BB PRO Marko Savolainen

Vähän niinkuin exän tapauksessa jossa oli lisämunuainen stopannut ja kilpirauhanen sekaisin. Lääkäri määräsi mielialalääkkeitä. Ei se ottanut huomioon edes kertomuksen jälkeen, että alla on kisadieettejä ja saattaa olla aineenvaihduntaongelma. Että perusläälärit ei välttämättä mitään jeesuksia kuule ole.

Kyllähän ammattitaitoinen lääkäri ymmärtää myös oman ammattitaitonsa rajat ja osaa tarvittaessa ohjata potilaan jollekin pätevämmälle. On myös jossakin määrin asiakkaan omalla vastuulla hakeutua esimerkiksi oikeanlaisen erikoislääkärin vastaanotolle. Yleislääkäri on ammattinimikkeensä mukaan ihan "vain" yleislääkäri.
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Vähän niinkuin exän tapauksessa jossa oli lisämunuainen stopannut ja kilpirauhanen sekaisin. Lääkäri määräsi mielialalääkkeitä. Ei se ottanut huomioon edes kertomuksen jälkeen, että alla on kisadieettejä ja saattaa olla aineenvaihduntaongelma. Että perusläälärit ei välttämättä mitään jeesuksia kuule ole.
Käsittämättömän yleistä on toi mielialalääkkeitten määrääminen kilpirauhasongelmiin, ihan selkeä virhediagnoosihan se on.. Sama joissain tapauksissa kieltämättä liittyy myös testosteroniin ja nykyisin ilmeisesti myös ferritiini tuntuu olevan lääkäreille vaikea pala. Vaikuttaa kieltämättä siltä, että suomalaisessa terveydenhuollossa potilaan omaan kuvaukseen elämänlaadun heikkenemisestä ei suhtauduta kovinkaan vakavasti, vaan oireita vähätellään tai ne käännetään mielenterveydellisiksi.. Toki lääkärien täytyy ottaa huomioon kokonaisuus ja niin mahdolliset väärinkäyttöpyrkimykset kuin hoidon haittavaikutuksetkin hoitosuunnitelmaa tehdessään.
 
Kommentti näihin anekdootteihin tapauksista, joissa lääkäri erehtyi ja valitsi väärän hoitolinjan: pitäis ymmärtää, et se ratkaisu tehdään sillä hetkellä parhaan saatavissa olevan tiedon mukaan, johon vaikuttaa juurikin ihmisen sairaudet ja muu tausta elämäntilanteineen. Todennäköisyyksillähän tässä pelataan, siksi esimerkiksi nyt ollaan toitotettu > 70-vuotiaille, että pysykää kotona - sairastuminen on todennäköisesti vaarallista ikäihmiselle verrattuna nuorempaan terveeseen ihmiseen. Resurssit on rajalliset ja jokasta ihmistä ei yksinkertaisesti voi tutkia päästä varpaisiin.

Mä sain aikanaan väärän diagnoosin yleislääkäriltä. Meni kolme vuotta hoitoa ja seurantaa hukkaan, koska mies ei osannut määrätä oikeita tutkimuksia (lähellä se kyllä liippas, mut ei ihan riittänyt). Nuori naislääkäri (epävarmuuttaan?) laitto mut sit lopulta eteenpäin erikoissairaanhoitoon, jossa osattiin tehdä oikeat tutkimukset ja sain diagnoosin. Syynä tähän kaikkeen oli mun ikä, kun lääkäri ei pitänyt todennäköisenä, että mun ikäisellä vois olla kyseinen sairaus. Vitutti ja teki mieli vääntää se mieslekuri solmuun. Vahinkoa ei kuitenkaan tapahtunut, kun sairaus ei ollut edennyt diagnosoimattomuudesta huolimatta.

Sain paskaa hoitoa ensin, mut ei tollasten perusteella pidä tuomita koko ammattikuntaa. Sillon pitäis olla tilastollista näyttöä, että Suomessa saa paskaa hoitoa. Näinhän se ei ole, vaan vuodesta toiseen hoidon laatu on korkealla. Yksityisellä saa toki nopeasti haluamansa palvelun, muttei välttämättä hoitoa, joka on tarpeellista. Muistakseeni jollain 5000 eurolla saa sellasen kattavan analyysin omasta terveydestä, jossa räplätään kaikki persereiästä geeneihin. Onko se tarpeellista? Suurimmalle osalle tuskin.
 
Tää on sun kannalta tietysti ikävää, mutta lääkärin velvollisuuksia ajatellen ihan ymmärrettävää. Sanoiko se lääkäri siis, että testolle ei tehdä mitään nyt, koska epäilee noita opiaatteja?
Ei sanonut "suoraan" heitti vaan tuollaisen ohi mennen. Kyllä tällä uudella lääkärillä on vaan ennakkoluuloja minua kohtaan, sen huomaa kaikessa.
Opiaatti hommaan heitin pallon takas, että eikös se selviä kusitestissä hyvinkin helposti, jos noin askarruttaa...
 
Totta kai lääkärit tekevät virheitä siinä kuin muidenkin ammattikuntien edustajat. Samoin koulun käyneet sähköasentajat tekevät virheitä. Itse kuitenkin haluaisin että talooni on asentanut sähköt koulutettu ja sertifioitu sähköasentaja mieluummin kuin naapurin Pertsa, joka on netistä lukenut miten johtoja vedetään.

Tai jos otetaan esimerkiksi punttien nostaminen. Meillä on valmentaja, joka on opiskellut fysiologiaa, harjoitellut pitkään salilla ja valmentanut ihmisiä menestykseen keholajeissa. Ja sitten on joku tyyppi, joka ei ole käynyt salilla eikä valmentanut ketään, mutta on lukenut netistä, miten kannattaa harjoitella että lihakset kasvavat. Kummankohan valmennus tuottaa keskimäärin parempia tuloksia? Toki se kokenutkin valmentaja voi tehdä virheitä, mutta se ei silti tarkoita, että nettioppinut maallikko olisi parempi vaihtoehto.
 
Joo näin on. Todella harva saanut endolta korvaushoitoa ja silloinkin tasojen on oltava lähellä nollaa. Mikään vähän alle viitteen ei riitä saamaan hoitoa. Kärsi kurja kärsi.

Minä taas tiedän hyvinkin monta tapausta, joissa nimenomaan endokrinologi on ollut se, joka on esimerkiksi testosteronin korvaushoidon aloittanut aikaisempien lääkäreiden negatiivisesta suhtautumisesta huolimatta. Näissä tapauksissa kokonaistesto on ollut viiterajojen sisällä, mutta alaneljänneksellä ja asiaa on lähestytty nimenomaan potilaan voinnin kautta eikä pelkkiä veriarvoja tuijottamalla. Aivan kuten modernin endokrinologian tulisi toimia. Mikä lie valelääkäri ollut.
 
Tämä kyseinen lääkäri epäili mm, että käytän opiaatteja kun testo pysyy noin alhaalla 🙂 Tämä epäily johtuu tietenki amfetamiinihistoriasta. Aina ei kannattais puhua lääkärissä rehellisesti mitä käyttänyt, sen olen oppinut.
Aika mielenkiintoinen juttu ainakin näin maallikon korvaan, että samoilla annoksilla lagaa arvot - mikä oma arviosi tuommoisiin muutoksiin?
 
Käsittämättömän yleistä on toi mielialalääkkeitten määrääminen kilpirauhasongelmiin, ihan selkeä virhediagnoosihan se on.. Sama joissain tapauksissa kieltämättä liittyy myös testosteroniin ja nykyisin ilmeisesti myös ferritiini tuntuu olevan lääkäreille vaikea pala. Vaikuttaa kieltämättä siltä, että suomalaisessa terveydenhuollossa potilaan omaan kuvaukseen elämänlaadun heikkenemisestä ei suhtauduta kovinkaan vakavasti, vaan oireita vähätellään tai ne käännetään mielenterveydellisiksi.. Toki lääkärien täytyy ottaa huomioon kokonaisuus ja niin mahdolliset väärinkäyttöpyrkimykset kuin hoidon haittavaikutuksetkin hoitosuunnitelmaa tehdessään.
Oletko mahdollisesti ihan oikea lääkäri? Joka tapauksessa, kiinnostaisi mikä estää testohoidon. En ole, vielä, käynyt mittaamassa testoarvoja, mutta listalla on. Luin kuitenkin jostain, että korkea hemoglobiini ei ole teston kanssa hyvä juttu. Mulla se oli viime mittauksessa 162. Se on ollut suht korkealla varmaan parikymmentä vuotta. Olen käynyt verenluovutuksessa 1-2 kertaa vuodessa, viime aikoina harvemmin. Psa-arvo on taas hyvinkin alhainen. Ei kai tuossa sentään verenohennuslääkkeitä käytetä lisänä?
 
Oletko mahdollisesti ihan oikea lääkäri? Joka tapauksessa, kiinnostaisi mikä estää testohoidon. En ole, vielä, käynyt mittaamassa testoarvoja, mutta listalla on. Luin kuitenkin jostain, että korkea hemoglobiini ei ole teston kanssa hyvä juttu. Mulla se oli viime mittauksessa 162. Se on ollut suht korkealla varmaan parikymmentä vuotta. Olen käynyt verenluovutuksessa 1-2 kertaa vuodessa, viime aikoina harvemmin. Psa-arvo on taas hyvinkin alhainen. Ei kai tuossa sentään verenohennuslääkkeitä käytetä lisänä?
Eikö sun ensin pitäis ne tarpeelliset labrat käydä? Miksi pähkäilet tollasia jo nyt?
 
Kommentti näihin anekdootteihin tapauksista, joissa lääkäri erehtyi ja valitsi väärän hoitolinjan: pitäis ymmärtää, et se ratkaisu tehdään sillä hetkellä parhaan saatavissa olevan tiedon mukaan, johon vaikuttaa juurikin ihmisen sairaudet ja muu tausta elämäntilanteineen. Todennäköisyyksillähän tässä pelataan, siksi esimerkiksi nyt ollaan toitotettu > 70-vuotiaille, että pysykää kotona - sairastuminen on todennäköisesti vaarallista ikäihmiselle verrattuna nuorempaan terveeseen ihmiseen. Resurssit on rajalliset ja jokasta ihmistä ei yksinkertaisesti voi tutkia päästä varpaisiin.

Mä sain aikanaan väärän diagnoosin yleislääkäriltä. Meni kolme vuotta hoitoa ja seurantaa hukkaan, koska mies ei osannut määrätä oikeita tutkimuksia (lähellä se kyllä liippas, mut ei ihan riittänyt). Nuori naislääkäri (epävarmuuttaan?) laitto mut sit lopulta eteenpäin erikoissairaanhoitoon, jossa osattiin tehdä oikeat tutkimukset ja sain diagnoosin. Syynä tähän kaikkeen oli mun ikä, kun lääkäri ei pitänyt todennäköisenä, että mun ikäisellä vois olla kyseinen sairaus. Vitutti ja teki mieli vääntää se mieslekuri solmuun. Vahinkoa ei kuitenkaan tapahtunut, kun sairaus ei ollut edennyt diagnosoimattomuudesta huolimatta.

Sain paskaa hoitoa ensin, mut ei tollasten perusteella pidä tuomita koko ammattikuntaa. Sillon pitäis olla tilastollista näyttöä, että Suomessa saa paskaa hoitoa. Näinhän se ei ole, vaan vuodesta toiseen hoidon laatu on korkealla. Yksityisellä saa toki nopeasti haluamansa palvelun, muttei välttämättä hoitoa, joka on tarpeellista. Muistakseeni jollain 5000 eurolla saa sellasen kattavan analyysin omasta terveydestä, jossa räplätään kaikki persereiästä geeneihin. Onko se tarpeellista? Suurimmalle osalle tuskin.

Jostakin syystä potilaan ollessa aikuinen lääkärit eivät suostu myöntämään omaa osaamattomuuttaan ja eivätkä siksi herkästi kirjoita lähetettä alaan erikoistuneelle lääkärille, vaan sitkeästi koittavat itse keksiä hoitoa.


Sitten taas kun potilas on lapsi. Ollaan heti kirjoittamassa lähetettä lasten lääkärille.
Vaikka kyse olisi laastarin laittamisesta haavaan niin yleis lääkäri ei sitä pysty tekemään vaan aina laitetaan lähete lasten lääkärille.
 
Ei sanonut "suoraan" heitti vaan tuollaisen ohi mennen. Kyllä tällä uudella lääkärillä on vaan ennakkoluuloja minua kohtaan, sen huomaa kaikessa.
Opiaatti hommaan heitin pallon takas, että eikös se selviä kusitestissä hyvinkin helposti, jos noin askarruttaa...

Suosittelen vaihtamaan lääkäriä. Ei voi olla velvollisuutta käyttää lääkäriä, joka ei välitä potilaastaan.
 
Tämä kyseinen lääkäri epäili mm, että käytän opiaatteja kun testo pysyy noin alhaalla 🙂 Tämä epäily johtuu tietenki amfetamiinihistoriasta. Aina ei kannattais puhua lääkärissä rehellisesti mitä käyttänyt, sen olen oppinut.
Oliko se viel kaikenlisäksi niin että ette ole edes kasvotusten tavanneet kyseisen lekurin kanssa?
 
Jostakin syystä potilaan ollessa aikuinen lääkärit eivät suostu myöntämään omaa osaamattomuuttaan ja eivätkä siksi herkästi kirjoita lähetettä alaan erikoistuneelle lääkärille, vaan sitkeästi koittavat itse keksiä hoitoa.


Sitten taas kun potilas on lapsi. Ollaan heti kirjoittamassa lähetettä lasten lääkärille.
Vaikka kyse olisi laastarin laittamisesta haavaan niin yleis lääkäri ei sitä pysty tekemään vaan aina laitetaan lähete lasten lääkärille.

Tuttu juttu, sen tajuaa sitten kun on rimpuillut muutaman vuoden yleislääkärin (yksityinen) opeilla menemään, ja kun viimein pääsee erikoislääkärin puheille niin tajuaa että minua ensinnäkin oikeasti kuunnellaan, eikä olla ehdottomia että nyt tehdään tasan niin ja näin vaikkei siitä olisi mitään hyötyä. Mutta täytyy samaan hengenvetoon mainita että on näissä erikoislääkäreissäkin eroja, toiset on reippaita ja aidosti kiinnostunut sun asiasta ja toiset on sen oloisia että niillä ei taida olla itselläkään kaikki kunnossa. Nyt joku miettii että miksi ei mennä heti suorilta sen parhaan erikoislääkärin puheille, niin et välttämättä niin vain pääse ilman lähetettä, ja sen lähetteen laatii se yleispuoskari.
 
Minä taas tiedän hyvinkin monta tapausta, joissa nimenomaan endokrinologi on ollut se, joka on esimerkiksi testosteronin korvaushoidon aloittanut
Sulla on vähän erilainen kaveripiiri kuin mulla jos tiedät hyvinkin monta tapausta. Se tarkoittaa, että tiedät myös hyvinkin monta joka ei ole saanut. Mä tiedän tasan yhden joka on korvaushoitoa edes hakenut ja se kyllä sai sen, joten vähän ihmetyttää jos sä tiedät monta. Eli montako se "hyvinkin monta"nyt sitten oikeasti on? Kaksi?

Terve menoa muuten lukemaan roinapuolelta korvaushoitoketjua. Siellä paistaa tämä ihmisten vitutus ja epätoivo ilman mitään turhan väittelyn tuomaa asioiden värittelyä. Sieltä saa hyvin nopeasti sellaisen käsityksen, että mene lääkäriin valittamaan matalaa mielialaa, väsymystä, aloitekyvyttömyyttä... niin saat samalla reissulla hakea apteekista masennuslääkkeet, mutta testokorvaushoitoa varten käy kymmenet testit ja haastattelut etkä siltikään saa sitä. Ja on siellä muistaakseni myös kommentti kun korvaushoitoa ei määrätty ihan pelkästä vittumaisuudesta, koska endo epäili, että on itse aiheutettua. Mitä vitun väliä silläkään pitäisi edes olla?
 
Sulla on vähän erilainen kaveripiiri kuin mulla jos tiedät hyvinkin monta tapausta. Se tarkoittaa, että tiedät myös hyvinkin monta joka ei ole saanut. Mä tiedän tasan yhden joka on korvaushoitoa edes hakenut ja se kyllä sai sen, joten vähän ihmetyttää jos sä tiedät monta.

En nyt ymmärrä miten minun kaveripiirini liittyy tähän aiheeseen? Enkä kyllä sitäkään, että miksi se on minun ongelma, jos sinä tiedät vain yhden ihmisoletetun, joka vielä kaiken lisäksi pääsi korvaushoitoon.

Terve menoa muuten lukemaan roinapuolelta korvaushoitoketjua. Siellä paistaa tämä ihmisten vitutus ja epätoivo ilman mitään turhan väittelyn tuomaa asioiden värittelyä.

Onhan se kovin harmillista mikäli tilanne joidenkin henkilöiden kohdalla on se, että he eivät hoitoon pääse, vaikka sitä mahdollisesti tarvitsevat. Mutta sinulla pitää ymmärtää, että minä puhun nyt ihan omasta näkökulmastani, enkä kenenkään muun suulla. Enkä myöskään lähtisi perustamaan omaa mielipidettäni Suomen endokrinologian tasosta yhden nettifoorumin keskusteluketjun perusteella.
 
En nyt ymmärrä miten minun kaveripiirini liittyy tähän aiheeseen? Enkä kyllä sitäkään, että miksi se on minun ongelma, jos sinä tiedät vain yhden ihmisoletetun, joka vielä kaiken lisäksi pääsi korvaushoitoon.
Siten, että en hetkeäkään usko sun tietävän "hyvinkin monta" tapausta, vaikka niin väität. Toisin sanoen liioittelet paremman uskottavuuden toivossa. Enkä ymmärrä mitä väliä sillä on pääsikö tämä yksi tuntemani tapaus korvaushoitoon.
Onhan se kovin harmillista mikäli tilanne joidenkin henkilöiden kohdalla on se, että he eivät hoitoon pääse, vaikka sitä mahdollisesti tarvitsevat. Mutta sinulla pitää ymmärtää, että minä puhun nyt ihan omasta näkökulmastani, enkä kenenkään muun suulla. Enkä myöskään lähtisi perustamaan omaa mielipidettäni Suomen endokrinologian tasosta yhden nettifoorumin keskusteluketjun perusteella.
Mitä tulee mielipiteeseen ja mihin se perustuu, niin huomasitko ettei mulla ole mielipidettä enkä esittänyt yhtäkään väitettä? Sen sijaan sulla selvästi on mielipide, enkä ymmärrä miten jaksat tuoda sitä esille, etenkään kun sillä ei ole mitään merkitystä.
 
Siten, että en hetkeäkään usko sun tietävän "hyvinkin monta" tapausta, vaikka niin väität. Toisin sanoen liioittelet paremman uskottavuuden toivossa. Enkä ymmärrä mitä väliä sillä on pääsikö tämä yksi tuntemani tapaus korvaushoitoon.

Jos on pyörinyt bodauspiireissä, niin voihan sitä hyvin tietää montakin tyyppiä jotka ovat korvaushoitoa hakeneet.
En tunne tätä kyseistä heppua, mutta tuollainen mielleyhtymä minulle ainakin tuli heti kun viestin luin. Ottaen vielä huomioon, että millä foorumilla tässä jutellaan.
 

dd3f7e812b37411e88fbe275ee53d461.jpg


"– Niitähän on tippunut jatkuvasti. Jotkut ajattelevat sitä typerää lausetta, että mieluummin päivä leijonana kuin kymmenen vuotta lampaana. Mutta olen eri mieltä.
– Helppo tietenkin jälkiviisaana sanoa, mutta tekisin monta juttua eri tavalla, jos pystyisi aloittamaan uudelleen.
Kielletyt aineet ovat kuitenkin olennainen osa kehonrakennusta.
– Sehän kuuluu siihen vähän kuin pallo jalkapalloon. Jos meinaat pärjätä, se kuuluu lajiin. Ei ammattilaisia testata, Savolainen sanoo."

8db22fd2301b4990b215b142f2d45c05.jpg

"– Se on kuitenkin niin sanottua lainalihaa, jota silloin on päällä. Se lähtee pois ja voit saada samalla iänikuiset haitat. Jopa niin pahat, että olet neli-viiskymppisenä kuollut."





"So it goes" - (Those three famous words from Slaughterhouse-Five, by Kurt Vonnegut)
 
Viimeksi muokattu:

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom