Vastaan ikivanhaan viestiin, mutta olen karpannut jo kuukausia. Olen tyytyväinen ja voin paremmin kuin muistan koskaan voineeni. Olen myös energisempi ja hoikistunut, vaikka se ei ollut tavoitteeni.
Olen myös diabeetikko (lääkitys Victoza 0,6 pistos iltaisin yks ja Diformiini 1 g aamuin illoin). Saan karppaamalla ja tällä lääkityksellä aamusokerit pysymään alle 7. Pituuteni 168 cm ja paino pudonnut 84 kg:sta 66 kg:oon. Olen nyt siis normaalipainoinen diabeetikko. Sairaalassa eivät osanneet sanoa olenko 1 vai 2 tyyppinen ja oudoksuivat karppaamistani (???) Diabetes todettiin jo yli 30 vuotta sitten, mutta nyt ymmärrän, että huonot, nopeasti verensokeria nostavat hiilarit, eivät ole sopineet minulle milloinkaan. Ei sitä 60-luvulla ymmärretty. Lapsena vain ihmettelin, miten aina janotti, kun join limpsaa tai söin karkkia.
Nämä ruokavalio ja terveysasiat ovat hyvin yksilökohtaisia.
Insuliinipistoksilla painoni nousi pikkuhiljaa 84 kiloon. Insuliinipistoksilla vointini oli kokoajan väsynyt ja saamaton. Koko ajan nälätti näillä yleisillä ruokasuosituksilla. Pinna tuli täyteen, kun lääkäri ehdotti insuliinin ja Diformiinin lisäksi sekä verenpaine- että kolestrolilääkitystä.
Liikuntani on ihan peruskävelylenkkiä ja puutarhanhoitoa kesäisin. Luonnehtisin liikuntatottumuksiani kevyiksi. Huolehdin riittävästä unesta. En polta ja alkoholia juon todella vähän. Mielestäni nämä em. asiat määrittelevät paljonkin ainakin minun kokonaishyvinvointia.
Aamupalani on lähinnä 1 voissa paistettu kanamuna ja puolikas punaista paprikaa. Mieheni syö 2 munaa. Turkkilaista maustamatonta jogurttia, jonne laitan lähes sokerittomia marjoja tai omatekemääni omena- tai marjasosetta, jossa myös hieman sokeria. Soseeni ja marjani säilyvät ainoastaan pakastimessa liian pienen sokerimäärän vuoksi. Pakastan ne muutaman päivän annoksiin.
Lounaalla syön joko kalaa, kanaa, lihaa tai äyriäisiä. Salaattia ja/tai kasviksia. Juon maitoa tai vettä. Joskus juhlapäivänä lasi viiniä. Joskus menee pelkällä salaatilla, jos töissä on makaronilaatikkopäivä.
Lounaan tyyppistä ruokaa syön sitten myös illallisella.
Iltapalana usein on maustamatonta jogurttia ja marjoja.
Joskus makeanhimooni syön hedelmän. Pääsiäisenä söin rakastamaani maitosuklaata - ihan hyvää. Sitten palasin takaisin ruotuun
Vältän viimeiseen saakka ja tässä järjestyksessä
Kaikenlaisia sokereita (myös hedelmäsokerit, glukoosit, siirapit yms.) Syön myös hedelmiä todella vähän.
Venhäjauhoja ja niitä sisältävät tuotteet. Käytännössä en syö mitään viljoja.
Peruna ja riisi
Mielestäni nämä yo. vältettävät "huonot hiilarit" ovat todella iso ruokavaliomuutos, enkä yhtään ihmettele, jos tällaisen noudattaminen aikuisellekin on vaikeaa. Lapsihan taas on aivan aikuisten armoilla.
Syön ja juon mielelläni
Lihaa, kalaa, kanaa, äyriäisiä
Kasviksia, vihanneksia, juureksia
Maustamattomia maitotuotteita
Voita, rypsi- ja oliviiöljyjä
Pähkinöitä
Vettä, maitoa, piimää sekä hyvin kohtuudella alkoholia (lähinnä viinejä, konjakkia, viinaa)
Kahvia, teetä
Näistä saa rakennettua ihan hyviä aterioita ja varsinkin seisovasta pöydästä on helppo poimia sopivaa. Mummoloissa ja anoppiloissa on vaikeampaa ja lähdenkin näistä kyläpaikoista aina pois enemmän tai vähemmän pahoinvoivana. En paljon kehtaa huudella ruokavaliostani kertasanomisen jälkeen. Olen kuullut, miten henkilöitä arvostellaan rumasti ja loukkaannutaan, jos tarjottu ei oikein sovi tai kelpaa.
Minusta on aika henkilökohtainen asia, että sekä sairaus (diabetes) ja toimiva ruokavalio täytyisi aina käsitellä koko porukan kuullen.
Tästä tuli aika pitkä stoori, mutta vilkaiskaapa suomalaisten vartalokuvaa. Nykyiset ruokatottumukset sisältävät valtavasti vehnäjauhoja ja sokeria. Jopa sinapissa, ketsupissa ja valmiissa salattikastikkeissa on niin paljon sokeria, että on sama, kuin limpsaa kaataisi ruuan päälle.
Nyt siis aamusokerini ovat alle 7. Kolestroli, verenpaine ja paino on normaali. Olen aloittanut laitesukellusharrastuksen ja joutunut panemaan vaatevaraston uusiksi pikkuhousuja myöten. Outoa, että vuosia kestänyt turvotus poistui ja kengän numeronikin pieneni. Kukaan lääkäri ei yli 30 vuoden aikana tiennyt syytä jatkuvaan turvotukseen. Mutta nyt sitä ei enää ole - hmmm.
