BB PRO Marko Savolainen

[kierojalka]

Itse en hirveästi arvosta jenkkien yliampuvaa hehkuttamista kaikesta. Kuka tahansa ojasta kaivettu pummi valuttaa sulavasti ylistystä kameroiden edessä, mutta yhdelläkään sanalla ei oli mitään merkitystä. Jopa koko kielestä tulee aika tylsä, kun kaikki on aina niin helvetin amazing. Pidän brittienglannista paljon enemmän monessakin mielessä. Se on paljon kokonaisempi ja mielenkiintoisempi kieli.

Joo, en kans fanita. Suomalaisena ihan tykkään siitä, ettei turhaan kehuskella ja joka paikassa tarvii olla jauhamassa.

 

[julliboy]

Suomalainen lähtee aina kisoihin ”sijoittumaan”. Amerikkalainen menee voittamaan.

Suomalainen vähättelee saavutuksiaan.

-”Voititte kultaa, miltä nyt tuntuu?”
-”No ihan ok fiilis, tästä on hyvä lähteä eteenpäin.”

Amerikkalainen menestyjä on ylpeä saavutuksistaan ja kertoo niistä mielellään muille ja kannustaa toisia siinä samalla. Kuuntelijat yleensä iloitsevat mukana ja ihailevat oman maansa menestyjiä.

Suomalaiseen luonteeseen ei sovi kehua omia tuotoksiaan. Se opetetaan jo nuorena ja tämä kantaa läpi elämän. Jos toinen kehuu vaikka taidokkaasti rakennettua omakotitaloa, sitä pitää vähätellä, jottei anna ylimielistä kuvaa itsestään.

-”Oletpa upean talon rakentanut!”
-”No se nyt on tollanen...”
-”Eiku ihan oikeasti, uskomattoman hieno!”
-”Oishan tuon nyt voinu paremminkin tehdä...”

Amerikkalaista kehuttaessa otetaan kehut vastaan, ollaan ylpeitä ja motivoidaan toisia jahtaamaan unelmiaan.

-”Valtavan kauniin talon olette rakentaneet ihan itse!”
-”Kiitos paljon! Tein kovasti töitä ja olen todella tyytyväinen loppulokseen. Haluan esimerkilläni myös näyttää, että kuka tahansa pystyy mihin vaan, kunhan vain haluaa sitä tarpeeksi. ”

Suomalainen ei osaa ottaa kehuja vastaan ja suorastaan menee hämilleen. Voit testata tätä käytännössä ja nähdä miten harvoin ensinnäkään kukaan kehuu toista ja jos sitten kehuu, siitä menee pasmat toisella ihan sekaisin.

Kehu vaikka ruokakaupassa kassatyttöä tai työkaveria ja kerro, että hänellä on kauniit hiukset tai silmät tms. Itse olen silloin tällöin nähnyt jollain todella kauniit hiukset tai esim jollain on todella hyvän tuoksuinen hajuvesi ja tästä kommentoinut jollekin tuiki tuntemattomalle. Reaktio on useimmiten punastuminen, hymy ja pienen pieni hämmennys. Tosin veikkaan kyllä, että sellaisesta positiivisesta kehumisesta jää toiselle päälimmäisenä hyvä mieli.

Tää on totta mitä kerroit. Varsinkaan suomalainen mies ei saa itseään kehua. Perhana, mutta minä kehun. Pitäävät ylpeänä Ja ylipäänsä kehun muitakin jos aihetta....jos joskus muuttuisi pohjolassakin.

 

[Pawiaani]

Muistaako muut, kun Marko veti Turussa SM kisojen yhteydessä collegepaidassa tuplat edestä posetuksen yleisön edessä, juuri ennenkuin maksa sanoi poks? Isossa offseason kunnossa oli, todella vaikuttava näky. Mikähän vuosi toi oli? Onko kuvia tuosta?

 

[Roku]

Muistaako muut, kun Marko veti Turussa SM kisojen yhteydessä collegepaidassa tuplat edestä posetuksen yleisön edessä, juuri ennenkuin maksa sanoi poks? Isossa offseason kunnossa oli, todella vaikuttava näky. Mikähän vuosi toi oli? Onko kuvia tuosta?

Ei kait Makella mikään maksa posahtanu ku munuaiset sano työsopimuksen irti.

 

[siimahäntä]

Muistaako muut, kun Marko veti Turussa SM kisojen yhteydessä collegepaidassa tuplat edestä posetuksen yleisön edessä, juuri ennenkuin maksa sanoi poks? Isossa offseason kunnossa oli, todella vaikuttava näky. Mikähän vuosi toi oli? Onko kuvia tuosta?

Poseerasi pitkähihaisessa collegepaidassa? Kerrotko tuosta maksan poksahtamisesta lisää?

 

[Pawiaani]

Poseerasi pitkähihaisessa collegepaidassa? Kerrotko tuosta maksan poksahtamisesta lisää?

Niin, munuaiset posahti, joku tuossa ystävällisesti korjasi. Ja näin muistelen ettei paitaa ottanut pois, paikanpäällä olin. Se oli sellanen yleisölle kuulumisien kertominen, ja toki veti tuplat samalla. Et tainnut olla paikalla, ystävä hyvä?

 

[Pawiaani]

Ei kait Makella mikään maksa posahtanu ku munuaiset sano työsopimuksen irti.

Joo näin se oli, muistin ja kirjoitin väärän sisäelimen. Mutta tosiaan ei mennyt kauaa kun sairastui, ja oli käsittämättömän iso siinä, niin toiselta planeetalta kuin mitä sen aikaiset muut raskassarjalaiset vaikka vaan noin siviilit päällä piipahti siinä. Ja myös se asenne ja karisma ja yleinen presentaatio oli vaikuttava.

 

[sheldon]

Suomalainen lähtee aina kisoihin ”sijoittumaan”. Amerikkalainen menee voittamaan.

Suomalainen vähättelee saavutuksiaan.

-”Voititte kultaa, miltä nyt tuntuu?”
-”No ihan ok fiilis, tästä on hyvä lähteä eteenpäin.”

Amerikkalainen menestyjä on ylpeä saavutuksistaan ja kertoo niistä mielellään muille ja kannustaa toisia siinä samalla. Kuuntelijat yleensä iloitsevat mukana ja ihailevat oman maansa menestyjiä.

Suomalaiseen luonteeseen ei sovi kehua omia tuotoksiaan. Se opetetaan jo nuorena ja tämä kantaa läpi elämän. Jos toinen kehuu vaikka taidokkaasti rakennettua omakotitaloa, sitä pitää vähätellä, jottei anna ylimielistä kuvaa itsestään.

-”Oletpa upean talon rakentanut!”
-”No se nyt on tollanen...”
-”Eiku ihan oikeasti, uskomattoman hieno!”
-”Oishan tuon nyt voinu paremminkin tehdä...”

Amerikkalaista kehuttaessa otetaan kehut vastaan, ollaan ylpeitä ja motivoidaan toisia jahtaamaan unelmiaan.

-”Valtavan kauniin talon olette rakentaneet ihan itse!”
-”Kiitos paljon! Tein kovasti töitä ja olen todella tyytyväinen loppulokseen. Haluan esimerkilläni myös näyttää, että kuka tahansa pystyy mihin vaan, kunhan vain haluaa sitä tarpeeksi. ”

Suomalainen ei osaa ottaa kehuja vastaan ja suorastaan menee hämilleen. Voit testata tätä käytännössä ja nähdä miten harvoin ensinnäkään kukaan kehuu toista ja jos sitten kehuu, siitä menee pasmat toisella ihan sekaisin.

Kehu vaikka ruokakaupassa kassatyttöä tai työkaveria ja kerro, että hänellä on kauniit hiukset tai silmät tms. Itse olen silloin tällöin nähnyt jollain todella kauniit hiukset tai esim jollain on todella hyvän tuoksuinen hajuvesi ja tästä kommentoinut jollekin tuiki tuntemattomalle. Reaktio on useimmiten punastuminen, hymy ja pienen pieni hämmennys. Tosin veikkaan kyllä, että sellaisesta positiivisesta kehumisesta jää toiselle päälimmäisenä hyvä mieli.

Tähän en sano muuta, kun että äärimmäisen hyvä teksti ja kommentti

 

[Pade]

Minä alunperin muistelin, että olisi ollut -98 ja siksi nimesin kuvat noin, mutta aiemmin tuo oli. Muistaakseni noita Timosen järjestämiä kisoja järjestettiin kahdet ja kolmannetkin piti olla, mutta paikallemennessä ne olikin peruttu ja ne viimeiset piti olla keväällä -97. Tuon muistan kun opiskelut oli loppumassa. Eli nuo kuvat sitten joko -95 tai -96 vuodelta.

Ei ole ennen tainnut juuri missään ollakaan posekuvia noilta vuosilta? 1996 oli kai jo aika kuihtunut joten varmaankin se -95 kyseessä? Ikkunasta näyttäisi kevätaurinko paistelevan ja lehti ei ole vielä puissa, joten ehkä toukokuuta mennään. Bongasin yleisöstä myös yhden jääkiekon mm-lippalakin, joten voisi hyvinkin olla kevät -95

 

[jussi666]

Öö ja oli -97 ja -98 elämänsä kunnossa, aikas hyvin

 

[BoxTrainer]

Suomalainen lähtee aina kisoihin ”sijoittumaan”. Amerikkalainen menee voittamaan.

Suomalainen vähättelee saavutuksiaan.

-”Voititte kultaa, miltä nyt tuntuu?”
-”No ihan ok fiilis, tästä on hyvä lähteä eteenpäin.”

Amerikkalainen menestyjä on ylpeä saavutuksistaan ja kertoo niistä mielellään muille ja kannustaa toisia siinä samalla. Kuuntelijat yleensä iloitsevat mukana ja ihailevat oman maansa menestyjiä.

Suomalaiseen luonteeseen ei sovi kehua omia tuotoksiaan. Se opetetaan jo nuorena ja tämä kantaa läpi elämän. Jos toinen kehuu vaikka taidokkaasti rakennettua omakotitaloa, sitä pitää vähätellä, jottei anna ylimielistä kuvaa itsestään.

-”Oletpa upean talon rakentanut!”
-”No se nyt on tollanen...”
-”Eiku ihan oikeasti, uskomattoman hieno!”
-”Oishan tuon nyt voinu paremminkin tehdä...”

Amerikkalaista kehuttaessa otetaan kehut vastaan, ollaan ylpeitä ja motivoidaan toisia jahtaamaan unelmiaan.

-”Valtavan kauniin talon olette rakentaneet ihan itse!”
-”Kiitos paljon! Tein kovasti töitä ja olen todella tyytyväinen loppulokseen. Haluan esimerkilläni myös näyttää, että kuka tahansa pystyy mihin vaan, kunhan vain haluaa sitä tarpeeksi. ”

Suomalainen ei osaa ottaa kehuja vastaan ja suorastaan menee hämilleen. Voit testata tätä käytännössä ja nähdä miten harvoin ensinnäkään kukaan kehuu toista ja jos sitten kehuu, siitä menee pasmat toisella ihan sekaisin.

Kehu vaikka ruokakaupassa kassatyttöä tai työkaveria ja kerro, että hänellä on kauniit hiukset tai silmät tms. Itse olen silloin tällöin nähnyt jollain todella kauniit hiukset tai esim jollain on todella hyvän tuoksuinen hajuvesi ja tästä kommentoinut jollekin tuiki tuntemattomalle. Reaktio on useimmiten punastuminen, hymy ja pienen pieni hämmennys. Tosin veikkaan kyllä, että sellaisesta positiivisesta kehumisesta jää toiselle päälimmäisenä hyvä mieli.

Jenkit nyt tykkää tuota ilimanaikasta small talkkia jauhaa ja ne kehut heillä monesti menettää sen merkityksensä. Kehuvat koska se kuuluu kulttuuriin, eivätkä siksi että tarkoittaisivat sitä. En sano että se on huono asia, mutta jos kuulet suomalaisen miehen kehuvan sinua niin voit olla myös aika varma, että hän myös tarkoittaa sitä.

Itse pärjään ilman tyhjiä kehuja mainiosti, mutta kun kehutaan silloin kun aihetta on niin tuleehan siitä hyvä mieli.

 

[Kurq]

Tää on muuten jurolle suomalaiselle karseeta ku asioi esimerkiks jenkkien kanssa. Niiltä tollaset arkiset kohteliaisuudet tulee niin luonnostaan. Sit joutuu jatkuvasti punastelee ja heittää takas vastakehuja jostain vähäpätöisestä.

Tän takia tykännyt aina reissata Jenkeissä, kun siellä on ainakin itselleni paljon luontevampi kommunikoida ihmisten kans. Ei tule sellaisia kiusallisia hetkiä. :D

 

[Force]

Muistaako muut, kun Marko veti Turussa SM kisojen yhteydessä collegepaidassa tuplat edestä posetuksen yleisön edessä, juuri ennenkuin maksa sanoi poks? Isossa offseason kunnossa oli, todella vaikuttava näky. Mikähän vuosi toi oli? Onko kuvia tuosta?

Collegepaidassa

Öö ja oli -97 ja -98 elämänsä kunnossa, aikas hyvin

Näin se meni. 95-96 oli ilmeisesti vähän heikompaa aikaa.

KP:n teksti lainattuna:

Hiljaiset vuodet

Talvella 1994 otin yhteyden Markoon ja pyysin häntä Helsinkiin ensin kilpailemaan PM-karsinnoissa. Marko mietti asiaa ja päädyimme sellaiseen ratkaisuun, että hän vain esiintyisi kevään kisoissa, mutta ei kilpailisi. Hän oli kehittynyt talven aikana niin paljon, että ajattelin hänellä olevan mahdollisuuksia jopa ammattilaisenakin, eikä vain amatöörikisoissa, jossa hän vain kuluttaisi kallista aikaansa.

Niinpä sitten huhtikuussa-94 Marko tuli allekirjoittaneen kutsusta visiitille Helsinkiin ja näki ensimmäistä kertaa Gold’s Gymin Mikonkadulla. Marko ihastui paikkaan niin paljon, että puhuimme salin omistajan Kari Kaipiaisen ympäri ja Marko sai väliaikaisesti nukkua salin takahuoneessa siihen saakka kunnes saisi asunnon itselleen.

Marko aloitti myös treenaamaan kovaa salin silloisen toisen omistajan Jari Rännälän opastuksella ja sai aivan ihmeitä aikaan heikoissa lihasryhmissä kuten mm. pohkeissa. Marko asui Gold’sin takahuoneessa, treenasi kovaa ja haaveili kilpailemisesta ammattilaisena. Hän oli aika yksinäinen uudessa kaupungissa ja näytti siltä, että mitkään asiat eivät lähteneetkään etenemään sillä tavalla kuin hän oli ajatellut, hän turhautui ja mukaan tulivat huumeet. Aluksi koko homma oli vielä jotenkin käsissä, mutta lopulta se johti siihen, että Markon piti muuttaa takaisin Ouluun Johannan luo. Mutta siihen sekoiluun meni pari vuotta melkein hukkaan.

Vuonna 1996 syksyllä soitin Markolle ja kerroin hänelle seuraavana vuonna järjestettävästä Finnish Grand Prixista. Sanoin, että kisa järjestetään mikäli hän on valmis aloittamaan kovat treenit uudestaan ja lopettamaan sekoilut. Lupasin myös muutenkin auttaa Markoa uran kehittämisessä ja KP Fitness Productions Oy antoi pientä taloudellista tukeakin hänelle.

Uusi tuleminen suoraan maailman huipulle!

Tammikuun 1. päivänä Marko aloitti treenit kohti Super Mega Mass Grand Prixia. Hän painoi löysässä kunnossa noin 110 kiloa. Hän ei tinkinyt mistään ja teki kaikki vain ja pelkästään kilpailut mielessä. Jo helmikuussa paino oli noussut mukavasti 120 kiloon ja hän alkoi taas näyttämään siltä miltä hänen pitikin näyttää. Lihasmuisti oli aivan uskomaton. Oulussa treenaajat kertoivat, että joka päivä pystyi näkemään hänessä selviä muutoksia. Hän kasvoi ja kasvoi, kunnes sitten toukokuun lopulla paino oli korkein mitä se on koskaan hänellä ollut eli 138 kiloa.

Tästä Matti ”Guru” Halonen otti ohjat käsiin dieetin suhteen ja sanoi Markolle, että nyt oli aika aloittaa dieetti. Hän oli ollut noin kuukauden dieetillä, kun hän suunnisti treenileirille Lahteen kesällä 1997. Paino oli jo taas laskenut mukavasti 129 kiloon ja lihasta oli vaikka muille jakaa. Marko treenasi elämänsä parhaimman treenijakson eli seitsemän viikkoa Gym 1-salilla ja joka päivä hän vain kasvoi, vaikka paino putosikin tuon ajanjakson aikana 118 kiloon.

Treenipainot olivat aivan järkyttäviä: vinopenkkipunnerrus smith-koneessa 5 x 250 kg, jalkakyykky smith-koneessa 6 x 350 kg ja 8 x 300 kg, etupunnerrus smith-koneessa 6 x 180 kg, alataljasoutu 12 x 240 kg, vipunostot sivuille käsipainoilla 6 x 50 kg… Treenissä Marko keskittyi täysin suoritukseensa. Mikään ei horjuttanut hänen keskittymistään. Hän aloitti treenit aina noin 30 minuutin lämmittelyllä, sitten punttitreeni joka kesti noin 90 minuuttia ja sen päälle vielä venyttelyä. Neljä kertaa viikossa, kaksi mielettömän kovaa sarjaa liikettä kohti, toistot 6-15, pudotussarjoja, negatiivisia toistoja, pakkotoistoja, puolitoistoja ja muita intensiivisiä treenitekniikoita.

Lahdessa pidettiin World Games-kilpailut ja Marko pääsi tähtivieraaksi lauantain kilpailuun. Kun hän tuli lavalle oli koko paikka aivan hiljaa, jopa FLEX-lehden toimittajat olivat paikallaan ja vain tuijottivat Markon massiivista olemusta. Ja tästä lähti sitten lopullinen kiinnostus Markoon FLEX-lehden osalta, joka ei ole vieläkään laantunut, vaikka viimeisimmästä uutisesta on jo kulut pitkä aika.

Seitsemän viikon leirityksen jälkeen Marko meni takaisin Ouluun ja jatkoi treenejään siellä kisoihin saakka. Kaikki menivät nappiin ja kunto näytti olevan kohdallaan. Otimme Markosta valokuvia studiossa päivä ennen Grand Prixia ja hän näytti aivan uskomattomalta!

Itse kilpailussa hän kohahdutti yleisöä ja varmasti myös tuomaristoa. Marko pääsi hyviin vertailuihin mm. Paul Dillettin ja seuraavan vuoden Mr. Olympian Ron Colemanin kanssa. Suomalainen oli shokeeraamassa lavalla, mutta lopullinen sijoitus oli vasta seitsemäs. Erittäin lupaava ammattilaisdebyytti oli tehnyt suuren vaikutuksen IFBB Pro Divisionin johtajaan Wayne DeMiliaan, joka lähetti Markolle kutsun kilpailla seuraavan kevään Night of the Champions-kisassa New Yorkissa toukokuun puolivälissä. Markon kuva komisteli myös NOC-julistetta ja lehtimainoksia, kaikki näytti hyvältä ja oli kuin tämä kilpailu olisi tehty suorastaan Markolle, mutta…

 

[_Teemu_]

Collegepaidassa


Näin se meni. 95-96 oli ilmeisesti vähän heikompaa aikaa.

KP:n teksti lainattuna:

Hiljaiset vuodet

Talvella 1994 otin yhteyden Markoon ja pyysin häntä Helsinkiin ensin kilpailemaan PM-karsinnoissa. Marko mietti asiaa ja päädyimme sellaiseen ratkaisuun, että hän vain esiintyisi kevään kisoissa, mutta ei kilpailisi. Hän oli kehittynyt talven aikana niin paljon, että ajattelin hänellä olevan mahdollisuuksia jopa ammattilaisenakin, eikä vain amatöörikisoissa, jossa hän vain kuluttaisi kallista aikaansa.

Niinpä sitten huhtikuussa-94 Marko tuli allekirjoittaneen kutsusta visiitille Helsinkiin ja näki ensimmäistä kertaa Gold’s Gymin Mikonkadulla. Marko ihastui paikkaan niin paljon, että puhuimme salin omistajan Kari Kaipiaisen ympäri ja Marko sai väliaikaisesti nukkua salin takahuoneessa siihen saakka kunnes saisi asunnon itselleen.

Marko aloitti myös treenaamaan kovaa salin silloisen toisen omistajan Jari Rännälän opastuksella ja sai aivan ihmeitä aikaan heikoissa lihasryhmissä kuten mm. pohkeissa. Marko asui Gold’sin takahuoneessa, treenasi kovaa ja haaveili kilpailemisesta ammattilaisena. Hän oli aika yksinäinen uudessa kaupungissa ja näytti siltä, että mitkään asiat eivät lähteneetkään etenemään sillä tavalla kuin hän oli ajatellut, hän turhautui ja mukaan tulivat huumeet. Aluksi koko homma oli vielä jotenkin käsissä, mutta lopulta se johti siihen, että Markon piti muuttaa takaisin Ouluun Johannan luo. Mutta siihen sekoiluun meni pari vuotta melkein hukkaan.

Vuonna 1996 syksyllä soitin Markolle ja kerroin hänelle seuraavana vuonna järjestettävästä Finnish Grand Prixista. Sanoin, että kisa järjestetään mikäli hän on valmis aloittamaan kovat treenit uudestaan ja lopettamaan sekoilut. Lupasin myös muutenkin auttaa Markoa uran kehittämisessä ja KP Fitness Productions Oy antoi pientä taloudellista tukeakin hänelle.

Uusi tuleminen suoraan maailman huipulle!

Tammikuun 1. päivänä Marko aloitti treenit kohti Super Mega Mass Grand Prixia. Hän painoi löysässä kunnossa noin 110 kiloa. Hän ei tinkinyt mistään ja teki kaikki vain ja pelkästään kilpailut mielessä. Jo helmikuussa paino oli noussut mukavasti 120 kiloon ja hän alkoi taas näyttämään siltä miltä hänen pitikin näyttää. Lihasmuisti oli aivan uskomaton. Oulussa treenaajat kertoivat, että joka päivä pystyi näkemään hänessä selviä muutoksia. Hän kasvoi ja kasvoi, kunnes sitten toukokuun lopulla paino oli korkein mitä se on koskaan hänellä ollut eli 138 kiloa.

Tästä Matti ”Guru” Halonen otti ohjat käsiin dieetin suhteen ja sanoi Markolle, että nyt oli aika aloittaa dieetti. Hän oli ollut noin kuukauden dieetillä, kun hän suunnisti treenileirille Lahteen kesällä 1997. Paino oli jo taas laskenut mukavasti 129 kiloon ja lihasta oli vaikka muille jakaa. Marko treenasi elämänsä parhaimman treenijakson eli seitsemän viikkoa Gym 1-salilla ja joka päivä hän vain kasvoi, vaikka paino putosikin tuon ajanjakson aikana 118 kiloon.

Treenipainot olivat aivan järkyttäviä: vinopenkkipunnerrus smith-koneessa 5 x 250 kg, jalkakyykky smith-koneessa 6 x 350 kg ja 8 x 300 kg, etupunnerrus smith-koneessa 6 x 180 kg, alataljasoutu 12 x 240 kg, vipunostot sivuille käsipainoilla 6 x 50 kg… Treenissä Marko keskittyi täysin suoritukseensa. Mikään ei horjuttanut hänen keskittymistään. Hän aloitti treenit aina noin 30 minuutin lämmittelyllä, sitten punttitreeni joka kesti noin 90 minuuttia ja sen päälle vielä venyttelyä. Neljä kertaa viikossa, kaksi mielettömän kovaa sarjaa liikettä kohti, toistot 6-15, pudotussarjoja, negatiivisia toistoja, pakkotoistoja, puolitoistoja ja muita intensiivisiä treenitekniikoita.

Lahdessa pidettiin World Games-kilpailut ja Marko pääsi tähtivieraaksi lauantain kilpailuun. Kun hän tuli lavalle oli koko paikka aivan hiljaa, jopa FLEX-lehden toimittajat olivat paikallaan ja vain tuijottivat Markon massiivista olemusta. Ja tästä lähti sitten lopullinen kiinnostus Markoon FLEX-lehden osalta, joka ei ole vieläkään laantunut, vaikka viimeisimmästä uutisesta on jo kulut pitkä aika.

Seitsemän viikon leirityksen jälkeen Marko meni takaisin Ouluun ja jatkoi treenejään siellä kisoihin saakka. Kaikki menivät nappiin ja kunto näytti olevan kohdallaan. Otimme Markosta valokuvia studiossa päivä ennen Grand Prixia ja hän näytti aivan uskomattomalta!

Itse kilpailussa hän kohahdutti yleisöä ja varmasti myös tuomaristoa. Marko pääsi hyviin vertailuihin mm. Paul Dillettin ja seuraavan vuoden Mr. Olympian Ron Colemanin kanssa. Suomalainen oli shokeeraamassa lavalla, mutta lopullinen sijoitus oli vasta seitsemäs. Erittäin lupaava ammattilaisdebyytti oli tehnyt suuren vaikutuksen IFBB Pro Divisionin johtajaan Wayne DeMiliaan, joka lähetti Markolle kutsun kilpailla seuraavan kevään Night of the Champions-kisassa New Yorkissa toukokuun puolivälissä. Markon kuva komisteli myös NOC-julistetta ja lehtimainoksia, kaikki näytti hyvältä ja oli kuin tämä kilpailu olisi tehty suorastaan Markolle, mutta…

Löytyykö tuo loppu jostakin?

 

[Misanthrop]

Lauserakenteeltaan taattua KP:tä. Joku perkele päässyt vaan oikolukemaan tekstin, joten räikeimmät kielioppivirheet puuttuvat.

 

[Pawiaani]

Niin muistaako kukaan niitä SM kisoja Turussa, jossa Savolainen piipahti siviilit päällä jossain väliajalla lavalla, kertoi ehkä kuulumisia. Toi oli siis Come backin jälkeen ja vähän ennen sitä sisäelinongelmaa. Todella iso oli ja täys treeni vaihe päällä. Kiinnostais tuo vuosi, ne oli ehkä ainoat bodykisat joissa olen ollu paikanpäällä. Muistelen että Make myöhemmin jossain kertoi että tuona aikana oli jo tuntenut ettei kaikki ole kunnossa. Näkyi kyllä, mikä ero oli koossa sen aikaisten Suomen raskassarjalaisten ja kansainvälisen tason bodarin välillä vaikka eivät yhtäaikaa lavalla olleet. Vaikuttava näky oli, ja ehkä myös vetonaulana ennakkoon tiedossa että näyttäytyy kisojen yhteydessä.

Edit. Treenasiko Make 2004-2005 vielä täysillä vai muistanko pahasti väärin asioita. Mielikuva on että oli ns sorvin ääressä sairastumiseen saakka mutta valaiskaa joku enempi tietävä. Ammattilaiskilpailua ei ainakaan v. 2001 jälkeen kisaillut.

 

[makpek]

Niin muistaako kukaan niitä SM kisoja Turussa, jossa Savolainen piipahti siviilit päällä jossain väliajalla lavalla, kertoi ehkä kuulumisia. Toi oli siis Come backin jälkeen ja vähän ennen sitä sisäelinongelmaa. Todella iso oli ja täys treeni vaihe päällä. Kiinnostais tuo vuosi, ne oli ehkä ainoat bodykisat joissa olen ollu paikanpäällä. Muistelen että Make myöhemmin jossain kertoi että tuona aikana oli jo tuntenut ettei kaikki ole kunnossa. Näkyi kyllä, mikä ero oli koossa sen aikaisten Suomen raskassarjalaisten ja kansainvälisen tason bodarin välillä vaikka eivät yhtäaikaa lavalla olleet. Vaikuttava näky oli, ja ehkä myös vetonaulana ennakkoon tiedossa että näyttäytyy kisojen yhteydessä.

Edit. Treenasiko Make 2004-2005 vielä täysillä vai muistanko pahasti väärin asioita. Mielikuva on että oli ns sorvin ääressä sairastumiseen saakka mutta valaiskaa joku enempi tietävä. Ammattilaiskilpailua ei ainakaan v. 2001 jälkeen kisaillut.

2006 taisi munuaiset poksahtaa lopullisesti, 2005 vielä treenasi täysillä. Tuossa video vuodelta 2005.

View: https://youtu.be/H61CELZc13s

 

[Konaa]

2.5.1998 tarkalleen kuvat. Kommenteissa tarkkaa tietoa asiasta.


View: https://www.instagram.com/p/B_68JblFojp/?igshid=1633aap67maws

MODE: Pitkä sivujuonne Mike Tysonista siirretty Kamppailulajiosion ketjuun Mike Tyson.

 

[Konaa]

View: https://www.instagram.com/p/CACzslcl3qi/?igshid=1jbt89xsc8eg9

 

[Immortality]

Sielä se Marko jertoi instagram livessä kuinka voitti oikeustaistelussa ja rahoilla hän on vuorotellen ostellut rolexeja ja pelannut nettipeleihin. Taas on kuulemma rahat tiukassa. Täytyy arvostaa Markon rehellisyyttä. täällä lässytetään kaikkee paskaa seläntakana ihan kuin ei omia ongelmia olisi ihmisillä.