BB PRO Marko Savolainen

[SUPERMASSA]

Mul tämmöne urheilijan näkökanta: Vaatii ihan ensimmäiseks lajiin sopivat geenit. Sitten kun puhutaan lihaskasvusta niin se, et on ominaisuudet yksittäisessä treenissä hakea se paras irti, mentaalisesti, teknisesti ja fyysisesti. plus kaikki mahdollinen kehonkuuntelu missä voidaan tarpeentullen venyttää ja lyhentää palautumisajan arviointia. Se, että osaa välillä myös rauhallisesti ottaa ja tehdä lihashuoltoa ja palautusta vaatii myös päätä. Ja ravitsemuskin tietty on yksi osa-alue ja sen suunnittelu treenin ympärille. Sitten kun on olemassa ns "muuta elämää" niin se mahdollisimman vähän haittaisi sitä, että treenitehoja ei tarvitsisi laskea. Listaa vois jatkaa esim sillä et kun kyse yksilölajeista niin toimivat tavat pitää löytää itelle ja aina pitää mieli avoinna ja nöyryys, jotta olisi tiedonjanoinen ja yleinen itsensäkehittäminen korkealla.

Loistava kirjoitus. Tuo, että oppii kuuntelemaan itseä ja reagoi kehon antamiin signaaleihin on avainasemassa saada omasta potentiaalista kaikki irti. Jos aina joku muu suunnittelee sinun jutut, ja sokeasti niitä toteutat, et todennäköisesti saavuta omaa huippuasi.

 

[SSimo]

Loistava kirjoitus. Tuo, että oppii kuuntelemaan itseä ja reagoi kehon antamiin signaaleihin on avainasemassa saada omasta potentiaalista kaikki irti. Jos aina joku muu suunnittelee sinun jutut, ja sokeasti niitä toteutat, et todennäköisesti saavuta omaa huippuasi.

Jeps.. ja kiitti=) Vähä jatkan viel, kovasti oon henkkoht havainnu näitä tunnollisia ohjelmansuorittajia,jotka ovat tietty valmentajien ihanteita. Mutta todellinen yksilövalmennus on jotakin muutakin kuin robotin ohjailua ja se ottaa hurjasti enempi aikaa ja panostusta ku A4sien monistaminen valmennettavalle

 

[Jonnyb]

Kerro mulle että jos 95% panostuksella saadaan 50% tulos, mitä sit 100% panostuksella saadaan? 70%?

Tamminenhan taisi tarkoittaa että esim jääkiekossa 95 prosentin keskittyminen tarkoittaa että pelin laatu laskee 50 prosenttia. Nuo luvuthan nyt on täysin arbitraarisia (niinku usein Tamin tapauksessa) mutta kuvaa sitä että tulokset laskee suhteessa paljon nopeammin jos keskittyminen ei ole 100 prosenttinen.

Kehonrakennukseen tai mihinkään muuhunkaan urheiluun nyt tietysti vaikea mitään faktuaalisia numeroita laittaa mutta on tuossa varmasti hiukan totuuttakin...

 

[Tampe]

Kovasti kummastuttaa tää näkemys että sosiaalinen elämä, perhe, ystävät jne on jotenkin automaattisesti pois siitä kehityksestä ja treenitehoista tai vastaavasta? Kovin yksipuolinen näkemys eikä oteta huomioon ihmistä kokonaisuutena. Erityisesti pitkällä aikavälillä.
Tulee juuri mieleen Marko, ongelmat päihteiden kanssa ja tällainen kaikki tai ei mitään -asenne.
Urheilijoiden psyykkinen valmennus ja hyvinvointi tuntuu usein olevan aika heikoissa kantimissa.

 

[SSimo]

Kovasti kummastuttaa tää näkemys että sosiaalinen elämä, perhe, ystävät jne on jotenkin automaattisesti pois siitä kehityksestä ja treenitehoista tai vastaavasta? Kovin yksipuolinen näkemys eikä oteta huomioon ihmistä kokonaisuutena. Erityisesti pitkällä aikavälillä.
Tulee juuri mieleen Marko, ongelmat päihteiden kanssa ja tällainen kaikki tai ei mitään -asenne.
Urheilijoiden psyykkinen valmennus ja hyvinvointi tuntuu usein olevan aika heikoissa kantimissa.

Ei nuo automaattisesti ole poissa, mutta hyvin monella perhe, työ ja ystävät ns vievät niin paljon aikaa ja energiaa että hyvällä syyllä ei jää enää muuta kuin liikunnallisille "harrastuksille" ja ehkä "kunnon" harrastamisel. Kuitenkin se, että on ammatikseen urheilijana tähtäät mailman huipulle ja ammatikseen teet ns ohessa muuta niin on melkonen haaste. Yrittäjänä olemisen etuna voi tietty olla parhaimmillaa joustot vakavalle harrastamiselle

 

[Polari]

Kovasti kummastuttaa tää näkemys että sosiaalinen elämä, perhe, ystävät jne on jotenkin automaattisesti pois siitä kehityksestä ja treenitehoista tai vastaavasta? Kovin yksipuolinen näkemys eikä oteta huomioon ihmistä kokonaisuutena. Erityisesti pitkällä aikavälillä.
Tulee juuri mieleen Marko, ongelmat päihteiden kanssa ja tällainen kaikki tai ei mitään -asenne.
Urheilijoiden psyykkinen valmennus ja hyvinvointi tuntuu usein olevan aika heikoissa kantimissa.

Duuni on se ongelma. Jos ois rahaa ku roskaa eikä tarvis tehä minuuttiakaan töitä ni tavis pulliainenki takois hyvää kehitystä.

 

[terdez]

Duuni on se ongelma. Jos ois rahaa ku roskaa eikä tarvis tehä minuuttiakaan töitä ni tavis pulliainenki takois hyvää kehitystä.

Näinpä. En usko että jos ajelet ystävän luo kahville tms paljon on kehityksestä pois, mutta jos olet näillä keleillä 8h raksalla töissä, ja lähdet sen jälkeen reenaamaan, on tehoissa hiukan eroa versus nukkua puoleenpäivään ja katsella netflixiä.

 

[Tampe]

Ymmärrän kyllä, että työ, perhe, ystävät ja muut voivat kokonaisuutena viedä tältä toiselta työtä, urheilemiselta, paljonkin pois. Kaikkea ei voi saada. Mutta tasapainosta puhutaan kovin vähän, ja sen näkisin olevan tärkeä elementti siinä että jaksaa ja pärjää urheilijana. Ura on kuitenkin pitkä: teini-iässä viimeistään lajiin aletaan tekemään pohjia ja sitten treenataan ja kilpaillaan vuosia, jopa vuosikymmeniä. Se on pitkä aika, välillä liiankin pitkä siihen, pelkästään purra hammasta.

Marko itsekin on tainnut pohtia mikä vaikutus olisikaan ollut jonkinlaisella "mentorilla", joka voi varmasti olla yksittäinen henkilö (lajin parista) tai sitten monien henkilöiden ja asioiden summa.

 

[Immortality]

Ymmärrän kyllä, että työ, perhe, ystävät ja muut voivat kokonaisuutena viedä tältä toiselta työtä, urheilemiselta, paljonkin pois. Kaikkea ei voi saada. Mutta tasapainosta puhutaan kovin vähän, ja sen näkisin olevan tärkeä elementti siinä että jaksaa ja pärjää urheilijana. Ura on kuitenkin pitkä: teini-iässä viimeistään lajiin aletaan tekemään pohjia ja sitten treenataan ja kilpaillaan vuosia, jopa vuosikymmeniä. Se on pitkä aika, välillä liiankin pitkä siihen, pelkästään purra hammasta.

Marko itsekin on tainnut pohtia mikä vaikutus olisikaan ollut jonkinlaisella "mentorilla", joka voi varmasti olla yksittäinen henkilö (lajin parista) tai sitten monien henkilöiden ja asioiden summa.

Ei kehonrakennuksessa vuosikymmenia kannata kilpailla ainakaan pro tasolla. Ellei ole joku luonnonoikku jonka kroppa kestää sitä sitten melkeimpä loputtomiin ja ne ovat harvassa. markolla tais kroppa jonku vähä reilu 15 vuotta kestää ennenku munuaiset petti?

 

[terdez]

Ei kehonrakennuksessa vuosikymmenia kannata kilpailla ainakaan pro tasolla. Ellei ole joku luonnonoikku jonka kroppa kestää sitä sitten melkeimpä loputtomiin ja ne ovat harvassa. markolla tais kroppa jonku vähä reilu 15 vuotta kestää ennenku munuaiset petti?

Hämmästellen katsonut kun Dexter painaa menemään 49 taulussa. Voisiko osasyy olla ettei ole koskaan ollut valtavissa massoissa ja sitä kautta pysynyt terveempänä. Ja valtavilla meinaan nyt luokkaa Dallas, Ramy ja toki Markokin. Mutta hyvät geenit täytyy olla miehellä.

 

[Meitherson]

Hämmästellen katsonut kun Dexter painaa menemään 49 taulussa. Voisiko osasyy olla ettei ole koskaan ollut valtavissa massoissa ja sitä kautta pysynyt terveempänä. Ja valtavilla meinaan nyt luokkaa Dallas, Ramy ja toki Markokin. Mutta hyvät geenit täytyy olla miehellä.

Black dont crack

 

[Multivita]

Suurin osa ihmisistä on vaan niin mukavuudenhaluisia, että eivät halua tuollaiseen touhuun lähteä.

No jaa, en usko, että läheskään aina kyse on mukavuudenhalusta. Intressit vaan ovat muualla. Ihan vastaavaa omistautumista voi suunnata vaikkapa opiskeluun, työuraan tai vaikkapa lapsikatraan kasvattamiseen. Ja sitähän tekee lienee suurin osa ns. normaaleista ja vastuuntuntoisista ihmisistä. Perusteetonta nostaa kehonrakennusta joksikin omistautumisen maksimaaliseksi ilmentymäksi.

 

[Ukotka]

Onhan tuossa paljon järketä tuossa Markon:"parhaat kehitykset saadaan kun elämä on pelkkää bodausta." Tällä samalla forumillakin se on useaan otteeseen todettu, kun ollaan ihmetelty miten ne pojat turpoaa 20kg muutamassa kuukaudessa camel crewn "hotellissa".

 

[AndyS]

Työhän se tietenkin on pahin este kehitykselle lajissa kuin lajissa. Ihan samalla tavalla kaikissa urheilulajeissa maailman huipulla ovat ne, jotka tekevät vain sitä lajia eivätkä muuta. Joku ei-fyysinen osa-aikatyö tai opiskelu niin ettei pyri valmistumaan oletusajassa on vielä yhdistettävissä huippu-urheiluun. Mutta jos aikoo tehdä töitä 8-16 niin maailman kärkeä ei tule saavuttamaan missään isommassa ja arvostetummassa urheilulajissa. Siinä vain antaa liikaa etumatkaa niille, jotka treenaavat täysipäiväisesti.

Se on sitten yksilön oma valinta, että haluaako yrittää ammattilaisuutta urheilussa. Ainakin kannattaa olla lajissaan oikeasti lahjakas ja palo menestymiseen kova, jos siihen tähtää. Onneksi lajeissa on eri tasoja ja mahdollisuus järkeviin tavoitteisiin niillekin, jotka eivät panosta 100%. Mutta silloin pitää ymmärtää, että tavoite kannattaa olla vaikka SM-kulta eikä Mr. Olympia.

Bodaus ei nyt kuitenkaan ole mitään eukonkantoa tai sääskentappoa vaan kohtuullisen tunnettu laji, jossa liikkuu myös rahaa, joten sillä voi myös luoda uraa kilpalavojen jälkeen. Eläväthän sadat jumppapirkot, jotka eivät ole eläessään saavuttaneet missään lajissa mitään, kuntosaliohjaajina ihan normaalia elämää siinä kuin sähkömiehet ja putkiasentajatkin. Jos on kansallisesti legendaarinen ex-kilpaurheilija, niin asiat oikein hoitamalla on varmasti mahdollista tulla toimeen vähintäänkin mukavasti.

 

[Dr.Faustus]

No jaa, en usko, että läheskään aina kyse on mukavuudenhalusta. Intressit vaan ovat muualla. Ihan vastaavaa omistautumista voi suunnata vaikkapa opiskeluun, työuraan tai vaikkapa lapsikatraan kasvattamiseen. Ja sitähän tekee lienee suurin osa ns. normaaleista ja vastuuntuntoisista ihmisistä. Perusteetonta nostaa kehonrakennusta joksikin omistautumisen maksimaaliseksi ilmentymäksi.

Mä en kyllä tuota tulkinnut mitenkään että kehonrakennus olisi omistautumisen maksimaalinen ilmentymä. Vaan että jos haluaa maksimaalisesti pärjätä kehonrakennuksessa niin se vaatii noita luopumisia joihin suurin osa ei sitten kykene. Suurin osa ei halua luopua monista nuoruuteen kuuluvista jutuista yms. sen takia että pärjäisi paremmin kehonrakennuksessa. Yleensä nuo monet sitten alkavat myös vähätellä sen omistautumisen merkistystä ja korostaa geenien ja lääkkeiden merkitystä. Vastaavaa omistautumista toki voi suunnata muuhunkin. Joku uhraa paljon työuran eteen. Ei ole kotona kun lapset olivat pieniä. Joku toinen taas valitsee matalamman urapolun juuri sen takia että voisi olla kotona kun lapset pieniä.

 

[SUPERMASSA]

Mä en kyllä tuota tulkinnut mitenkään että kehonrakennus olisi omistautumisen maksimaalinen ilmentymä. Vaan että jos haluaa maksimaalisesti pärjätä kehonrakennuksessa niin se vaatii noita luopumisia joihin suurin osa ei sitten kykene. Suurin osa ei halua luopua monista nuoruuteen kuuluvista jutuista yms. sen takia että pärjäisi paremmin kehonrakennuksessa. Yleensä nuo monet sitten alkavat myös vähätellä sen omistautumisen merkistystä ja korostaa geenien ja lääkkeiden merkitystä. Vastaavaa omistautumista toki voi suunnata muuhunkin. Joku uhraa paljon työuran eteen. Ei ole kotona kun lapset olivat pieniä. Joku toinen taas valitsee matalamman urapolun juuri sen takia että voisi olla kotona kun lapset pieniä.

Juuri näin. Hienoa, että välillä joku ymmärtää, mitä yrittää sanoa Elämä on valintoja täynnä, ja jokainen tekee valintansa tavoitteidensa mukaan. Huippuurheilussa oli laji mikä tahansa ei tunneta sanaa "kompromissi" kun halutaan huipulle.

 

[SUPERMASSA]

Työhän se tietenkin on pahin este kehitykselle lajissa kuin lajissa. Ihan samalla tavalla kaikissa urheilulajeissa maailman huipulla ovat ne, jotka tekevät vain sitä lajia eivätkä muuta. Joku ei-fyysinen osa-aikatyö tai opiskelu niin ettei pyri valmistumaan oletusajassa on vielä yhdistettävissä huippu-urheiluun. Mutta jos aikoo tehdä töitä 8-16 niin maailman kärkeä ei tule saavuttamaan missään isommassa ja arvostetummassa urheilulajissa. Siinä vain antaa liikaa etumatkaa niille, jotka treenaavat täysipäiväisesti.

Se on sitten yksilön oma valinta, että haluaako yrittää ammattilaisuutta urheilussa. Ainakin kannattaa olla lajissaan oikeasti lahjakas ja palo menestymiseen kova, jos siihen tähtää. Onneksi lajeissa on eri tasoja ja mahdollisuus järkeviin tavoitteisiin niillekin, jotka eivät panosta 100%. Mutta silloin pitää ymmärtää, että tavoite kannattaa olla vaikka SM-kulta eikä Mr. Olympia.

Bodaus ei nyt kuitenkaan ole mitään eukonkantoa tai sääskentappoa vaan kohtuullisen tunnettu laji, jossa liikkuu myös rahaa, joten sillä voi myös luoda uraa kilpalavojen jälkeen. Eläväthän sadat jumppapirkot, jotka eivät ole eläessään saavuttaneet missään lajissa mitään, kuntosaliohjaajina ihan normaalia elämää siinä kuin sähkömiehet ja putkiasentajatkin. Jos on kansallisesti legendaarinen ex-kilpaurheilija, niin asiat oikein hoitamalla on varmasti mahdollista tulla toimeen vähintäänkin mukavasti.

Hyvä kirjoitus Andy!

 

[Pulkkis]

Jännä kun bodaus on jotenkin erotettu muista lajeista ja esimerkiksi muista työurista niin voimakkaasti näissä jutuissa. Hyvin monet menestyneet kilpaurheilijat ja tavallisen työelämän huiput ovat tavalliselle ihmiselle järjettömän kuuloisia neurootikkoja tekemistensä suhteen. Todelliseen absoluuttiselle huipulle pääsemiseen vaaditaan usein tietynlainen pakkomielle tekemistä kohtaan. Tämänkin takia esim monella huippu-urheilijalla on uran jälkeen ongelmia päihteiden, uhkapelien yms kanssa, he ovat lähtökohtaisesti monesti riippuvuuksille alttiita luonteita jotka vievät tekemiset aina äärilaitaan. Marko ei kävellyt viittä metriä parvekkeelle, koska hän halusi aika pakkomielteisesti tehdä kaiken bodausta palvelevan protokollansa mukaan, oli se nyt jotenkin järkevän kuuloista tai ei. Päihteet ja uhkapelit tulivatkin sitten myös Markolla jossain vaiheessa mukaan kuvioon, ja myös niihin heittäydyttiin sitten aikalailla täysillä ymmärtääkseni. Luuleeko jengi että jotkut huippumaratoonarit, liike-elämän huiput, huippujuristit tai huippukirurgit on töissä 8h ja menee sitten kotiin repimään märkää? Siellä saatetaan olla töissä 18 tuntia ja sitten mennään kotiin lukemaan uusimmat alan artikkelit ja sama jatkuu 10 vuotta yhtäsoittoa. Tai sitten treenataan kolme kertaa päivässä useamman tunnin treenejä. Toki ei aina tarvitse syödä sitten vain kanaa ja riisiä eikä nukkua kaikkea aikaansa salin ja ruokapöydän ulkopuolella. Ehkei se bodaus sen kummallisempaa touhua silti ole kun täysillä omistautuminen vaatii lähinnä että ollaan tekemättä mitään pääosa vuorokaudesta, mikä toki vaatii kovaa päätä itsessään.

 

[Mike]

Ja kun ei ole töitä, ei ole rahaakaan. Onko se optimaalista omistautumista jos raha alkaa rajoittamaan tekemistä? Onko ne unet optimaaliset salin takahuoneessa vai omassa sängyssä? Ja jos hemoglobiinit on niin alhaalla ettei pysy hereillä, niin onko se optimaalista vai terveyden pettämistä? Siinä kun ei nukuta tarkoituksella, vaan ei pysytä hereillä. Onko se optimaalista treenata silloin? Onko se omistautumista?

 

[Windrammer]

Bodaus on kuitenkin laji jossa treenataan lähes kaikkia lihaksia jotka liikuttavat kehoa, tavoitteena saada ne kasvamaan maksimaalisesti. Tottakai lepo on silloin isommassa roolissa kuin suurimmassa osassa lajeista.