BB PRO Marko Savolainen

[Slaikka G.]

Täytyy myös itse mainita, että pidän myös kehonrakennuksesta ja esim. Marko Savolainen ja muut hänen ajan ja häntä edeltävät kehonrakentajat ovat olleet itselle yksi inspiraation lähde treenaamiseen.
Vierastan tätä "nykybodyskeneä" ja sitä kulttuurinmuutosta, jonka laji on viime vuosina kokenut aika pitkälti somen takia.

 

[jsjarvn]

Eli olisin taipuvainen ajattelemaan, että esim. Ronnien seuraajamäärä suurelta osin johtuu siitä, että saavutuksia arvostetaan.

Kyllä, aivan varmasti. Ronnie Coleman on paras kehonrakentaja ikinä.

Sen sijaan jotain Kali Musclea yms. hupiukkoja monet seuraa varmasti ihan puhtaan huumoriarvon takia. Bodyskene on täynnä tahattomia koomikkoja kuten joku vitun Castleberry, sekä myös itsestään tosi vatupassin kuvan somessa antavia, esim. edesmenneen Pianan 5%-jengi. Väittäisin, että bodyskenessä on näitä näkyviä ja tragikoomisia päähäntaputeltavia prosentuaalisesti isoin osuus, verrattuna kaikkiin vähänkään isompiin urheilulajeihin. Somehuomio taattu, autenttinen arvostus vähintään hyvin kyseenalainen.

 

[Hammer]

Ammattilais___bodausta ei voi edes rinnastaa urheiluksi, kun puhutaan taitoluistelusta

Sanoisin että mitä lähemmäksi mennään antiikin alkuperäisiä olympialaisia, niin sitä vähemmän taitoluistelu vaikuttaa urheilulajilta. Bodybuilding valtavine lihaksineen sen sijaan symbolisoi kaikkea sitä hypermaskuliinisuutta, antiikin heroismia ja fyysistä yli-ihmisyyttä mitä huippu-urheilu on suoritustensa kautta kaikkina aikoina edustanut. Omina lajeinaan - toki vaativina sellaisina - taitoluistelu ja bodybuilding ovat molemmat näytöslajeja, jotka ovat kilpailusuorituksensa osalta lähempänä estetiikkaa ja taidetta, kuin varsinaista urheilulajia.

 

[ArtRider]

Kansainvälinen olympiakomitea KOK hyväksyi viisi uutta lajia Tokion kesäolympialaisiin, jotka käydään vuonna 2020. Uudet lajit ovat ovat skeittaus, surffaus, kiipeily, karate ja baseball/softball. Näistä baseball/softball tekee paluun olympialajiksi, muut lajit tekevät ensinäyttäytymisensä Tokiossa.

Vuosina 1912–1948 olympialaisissa kisattiin urheilulajien lisäksi taidelajeissa. Yksi kilpailtavista taiteenaloista oli arkkitehtuuri.

Kirjallisuudessakin on kilpailu olympialaisissa kolmessa eri sarjassa: eeppisessä, lyyrisessä ja näytelmäkirjallisuudessa. Berliinin olympialaisissa vuonna 1936 Urho Karhumäki voitti olympiakultaa epiikkasarjassa teoksella Avoveteen. Aale Tynni pokkasi kultaa Lontoossa 1948 lyriikkasarjassa runollaan Hellaan laakeri.

Musiikissa on kilpailtu olympialaisissa neljässä eri sarjassa: orkesteri-, instrumentaali-, soolo- ja kuoromusiikissa. Lontoon olympialaisissa 1948 Kalervo Tuukkanen voitti hopeaa orkesterisävellysten sarjassa Karhunpyynti-teoksellaan.

Olympialajeina ovat olleet myös: Maalaus- ja graafisen taide, kuvanveisto ja kroketti.



.... varmaankin viina ollut paras "doping" kautta aikojen (kun ottaa huomioon noi taidelajit)



....pikkasen kauas on karannu Marko-aiheesta ....


"So it goes" - (Those three famous words from Slaughterhouse-Five, by Kurt Vonnegut)

 

[Solid10]

Ei tämäkään liity mitenkään aiheeseen, mutta kun puhutaan kovaa treenaamisesta, tulee mieleen tämä juttu Mike Tysonin kultavuosien treenaamisesta. Tyypillinen treenipäivä kuvattu alla (näitä siis kuudesti viikossa):

• Woke up at 4 am – 3 to 5-mile jog
• Breakfast
• Sparring 10 to 12 rounds
• Calisthenics (push ups, dips, sit-ups and shrugs and 10 minutes of neck work )
• Lunch break
• Six rounds of sparring, bag work, slip bag, jump rope, pad work and speed bag.
• More calisthenics
• Shadow boxing focused on technique, often just one.
• More calisthenics
• Dinner
• Exercise Bike for cool down
• Study fights or training footage

Cumulative reps for calisthenics was 2000 sit-ups, 500 pushups, 500 dips, 500 shrugs and about 30 minutes of neck bridges daily. These were broken up into multiple sets throughout the day. Meaning he didn’t do them all in one go but instead broke them up in between other workouts.

Itse en nyrkkeilystä tiedä paskaakaan, mutta ihan tuo aamupalan jälkeinen 10-12 erän sparraaminen kuulostaa jo vähän eri tavalla vaativalta, kun meikäläisen 3x10 pari kertaa viikossa ja himaan pelaan pleikkaria..

Lähde: Mike Tyson Workout, the Training Routine of the Baddest Man to Ever Live - Brawl Bros.

 

[Iso_Timo]

...

Tuossa onkin hyvä esimerkki toisesta vaarallisesta sekä kropalle ja psyykelle erittäin vaativasta yksilölajista (jos vertaa pro-bodaukseen).

 

[Immortality]

Ei tämäkään liity mitenkään aiheeseen, mutta kun puhutaan kovaa treenaamisesta, tulee mieleen tämä juttu Mike Tysonin kultavuosien treenaamisesta. Tyypillinen treenipäivä kuvattu alla (näitä siis kuudesti viikossa):



Itse en nyrkkeilystä tiedä paskaakaan, mutta ihan tuo aamupalan jälkeinen 10-12 erän sparraaminen kuulostaa jo vähän eri tavalla vaativalta, kun meikäläisen 3x10 pari kertaa viikossa ja himaan pelaan pleikkaria..

Ei pahalla, mutta tais Tysonin sparrit olla kanssa vähän intensiivisempiä, lyöntejä hieman tiheämpää ja saatto olla hiukan kovempiakin.

 

[Kuli]

Väittäisin, että bodyskenessä on näitä näkyviä ja tragikoomisia päähäntaputeltavia prosentuaalisesti isoin osuus, verrattuna kaikkiin vähänkään isompiin urheilulajeihin. Somehuomio taattu, autenttinen arvostus vähintään hyvin kyseenalainen.

Aika hyvä huomio.

 

[Batou]

Tama ketju on kylla muuttunut lajikovuuskeskusteluksi, mutta se on kylla hyva huomio etta kehonrakennuksessa toitotetaan koko ajan miten kovaa treeni on. En toisaalta muista etta jotkut ultrapitkanmatkan juoksijat tai triatlonistit tekisivat samaa vaikka hullun kovaa hommaa onkin.

 

[Iso_Timo]

Sen sijaan jotain Kali Musclea yms. hupiukkoja monet seuraa varmasti ihan puhtaan huumoriarvon takia. Bodyskene on täynnä tahattomia koomikkoja kuten joku vitun Castleberry, sekä myös itsestään tosi vatupassin kuvan somessa antavia, esim. edesmenneen Pianan 5%-jengi. Väittäisin, että bodyskenessä on näitä näkyviä ja tragikoomisia päähäntaputeltavia prosentuaalisesti isoin osuus, verrattuna kaikkiin vähänkään isompiin urheilulajeihin. Somehuomio taattu, autenttinen arvostus vähintään hyvin kyseenalainen.

No eiköhän tubettaminen ja someaikakausi ole tuonut samanlaisia ilmiöitä muihinkin lajeihin, että somestaroja syntyy pienemmillä meriiteillä tai kokonaan ilman meriittejä puhtaan huomioarvon voimalla. Onhan kehonrakennus/treenaaminen toisaalta kyllä otollista maaperää tehdä someuraa, kun "elämäntavan" ympärille on helppo rakentaa materiaalia.

 

[Rest-Pause Addict]

Mites spekuloisitte, miten Make olisi sijoittunut 97 olympiassa?

1 Dorian Yates
2 Nasser El Sonbaty
3 Shawn Ray
4 Kevin Levrone
5 Paul Dillett
6 Lee Priest
7 Jean-Pierre Fux
8 Chris Cormier
9 Ronnie Coleman
10 Milos Sarcev
11 Mike Francois
12 Charles Clairmonte
13 Mike Matarazzo

Makehan voitti Priestin kuukautta myöhemmin Suomen GP:ssä olisiko sama toistunut myös Olympiassa.

 

[Vangelis88]

Voi sanoa ilman sinivalkolaseja, että sijoitus olisi ollut viides. Dilletti bumpattas kuudenneks (todellisuudessa pois top10, koska ei selkää).

Todennäköinen maksimisuoritus olisi ollut varmaan top10, koska ifbb-politiikat ei anna tuntemattoman nousta tuosta vain tuttujen nimien ohi.

 

[Dopey]

Makehan voitti Priestin kuukautta myöhemmin Suomen GP:ssä olisiko sama toistunut myös Olympiassa.

Ennenkuin mopo ihan kokonaan karkaa käsistä, niin laitetaas tähän Helsingin GP:n tulokset:

1 Kevin Levrone
2 Chris Cormier
3 Ronnie Coleman
4 Nasser El Sonbaty
5 Paul Dillett
6 Vince Taylor
7 Marko Savolainen
8 Milos Sarcev
9 Lee Priest

Eli Priestin ja Sonbatyn kunto oli Helsingissä selkeästi huonompi kuin Olympiassa, koska putosivat Olympiassa voittamiensa kaverien taakse. Dillet ei ollut hyvässä kunnossa juuri ikinä. Yates, Ray ja Fux eivät olleet Helsingissä mukana. Taylor taas voitti Olympiassa Mastersin, muttei ollut yleisessä mukana. Eli ei olisi Priestin voittaminen toistunut, veikkaan 10. tai huonompi.

 

[Dopey]

Voi sanoa ilman sinivalkolaseja, että sijoitus olisi ollut viides. Dilletti bumpattas kuudenneks (todellisuudessa pois top10, koska ei selkää).

Millä perusteella Make olisi voittanut Cormierin ja Colemanin, joille hävisi Helsingissä?

 

[Vangelis88]

Millä perusteella Make olisi voittanut Cormierin ja Colemanin, joille hävisi Helsingissä?

Niin, no tuosta Cormierin ja Colemanin sijoituksesta Helsingissä voi olla montaa mieltä. Jos Maken nimi olisi ollut Mark Stewart ja hänellä olisi muutama prokisa alla, niin sijoitus olisi ollut top3 tai peräti voitto.

edit. viittaan siis, että jos Make olisi ollut yhdysvaltalainen.

 

[Dopey]

Niin, no tuosta Cormierin ja Colemanin sijoituksesta Helsingissä voi olla montaa mieltä. Jos Maken nimi olisi ollut Mark Stewart ja hänellä olisi muutama prokisa alla, niin sijoitus olisi ollut top3 tai peräti voitto.

edit. viittaan siis, että jos Make olisi ollut yhdysvaltalainen.

Kolmasosa -97 Olympian kisaajista oli USA:n ulkopuolelta, mutta Olympiassa ei tosiaan sijoituttu ilman alemman kategorian kisoissa pärjäämistä. Minusta tämä pitää ottaa näissä arvioinneissa huomioon. Savolainen pääsi pro-kisakuntoon kerran urallaan.

 

[Vangelis88]

Tämä on taas näitä mielipidekysymyksiä. Puolueettomasti katseltuna Maken kunto ois riittänyt top6 sijoitukseen.

 

[Dopey]

Tämä on taas näitä mielipidekysymyksiä. Puolueettomasti katseltuna Maken kunto ois riittänyt top6 sijoitukseen.

 

[båtsman]

Tämä on taas näitä mielipidekysymyksiä. Puolueettomasti katseltuna Maken kunto ois riittänyt top6 sijoitukseen.

No ei olisi. Tuolla 97 Helsinki Gp:n muilla kärkimiehillä oli paras kunto jo takana ja Savolainen toi parhaan pakettinsa lavalle sijoittumatta paremmin, ei edes tasavertaisesti.

 

[Cadel]

Tuli vain näistä muisteloista mieleen se, että Marko voitti kuitenkin kerran Lee Priestin. Eihän kukaan entinen tai nykyinen suomalainen kehonrakentaja voisi astua edes Lee Priestin vierelle.