Toistetaan edelleen: HIIT nostaa kehon hormoonitasoja ja täten auttaa ylläpitämään ja jopa kasvattamaan (välillisesti, lisääntyneiden hormonien ansiosta) lihaksia, kun taas kestävyystyyppinen juoksu (=normit 10 kilsan juoksulenkit ja mitä porukaa ny tekeekään) nostaa kortisolitasoja (testosteroonin vastakohta!), joka täten vie kehon kataboliseen tilaan, joka siis tarkoittaa sitä, että keho alkaa pilkkoa lihaksia energiakseen. Normipunttaajalla, joka mielellään tekee jonkin asteista fyysistä työtä ja syö säännöllisesti, on keho pääsääntöisesti anabolisessa, eli lihaksia kasvattavassa tilassa. Jos päämääränä on ylläpitää massaa tai jopa lisätä sitä, niin kestavyystyyppistä juoksua (=kataboliaa!) kannattaisi välttää kuin ruttoa!
HIIT nostaa myös kortisolia. Akuuteista kortisolipiikeistä ei ole haittaa, vain kroonisesti koholla olevista tasoista. Mitä ei kyllä saa aikaiseksi muutamlla 30-45 min aerobisella tai HIIT:illä viikossa. Myös aerobinen treeni nostaa kasvuhormonia ja samoin voi nostaa testoa.
Myös ihan maailman parhaimmat bodarit ja voimanostajat tekevät aerobista, ihan offseasonilla. Auttaa lisäämään työkapasiteettia, kuntoa, pitää painoa alhaalla ja sitten dieetillekin siirtyminen on helpompaa ja rasvametabolia on hieman parempi.
Volyymin ja intensiteetin pitää olla vain tarpeeksi matala. 2-3 kertaa viikossa, 20-40 minuuttia riittää ihan varmasti. Reilusti siellä aerobisella kynnyksellä niin sitä parempi.
Kaiken aerobisen ei tarvitse olla juoksemista, mielikuvitusta mukaan.
Pitkäkestoinen ja usein suoritettava juoksu hidastaa jalkojen voimantuottoa, koske niiden toimintaa alkaa solutasolla painottua kestävyyteen, eikä voimaan.
Pitää intensiteetin tarpeeksi matalana niin ei rekrytoida tyypin II lihassoluja ja täten lähetetä niille 'kestävyyssignaalia''. Ts. pienennetä niitä. Itse asiassa HIIT:issä on myös se ongelma, että tehdään paljon työtä siinä laktaattikynnyksellä, jolloin aletaan rekrytoida tyypin II lihassoluja jo aika paljon. Ja koska kysessää on kuitenkin kestävyystreeni, kerrotaan lihaksille, että 'parantakaa kestävyyttä', mikä ekonomisesti on helpompaa mikäli ne ovat pienempiä. HIIT:in voi myös fiksailla että näin ei kävisi, esim. tekee setit tarpeeksi lyhyinä, pitkillä palautuksilla, tai matalammalla intensiteetillä.
kun kehittää maitohappokestävyyttä ja hapenottokykyä, niin pystyy salilla entistä kovempiin sarjoihin ja sehän on aina plussaa. muistat vaan syödä riittävästi ja huolehdit palautumisesta. Palautuminen ei pitäisi tolla treenimäärällä tuottaa vielä ongelmia 
Kannattaa huomioida, että tossa mitattiin vaan lihasmassan katoaminen jaloista (joka oli siis se 7%). Yläkropasta hävis varmasti yhtä paljon tai huomattavasti enemmän. Jännintä tossa oli lähinnä se, että ton matkan puolivälissä (2000km:n paikkeilla) oli tyypeiltä tippunu rasvaprossat 40% ja loppumatkan aikana väheni enää 10%. Eli joku ihme kehon sisäinen raja saavutettiin jo tos puolivälissä. Toisekseen kannattaa huomioida, että noilla maratoonareilla ei ole alunperinkään lihasta lähes nimeksikään. Nehän on pelkkää luuta, nahkaa ja läskiä (kyllä, tästä ne energiat otetaan). Miettikääpä, jos vastaava tutkimus tehtäisiin normaalivartaloisilla miehillä, tai bodareilla! Veikkaan, että lihaskato olisi valtaisa! Tosin, en tiädä kuinka tarkasti nuo tutkimuksen kohteet katto syömisiään, koska tota juoksun aiheuttamaa ylimäärästä kulutusta voi kompensoida syömällä lisää.
Mulla on lääkettä mikä laskee noita kortisolitasoja:D mutta se on taas eri juttu(eikä ole mikään hormoni).
