BB PRO Marko Savolainen

Mä sain Maken valmennuksessa pohkeisiini monta senttiä ympärysmittaa, mutta nää on niin geenilotto-hommia ettei ne tulokset ole oikein vertailukelpoisia mihinkään. Kahdesti viikossa tein isoilla painoilla pudotussarjoja kaks-kolme kierrosta ja sen päälle pohjenousut seisten omalla painolla failureen. Se failure vaan tarkotti mulla aluks satoja ja lopuks tuhansia toistoja.

Mutta tosiaan ne geenit. Mulla kasvo pentuna pohkeet ihan pyöräilemällä, eli jonkunlaista lahjaa niiden kasvatukseen on. Mutta onhan toi kokeilemisen arvoinen juttu jos ei pelkää tulehduskipuja.
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Vittu ku ei oo minkäänlaista lahjaa ja pohkeet kasvaa reisitaipeessa... Luulis, et muitakin alan harrastajia on, jotka painiskelevat vastaavien pohkeiden kanssa.
 
Tuhansia toistoja per reeni? Oot kovempi mitä avataris näyttää. Pohkeet nyt pitää reenata ns. yli kyl nekin kasvaan saa :)
 
Mitä mieltä olet Mike Mentzeristä? Katsoin hänen Undercover Seminar videon, ja oli kyllä herralla omat näkökannat kehonrakennuksen periaatteista. Liekkö ollut katkeruutta Weidereitä kohtaan, vai olisiko sittenkin jotain perää noissa hänen horinoissaan? Itselleni jäi ensimmäisenä mieleen, kun herra väitti, että kaikki kehonrakentajat treenaavat nykyään liikaa, eikä palautuminen ole mahdollista noista treenimääristä ilman naurettavia myrkkymääriä. Sanoi videolla, että treenien välissä voi olla jopa 9vrk lepoa, jotta myös hermosto ehtii palautua täysin edellisestä treenistä. Ei mene ihan yksiin tämän nykyisen tuplatreenibuumin kanssa.

Eiköshän eräs multi Mr O D Yates formuloi omia metodejaan paljolti Menzerin systeemin pohjalta . Lähinnä tuota treenataan harvemmin , vähemmillä sarjoilla ja tosi kovaa . Ei välttämättä niinkään heavy duty menetelmällä etukäteisväsytyksineen . Aika raakaa jälkeä tuli Dorianin systeemillä ( legendaarinen 1 set to failure ) . Juuri hermosto on kovilla , kun ei lepoa tule tarpeeksi ? Joillekin esim. tuo Yates/Menzer pohjainen systeemi vois toimia ja vähemmällä työllä ( määrällisesti) .
 
21 v. Ehkä kovin kunto mitä minulla ollut kokonaisuus huomioon ottaen. Paino noin 125 kg.
2014-06-01-20-20-02-1.jpg
 
älytön 21 vuotias,moista samanikästä,samoissa lihoissa olevaa tuskin on vieläkään.

muistan joskus 1900 luvun lopussa kun päämärkänä odotin Supermassa kirjaa postista,tais maksaa ihan saatanasti silloin,jonku 200-250 markkaakohan oli? (opiskelijalle iso raha sillon)

3 kk myöhemmin oltiinkin 10 kiloa painavampia,vaikka treenitaustaakin oli jo toista vuotta pitkälti,mitään en muuttanut ruokailussa tai lisäravinteissa,kreatiinilla ja maitoproteiinilla mentiin,välissä soijaa maustamattoma naamaan,kunnon puuroa ja pahaa ku perkele :D kreatiinikin maksoi silloin ihan jumalattomasti,monta sataa muutama sata grammaa :D
 
Yksilötasolla ihmiset arvostavat ja toivovat rehellisyyttä, sekä ovat usein myös valmiita antamaan anteeksi sille, joka on rikkonut normeja. Mutta vallitsevat (ihmisten luomat) kulttuuriset rakenteet (esim. normit, säännöt, lait) eivät yleensä anteeksiantoa tai ymmärrystä anna, vaan joskus kyyti on jopa niin kylmää, että lepo löytyy vasta haudasta. Siksi asioita kannattaa harkita aina osana laajempaa kokonaisuutta. Valtiorahoitteisen huippu-urheilijan ja kehonrakentajan asemat ovat julkisuuteen nähden täysin erilaiset. Jos sinä, Marko, olisit ollut vaikka Mika Myllylän monoissa, niin sinut oltaisiin syöty elävältä, niin kuin Mikalle kävi. Ei auttanut itku, eikä rehellisyys. Väitän, että sinun asemassasi oleva kehonrakentaja voi olla vain valikoivan rehellinen suhteessa julkisuuteen. Miten pitkälle olisit valmis olemaan rehellinen, jos esim. Leif Salmen haluaisi tehdä avoimen (ei kiellettyjä kysymyksiä) haastattelun dopingista ja Marko Savolaisesta?


Tuota kuinkas moni muu Lahden kärynneistä päätyi haudan pohjalle ? Myllylä varmasti tunnetuin , mutta eiköhän hänellä ollut taustalla jo valmiiksi muitakin ongelmia . Ottivat hiihtäjät tietoisen riskin ja hävisivät . Silloin urheilija aina yksin , apuja ei tule . 2001 myytiin karpaasit sinappia kaupoissa ennen kisoja . Muutakin karpaasit krääsää oli myynnissä ja myynti olisi ollut kovaakin hyvällä menestyksellä kotikisoista . Rahaa oli tarkoitus tehdä kunnolla ja sitävarten panostus myös senmukainen . Kun maailma romahti , muut sen jotenkin kestivät , mutta Mika ei . Kyllä hänellekin läheisiltä vuosien saatossa tukea yritettiin antaa ja annettiinkin , mutta hän itse päätti toisin . Body ja hiihto ei oikein verrannollisia suosion ja rahallisten mahdollisuuksienkaan varjossa . Huomattavaa tässä Markon tapauksessa myös , että hän pystyi kiskomaan itsensä kuiville huumeiden maailmasta kaiken muun vastoinkäymisen lisäksi. Yhtä hyvin hänkin olisi voinut antaa virran viedä . Ei antanut .
 
Ei kai täällä kukaan ole vakavissaan yrittänyt puoltaa tai järkeistää roinaamista?

Monelle voi tulla yllätyksenä, mutta roinaamisen järkiperäistäminen ja looginen oikeutus on jo muiden toimesta tehty. Moni suomalainen ja ulkomainen, urheiluun ja/tai dopingiin erikoistunut tai siitä kiinnostunut tutkija (esim. Vettenniemi, Eskola, Hakkarainen, Puhakainen, Dimeo, Möller) on dopingin oikeuttamisen teoreettisia perusteita tuonut julkaisuissaan esille. Kysymys on pohjimmiltaan siitä, mikä on kilpaurheilun (tai kehonrakennuksen) perimmäinen ydin ja logiikka, ilma päälle liimattua harhautunutta idealismia: Kilpaurheilun ydin on kilpailu ja kilpailun voitto. Tässä kontekstissa doping on yksi niistä "voittamisen teknologioista", jota kilpaurheilussa käytetään, samoin kuin "doping on urheilun logiikan tulos". Dopingin käyttö on urheilussa yhtä rationaalista, kuin on niiden käyttö hoidollisissa tarkoituksissa. Kyse on vain sellaisen bio-teknologian hyödyntämisestä, joka alunperin oli tarkoitettu sairaan ihmisen suorituskyvyn parantamiseksi, mutta myöhemmin näille farmaseuttisille keksinnöille on löydetty aiemmin huomiotta jääneitä funktioita. Kontrolloidussa urheilukäytössä nämä kemikaalit eivät ole sen haitallisempia, kuin hoidollisessakaan käytössä. Ei ole syytä moraaliseen paniikkiin.

Ps. Kehonrakentajat voisivat jo pikku hiljaa heittää nurkaan sen kehonrakennuksen ulkopuolelta heitetyn alemmuudentunteen ja syyllisyyden viittansa (tämä paljastuu aika usein, kun kehonrakentaja alkaa kertomaan itsestään, lajistaan (ja mahdollisesta roinauksestaan)). Kyse on kuitenkin lajista, joka on enemmän ajattelevan ihmisen laji, kuin mikään muu urheilulaji. Hyvää kesän alkua kaikille.
 
Offtopikkina propsit Hammerille asiallisista ja hyvistä analyyttisistä näkökulmista ja pohdinnoista. Niitä ei ole koskaan liikaa, tällä foorumilla varsinkaan. Harmillisen paljon on läsnä aina konfliktiviritteinen huutelu täynnä idioottilogiikalla mehustettuja perusteluita. Sisällöltään ja ilmiasultaan laadukasta tekstiä on aina ilo lukea.
 
Monelle voi tulla yllätyksenä, mutta roinaamisen järkiperäistäminen ja looginen oikeutus on jo muiden toimesta tehty. Moni suomalainen ja ulkomainen, urheiluun ja/tai dopingiin erikoistunut tai siitä kiinnostunut tutkija (esim. Vettenniemi, Eskola, Hakkarainen, Puhakainen, Dimeo, Möller) on dopingin oikeuttamisen teoreettisia perusteita tuonut julkaisuissaan esille. Kysymys on pohjimmiltaan siitä, mikä on kilpaurheilun (tai kehonrakennuksen) perimmäinen ydin ja logiikka, ilma päälle liimattua harhautunutta idealismia: Kilpaurheilun ydin on kilpailu ja kilpailun voitto. Tässä kontekstissa doping on yksi niistä "voittamisen teknologioista", jota kilpaurheilussa käytetään, samoin kuin "doping on urheilun logiikan tulos". Dopingin käyttö on urheilussa yhtä rationaalista, kuin on niiden käyttö hoidollisissa tarkoituksissa. Kyse on vain sellaisen bio-teknologian hyödyntämisestä, joka alunperin oli tarkoitettu sairaan ihmisen suorituskyvyn parantamiseksi, mutta myöhemmin näille farmaseuttisille keksinnöille on löydetty aiemmin huomiotta jääneitä funktioita. Kontrolloidussa urheilukäytössä nämä kemikaalit eivät ole sen haitallisempia, kuin hoidollisessakaan käytössä. Ei ole syytä moraaliseen paniikkiin.

Ps. Kehonrakentajat voisivat jo pikku hiljaa heittää nurkaan sen kehonrakennuksen ulkopuolelta heitetyn alemmuudentunteen ja syyllisyyden viittansa (tämä paljastuu aika usein, kun kehonrakentaja alkaa kertomaan itsestään, lajistaan (ja mahdollisesta roinauksestaan)). Kyse on kuitenkin lajista, joka on enemmän ajattelevan ihmisen laji, kuin mikään muu urheilulaji. Hyvää kesän alkua kaikille.

Urheilukäytössä ollaan annoksissa lähes aina aika kaukana lääkinnällisistä annoksista ja näin ollen myös riskit paljon suuremmat. Et saa Hammer millään lääkkeiden käyttöä terveelliseksi tässä minun osiossa :)
 
Juuri näin. Lääketehtaat laittavat miljardeja rahaa tutkiessaan lääkkeidensä vaikutuksia, mm. haittoja, käyttäen lääkinnällisiä annostuksia. Kun annostukset kymmen- tai satakertaistetaan kuten kehonrakennuksessa on tapana niin lääketehtaiden tekemät kliiniset testitulokset menettävät merkityksensä. Jättiannostuksilla pätee vain empiriaan perustuvat "tutkimustulokset" tyyliin joku/jotkut kokeilee tuleeko haittoja ja millaisia kun käyttää ainetta X ja Y näin ja näin paljon ...
 
Hammer kirjoittaa kilpaurheilun ytimen olevan kilpailu ja kilpailun voitto. Näin asia laajalti mielletään. Voi tietysti kysyä; miksi? Onko näin ollut aina? Ja onko sen pakko olla? Lähtökohtaisestihan asetelma on mitä ankein kun vain yksi voi päästä siihen kilpaurheilun ytimeen l. voittoon kiinni. Ihan aiheellista ja tavoiteltavaa olisikin, jos porukat näkisivät niin urheilussaan kuin kilpaurheilussaankin myös muita "ytimekkäitä" sisältöjä, kuten "olipa hyvä kisa", "onnistuin tekemään parhaani", "oli hauska kokemus", "mukavaa porukkaa" jne jne. Kutsutaan sitä sitten vaikka kilvoitteluksi, jos ei parempaa osata keksiä. Uskon kuitenkin, että jos porukat oppivat oikeasti arvostamaan muitakin kuin voittamisnäkökulmia, kynnys pistää terveytensä alttiiksi esim. ylenpalttisten kemikaalien käytölle nousee merkittävästi nykyistä korkeammaksi. Kilvoittelunäkökulmasta löytyisi paljon enemmän syvyyttä ja mielenkiintoisia tarinoita kerrottavaksi kuin silkasta voiton saavuttamisen ylenpalttisesta glorifioinnista. Rinnastus elämänkulkuun yleensäkin on ilmeinen. Kaikkihan tässä yritetään pistää peliin, ja lopullisen voiton korjaa kuitenkin wiikatemies! Yksittäisiä ties millä konstein hankittuja voitonhurman hetkiä tärkeämmäksi noussee varmaan siinä kalkkiviivavaiheessa viimeistään se, oliko muuten ollut antoisa reissu ja kenties puhtaahkot jauhot pussissa?
 
Hammer kirjoittaa kilpaurheilun ytimen olevan kilpailu ja kilpailun voitto. Näin asia laajalti mielletään. Voi tietysti kysyä; miksi? Onko näin ollut aina? Ja onko sen pakko olla? Lähtökohtaisestihan asetelma on mitä ankein kun vain yksi voi päästä siihen kilpaurheilun ytimeen l. voittoon kiinni. Ihan aiheellista ja tavoiteltavaa olisikin, jos porukat näkisivät niin urheilussaan kuin kilpaurheilussaankin myös muita "ytimekkäitä" sisältöjä, kuten "olipa hyvä kisa", "onnistuin tekemään parhaani", "oli hauska kokemus", "mukavaa porukkaa" jne jne. Kutsutaan sitä sitten vaikka kilvoitteluksi, jos ei parempaa osata keksiä. Uskon kuitenkin, että jos porukat oppivat oikeasti arvostamaan muitakin kuin voittamisnäkökulmia, kynnys pistää terveytensä alttiiksi esim. ylenpalttisten kemikaalien käytölle nousee merkittävästi nykyistä korkeammaksi. Kilvoittelunäkökulmasta löytyisi paljon enemmän syvyyttä ja mielenkiintoisia tarinoita kerrottavaksi kuin silkasta voiton saavuttamisen ylenpalttisesta glorifioinnista. Rinnastus elämänkulkuun yleensäkin on ilmeinen. Kaikkihan tässä yritetään pistää peliin, ja lopullisen voiton korjaa kuitenkin wiikatemies! Yksittäisiä ties millä konstein hankittuja voitonhurman hetkiä tärkeämmäksi noussee varmaan siinä kalkkiviivavaiheessa viimeistään se, oliko muuten ollut antoisa reissu ja kenties puhtaahkot jauhot pussissa?

Ei tuo pössyttelykään tervettä ole. Peace :piis:
 
Urheilukäytössä ollaan annoksissa lähes aina aika kaukana lääkinnällisistä annoksista ja näin ollen myös riskit paljon suuremmat. Et saa Hammer millään lääkkeiden käyttöä terveelliseksi tässä minun osiossa :)

Marko, mun mielesta olis mielenkiintoista keskustella ja testata sita millaisia tuloksia kehonrakentaja voisi saavuttaa "turvallisilla" laakemaarilla. Eli kasvu ja testot sinne missa ne on laakarinmaaraamana. Comments? Oma kokemus/ymmarrys on, etta ei niita maaria tarvi sinne tappiin nostaa missaan tapauksessa, jollei nyt puhuta pro-kavereista. 99% kayttajista varmaan saavuttais 80% tuloksista jos kayttais jarkevia ja "turvallisia" maaria. Peace.
 
Monelle voi tulla yllätyksenä, mutta roinaamisen järkiperäistäminen ja looginen oikeutus on jo muiden toimesta tehty. Moni suomalainen ja ulkomainen, urheiluun ja/tai dopingiin erikoistunut tai siitä kiinnostunut tutkija (esim. Vettenniemi, Eskola, Hakkarainen, Puhakainen, Dimeo, Möller) on dopingin oikeuttamisen teoreettisia perusteita tuonut julkaisuissaan esille. Kysymys on pohjimmiltaan siitä, mikä on kilpaurheilun (tai kehonrakennuksen) perimmäinen ydin ja logiikka, ilma päälle liimattua harhautunutta idealismia: Kilpaurheilun ydin on kilpailu ja kilpailun voitto. Tässä kontekstissa doping on yksi niistä "voittamisen teknologioista", jota kilpaurheilussa käytetään, samoin kuin "doping on urheilun logiikan tulos". Dopingin käyttö on urheilussa yhtä rationaalista, kuin on niiden käyttö hoidollisissa tarkoituksissa.

Niin paitsi että dopingin käyttö on ainakin useimmissa urheilulajeissa kielletty säännöissä ja siksi huijaamista. Ihan sama asia kuin on tehdä jalkapallossa maali kädellä tai nyrkkeilyssä pistää hevosenkenkä hanskan sisään. Kehonrakennus on tietysti tässä hieman poikkeuksellinen laji kun kaikki tietävät, että (ainakin melkein) kaikki kilpailijat käyttävät dopingia.
 
Hahhaha :D Meinasitko tolla sitä kun tuo viittaamasi teksti oli aikamoni ulotteista tavaraa ja suhteellisen diipin kuulosta settiä :D

Kyä mä ny olen kauhian loukkaantunut. Menen tuonne nurkkaan vispaamaan muovisia käsipainojani, tekemään vaikka concentraatiocurleja!
 
Back
Ylös Bottom