Moi!
Keskustelun aihe tällä hetkellä koskettaa itseäni niin paljon (ja haluaisin muiden samanlaiselta kohtalolta välttyvän), että oli jopa pakko luoda omakin tunnus vuosien pelkän seuraamisen jälkeen. Yleensä en koe tuovani sisältöä lisää, mutta tällä kertaa aiheena ovat casinot, rahapelit sekä peliriippuvuus. Olen itse henkilö, joka on erittäin vahvasti addiktoituva ja tekee asiat aina on/off-mentaliteetilla. Tämä on asia joka voi olla hyvästäkin (esim. työntekeminen tai urheilu), mutta itse koen että se rassaa itseäni aika paljon ja olen yrittänyt hallita tätä ominaisuutta itsessäni viimeisen parin vuoden ajan. Tämä tarkoittaa sitä, että kun pidän jostain asiasta (työnteko, urheilu, gämblääminen jne.) ne vievät itseltäni kaiken ajatuksen, eikä oikein muuhun halua aikaansa käyttää. Tässä olisi hyvä muistaa sanonta "kohtuus kaikessa".
Olen itse pelannut itseni melkoiseen suohon ja pelivelkoja on tällä hetkellä kaikkien luottojen ja pikavippien kautta hankittuna pitkälle toistasataatuhatta euroa okt-lainan päälle. Pelaamatonta aikaa on tällä hetkellä hyvin tarkkaan 1 v ja 10 kk ja makselen jokainen kuukausi ulosottoon palkasta riippuen 1000-2000e, mutta siltikin tuntuu että summa vain kasvaa joka kuukausi. Sain juuri velkajärjestelyltä hylkäävän päätöksen, joten myös psyykkinen paine alkaa kasaantua, kun ei vielä tiedä missä vaiheessa elämää pääsee taas elämään "kunnon kansalaisena".
Olen itsekin ollut peliurani alussa melkoinen pelistriimien suurkuluttaja ja isosti voittaminen näytti helpolta, eikä häviötkään näyttäneet järin suurilta. Näitä katsellessa huomasi, että isot voitothan tulee isoilla panoksilla ja koska tuloni ovat hieman keskitason yläpuolella, sain helposti lainaa eri paikoista isoillakin summilla ja mikä parasta - nopeasti!! 30k€ nostaminen nopsaan ei vaatinut, kuin nettihakemuksen täyttämisen ja puhelinsoiton.. WTF?? Eazy money siis. Kuten kerroin, olen addiktoituva tyyppi, eikä harkintakyky mahtunut enää omaan päivän kalenteriin tässä vaiheessa. Reipas vuosi pelaamista, salailua puolisolta sekä loppua kohti aamusta iltaan pelien miettimistä, kunnes tilanne tuli vastaan. Lainaa ei saa. Rahaa ei ole. Onni oli, etten saanut enempää lainoja. Siitä hetken päästä tilanteen kanssa kärvistellessäni päätin kertoa puolisolleni ongelmastani ja menin pelipoikki.fi -sivuston tukiohjelmaan.
Tällä omalla kertomuksella haluaisinkin tuoda mahdollisimman monelle ilmi, että todella nopeassa ajassa saa omat asiansa melkoiselle rullalle ja lähtökohtaisesti kukaan ei voi tietää addiktoituuko peleihin ja pystyykö pelaamisen pitämään omissa käsissä.
Pahoittelut postista, joka ei sinänsä Markon ketjuun kuuluisi - aihe antoi siivet ajatukselle tästä
