BB PRO Marko Savolainen
- Keskustelun aloittaja Force
- Aloitettu
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Amen! Poistettu läjä paskaläppää.
- Liittynyt
- 6.1.2014
- Viestejä
- 30
Kieltämättä välil tulee mieleen et ne vitun uuvatit jostain Suoli24:selta tulee trollaamaan tänne,onneks tääl ny on joku roti sentään ja moiset paskaviestit lähtee hevonvittuun
Thanks man,palsta puhtaaksi Tää ny oli ihan offtopic,mut kommentti Wintikalle ja isoo peukkua 
- Liittynyt
- 30.8.2005
- Viestejä
- 2 668
Tänään tuli vertailussa pahasti pataan Junnu Eskeliseltä. Supermassaa harvoin viedään 100-0
- Liittynyt
- 22.5.2009
- Viestejä
- 1 604
Kelepaa käyskennellä sortseissa noilla pohkeilla.
- Liittynyt
- 4.12.2002
- Viestejä
- 135
- Liittynyt
- 9.6.2004
- Viestejä
- 176
Ota Heinäsen Markus mukaan ja tehkää re-make tästä kuvasta
Tyylikas kuva. kenen jalat kuvassa?
- Liittynyt
- 12.11.2012
- Viestejä
- 2 925
Vasemmalta oikealle. Pakulski, Jeff Long, Fankhouser
- Liittynyt
- 18.4.2002
- Viestejä
- 2 084
Sorry, että tulee pitkää tekstiä, mutta kirjoitettavaa olisi aiheesta paljon...
Sanon nyt aluksi, että olen vilpittömästi pahoillani siitä, että jouduit kokemaan terveytesi menettämisen jo melko nuorella iällä - tai ylipäätään. Mutta uskon, että terveenä olisit kuitenkin ollut potentiaalinen MR. Olympia ehdokas. Tuo mitä tuossa ylhäällä kirjoitit, koskee suuria ja joskus vaikeitakin asioita. Jopa niin vaikeita, että netissä keskutelu tahtoo väkisinkin jäädä puuttelliseksi - jo pelkästään yksityisyydensuojan vuoksi. Mutta yritän omista lähtökohdistani käsin hieman kommentoida asiaa. Itse siis liityin teini-ikäisenä salille, jossa bodykulttuuri ja roinat olivat arkipäivää (ei kuitenkaan julkista). Kukaan ei tuolla salilla (tai muuallakaan) koskaan tarjonnut tai kannustanut roinien pariin. Tietoa kuitenkin sai - sekä haitoista että hyödyistä -, jos meni kysymään. Kilpakehonrakennuksen realiteetit ymmärrettiin hyvin, mutta ensimmäinen vastaus oli aina: älä ryhdy käyttämään aineita (tai pysy natuna). Siihen aikaan ei vielä ollut nettimahdollisuutta, mutta mitään oleellisesti uutta ei ole tähän päivään saakka tullut tietooni, (perus)roinien hyödyistä tai haitoista. Tämä siis tapahtui jo ennen 90-lukua. Mutta tiivistäen: ainakin minun näkökulmastini katsoen tietoa aineiden hyödyistä, haitoista ja käytöstä on ollut saatavilla melko hyvin, jo ennen nettiaikakauttakin. Nykyisin tietoa saa vielä paremmin (jopa lainsäätäjän näkökulmasta katsoen steroideista on riittävästi varoittavaa tietoa saatavilla), kuin silloin.
Jos ajatellaan sinun käymääsi "polkua", niin se lienee kuitenkin aika harvinainen, koskien vain murto-osaa ihmisistä. Jonkin verran myös sisäpiiritietoa kertynyt roinapuolen asioista vuosien aikana ja näyttäisi myös siltä, että nykysin myös "heavy-userit" miettivät terveyteenkin liittyviä asioita huolellisemmin, kuin aiemmin. Aineita sinänänsä on turha kuitenkaan demonisoida, kuten antidopingliike tekee. Voidaan verrata eri käyttöyhteyksiä: hoidollinen käyttö, huippu-urheilukäyttö ja kilpakehonrakennuskäyttö. Näistä vain kilpakehonrakennuskäyttö muodostaa selvän riskitekijän, jos annokset ovat suuret, käyttö pitkäaikaista, lääkkeet epäpuhtaita eikä asiantuntevan lääkärin seurantaa ole mukana. Kahden muun käyttöyhteyden kahdalla hyötysuhteet ovat haittoja selvästi suuremmat. Samalla täytyy myös muistaa, että ihmiset ovat yksilöitä, eikä hyödyt tai haitat mene aina yksi yhteen. Yksi kestää, joku toinen taas ei. Tutkijat ovat myös ihmetelleet, jos steroidit ovat niin vaarallisia kuin väitetään, niin missä ovat kaikki ihmisrauniot ja ruumiskasat, joita olisi pitänyt syntyä jo siltä ajalta, kun niitä Suomessakin alettiin runsaammin käyttämään? Totuus on se, että niitä vain ei ole! Jos "ruumiskasoja" kaipaa, niin voi vaikka laskea, paljonko ihmisiä on yhdysvalloissa kuollut rasvaimuleikkauksiin.
Mielenkiintoinen on myös tuo viittauksesi aineiden vaikutuksiin, joista sinulla ei silloin ollut mielestäsi riittävästi "tietoa", mutta jos olisi ollut "niin asiat olisivat kohdallani mennyt täysin toisin". Tarkoitatko, että että et olisi lainkaan ryhtynyt käyttämään aineita, vai olisitko käyttänyt viisaammin, jotta haitat olisi voitu pitää minimissään? Jonkin verran epäselvyyttä aiheuttaa se, että mikä oli mielestäsi se perimmäinen syy, terveytesi romahtamiselle? Liian suuret määrät steroideja, vai suuret määrät steroideja yhdessä amfetamiinin kanssa? Jossakin yhteydessä on syntynyt vaikutelma, että munuaisten pettäminen oli pääsyy sille, että Pro-ura hankeet raukesivat. Mutta munaisesi hajoamisen syy ei - lääkäreiden mukaan - välttämättä johtunutkaan steroidien käytöstä, vaan ehkä jostakin muusta syystä (Yle Areena, haastattelu). Toisaalta olet myös puhunut amfetamiinin tuhoavasta vaikutuksesta terveydellesi ja urallesi. Mikä oli lopulta syy ja mikä seuraus? Jos nyt kuitenkin saisit palata ajassa taaksepäin, tapamaan nuorta, 15-vuotiasta Markoa, niin mitä kertoisit hänelle ja uskoisitko, että hän noudattaisi neuvojasi (tietäen myös samalla nuoren Markon fanaatttisen päättäväisyyden)?
Anaboliset steroidit kiellettiin tammikuussa 1975, jota edeltävänä aikana Suomessakin lääkärit olivat voineet toimia jonkinlaisessa yhteistyössä urheilijoiden ja kehonrakentajien kanssa ilman suurempia murheita. Ja samoin myös jonkin verran tämän aikakauden jälkeenkin. 60-70-lukujen aikana tietoa kertyi lääkäreille ja urheilijoille ja aineiden vaikutukset tunnettiin jo silloin melko hyvin.70-luvun malli olikin käyttäjän kannalta nykyiseen verrattuna selvästi turvallisempi. Urheilulääkärinä tunnettu professori Juhani Leppäluoto on sanonut "Uskon että yhteistyökykyisen urheilijan ja vastuunsa tuntevan lääkärin yhteistyöllä hormooneista on hyötyä ilman riskiä". Jos dopingkiellot ja lait purettaisiin, siitä hyötysivät kaikki.
Ihmisen ja erityisesti huippu-urheilijan ja kehonrakentajan psyyke täytyy myös huomioida. Ihminen on riskien ja haasteiden ottaja ja nämä mainitut ryhmät erityisesti. Kyllä he ymmärtävät riskit, mutta ovat samalla optimisteja ja tarttuvat haasteeseen. Aina ei mene hyvin, niin kuin tiedämme: huippu-urheilun lukuisat kuolemantapaukset ja lukemattomat pysyvät tai lyhyt aikaiset vammautumiset. Silti elämä ja kilpailut jatkuvat. Time -lehdessä julkaistiin (1998) tutkimus, jonka mukaan lähes jokainen olympiatason urheilija ottaisi kiellettyjä aineita, jos niistä ei jäisi kiinni. Edelleen puolet samasta joukkosta käyttäisi laitonta, mutta voittoihin vievää valmistetta, vaikka se johtaisi viiden vuoden sisällä kuolemaan. Vaikka kysele on aina spekulatiivinen, niin se kertoo kuitenkin niistä asenteista, mitä huippu-urheilijoilla on. Tämä ei ole suositus mihinkään, vaan se kertoo tietyistä psykologisista valmiuksista, mitä huippu-urheilijalla voi olla.
Ps. Tuossa IsonDinon, Ramy-ketjuun kirjoittamassa postissa ehdotettiin, että steroidien ex-käyttäjät kokoontuisivat yhteen, valistaakseen kilpaurasta haaveilevia nuoria aineiden haitoista. Nykyisin terveysvalistusta saa ovista ja ikunoista, joten perimmäiseksi kysymykseksi nousee se, kannattaako ryhtyä kilpakehonrakentajaksi? Tämä ei nähdäkseni ole pelkkä rationaalinen "valintakysymys", vaan pikemminkin sydämen valinnan kysymys, kuten rakastuminenkin. Pelottelulla ja uhkakuvilla saa kyllä monen (täysi-ikäisen) nuoren ja vanhemmakin perääntymään, mutta päätös ei ole aito, eikä yleensä pysyvä, koska tämä strategia perustuu tarkoitushakuiseen disinformaatioon sekä yksilön itsemääräämisoikeuden mitätöimiseen. Kyse on siis vahvasta holhouksesta. Eräs urheilija kertoi lääkärin aina sanoneen kyselijälle, "älä käytä", mutta koska tiesi, että he kuitenkin käyttävät, niin hän antoi varmuuden vuoksi samalla myös aineiden käyttöohjeet. Kyse on pohjimmiltaan yksilön unelmasta ja sen toteuttamisesta. "Tässä toteutuvat vain ne prosessit ja ilmiöt, jotka on annettu (kilpaurheilu-) järjestelmän finaalisen syyn muodossa".
Suhtaudun myös skeptisesti ex-roinaajien kyvystä ja mahdollisuudesta toimia valistajan roolissa. Ensimmäinen kysymys on ex-roinaajan kyky tarkastella urheilu-uraansa takautuvasti, samalla avaten sisäistä elämäänsä kuulijalle. Jos kantavana voimana ei ole katkeruus ja pettymys (näistäkin on esimerkkejä, en viittaa Markoon), niin hommalla on tältä osin hyvä mahdollisuus onnistua. Se tarkoittaisi sitä, että kerrotaan myös tasapuolisesti kilpakehonrakennuksen ja lääkkeiden kaikki realiteetit, sekä voidaan myös käydä läpi, mitä muita vaihtoehtoja voisi olla kilpakehonrakennuksen sijaan, mutta päätös olisi lopulta kuulijan. Toinen kysymys on se, että onko ex-roinaajan järkevää tulla julkisuuteen (aika moni on kieltäytynyt tästä mahdollisuudesta)? Sinä olet voinut sen tehdä, mutta voiko kuitenkaan suositella kaikille? Ex-roinaajalla voi olla taustalla lähiomaiset, työnantaja, työnhakuprosessit tai ex-sponsorit. Ilkeä toimittajakaan ei ole kiva. Kaikki eivät vällttämättä halua kuulla ex-roinaajan julkisia tunnustuksia, samoin kuin ex-sponsori ei halua kuulla tukeneesa roinaajan uraa, varsinkin jos asia on aiemmin sponsisopimuksen dopingpykälässä kielletty. Ylipäätänsä roinista ei voi, eikä kannata puhua, missään julkisessa tilaisuudessa, muuta kuin kuin valikoivan rehellisesti.
Archey
Banned
- Liittynyt
- 24.7.2005
- Viestejä
- 2 985
- Ikä
- 62
Ei ole.
Ensinnäkään en tajua mihin dopingia edes tarvitaan. Normaali terve mies tai nainen ei tarvitse steroideja mihinkään, eikä niitä tarvita edes kehonrakennuksen SM-mitalin saavuttamiseen.
Jos kehonrakentaja on niin lahjakas että hän voisi doupattuna menestyä lajissa mailman huipulla, hänellä on tarpeeksi lahjakkuutta ottaa SM-mitali ilman lääkeaineita.
Tähän ei tarvita edes kilpailtavan sarjaan nähden ihan lähelle maksimipainorajaa lähestyviä massoja, vaan jos luuston rakenne ja lihasten kiinnityskohdat ovat ihanteelliset, voittaa mennen tullen massiivisemmat kisaajat, tästä löytyy myös suomessa esimerkkejä.
Jos taas sitä huippu-genetiikkaa ei löydy, niin yleetön douppaaminen sen SM-mitalin täkia on idioottimaista narsismia, josta ei hyödy kuin peltisen pytyn ja terveydellisten riskien muodossa.
Meillä on nytkin monta SM-kisavoittajaa, joilla ei ole minkäänlaisia mahdollisuuksia menestyä kansainvälisissä kilpailuissa tai ansaita kehonrakennuksella elantoaan, eikä selvälle douppajalle pitäisi antaa mahdollisuutta valmentaa nuoria urheilijoita, samalla vaikuttaen omilla käytösmalleillaan ajatusmailmaltaan vielä täysin kehittymättömien urhelijan alkujen terveydellisiin valintoihin.
Miksi sitten tavallinen kuntosalikäyttäjä douppaisi? Ei todellakaan mitään järkeä, hyvään kuntoon ja lihaksikkaaseen kehoon ei tarvita doping-aineita, jos tarkoitus on parantaa elämänlaatua ja terveyttä parantamalla elimistön suorituskykyä, ei todellakaan ole järkeä käyttää siihen lääkeaineita joilla on terveyttä vaarantavia sivuvaikutuksia.
Jos omat tasot ovat alhaiset ja steroideilla niitä nostetaan normaalille tasolle tai yli on kysymys aivan samasta ilmiöstä kuin silikonirintojen, täytettyjen huulien tai synthol-hauisten kohdalla, eli yritetään cheatata omaa genetiikkaa, joka taas useimmiten on pelkkää turhamaisuutta ja huonoa itsetuntoa.
En ymmärrä mitä eroa on jonkin hauis-implantin ottamisella ja stroidien käyttämisellä itsetunnon nostamiseksi, molemmissa tapauksissa yritetään parantaa todellisuutta huijaamalla ja samalla kilpailla niiden kanssa jotka ovat tehneet sen kovimman työn ilman vilunkipeliä.
Eiköhän siihen korvaushoitoon ole ihan terveydellisiäkin syitä lukuisia.
- Liittynyt
- 11.4.2006
- Viestejä
- 1 030
Ja niin kauan kun minkäänlaista testausta ei lajissa ole, näitä vilunkipeliä pelaavia löytyy pilvin pimein.
Toi Hammerin viesti taas...:face:
- Liittynyt
- 30.8.2005
- Viestejä
- 2 668
[ mäQUOTE=Hammer;4595426]Sorry, että tulee pitkää tekstiä, mutta kirjoitettavaa olisi aiheesta paljon...
Sanon nyt aluksi, että olen vilpittömästi pahoillani siitä, että jouduit kokemaan terveytesi menettämisen jo melko nuorella iällä - tai ylipäätään. Mutta uskon, että terveenä olisit kuitenkin ollut potentiaalinen MR. Olympia ehdokas. Tuo mitä tuossa ylhäällä kirjoitit, koskee suuria ja joskus vaikeitakin asioita. Jopa niin vaikeita, että netissä keskutelu tahtoo väkisinkin jäädä puuttelliseksi - jo pelkästään yksityisyydensuojan vuoksi. Mutta yritän omista lähtökohdistani käsin hieman kommentoida asiaa. Itse siis liityin teini-ikäisenä salille, jossa bodykulttuuri ja roinat olivat arkipäivää (ei kuitenkaan julkista). Kukaan ei tuolla salilla (tai muuallakaan) koskaan tarjonnut tai kannustanut roinien pariin. Tietoa kuitenkin sai - sekä haitoista että hyödyistä -, jos meni kysymään. Kilpakehonrakennuksen realiteetit ymmärrettiin hyvin, mutta ensimmäinen vastaus oli aina: älä ryhdy käyttämään aineita (tai pysy natuna). Siihen aikaan ei vielä ollut nettimahdollisuutta, mutta mitään oleellisesti uutta ei ole tähän päivään saakka tullut tietooni, (perus)roinien hyödyistä tai haitoista. Tämä siis tapahtui jo ennen 90-lukua. Mutta tiivistäen: ainakin minun näkökulmastini katsoen tietoa aineiden hyödyistä, haitoista ja käytöstä on ollut saatavilla melko hyvin, jo ennen nettiaikakauttakin. Nykyisin tietoa saa vielä paremmin (jopa lainsäätäjän näkökulmasta katsoen steroideista on riittävästi varoittavaa tietoa saatavilla), kuin silloin.
Jos ajatellaan sinun käymääsi "polkua", niin se lienee kuitenkin aika harvinainen, koskien vain murto-osaa ihmisistä. Jonkin verran myös sisäpiiritietoa kertynyt roinapuolen asioista vuosien aikana ja näyttäisi myös siltä, että nykysin myös "heavy-userit" miettivät terveyteenkin liittyviä asioita huolellisemmin, kuin aiemmin. Aineita sinänänsä on turha kuitenkaan demonisoida, kuten antidopingliike tekee. Voidaan verrata eri käyttöyhteyksiä: hoidollinen käyttö, huippu-urheilukäyttö ja kilpakehonrakennuskäyttö. Näistä vain kilpakehonrakennuskäyttö muodostaa selvän riskitekijän, jos annokset ovat suuret, käyttö pitkäaikaista, lääkkeet epäpuhtaita eikä asiantuntevan lääkärin seurantaa ole mukana. Kahden muun käyttöyhteyden kahdalla hyötysuhteet ovat haittoja selvästi suuremmat. Samalla täytyy myös muistaa, että ihmiset ovat yksilöitä, eikä hyödyt tai haitat mene aina yksi yhteen. Yksi kestää, joku toinen taas ei. Tutkijat ovat myös ihmetelleet, jos steroidit ovat niin vaarallisia kuin väitetään, niin missä ovat kaikki ihmisrauniot ja ruumiskasat, joita olisi pitänyt syntyä jo siltä ajalta, kun niitä Suomessakin alettiin runsaammin käyttämään? Totuus on se, että niitä vain ei ole! Jos "ruumiskasoja" kaipaa, niin voi vaikka laskea, paljonko ihmisiä on yhdysvalloissa kuollut rasvaimuleikkauksiin.
Mielenkiintoinen on myös tuo viittauksesi aineiden vaikutuksiin, joista sinulla ei silloin ollut mielestäsi riittävästi "tietoa", mutta jos olisi ollut "niin asiat olisivat kohdallani mennyt täysin toisin". Tarkoitatko, että että et olisi lainkaan ryhtynyt käyttämään aineita, vai olisitko käyttänyt viisaammin, jotta haitat olisi voitu pitää minimissään? Jonkin verran epäselvyyttä aiheuttaa se, että mikä oli mielestäsi se perimmäinen syy, terveytesi romahtamiselle? Liian suuret määrät steroideja, vai suuret määrät steroideja yhdessä amfetamiinin kanssa? Jossakin yhteydessä on syntynyt vaikutelma, että munuaisten pettäminen oli pääsyy sille, että Pro-ura hankeet raukesivat. Mutta munaisesi hajoamisen syy ei - lääkäreiden mukaan - välttämättä johtunutkaan steroidien käytöstä, vaan ehkä jostakin muusta syystä (Yle Areena, haastattelu). Toisaalta olet myös puhunut amfetamiinin tuhoavasta vaikutuksesta terveydellesi ja urallesi. Mikä oli lopulta syy ja mikä seuraus? Jos nyt kuitenkin saisit palata ajassa taaksepäin, tapamaan nuorta, 15-vuotiasta Markoa, niin mitä kertoisit hänelle ja uskoisitko, että hän noudattaisi neuvojasi (tietäen myös samalla nuoren Markon fanaatttisen päättäväisyyden)?
Anaboliset steroidit kiellettiin tammikuussa 1975, jota edeltävänä aikana Suomessakin lääkärit olivat voineet toimia jonkinlaisessa yhteistyössä urheilijoiden ja kehonrakentajien kanssa ilman suurempia murheita. Ja samoin myös jonkin verran tämän aikakauden jälkeenkin. 60-70-lukujen aikana tietoa kertyi lääkäreille ja urheilijoille ja aineiden vaikutukset tunnettiin jo silloin melko hyvin.70-luvun malli olikin käyttäjän kannalta nykyiseen verrattuna selvästi turvallisempi. Urheilulääkärinä tunnettu professori Juhani Leppäluoto on sanonut "Uskon että yhteistyökykyisen urheilijan ja vastuunsa tuntevan lääkärin yhteistyöllä hormooneista on hyötyä ilman riskiä". Jos dopingkiellot ja lait purettaisiin, siitä hyötysivät kaikki.
Ihmisen ja erityisesti huippu-urheilijan ja kehonrakentajan psyyke täytyy myös huomioida. Ihminen on riskien ja haasteiden ottaja ja nämä mainitut ryhmät erityisesti. Kyllä he ymmärtävät riskit, mutta ovat samalla optimisteja ja tarttuvat haasteeseen. Aina ei mene hyvin, niin kuin tiedämme: huippu-urheilun lukuisat kuolemantapaukset ja lukemattomat pysyvät tai lyhyt aikaiset vammautumiset. Silti elämä ja kilpailut jatkuvat. Time -lehdessä julkaistiin (1998) tutkimus, jonka mukaan lähes jokainen olympiatason urheilija ottaisi kiellettyjä aineita, jos niistä ei jäisi kiinni. Edelleen puolet samasta joukkosta käyttäisi laitonta, mutta voittoihin vievää valmistetta, vaikka se johtaisi viiden vuoden sisällä kuolemaan. Vaikka kysele on aina spekulatiivinen, niin se kertoo kuitenkin niistä asenteista, mitä huippu-urheilijoilla on. Tämä ei ole suositus mihinkään, vaan se kertoo tietyistä psykologisista valmiuksista, mitä huippu-urheilijalla voi olla.
Ps. Tuossa IsonDinon, Ramy-ketjuun kirjoittamassa postissa ehdotettiin, että steroidien ex-käyttäjät kokoontuisivat yhteen, valistaakseen kilpaurasta haaveilevia nuoria aineiden haitoista. Nykyisin terveysvalistusta saa ovista ja ikunoista, joten perimmäiseksi kysymykseksi nousee se, kannattaako ryhtyä kilpakehonrakentajaksi? Tämä ei nähdäkseni ole pelkkä rationaalinen "valintakysymys", vaan pikemminkin sydämen valinnan kysymys, kuten rakastuminenkin. Pelottelulla ja uhkakuvilla saa kyllä monen (täysi-ikäisen) nuoren ja vanhemmakin perääntymään, mutta päätös ei ole aito, eikä yleensä pysyvä, koska tämä strategia perustuu tarkoitushakuiseen disinformaatioon sekä yksilön itsemääräämisoikeuden mitätöimiseen. Kyse on siis vahvasta holhouksesta. Eräs urheilija kertoi lääkärin aina sanoneen kyselijälle, "älä käytä", mutta koska tiesi, että he kuitenkin käyttävät, niin hän antoi varmuuden vuoksi samalla myös aineiden käyttöohjeet. Kyse on pohjimmiltaan yksilön unelmasta ja sen toteuttamisesta. "Tässä toteutuvat vain ne prosessit ja ilmiöt, jotka on annettu (kilpaurheilu-) järjestelmän finaalisen syyn muodossa".
Suhtaudun myös skeptisesti ex-roinaajien kyvystä ja mahdollisuudesta toimia valistajan roolissa. Ensimmäinen kysymys on ex-roinaajan kyky tarkastella urheilu-uraansa takautuvasti, samalla avaten sisäistä elämäänsä kuulijalle. Jos kantavana voimana ei ole katkeruus ja pettymys (näistäkin on esimerkkejä, en viittaa Markoon), niin hommalla on tältä osin hyvä mahdollisuus onnistua. Se tarkoittaisi sitä, että kerrotaan myös tasapuolisesti kilpakehonrakennuksen ja lääkkeiden kaikki realiteetit, sekä voidaan myös käydä läpi, mitä muita vaihtoehtoja voisi olla kilpakehonrakennuksen sijaan, mutta päätös olisi lopulta kuulijan. Toinen kysymys on se, että onko ex-roinaajan järkevää tulla julkisuuteen (aika moni on kieltäytynyt tästä mahdollisuudesta)? Sinä olet voinut sen tehdä, mutta voiko kuitenkaan suositella kaikille? Ex-roinaajalla voi olla taustalla lähiomaiset, työnantaja, työnhakuprosessit tai ex-sponsorit. Ilkeä toimittajakaan ei ole kiva. Kaikki eivät vällttämättä halua kuulla ex-roinaajan julkisia tunnustuksia, samoin kuin ex-sponsori ei halua kuulla tukeneesa roinaajan uraa, varsinkin jos asia on aiemmin sponsisopimuksen dopingpykälässä kielletty. Ylipäätänsä roinista ei voi, eikä kannata puhua, missään julkisessa tilaisuudessa, muuta kuin kuin valikoivan rehellisesti.[/QUOTE]
Dopingia EI IKINÄ MISSÄÄN OLOSUHTEISSA VOI KÄYTTÄÄ TÄYSIÄ TURVALLISESTI! Siksi minullakin seurataan (tai itse seuraan) eturauhasarvoja, kolesterolia jne. Aina kun ulkopuolelta lyödään ainetta vaikka se olisi vastaavaa, mitä elimistö itse tuottaa, ja siitä olisi puutetta , niin myös riskit on olemassa. Onhan pyöräilijöitä kuollut, vaikka niillä on viimeisen päälle osaavat lääkärit mukana. Myös pienempiä haittoja tulee lähes kaikille, vaikka määrät olisi kuinka pieniä. Jos voisin palata ajassa taaksepäin, en ikinä aloittaisi kilpakehonrakennsta. Toki kaikki ei pysty olosuhteiden pakosta puhumaan omasta käytöstä.
Sanon nyt aluksi, että olen vilpittömästi pahoillani siitä, että jouduit kokemaan terveytesi menettämisen jo melko nuorella iällä - tai ylipäätään. Mutta uskon, että terveenä olisit kuitenkin ollut potentiaalinen MR. Olympia ehdokas. Tuo mitä tuossa ylhäällä kirjoitit, koskee suuria ja joskus vaikeitakin asioita. Jopa niin vaikeita, että netissä keskutelu tahtoo väkisinkin jäädä puuttelliseksi - jo pelkästään yksityisyydensuojan vuoksi. Mutta yritän omista lähtökohdistani käsin hieman kommentoida asiaa. Itse siis liityin teini-ikäisenä salille, jossa bodykulttuuri ja roinat olivat arkipäivää (ei kuitenkaan julkista). Kukaan ei tuolla salilla (tai muuallakaan) koskaan tarjonnut tai kannustanut roinien pariin. Tietoa kuitenkin sai - sekä haitoista että hyödyistä -, jos meni kysymään. Kilpakehonrakennuksen realiteetit ymmärrettiin hyvin, mutta ensimmäinen vastaus oli aina: älä ryhdy käyttämään aineita (tai pysy natuna). Siihen aikaan ei vielä ollut nettimahdollisuutta, mutta mitään oleellisesti uutta ei ole tähän päivään saakka tullut tietooni, (perus)roinien hyödyistä tai haitoista. Tämä siis tapahtui jo ennen 90-lukua. Mutta tiivistäen: ainakin minun näkökulmastini katsoen tietoa aineiden hyödyistä, haitoista ja käytöstä on ollut saatavilla melko hyvin, jo ennen nettiaikakauttakin. Nykyisin tietoa saa vielä paremmin (jopa lainsäätäjän näkökulmasta katsoen steroideista on riittävästi varoittavaa tietoa saatavilla), kuin silloin.
Jos ajatellaan sinun käymääsi "polkua", niin se lienee kuitenkin aika harvinainen, koskien vain murto-osaa ihmisistä. Jonkin verran myös sisäpiiritietoa kertynyt roinapuolen asioista vuosien aikana ja näyttäisi myös siltä, että nykysin myös "heavy-userit" miettivät terveyteenkin liittyviä asioita huolellisemmin, kuin aiemmin. Aineita sinänänsä on turha kuitenkaan demonisoida, kuten antidopingliike tekee. Voidaan verrata eri käyttöyhteyksiä: hoidollinen käyttö, huippu-urheilukäyttö ja kilpakehonrakennuskäyttö. Näistä vain kilpakehonrakennuskäyttö muodostaa selvän riskitekijän, jos annokset ovat suuret, käyttö pitkäaikaista, lääkkeet epäpuhtaita eikä asiantuntevan lääkärin seurantaa ole mukana. Kahden muun käyttöyhteyden kahdalla hyötysuhteet ovat haittoja selvästi suuremmat. Samalla täytyy myös muistaa, että ihmiset ovat yksilöitä, eikä hyödyt tai haitat mene aina yksi yhteen. Yksi kestää, joku toinen taas ei. Tutkijat ovat myös ihmetelleet, jos steroidit ovat niin vaarallisia kuin väitetään, niin missä ovat kaikki ihmisrauniot ja ruumiskasat, joita olisi pitänyt syntyä jo siltä ajalta, kun niitä Suomessakin alettiin runsaammin käyttämään? Totuus on se, että niitä vain ei ole! Jos "ruumiskasoja" kaipaa, niin voi vaikka laskea, paljonko ihmisiä on yhdysvalloissa kuollut rasvaimuleikkauksiin.
Mielenkiintoinen on myös tuo viittauksesi aineiden vaikutuksiin, joista sinulla ei silloin ollut mielestäsi riittävästi "tietoa", mutta jos olisi ollut "niin asiat olisivat kohdallani mennyt täysin toisin". Tarkoitatko, että että et olisi lainkaan ryhtynyt käyttämään aineita, vai olisitko käyttänyt viisaammin, jotta haitat olisi voitu pitää minimissään? Jonkin verran epäselvyyttä aiheuttaa se, että mikä oli mielestäsi se perimmäinen syy, terveytesi romahtamiselle? Liian suuret määrät steroideja, vai suuret määrät steroideja yhdessä amfetamiinin kanssa? Jossakin yhteydessä on syntynyt vaikutelma, että munuaisten pettäminen oli pääsyy sille, että Pro-ura hankeet raukesivat. Mutta munaisesi hajoamisen syy ei - lääkäreiden mukaan - välttämättä johtunutkaan steroidien käytöstä, vaan ehkä jostakin muusta syystä (Yle Areena, haastattelu). Toisaalta olet myös puhunut amfetamiinin tuhoavasta vaikutuksesta terveydellesi ja urallesi. Mikä oli lopulta syy ja mikä seuraus? Jos nyt kuitenkin saisit palata ajassa taaksepäin, tapamaan nuorta, 15-vuotiasta Markoa, niin mitä kertoisit hänelle ja uskoisitko, että hän noudattaisi neuvojasi (tietäen myös samalla nuoren Markon fanaatttisen päättäväisyyden)?
Anaboliset steroidit kiellettiin tammikuussa 1975, jota edeltävänä aikana Suomessakin lääkärit olivat voineet toimia jonkinlaisessa yhteistyössä urheilijoiden ja kehonrakentajien kanssa ilman suurempia murheita. Ja samoin myös jonkin verran tämän aikakauden jälkeenkin. 60-70-lukujen aikana tietoa kertyi lääkäreille ja urheilijoille ja aineiden vaikutukset tunnettiin jo silloin melko hyvin.70-luvun malli olikin käyttäjän kannalta nykyiseen verrattuna selvästi turvallisempi. Urheilulääkärinä tunnettu professori Juhani Leppäluoto on sanonut "Uskon että yhteistyökykyisen urheilijan ja vastuunsa tuntevan lääkärin yhteistyöllä hormooneista on hyötyä ilman riskiä". Jos dopingkiellot ja lait purettaisiin, siitä hyötysivät kaikki.
Ihmisen ja erityisesti huippu-urheilijan ja kehonrakentajan psyyke täytyy myös huomioida. Ihminen on riskien ja haasteiden ottaja ja nämä mainitut ryhmät erityisesti. Kyllä he ymmärtävät riskit, mutta ovat samalla optimisteja ja tarttuvat haasteeseen. Aina ei mene hyvin, niin kuin tiedämme: huippu-urheilun lukuisat kuolemantapaukset ja lukemattomat pysyvät tai lyhyt aikaiset vammautumiset. Silti elämä ja kilpailut jatkuvat. Time -lehdessä julkaistiin (1998) tutkimus, jonka mukaan lähes jokainen olympiatason urheilija ottaisi kiellettyjä aineita, jos niistä ei jäisi kiinni. Edelleen puolet samasta joukkosta käyttäisi laitonta, mutta voittoihin vievää valmistetta, vaikka se johtaisi viiden vuoden sisällä kuolemaan. Vaikka kysele on aina spekulatiivinen, niin se kertoo kuitenkin niistä asenteista, mitä huippu-urheilijoilla on. Tämä ei ole suositus mihinkään, vaan se kertoo tietyistä psykologisista valmiuksista, mitä huippu-urheilijalla voi olla.
Ps. Tuossa IsonDinon, Ramy-ketjuun kirjoittamassa postissa ehdotettiin, että steroidien ex-käyttäjät kokoontuisivat yhteen, valistaakseen kilpaurasta haaveilevia nuoria aineiden haitoista. Nykyisin terveysvalistusta saa ovista ja ikunoista, joten perimmäiseksi kysymykseksi nousee se, kannattaako ryhtyä kilpakehonrakentajaksi? Tämä ei nähdäkseni ole pelkkä rationaalinen "valintakysymys", vaan pikemminkin sydämen valinnan kysymys, kuten rakastuminenkin. Pelottelulla ja uhkakuvilla saa kyllä monen (täysi-ikäisen) nuoren ja vanhemmakin perääntymään, mutta päätös ei ole aito, eikä yleensä pysyvä, koska tämä strategia perustuu tarkoitushakuiseen disinformaatioon sekä yksilön itsemääräämisoikeuden mitätöimiseen. Kyse on siis vahvasta holhouksesta. Eräs urheilija kertoi lääkärin aina sanoneen kyselijälle, "älä käytä", mutta koska tiesi, että he kuitenkin käyttävät, niin hän antoi varmuuden vuoksi samalla myös aineiden käyttöohjeet. Kyse on pohjimmiltaan yksilön unelmasta ja sen toteuttamisesta. "Tässä toteutuvat vain ne prosessit ja ilmiöt, jotka on annettu (kilpaurheilu-) järjestelmän finaalisen syyn muodossa".
Suhtaudun myös skeptisesti ex-roinaajien kyvystä ja mahdollisuudesta toimia valistajan roolissa. Ensimmäinen kysymys on ex-roinaajan kyky tarkastella urheilu-uraansa takautuvasti, samalla avaten sisäistä elämäänsä kuulijalle. Jos kantavana voimana ei ole katkeruus ja pettymys (näistäkin on esimerkkejä, en viittaa Markoon), niin hommalla on tältä osin hyvä mahdollisuus onnistua. Se tarkoittaisi sitä, että kerrotaan myös tasapuolisesti kilpakehonrakennuksen ja lääkkeiden kaikki realiteetit, sekä voidaan myös käydä läpi, mitä muita vaihtoehtoja voisi olla kilpakehonrakennuksen sijaan, mutta päätös olisi lopulta kuulijan. Toinen kysymys on se, että onko ex-roinaajan järkevää tulla julkisuuteen (aika moni on kieltäytynyt tästä mahdollisuudesta)? Sinä olet voinut sen tehdä, mutta voiko kuitenkaan suositella kaikille? Ex-roinaajalla voi olla taustalla lähiomaiset, työnantaja, työnhakuprosessit tai ex-sponsorit. Ilkeä toimittajakaan ei ole kiva. Kaikki eivät vällttämättä halua kuulla ex-roinaajan julkisia tunnustuksia, samoin kuin ex-sponsori ei halua kuulla tukeneesa roinaajan uraa, varsinkin jos asia on aiemmin sponsisopimuksen dopingpykälässä kielletty. Ylipäätänsä roinista ei voi, eikä kannata puhua, missään julkisessa tilaisuudessa, muuta kuin kuin valikoivan rehellisesti.[/QUOTE]
Dopingia EI IKINÄ MISSÄÄN OLOSUHTEISSA VOI KÄYTTÄÄ TÄYSIÄ TURVALLISESTI! Siksi minullakin seurataan (tai itse seuraan) eturauhasarvoja, kolesterolia jne. Aina kun ulkopuolelta lyödään ainetta vaikka se olisi vastaavaa, mitä elimistö itse tuottaa, ja siitä olisi puutetta , niin myös riskit on olemassa. Onhan pyöräilijöitä kuollut, vaikka niillä on viimeisen päälle osaavat lääkärit mukana. Myös pienempiä haittoja tulee lähes kaikille, vaikka määrät olisi kuinka pieniä. Jos voisin palata ajassa taaksepäin, en ikinä aloittaisi kilpakehonrakennsta. Toki kaikki ei pysty olosuhteiden pakosta puhumaan omasta käytöstä.
Archey
Banned
- Liittynyt
- 24.7.2005
- Viestejä
- 2 985
- Ikä
- 62
Kuinka monta prosenttiä aineiden käyttäjistä on näitä ja kuinka monella ihmisellä jolla on normaalia alhaisemmat testoarvot korvaushoito on välttämätöntä ja missä se raja menee, että korvaushoitoa tarvitaan.
Suuri osa täälläkin parkuu kun lääkäri ei kirjoita reseptiä koska verikokeiden testiarvot lähellä normaaleja.
- Liittynyt
- 20.1.2009
- Viestejä
- 377
Archey
Banned
- Liittynyt
- 24.7.2005
- Viestejä
- 2 985
- Ikä
- 62
Tai sitten sitä on kenties hikoiltu riittävän intentisiivisesti salilla.
