kehitettiin korjausmuunnin, joka teki osaltaan mahdolliseksi Ihantalan ihmeen.
Tykistö tarvitsee tulenjohtajaa eli miestä, joka näkee maalin ja osaa johtaa tulen kohteeseen. Venäjän aroilla ja Keski-Euroopan aukeilla maalit näkyvät hyvin tulenjohtopaikalle, mutta Suomen maasto on metsäinen ja kumpareinen. Nenonen ratkaisi asian kehittämällä Suomen tykistölle liikkuvan tulenjohdon. Jalkaväen hyökätessä vaikeasti liikuteltava tykistö pysyy paikallaan, mutta tulenjohtaja seuraa hyökkäävää osastoa.
Tulenjohto ei voinut perustua karttoihin, koska niitä ei vielä ollut. Tykkien ampumasuunta ja etäisyys maaliin piti siis selvittää laskemalla. Tämä edellytti tulenjohtajalta matemaattista osaamista. Nenosen keksintö, tulenjohtokortti, yksinkertaisti ongelmaa. Järjestelmän avulla tulenjohtaja voi hetkessä ohjata kranaatit perille. Sotaväen päällikkö käski "kaikkia sotilasviranomaisia valvomaan, että keksintöä pidetään tarkoin salassa".
Kesällä 1943 tykistö kehitti tulenjohtomenetelmän, joka vielä vuosia myöhemmin herätti innostusta suurvaltojen armeijoissa. Nenonen päätti siirtää laskutehtävät patterin tuliaseman tehtäviksi. Hän kehitti majuri Unto Petäjän idean pohjalta tuliasemille erityisen korjausmuuntimen, tason, jonka päälle asetetaan pyörivä läpinäkyvä levy. Tämän avulla tulenjohtajan korjauskomennot voitiin suoraan muuntaa tykkien ampumasuunnaksi. Uuden menetelmän avulla tulta kykeni johtamaan kuka tahansa, jolla oli kompassi ja viestiyhteys tuliasemaan.
Kesän 1944 torjuntataisteluissa tykistö oli laadullisesti ja määrällisesti aivan toisella tasolla kuin kolme vuotta aikaisemmin. Tykistön vahvuus oli 50 000 miestä. Ihantalan ratkaisutaisteluissa 30. kesäkuuta - 7. heinäkuuta Suomen tykistö keskitti 7 neliökilometrin painopistealueelle jopa 250 tykin tulen. Vastaavia esimerkkejä ei muualta maailmasta ollut.
Ylipäällikkö myönsi Mannerheim-ristin Nenoselle henkilökohtaisesti 8. tammikuuta 1945.
Vilho Nenonen kuvassa vasemmalla.
